Suuteletko aviopuolisoa

Antaako enää? Jos ei annakaan niin ero häämöttää varmasti. Jos ei pussaile tai kosketa tarkoittaa samaa kuin että EI rakasta enää. Jos ei annakaan niin ei edes sääli enää... paska juttu, otan osaa.

Suuteleminen on seksin aste, joka on intiimi tapa osoittaa halua ja hellyyttä. Kuten kaikessa intiimissä kanssakäynnissä, jossa mennään näin "sisälle" ,on syytä huolehtia suun hygieniasta. Rakastaessaan ei voi olla suutelematta, on se niin suloista ja kiihottavaa....

Meillä mies on se, joka ei suutele eikä anna minunkaan suudella, vaan väistää tai torjuu muuten, jos kasvoni tulevat puolta metriä lähemmäs hänen kasvojaan. Kohta kaksi vuotta kulunut ilman suudelmaa. Alan jo tottua olotilaan siinä määrin, ettei pariin kuukauteen enää ole edes tehnyt mieli suudella. Katselen ruuantähteitä miehen hampaitten välissä tai sieraimista pilkottavaa kuivunutta limaa tai rohtuneita halkeilevia huulia, ja onnistun unohtamaan ennen niin tärkeän suutelemisen tarpeen. Valitettavasti muu intohimo on kadonnut samaan tahtiin. Rakastelu alkaa kyllästyttää jo muutaman minuutin kuluttua alkamisestaan ja ehdin siinä sivussa suunnitella seuraavan päivän työt ja kesälomat. Todennäköisesti avioliitto on matkalla kohti loppuaan. Vuosi meni toivon ja epätoivon vuoristoradalla, mutta kun joka päivä tuli torjutuksi, alkoi se tuottaa tulosta - eli tässä ollaan. Tosin vatsataudissa ollessaan mies yritti suudella, ja koska silloin minä vaistomaisesti torjuin, oli tilanne jälleen vähintäänkin lukossa. En halua enää repiä itseäni auki enkä toivokaan enää lähestymistä.

Itse olen tosiaan vasta avoliitossa, ollut kuitenkin jo pitkän aikaa. Mutta halusin antaa oman mielipiteeni kysymykseen. Oma mielipiteeni tuohon on, että vaikka vuosia kertyisi miten paljon tahansa suhteelle, ei hellyyden osoittamisen tulisi loppua. Vuosien saatossa omassa avoliitossani ei suudelmien määrä suinkaan ole vähentynyt, lisääntynyt ehkä. Mielestäni hellyyden osoittaminen korreloi aika hyvin (ainakin omassa liitossani) sen kanssa, miten hyvin suhteessa muuten kommunikoidaan ja otetaan toista huomioon. Liitossa eläminen vaatii mielestäni sitä, että välillä pysähtyy katsomaan toista ja näkee mikä toisessa on hienoa ja ainutlaatuista. Se kasvattaa arvostusta toiseen. Ja kun arvostaa, tahtoo myös näyttää sen suudelmilla ja muulla hellyydellä. Liitossa ei ikinä monien vuosienkaan jälkeen tulisi pitää suhdetta itsestäänselvyytenä. Toisen huomioon ottaminen ja kuunteleminen yms kliseet ovat tärkeitä. Tottahan toki suhteessa voi ihan yhtä hyvin elää niin, että menee vain eteenpäin, eikä pysähdy kertaakaan kunnolla katsomaan ja kuuntelemaan toista, mutta sellainen juuri vähentää sitä läheisyyden tarvetta ja ajaudutaan kauemmas toisista. Monesti itse on kuitenkin huomannut sen, että ratkaisu tällaisiin asioihin on todella yksinkertainen. Joskus riittää se, että sanoo puolisolleen suoraan ja avoimesti, jos jokin asia vaivaa itseä ja kysyy miksi tilanne on sellainen kuin on. Asia kannattaa kuitenkin aina ilmaista toista syyttämättä. Kun avaa itsensä ja sanoo puolisolle asian aivan rehellisesti, voi puolisokin havahtua tilanteeseen ja lopputulos voi olla mitä ihmeellisin. Itse olen huomannut, että tällainen rehellinen kommunikointi tuo suhteeseen aina todella paljon lisää syvyyttä ja toinen otetaan sen jälkeen paremmin huomioon. Toivottavasti sait tästä edes jotakin irti.

haiseeko suusi paskalta, mätäneenö hampaat vai onko hengitys raikas ? - se voisi olla yksi syy

on kuin lehmäntatilta.Maku asiassa makuasia.