Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kun perhe kääntää selkänsä

    Kirjoitan tänne etsien helpotusta kadonneeseen sieluuni. Jokainen päivä on uusi keskittymisen päivä, itkuton päivä, jolloin yritän pitää sirpaleisen sydämmeni kasassa. Tänään epäonnistuin. Olen väsynyt pidättelemään itkua, väsynyt suruun sisälläni, sääliin itsessäni. Viimme vuosi oli kamala tämä uusi kamalampi. Odotan helpotusta, uutta elämää. Läheiseni vihaavat minua, pitävät minua riesana, pakkona. Olen yksin. On tapahtunut niin paljon- pitkäaikaisen ystävyyssuhteen katekaminen, läheisen sairastuminen, bulimia, lihominen, pelkät epäonnistumiset varjostavat elämääni- reputukset, raiskaus (mitä ennen kaikki oli vielä suht. hyvin.) Aloittelen uutta elämää: laihdutan, luen kirjoituksiin (niin että varmasti valmistun), pysyn sairaan läheiseni rinnalla niin kauan kuin hän on. Tämän jälkeen lähden perääni katsomatta enkä palaa koskaan takaisin.
    2270
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Hei! Pidähän huolta itsestäsi! Tärkeintä on että itse rakastat itseäsi tai opettelet sen heti!! Anna itsellesi ja perheellesi aikaa - elämä ei ole helppoa aina. Hae keskusteluapua esim. psyk.poliklinikalta tai diakonilta seurakunnasta. Sinulle on tapahtunut rankkoja asioita eikä kaikkea tarvitse eikä pidä kestää yksinään! Me ihmiset olemme toisiamme varten... eli etsi apua (auttava puhelin), vertaistukea yms. Kaikkea hyvää sulle : )

    Äänestä

    Meidät löytää facebookista ja Irc-galleriasta ja nettisivuilta www.masenusyhdistys.fi yhteyshenkilöt (joita rekrytoidaan kovaa vauhtia lisää) sekä ensimmäinen tapaamispaikka ja aika.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    et ole kukaan. kirjoitti:

    Kirjoitan tänne etsien helpotusta kadonneeseen sieluuni. Jokainen päivä on uusi keskittymisen päivä, itkuton päivä, jolloin yritän pitää sirpaleisen sydämmeni kasassa. Tänään epäonnistuin. Olen väsynyt pidättelemään itkua, väsynyt suruun sisälläni, sääliin itsessäni. Viimme vuosi oli kamala tämä uusi kamalampi. Odotan helpotusta, uutta elämää. Läheiseni vihaavat minua, pitävät minua riesana, pakkona. Olen yksin. On tapahtunut niin paljon- pitkäaikaisen ystävyyssuhteen katekaminen, läheisen sairastuminen, bulimia, lihominen, pelkät epäonnistumiset varjostavat elämääni- reputukset, raiskaus (mitä ennen kaikki oli vielä suht. hyvin.) Aloittelen uutta elämää: laihdutan, luen kirjoituksiin (niin että varmasti valmistun), pysyn sairaan läheiseni rinnalla niin kauan kuin hän on. Tämän jälkeen lähden perääni katsomatta enkä palaa koskaan takaisin.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu