Olen ystävieni kanssa kaipaillut, että seurapuheissa joskus pohdittaisiin avoimesti uskon perusteita eikä vain julistettaisi elämäntapa-asioita synniksi tai ei-synniksi. Tämähän on niin Raamatun vastaista kuin olla voi.
Uskovaisia pitäisi kyllä seuroissa varoittaa sotkemasta perinteitä ja todellisia syntejä keskenään, sillä tavattoman suuri joukko käsittää kilvoittelun lähinnä vanhojen perinnäissääntöjen noudattamíseksi.
Tästä kantaa vastuun mm. ne sananpalvelijat, jotka julkisesti välttävät keskustelua näistä kipeistä asioista ja pitäytyvät vanhoissa käytänteissä, koska niin pääsevät helpommalla eivätkä aseta itseään kritiikin kohteeksi.
Mantrojen toistelu on väärin, mikäli niitä ei jatkuvasti peilata Jumalan sanan valossa. Monet vl-uskovaiset eivät itse lue lainkaan Raamattua, jolloin heidän uskonsa on sen varassa, mitä puhuja saarnapöntöstä puhuu. Sen vuoksi saarnamiehet kantavat suurta vastuuta toisten uskovaisten sieluista. Milloin julkisesti uskalletaan keskustella esim. siitä, että aika on muuttunut eikä hillityllä ehostamisella ole enää mitään tekemistä sydämen uskon kanssa sen enempää kuin vaikka miesten siistillä pukeutumisella tai parran ajamisella. Tai että klassisen musiikin konsertti ei ole sen synnillisempää kuin vaikkapa messut, joissa on kantava ajatus kaupallisuus ja joissa soi taustalla maailmallinen musiikki.
Olen onnekseni raamatullista saarnaakin saanut kuulla ja istunut seurapenkissä, kun puhujamies varoittelee sekoittamasta uskon vanhurskautta tekojen vanhurskauteen. Hän korosti, ettemme keskittyisi tarkkailemaan, maalaako joku huuliaan tai käykö tansseissa, vaan sydämemme olisi puhtaasti uskomassa ennen kaikkea Jeesuksen sovitustyöhön ja siitä seuraavaan armoon. Hengen hedelmiä ovat rakkaus, pitkämielisyys, laupeus jne.
Miksi niin monet sekoittavat hengen hedelmiksi ulkoiset koodit, kuten meikkaamattomuuden, musiikin kuuntelemattomuuden jne., vaikka näissä on kuitenkin kyse sangen maallisista asioista. Hyvä on antaa elämäntapaohjeita ja varoitella maailmallisuuden vaaroista, mutta ne eivät saisi olla vaatimuksia, joiden täyttämättömyys nousee välittömästi uskomisen esteeksi.
Raamattu varoittaa farisealaisesta sääntöjen ulkoa oppimisesta, joista tulee uskon tarkoitus. Tämä on sielunvihollisen työtä, kun sydän kiintyy liiaksi sääntöihin eikä armo enää riitä eikä rakkaus pääse toteutumaan Jumalan valtakunnassa, jossa tarkkaillaan liikaa ulkonaisia seikkoja ja etenkin toisista Jumalan lapsista näkyviä merkkejä. Tästä toivoisi muutenkin avointa keskustelua, sillä vaara on, että liikkeemme uinahtaa valvomisessaan ja perinteet vievät tilaa puhtaalta uskomiselta ja omantunnon vapaudelta.
Toivomus puhujille!
Sisar Anne
12838
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hmmm...Ainahan uskovaiset ovat olelet erilaisia kuin epäuskoiset. Miten me jumalanlapset sitten erottuisimme maailmasta jos ei olisi ulkonaisia merkkejä kuten paljon lapsia, ehostamattomuus ja televisiottomuus.
Entäs jos se onkin lopulta niin, että jako elävään ja kuolleeseen uskoon, rajojen ylläpito ja lestadiolaisen kulttuurin erityisyyden vaaliminen ovat uskovaisten suurimpia kiusauksia...
Olen 100% samaa mieltä aloittajan kanssa. Miksi uskovaisten tulisi erottua ulkoisten merkkien perusteella? Eikö sen erottautumisen pitäisi perustua uskoon ja sen hedelmiin, kuten vaikka lähimmäisen rakkauteen. Uskovaiset sotkevat perinnäistavat ja uskon siksi, että kysymyksessä on myös yhteisö, johon sosiaalistutaan. Jo pienet lapset "tietävät", että korvakorut on syntiä. Kysymyksessähän on yhteisön normit. Kyllä olisi aika tarkastella kriittisesti näitä 1800-luvun perinnäissänntöjä, joille ei löydy raamatullisia perusteita tai joiden ohi aika on ajannut. Jokin asia on ollut maailmallinen jonain aikana, mutta ei enää. Jos normit eivät muuttuisi, niin edelleenkin olisi housut naisilla syntiä. Esimerkiksi meikkaamattomuus on sama kuin huntupakko islamilaisnaisilla. Yhtä päteviä selityksiä siihen löytyy kuin meikkaamattomuusnormille. Olisiko aika riisua näkymättömät hunnut?
Jeesus esitti periaatteen, että ihmisen sydämentilaa heijastaa oikea käytös, ei ulkonaiset merkit. Lue apostolisista kirjeistä, mitkä ovat Hengen hedelmät, ja mietipä kuinka paljon niistä saarnataan verrattuna "isien perinnäissääntöihin".
vedetään niin voimakkaasti esille vl-uskossa mantroineen? Kun koko asiahan on se, että Jeesus ristillä sovitti ihmisten synnit. Pääpaino sanoilla ristillä ja sovitti. Sovitti yksin armosta. ARMOSTA! Miksei tänä muutenkin niin ahdistavana aikana ihmisille puhuta armosta ja tuoda armoa esille sen sijaan, että painotetaan synti-sanaa? Oli ymmärrettävää, että Laestadius paasasi juopoille synnistä, jotta nämä tokenisivat ryyppäämästä, johon olivat jääneet koukkuun. Mutta eikö olisi jo aika puhua Jumalan suuresta rakkaudesta ihmisiä kohtaan ja siitä SUURESTA ARMOSTA? Askel eteen päin, eihän se ihmisen syntisyyttä silti poista, vai poistaako?
Mutta yhdessä asiassa ovat samanlaisia, maailmanlasten kaltaisia, nimittäin tupakoinnissa. Siinä sitä pitää olla niin samankaltaisia maailman epäuskoisten kanssa
Tupakoinnin salliminen on hyvä esimerkki yhteisöllisestä normista. Ei ole syntiä, vaikka tuhoaa terveyttä ja vaikka pahentaa monia.
Epäilyttää usein, onko koko käsitys siitä mitä usko ja synti on, mennyt jollain lailla vääristyneeksi. Löysin syntikäsityksestä tällaisen linkin: http://freepathways.wordpress.com/2009/04/02/synti-vanhoillislestadiolaisuuden-opetuksen-mukaan/
on julkinen PAHE, se on turmiollinen tapa, ja näinollen synti. Me emme saa tietoisesti saastuttaa kehoamme, joka on Pyhän Hengen temppeli. Senlisäksi, se tuhoaa terveyden ja saastuttaa ilmaa. Yksikään luonnon suojelija ei suosittele tupakan polttoa. Sillä määrällä maa-alueita mikä menee tupakan kasvattamiseen, voisi viljellä ruokaa nälkää näkeville. Kukaan ei voi lopettaa toisien puolesta, mutta jos ihan jokainen lopettaa omasta puolestaan, niin silloin tupakan saastus loppuu. Nyt on pakko mennä nukkumaan, joten hyvää yötä!
Tänäänkin puhuja julisti sielun kuolemattomuusoppia, vaikka raamatusta ei löydy ainoatakaan kohtaa, missä sanan sielu eteen olisi liitetty sana kuolemattomuus. Eikö puhujat tiedä, että sielun kuolemattomuusoppi on peräisin kreikkalaisesta filosofiasta.
veljemme MH piti erinoamisen saarnan uskon perusteista, ihmistekojen ja sääntöjen turhuudesta, armon mittaamattomuudesta ja Raamatun tärkeydestä
Siellä seuroissa Pyhä Henki opettaa. Kuuntelijat sanovat amen. Ei se tilanne oo se että monttu auki kuunnellaan mikä on oikein ja mikä väärin. Oon muuten joskus kuunnellu seurapuhetta kun on puhuja sanonut jotain mikä ei oo ollu omantunnon mukaista. Tilanne on jotenkin perin kiusallinen, mutta hyvin selkeä. Ei viittiny millään lähteä oikasemaan. No toivottavasti evankeliumi paransi.