Hei! Olen 28-vuotias nainen. Ylipainoa on reilusti, mutta olen jo pudottanut painoani 20 kiloa viime vuoden aikana. Minulla on krooninen sairaus, joka on tähän meidän projektiin jo vaikuttanut siten, että olen lopettanut yhden lääkkeen kokonaan, joka voi aiheuttaa sikiövaurioita. Lisäksi mieheni vanhemmilla ja nyt kuulin, että langollani (mieheni veli) on ollut ongelmia saada lasta eli heidän lapsensa on siitetty hoidoilla. Aloin tässä miettiä, että onko nyt niin, että minunkin kannattaisi jo kysyä lääkäriltä lähetettä? Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta puoli vuotta ja tulosta ei ole tullut. Tuntuu vaan, että kun on näin moni asia jo perseellään, että kannataisko pyytää. Ne tietenkin sanoo, et mun täytyy laihduttaa, mut mä yritän koko ajan. Ihminen se minäkin vaan olen ja sen takia aina sorrun herkutteluun. Onko jollain kokemuksia tai ideoita, et kannattaisi jo hakeutua hoitoon tämän asian suhteen.
Kannattaisiko jo hakeutua lapsettomuustutkimuksiin?
Talo ja tavarat lapsesta
7659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...kun aktiivista yrittämistä takana yksi vuosi. Mutta aina kannattaa kysyä, jos vaikka noi kertomasi jutut vaikuttavat asiaan.
http://koti.utanet.fi/~paula/xyz/linnaeus.htm
20kg:n painon pudotus on hieno saavutus, älä yhtään vähättele sitä! Toki välillä saa herkutella ja painon putoaminen kertoo, että osaat pitää herkkuhetkesi kurissa. Eihän teillä välttämättä mikään ole lapsen hankinnan kannalta perseellään. Ylipainosi putoaa koko ajan ja olet jo huomioinut raskaushaaveet lääkityksessä. Näiltä osin asiat siis etenevät positiiviseen suuntaan. Miehen veljen tilanne ei välttämättä kerro sinun miehesi tilanteesta mitään - tiedätkö edes johtuivatko heidän hoitonsa naiseta vai miehestä? Jos ei ole vielä jotain perustetta, jota et tässä kertonut niin odottelisin rauhassa sen toisen puoli vuotta ja hakeutuisin hoitoihin vasta jos ei sen aikana tärppää. PS: Onhan sinulla suhteellisen säännölliset kuukautiset? Kierron selkeä epäsäännöllisyys yleensä kertoo jonkinlaisesta hormoniongelmasta ja se voisi olla syy hakeutua tutkimuksiin jo aiemmin
Monilla lapsettomuusklinikoilla ei aleta tekemään mitään hoitoja ennen kuin painoindeksi on tietyn rajan alla. Eli jos ylipainoa on kerran reilusti, kannattaa jatkaa sen pudottelua. Mikään viestissäsi ei muuten viittaa siihen, että sinun olisi ylipäätään tarvetta hakeutua lapsettomuustutkimuksiin. Puolen vuoden yritys on ihan normaalia vielä. Kuten tiedät, vasta vuoden yrityksen jälkeen on syytä hakeutua tutkimuksiin. Mutta tosiaan, kuten itsekin totesit, lääkärit mitä luultavimmin pyytäisivät sinua laihduttamaan. Jos kaipaat apua laihduttamiseen, asiasta kannattaa käydä juttelemassa ihan omalääkärin kanssa, lapsettomuusklinikat eivät ole mitään laihdutusklinikoita ...
Kiitos kovasti ja nyt menen tuohon kulma taakse. Muutaman minuutin päästä olen toivottavasti laihempi. Ehkä voin ampua pääni, niin sehän jo mukavasti pudottaa painoa.
Älä ammu päätäs! Minä oon normaalipainoinen ja minulle on tehty kaikki mahdolliset hoidot sen maksimi määrän. Ja tiedätkö mikä on lopputulos? Ei mitään! Syli on tyhjä. Ja lisäksi olen sinua nuorempi ja ehkä loppuelämäni lapseton. Elämä on joskus kurjaa ja joskus todella kurjaa, mutta niin ei jatku ikuisesti. Ehkä jonain päivänä saat sen lapsen, tavalla tai toisella tai sitten löydät muuta kautta onnea. Niin se elämä vaan heittelee meitä tiettyyn suuntaan. Yritä jaksaa! Ja nauti elämästäsi, tästä keväästä, miehestäsi sellaisena kuin olet. ja jos tuntuu siltä että haluat liikkua, keventää ruoakvaliota niin tee niin. Mutta jos tuntuu että joku päivä haluat olla vain sängyssä ja laiskotella niin tee silloin niin. Ei joka päivä tarvitse jaksaa, pääasia ett joskus jaksaa ja ei luovuta!
Kylläpä kirjoitat aivan täyttä asiaa. Tää lapsettomuus on vaan sellainen homma, että vaikka kuinka parhaasi yrittäisi, niin sekään ei välttämättä takaa hyvää lopputulosta. Saattaa ahdistua jo pelkastään niistä odotuksista, joita muut ja ehkä itsekin asettaa. Pitäis laihduttaa...pitäis ottaa lääkkeet tunnollisesti...lopettaa tupakointi...unohtaa saunaoluet...tarkastaa ruokavaliota...käydä vaikkapa vyöhyketerapiassa...pitäis sitä ja tätä. Mitäs jos antaiskin itselleen armoa ja tekis edelleen niitä mukavia asioita, joita on ennenkin tehnyt. Uskon, että jaksaminen löytyy ihan niistä tavallisista arjen asioista. Ja eikä aina tarvitsekkaan jaksaa täysillä, kuten sanoit.