AVOIN KIRJE SUOMEN JA VENÄJÄN PÄÄTTÄJILLE
Suomi ja Venäjä / Neuvostoliitto ovat tehneet vuosien varrella mm seuraavia sopimuksia, jotka kaikki Venäjä / Neuvostoliitto on rikkonut. Suomi puolestaan ei ole toistaiseksi edellyttänyt näiden sopimusten noudattamista.
Tarton rauha solmittiin 1920 Leninin kanssa ikuisiksi ajoiksi. Stalinin kanssa tehtiin 1930-luvulla 2 hyökkäämättömyyssopimusta. Suuren isänmaallisen sodan aikana 14.08.1941 elokuussa Winston Churchill ( UK ) ja Franklin Roosevelt ( USA ) allekirjoittivat ns Atlantin julistuksen jossa todettiin mm :Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät tavoittele aluelaajennuksia, alueellisten muutosten pitää olla paikallisten ihmisten tahdon mukaisia ja kaikilla ihmisillä on itsemääräämisoikeus. Stalin ja muut liittoutuneet allekirjoittivat saman sopimuksen 01.01.1942.
Pariisin rauhansopimus: Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton, Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan, Austraalian, Etelä-Afrikan Unionin, Intian, Kanadan, Tsekkoslovakian, Ukrainan Sosialistisen Neuvostotasavallan, Uuden Seelannin sekä Valko-Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan välisen rauhansopimuksen, jonka sanamuoto on esitetty Suomelle 16 päivänä tammikuuta 1947, säännökset olkoot, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa, niinkuin niistä on sovittu.
Pariisin rauhansopimuksen 27 artikla: Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juriidisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla.
Lisäksi Venäjä ja Suomi välttelevät vastuutaan YK:n vuoden 2005 globaalista Resoluutiosta, joka vahvistaa kaikille pakolaisille ja pakkosiirretyille paluu-oikeuden entiseen kotiinsa ja oikeuden saada omaisuutensa takaisin. Myös vuokralla asuneilla on oikeus palata kotiseudulleen. Näissä Pinheiron periaatteissa valtiot velvoitetaan sovittamaan lainsäädäntönsä niin, että tavoite toteutuu.
Ihmis- ja perusoikeusjärjestöt edellyttävät nopeita toimia Suomen ja Venäjän lainsäädännön harmonisoimiseksi Yk:ssa vahvistettujen Pinheiron periaatteiden mukaisesti, jotta karkoitettujen ja pakolaisten oikeudet toteutuvat myös käytännössä.
Presidentit Tarja Halonen ja Dmitri Medvedev, sekä Suomen ja Venäjän muut päättäjät, onko mielekästä solmia minkäänlaisia sopimuksia jos ei niitä noudateta ja vaadita noudatettaviksi, sekä tehtyjä virheitä korjata silloin kun ne ovat korjattavissa ? Yksittäiset ihmiset tai kansalaisjärjestöt eivät voi korjata virheitä vaan ovat valinneet tähän tehtävään edustajansa niin Suomessa kuin Venäjälläkin.
Avoin kirje Haloselle ja ...
Reilu meininki
4294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lähettää suoraan Haloselle, tuskin sillä täällä netissä on suurempaa vaikutusta.
sopimuksilla jos niitä ei noudata vastapuoli. Ei Halonen pysty näistä asioista puhumaan venäläisille, kyllä se on nähty jo moneen kertaan.
Neuvostoliitto ja DDR itse alkoivat 1960-luvulla painostamaan Suomea tunnustamaan DDR itsenäiseksi valtioksi, mutta edes Kekkonen ei ollut tällöin valmis tätä tekemään.
Painostus DDR:n tunnustamiseksi koveni 1960-luvun lopussa jopa niin kovaksi, että 1969 perustettiin komitea ajamaan Itä-Saksan tunnustamista.
Mikä DDR:n tunnustamiskomitea oli? Kyseessä oli laaja komitea, jossa olivat mukana jäseninä 41 järjestöä: puolueita, ammattiliittoja ja opiskelijajärjestöjä. Komitea ajoi DDR:n yksipuolista tunnustamista, ilman että Suomi olisi tunnustanut Saksan liittotasavaltaa.
Komitean muodostivat seuraavat henkilöt:
Kuuno Honkonen, SKDL
Tarja Halonen, SAK
Jaakko Laajava, SYL
Ontro Virtanen, Suomi-DDR Seura
Suomi oli ensimmäinen länsimaa, joka tunnusti kommunistisen DDR:n (1972). Miksi?
Miksi Suomessa toimi erittäin aktiivinen komitea DDR:n kaltaisen sortokoneiston tunnustamiseksi?
Kuinka Halonen ja muut DDR:n tunnustamiskomiteassa mukana olleet eivät kiinnittäneet mitään huomiota DDR:n tekemiin ihmisoikeusloukkauksiin ja murhiin?
Itä-Euroopassa kokoontui erilaisia pieniä ihmisoikeussoluja, jotka yrittivät murtaa sensuuria ja avata tietä vapaalle mielipiteen ilmaisulle. Suomesta ei tullut tukea näille ryhmille, jotka janosivat vapautta diktatuurin alaisuudesta. Suomessa osoitettiin tukea ihmisten DDR:n sorrolle ja vapauden riistolle. Eivätkö Halonen ja muut DDR:n tunnustamiskomiteassa mukana olleet halunneet vapautta Itä-Eurooppaan?
Halosen olisi kyettävä antamaan selkeä vastaus esille nostettuihin kysymyksiin. Kysymykset ovat aiheellisia senkin vuoksi, että Halonen on esiintynyt ihmisoikeuksien puolustajana ja tasa-arvon edistäjänä. Halosen olisi kyettävä vastaamaan, että miksi hän ei DDR:n tunnustamiskomitean varapuheenjohtajana huomioinut DDR:n aiheuttamia toisinajattelijoiden vainoa?
Miksi Halonen toimi Suomessa DDR:n tunnustamiskomitean varapuheenjohtajana ja kuinka monta kertaa hän osallistui Stasin kutsumana Itämeren Rauhanviikoille, vieraili DDR:ssä, kuka matkat maksoi ja kuinka usein hän tapasi itäsaksalaisia? Milloin hän lopetti itäsaksalaisten diplomaattien tapaamiset? Miksi hän katsoi, että Suomen olisi tullut yksipuolisesti tunnustaa DDR, mikä olisi kaiketi tuolloin merkinnyt suhteiden katkeamista Saksan liittotasavaltaan ja asettumista DDR:n autoritäärisen ja demokratiaa polkevan yhteiskuntajärjestelmän laillistamisen kannalle?
milloin ????