paniikki

Juu mää on 19-v tyttö ja en oo koskaa harrastanut seksii tai kans ollut missää muodossa. en kyllä oo kunnolla ees seurustellutkaa kenenkää kans.. oon hiukan ujo, ja sit mua vähä pelottaa/ jännittää sellaset tilaneet, en tiiä oonko normaali mut musta tuntuu et mie en vaa niinku pysty siihen :/ jospa kans löytäs sellasen ihmisen jolla ei oo kauhee kiire siihen homman :(

Miehiä on montaa lajia, ihan niin kuin meitä naisiakin. Ihan varmasti löydät miehen, joka arvostaa sinua tarpeeksi paljon ja antaa sinulle tarvitsemasi ajan totutella yhdessäoloon ja läheisyyteen. Hyvä, että hätähousu-säätösi lähti toisen matkaan! Kyseinen jäppinen ei ollut sinun arvoisesi :) Pelot häviävät pikku hiljaa (ensisijaisesti puhumalla), kun vierellä on oikea tyyppi. Ensimmäistä kertaansa ei todellakaan kannata tuhlata johonkin random-tyyppiin! Sitä paitsi mihin sinulla on hätä ja hoppu? Älä turhaan ainakaan uskottele itsellesi, että olet viimeinen neitsyt päällä maan ;D Hyvää tyyppiä ja hetkeä odotellessa suosittelisin tutustumaan itsetyydytyksen jaloon taitoon :) Nautinnollisia hetkiä.

Joo eli olen 20-vuotias untuvikko poika. Ja olen nyt muutamaan otteeseen tänne kirjoitellut noista ujous jutuista ja niihin liittyvistä asioista. Minäkään en ole koskaan seurustellut ja minulla on sama ongelmana, että olen todella ujo vieläkin, vaikka olen parantanut huomattavasti asiassa, että puhun edes kavereiden kanssa paljon. Ennen muinoin en puhunut kenellekkään melkein voisi sanoa mitään. Tai ainakaan hirveästi jutellut kenenkään kanssa. Tämä ujous, tiedän, että on hölmöä ettei uskalla mennä juttelemaan naisille, mutta niin se vain itsellä on. Tämä on tuonut juuri asiana saman, että luulen, että vaikka minulla olisi tyttöystävä, joka joskus ehkä haluaisi rakastella, en ehkä kun se tilanne tulisi pystyisi, uskaltaisi, niin hassulta kun se sikäli kuulostaa, kun olen miespuolinen. Se rima nousee luultavasti päiväpäivältä siltä se tuntuu, joskus ajatus tästä rimasta mataloituu, että asia tuntuisi jopa luonnolliselta, niin että varmasti pystyisin, sitten tulee päivä milloin tulee, että en varmana pystyisi. Esim. kaikki läheisyys ja kaikki ei tuntunut ollenkaan vaikealta esim.ala- aste ja ylä- asteen alku aikoina, siitä se jumi sitten alkoi, joskus kahdeksannella luokalla. Silloin nuorempana kaikki se "tuleva" tuntui luonnolliselta, ei sitä ajatellut etten pystyisi ei sallaisia edes ajatellut. Itsekkin haluaisin ihan vaan aluksi olla vaan ja opetella sitä läheisyyttä, ei ole mihinkään kiire, jos sen rakkaansa löytää ja haluaisi kokea rauhassa kaiken, ettei hötkyile mitään, eikä se sopisi tyyliinikään. Pelottaa vain, että jos ei oikeasti kohta pysty enää läheisyyteen, vaikka sen rakkaan löytäisi, kun sitä miettii, että kyllähän se kaikki menee omalla painolla kummiskiin itsestään, mutta jos ei menekkään. Itsekkin siis kaipan läheisyyttä ja luulen, että koska koskaan sellaista ei ole sikäli pahemmin ollut niin se on jo paljon kerennyt minussa tuhota, asioita, koska joskus se tuska on ollut jo melko valtava. Tiedän, että ongelmani johtuvat vain minusta, en syytä ketään muuta, kun en uskalla ottaa vain mitään kontaktia, siis esim mennä naisille juttelemaan, esim baarissa. En kyllä saa katsekontaktiakaan ja jos saan niistä ei tosiaan ota selvää, mitä ne tarkoittavat ne takaisin katseet, onko se niinkuin minusta tuntuu ( mitä tuokin tuossa toljottaa). Mutta tsemppiä teille kaikille tämän asian kanssa uiskenteleville. Pahoittelen huonoa kirjoitustaitoani.

Kuulostaa niin tutulta kun vertailee itseensä. Kyllä se sopiva ainakin naisile tulee eteen. kannattaneen vaan ihjailla peloista jos toinen on hermostumassa "saamattomuuteen" siis mikäli mies on se hätähousu ja jos se ei tajuu niin ei ole sun vikasi. Meillä miehillä se on vähän eriasia kun pitäisi olla niin varma ja hauska jne etä olisi jotain mahiksia markkinoilla.

itse tapasin pari vuotta sitten tytön, joka oli hyvin samallainen kuin sinä. Tyttö oli hirveän ujo ja tuntui pelkäävän läheisyyttä vaikka jotenkin tunsin että silti hän nautti siitä. Seurustellut tyttö ei ollut koskaan ja oli neitsyt. Pikkuhiljaa tyttö alkoi rohkistumaan ja alkoi nauttia läheisyydestä aivan täysin rinnoin. Itse olin kärsivällinen ja en halunnut painostaa tyttöä yhtään seksiin. Lopulta (9kk meni)läheisyys ja rentous johti seksiin ja tänäkin päivänä rakastamme toisiamme. Pakko myöntää että juuri se tytön arkuus, ujous ja yleisesti vaikeus koukutti itseni totaalisesti. Tsemiä sulle, kyllä varmasti joskus löydät sellaisen miehen joka jaksaa yrittää sinun kanssa jos todella sinusta välittää ja jossei jaksa, niin mies ei ole sinun arvoinen. Uskon että tällä tavalla nainen saa miehen koukutettua niin pahasti että suhteella on tulevaisuus :)

Ei todellakaan ole vaikeaa löytää miestä, joka odottaisi kahta kuukautta. Oletko jostain syystä epävarma itsestäsi? Ennen kuin luotat itseesi, et voi luottaa myöskään muihin, tai päästää heitä lähellesi. Älä ota asiasta paineita, koska nyt kun stressaat vanhoilla menneillä asioilla, lisäksi seksillä, niin asiat kasaantuvat ja se ei todellakaan auta asiaa. Kun se oikea osuu kohdalle tiedät kyllä ja silloin on helppo olla myös toisen lähellä. Väkisin vääntämällä ei tule mitään. Luota itseesi, asiat kääntyy aina parhain päin!

En myöskään ollut ikäisenäsi menettänyt neitsyyttäni, seurustelin kyllä ja toki mies karkasi kuukauden jälkeen, koska hänelle seksi yhdynnän muodossa oli tärkeämpää kuin kestävä pohja suhteelle. 19-vuotiaana tapasin avomieheni, jonka kanssa puhuimme aiheesta avoimesti ja hän hyväksyi ettei meillä olisi seksiä välttämättä pitkään aikaan. hän olisi voinut odottaa avioliittoonkin minun takiani, mikä olikin minulle helpottava tekijä ja kasvatti luottamusta poikaan niin, että muutaman kuukauden pohdiskelun ja rukoilun tuloksena luovuin neitsyydestäni hänelle. Olen todella tyytyväinen ja kiitollinen Jumalalle ettei mun ole tarvinut kokea sitä kuin yhden miehen kanssa, satoja kertoja ;) odota siis rauhassa vaan, ne miehet jotka lähtevät, eivät ole neitsyytesi arvoisia. Rukoile Jumalan tahdon tapahtumista. se on parasta mitä sulle voi käydä vaikkei siltä heti näyttäisikään.