Hyljeksityt
Copyright
19.4.2009 Annamari Sipilä
Helsingin Sanomat
Äidinkieltä on helppo rakastaa, mutta isänmaan kanssa on jo paljon vaikeampaa. Mikä on oikea isänmaallisuuden aste?
Sitä ei haluaisi olla änkyrähärmäläinen. Tämän tyypin mielestä kaikkialla on jotain mätää paitsi Suomessa. Mutta ei sitä haluaisi olla kiittämätön typeryskään. Hänellä on aina kamala kiire ihailemaan muiden maiden uusimpia kotkotuksia.
Työstin isänmaallisuuttani lomaviikolla lukemalla viimeinkin toimittajakaksikko Katja Boxbergin ja Taneli Heikan kirjan Lumedemokratia. Ei sitä ole turhaan kehuttu.
Loppuloma vierähti sängynpohjalla juuri avautuneita silmiä lääkiten. Vaikea sanoa, kumpi oli masentavampaa: se, että tajusi viimeinkin, millainen maa Suomi oikein on, vai ehkä sittenkin se, että ei ole tajunnut asiaa aiemmin.
Boxberg ja Heikka ruoskivat kirjassaan suomalaista tapaa tehdä päätöksiä ja politiikkaa. Viestimiä ja nettikeskustelijoita ovat kiinnostaneet etenkin heidän listaamansa suomettumisen hämähäkit. Hämähäkit ovat toki sietämättömiä kaikissa muodoissaan. Mutta minut kirja sai ajattelemaan lähinnä hylkeitä.
En ole ehkä ymmärtänyt aiemmin suomalaisen konsensusajattelun läpitunkevuutta. Sellaista aikaa en kuitenkaan muista, etten olisi tiennyt saimaannorppien uhanalaisesta tilasta. Nyt saimaannorppia on enää noin 260. Talvista on tullut liian leutoja, ja sen lisäksi moni kuutti kuolee keväisin verkkoihin. Käsillä ovat viimeiset hetket norppakannan pelastamiseksi.
Mutta mitä tekee Suomen hallitus? Ei mitään. Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk) ei halua määrätä keväistä verkkokalastuskieltoa. Sen sijaan Anttila luottaa vapaaehtoiseen suojeluun. Kalastajille pitää kuulemma tarjota porkkanaa, ei keppiä. Se keppi on kai varattu hylkeille.
Älkää ymmärtäkö minua väärin. En ole hurahtanut hylkeiden söpönpyöreään olemukseen. En ole edes erityisemmin kiinnostunut luonnonsuojeluasioista. Metsässä kävelemisestä tulevat jalat ja pää kipeiksi.
Mutta pitäisihän kaikille olla vuosikymmenien paukutuksen jälkeen selvää se, että saimaannorpassa ei ole kyse mistä tahansa helposti korvattavasta norpan alalajista, joka joutaa mennäkin verkkoja sotkemasta ja muuta rantaelämää häiriköimästä.
Saimaannorppa on osa suomalaista kulttuuria. Se on olennainen osa suomalaisuutta ja isänmaata. Saimaannorppa on osa Suomen brändiä ainakin silloin, kun kohderyhmä koostuu meistä tavallisista suomalaisista. Siksi on vaikea ymmärtää, että Anttilaa ministerikollegoineen ei voisi vähempää kiinnostaa saimaannorpan pelastaminen. Tilanteesta tulee samanlainen olo kuin Lumedemokratian lukemisesta: keitä nämä Suomea johtavat ihmiset oikein ovat, ja mitä ihmettä he ovat tekemässä? Ikea pääsi jo aikoja sitten espoolaiselle pellolle ja kokoomuskin hallitukseen, mutta saimaannorppaa ei olla saatu vieläkään pelastetuksi.
Poliitikoista saimaannorppien puolesta ovat ärähtäneet kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok) ja euroedustaja Sirpa Pietikäinen (kok). Pietikäisen EU-komissiolle tekemän kantelun mukaan Suomi rikkoo saimaannorppa-asiassa unionin luontodirektiiviä. Hyvä, että Brysselkin pääsee jyvälle suomalaisista norppa-asenteista.
Hylkeet ovat nyt muutenkin esillä Brysselissä. Unioniin on tekeillä tiukka laki, joka kieltäisi kaikkien muiden kuin Grönlannin inuiittien tekemien hyljetuotteiden kaupan. Lakihankkeen pienessä oppositiossa ovat kinnittäneet alusta lähtien Suomi ja Ruotsi. Suomea huolettaa, että Pohjanlahden kalastajilta menee mahdollisuus ansaita euroja, jos harmaahylkeen8nahkatöppöset jäävät myymättä.
Ainakin Suomi on johdonmukainen brändinrakennuksessaan. Kalastajat menevät hylkeiden edelle niin Saimaalla kuin Pohjanlahdellakin. Kertokaa eteenpäin Euroopassa.
Suomettuminen uhkaa luontoakin
HS/A.Sipilä
168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
15.10. 2002 IS: "Anttilan Pommivertaus pöyristytti - - - Sirkka-Liisa Anttila pöyristytti hallituspuolueita maanantaisella haastattelullaan Forssan lehdessä, jossa Myyrmannin pommiräjähdys kytketään hallituksen politiikkaan. Haastattelun mukaan "Anttila sanoo hallituksen politiikan aiheuttavan yhteiskunnan kahtiajakoa, joka puolestaan ajaa ihmisiä Vantaan Myyrmäessä tapahtuneen kaltaisiin tekoihin". - Onko meillä käynnissä niin hirvittävä syrjäytyminen sellailla ihmisillä, jotka viimeisenä oljenkortena tarttuvat tällaisiin tekoihin vai mikä on taustalla, Anttila kysyy haastattelussa. Anttila jatkaa, että "nyt niitetään niitä hedelmiä, joita maassa on hallituksen politiikan johdosta syntynyt". 16.10.2002 IS: Anttila kompastui Myyrmanniin Eduskunnan varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila (kesk) on sellaisessa asemassa, että hän voi vaatia muita kansanedustajia noudattamaan hyviä käytöstapoja, jos he eduskuntapuheissaan innostuvat koettelemaan sopivuuden rajoja. Siksi hänen olisi syytä valita myös omat sanansa tarkoin ja erityisen tarkasti silloin, kun hän ottaa samassa lehtihaastattelussa kantaa kahteen huonosti rinnastettavissa olevaan asiaan eli Myyrmäen räjähdykseen ja Lipposen hallituksen politiikkaan. Forssan Lehden viime sunnuntaina ilmestyneen numeron mukaan "Anttila sanoo hallituksen politiikan aiheuttavan yhteiskunnan kahtiajakoa, joka puolestaan ajaa ihmisiä Vantaan Myyrmäessä tapahtuneen kaltaisiin tekoihin". Anttilan mukaan "nyt niitetään niitä hedelmiä, joita maassa on hallituksen politiikan johdosta syntynyt". Haastattelu tulee luetuksi niin, että Anttila vierittää syytä Vantaan murhenäytelmästä hallituksen niskaan. On helppo ymmärtää, että Anttilan haastattelu on aiheuttanut tuohtumusta paitsi hallituspuolueissa myös omissa joukoissa. Sopivalta se ei näytä myöskään politiikan ulkopuolisen lukijan silmissä. Anttilan lausunnot voidaan nähdä yritykseksi harjoittaa poliittista ryöstöviljelyä järkyttävän ja kansalaisia yhdistävän ei siis jakavan räjähdyksen sirpaleilla. Anttila tarkensi eilen Ilta-Sanomissa, ettei hän "missään tapauksessa" syyllistä hallitusta Myyrmannin tapahtumasta. Hän halusi kuulemma vain tuoda esiin huolensa kahtiajaosta, "jota Suomessa on nykyisen hallituksen aikana ajettu". Yleistävästä "kahtiajaosta" on tullut keskustapoliitikoille hokema, joka käy selitykseksi joka asiaan. Anttila huomauttaa antaneensa alkuperäisen lausuntonsa puhelimessa ulkomaanmatkalta palatessaan ja vailla tietoa kaikista pommi-iskun yksityiskohdista. Hän olisi tietysti voinut vaieta, mutta saattoi pelätä Forssan Lehden siinä tapauksessa kertovan, että Anttilalla ei ole kantaa Vantaan onnettomuuteen. Media on kärsimätöntä, mutta tämän kärsimättömyyden ei pitäisi johtaa siihen, että poliitikko puhuu ensin ja miettii vasta sitten. Hallituksen arvosteleminen sen jäseniä silmin nähden järkyttäneen tapahtuman yhteydessä on mautonta. Sillä ei saa pisteitä, vaan menettää niitä. Klassinen kysymys on, pitääkö poliitikon ajatella mitä sanoo vai sanoa mitä ajattelee. Anttila olisi voinut tarkemmin ajatella, miten hän sanoo sen mitä ajattelee. Kohulausunnon peruuttaminen sen paikkailun asemesta ei olisi ollut huono ratkaisu. Tiedetään poliitikkoja, jotka ovat tunnustaneet olleensa väärässä, mutta myöhemmin kiistäneet mitään sellaista tunnustaneensa. Kulloisellakin oppositiolla on taipumus panna kaikki epäkohdat hallituksen syyksi. Asiat eivät kuitenkaan ole näin yksinkertaisia, vaan aina on koko joukko ongelmia, jotka ovat olemassa hallituksen politiikasta huolimatta, eivät sen takia. Jos keskusta pitää huonoa työllisyyskehitystä yksin hallituksen syynä, se epäsuorasti ottaa itselleen syyn työttömyyden viisinkertaistumisesta omalla valtakaudellaan 1991-95. Anttilan tilanne ei eduskuntavaalien lähestyessä ole ollenkaan toivoton. Forssan Lehdelle antamansa haastattelun jälkeen hän ei nimittäin voi kuin parantaa, sillä se haastattelu oli kokeneen poliitikon pohjanoteeraus.