Miksi lääkärit eivät poista

Kiitos asiallisesta vastauksesta, lienet hammaslääkäri. Pitää muistaa kuitenkin, että tämän päivän "totuus" on taas tulevaisuudessa monesti se väärä totuus. Ihmiset elävät pitempään ja hampaiden kunto huononee, eli looginen johtopäätös on se, että implantit lisääntyvät. Tulevaisuudessa ihmiselle pystytään varmaan kasvattamaan uusia omia hampaita kantasolututkimuksiin vedoten. Tämä kuitenkin ehkä vasta n. 100 vuoden päästä. Ihmettelen, että miksi keinojuurihoidot eivät ole halventuneet. Eikös tuo keinojuuri, eli implantti ole kuitenkin se seuraava paras hammas oman hampaan jälkeen. Perään sitä, että hampaita voitaisiin poistaa nykyistä helpommin, eli päästä eroon kalliista ja monesti turhista juurihoidoista. Onko nykyään potilaalla mahdollisuus kieltäytyä suoraan juurihoidosta, ja oikeus vaatia vetämään hammas pois, ja tilalle implantti? Monestihan juurihoito ei tuota tulosta ja hammas menee poistoon sitten myöhemmin. Hammaslääkäreiden pitäisi myös enemmän kuunnella potilaan subjektiivisia oireita, esim. jos on epämääräistä juurisärkyä hampaassa, niin on turhauttavaa potilaan kannalta, että lääkäri sanoo, "että ei sinulla mitään vikaa ole", "kun röntgen kuvista ei näy mitään". Ei nuo hampaat kuitenkaan nyt niin elämän ja kuoleman asia ole, että niitä täytyy viimeiseen asti säästää. Tiedän paljon ihmisiä, joilta on poistettu hampaat aika nuorena ja ovat silti eläneet hyvän ja pitkän elämän. Olen myös pistänyt merkille, että ne ihmiset jolla on tekohampaat, niin heillä ei ole niskasärkyjä/jännistystä.

kiitos. kirjoitti:

Kiitos asiallisesta vastauksesta, lienet hammaslääkäri. Pitää muistaa kuitenkin, että tämän päivän "totuus" on taas tulevaisuudessa monesti se väärä totuus. Ihmiset elävät pitempään ja hampaiden kunto huononee, eli looginen johtopäätös on se, että implantit lisääntyvät. Tulevaisuudessa ihmiselle pystytään varmaan kasvattamaan uusia omia hampaita kantasolututkimuksiin vedoten. Tämä kuitenkin ehkä vasta n. 100 vuoden päästä. Ihmettelen, että miksi keinojuurihoidot eivät ole halventuneet. Eikös tuo keinojuuri, eli implantti ole kuitenkin se seuraava paras hammas oman hampaan jälkeen. Perään sitä, että hampaita voitaisiin poistaa nykyistä helpommin, eli päästä eroon kalliista ja monesti turhista juurihoidoista. Onko nykyään potilaalla mahdollisuus kieltäytyä suoraan juurihoidosta, ja oikeus vaatia vetämään hammas pois, ja tilalle implantti? Monestihan juurihoito ei tuota tulosta ja hammas menee poistoon sitten myöhemmin. Hammaslääkäreiden pitäisi myös enemmän kuunnella potilaan subjektiivisia oireita, esim. jos on epämääräistä juurisärkyä hampaassa, niin on turhauttavaa potilaan kannalta, että lääkäri sanoo, "että ei sinulla mitään vikaa ole", "kun röntgen kuvista ei näy mitään". Ei nuo hampaat kuitenkaan nyt niin elämän ja kuoleman asia ole, että niitä täytyy viimeiseen asti säästää. Tiedän paljon ihmisiä, joilta on poistettu hampaat aika nuorena ja ovat silti eläneet hyvän ja pitkän elämän. Olen myös pistänyt merkille, että ne ihmiset jolla on tekohampaat, niin heillä ei ole niskasärkyjä/jännistystä.

Lue lisää

Kiitos itsellesi asiallisesta keskustelusta. Pelkäsin, että kirjoitukseni voidaan tulkita ylimielisyydeksi, mikä todellakaan ei ole tarkoitukseni. Hampaat eivät todellakaan ole elämän ja kuoleman asia, mutta kun henkilö tulee hammaslääkärin hoitoon, hänellä on oikeus odottaa saavansa hyvää hoitoa. Siinä on otettava huomioon hoidon edut ja haitat. Jos hampaan ennuste on huono pitkällä aikavälillä (7-10 vuotta), ei "epätoivoisella" juurihoidolla välttämättä saavuteta mitään etua. Silloin hampaan poisto voi olla ihan käypä toimenpide. Joskus taas on niin, että voi sanoa, että hampaan ennuste on huono lyhyelläkin aikavälillä (2-5 v.), mutta silti juurihoitoon voi olla perusteet ryhtyä. Esim. etuhammasta tai kriittinen proteesin tukihammasta voi olla järkevää tekohengittää viimeiseen saakka, sillä tärkeän hampaan poistaminen usein johtaa suurempiin hoitoihin. Usein on esim. niin, että kun etuhammas menetetään, on pakko ryhtyä proteettiseen hoitoon, joka taas pakottaa arvioimaan muun hampaiston tilaa kriittisemmin, valitettavan usein vielä niin, että niidenkin todetaan olevan kohtalaisen heikot, mitä vielä proteesin tuoma rasitus pahentaisi. Vaihtoehtona siis potilasta suuresti järkyttävä läjä poistoja heti tai tuskastuttava hivuttautuminen poistelleen jäljelle jääneitä pikkuhiljaa niiden antaessa periksi ja jatkuva proteesin korjailu. Usein siis hyvää vaihtoehtoa ei ole. Väestön ikääntyessä edellä mainitut ongelmat tulevat entisestään lisääntymään. Omat hampaat ovat suussa, mutta ah niin paikatut. Aikaisemmin on mahdollisesti tehty jo protetiikkaa: implantteja, kruunuja siltoja - kalliita rakenteita - kuka ne pitää kunnossa kun ikäihminen ei siihen eneää itse kykene? Siinä meillä on lähitulevaisuuden haastetta! Ne, joilla on "omat hampaat" eivät useinkaan halua irtoproteesia. Päin vastoin, syystä tai toisesta poistettuja hampaita harmitellaan usein vuosienkin kuluttua. Olen myös eri mieltä siitä, etteikö proteesia käyttävillä olisi vaivoja. Ne ehkä ovat erityyppisiä kuin hampaallisten, mutta erittäin, erittäin yleisiä. Valitettavasti suurin osa vaivoista johtuu huonosti hoidetusta proteesista, etenkin pohjausten laiminlyönnistä. Leukaluu surkastuu vääjäämättä ajan myötä ja tämä surkastuma on korvattava lisäämällä proteesiin akryyliä eli pohjattava. Muuten proteesi madaltuu, mistä seuraakin sitten juuri nuo mainitsemasi purentaongelmat! Jonkin verran madaltumiseen tottuu, mutta rikkinäiset suupielet, limakalvojen jatkuva punoitus ja paikoittainen liikakasvu, etualueen helttamaiset muutokset, sieni-infektiot, huonontunut ulkonäkö, mahdollisten omien tukihampaiden kärsimys purennan muutoksista ovat aivan arkipäivää. Näen jatkuvasti myös kammottavan likaisia proteeseja. Proteesin käyttäjillä voi olla huomattavia purentavaivoja. Tavallisempaa kuitenkin on, että purentavoimat ovat sen verran proteesin myötä heikentyneet, ettei pahempia lihasperäisiä vaivoja pääse kehittymään. Niveletkään eivät ole silloin niin kovilla. Väitän myös, että nykyvanhukset ovat niitä, jotka eivät turhasta valita. Eli he tulevat kyllä toimeen proteeseillaan, ei ehkä hyvilläkään, mutta pärjäävät. Tulevien vanhuste, nykyisten keski-ikäisten vaatimustaso on taatusti korkeampi. Vähimmäistasosta keskustellaan jo: onko se irtokokoproteesi, vai pitäiskö standardiksi asettaa esim. parilla kolmella implantilla kiinnittyvä (ala)kokoproteesi? Millä ihminen voi tulla toimeen? Keinojuuret eli implantit voivat olla se paras vaihtoehto, mutta eivät ne ole kaikkien ulottuvissa, suurimmaksi osaksi kustannusten vuoksi. Impanttien hinnat eivät ole halventuneet, eikä näin varmasti tulekaan käymään. Se mikä on implanttisysteemien yksinkertaistuessa saavutettu, on toisaalta lisääntyneiden esitutkimusten yms. muodossa kuitenkin pitänyt kokonaishinnan korkeana. Suunnittelu on puoli hoitoa tässäkin, ja siihen on jatkuvasti kehitetty entistä kalliimpia menetelmiä, esim. mikro-TT-kuvaus, jolla luun määrää voidaan tutkia. Implanttiosien hinnat ovat myös hankintahinnaltaan hammaslääkäreille edelleen varsin korkeat. Lisäksi tarvitaan erikoisvälineistöä, leikkaussaliaseptiikkaa jne, kaikki tämä maksaa. Ei myöskään riitä, että implantti luutuu kiinni, myös pehmytkudosten eli ikenien on näytettävä hyviltä. Tämä kudosten muokkaus on usein varsinainen taitolaji ja korostunut vain viime vuosina. Voisin sanoa, että jos potilas haluaa hampaan poistettavaksi ja tilalle implantin/sillan, olisin siihen suostuvaisempi kuin tilanteessa että hammas poistetaan ja tilalle ei tulisi mitään tai irtoproteesi. Tämä siksi, että laadukkaan hoitoratkaisun tietää kantavan pitkälle, kun taas heikomman johtavan epätoivottuihin purennan muutoksiin ja pitkällä aikavälillä jopa muiden hampaiden sijaiskärsimykseen ja ongelmiin. Eli pitäisin tärkeänä, että pystyttäisiin estämään haitallinen kehitys. Valitettavasti joskus on vain niin vaikea perustella pitkän aikavälin etuja ja joidenkin niitä ymmärtää.