Tuossa "mikä laji minulle" keskustelussa näytti lähtevän jopo käsistä, joten siirretään väittely tänne.
Eli jokainen tietää että joka ikisestä lajista löytyy tosi kovia ja sitten todella kehnoja harrastajia. Eikä se ole koskaan lajin vika tai hyvä puoli.
Eli mitkä olisivat mielestänne hyvät mittarit millä lajien "tehoa" voisi mitata?
Itse ehdottaisin seuraavia akseleita.
Ei kontaktia - täyskontaktiottelut
Helpot tekniikat - Tekniikat erittäin vaikeita / paljon
Formaali harjoittelu (eestaas kävely / katatreeni) - vapaampi harjoittelu (Harjoitus vastustajan kanssa, pistareihin etc).
Pisteytys vois olla vaikka 1 - 10, jossa 5 tarkoittaa että molempia on yhtä paljon.
Esimerkki:
Nyrkkeily
Ottelut 10
Tekniikka 1
Harjoittelu 10
TKD
Ottelut 8 (ei pääkontaktia muuten full)
Tekniikka 6
Harjoittelu 5
Ehdotuksia muunlaisiin järkeviin lajien lajitteluperiaatteisiin otetaan vastaan myös...
Idiksenä on se että tämmöisellä kategorisoinnilla saadaan lajin "luonne" esille.
Eli jokainen tietää että joka ikisestä lajista löytyy tosi kovia ja sitten todella kehnoja harrastajia. Eikä se ole koskaan lajin vika tai hyvä puoli.
Eli mitkä olisivat mielestänne hyvät mittarit millä lajien "tehoa" voisi mitata?
Itse ehdottaisin seuraavia akseleita.
Ei kontaktia - täyskontaktiottelut
Helpot tekniikat - Tekniikat erittäin vaikeita / paljon
Formaali harjoittelu (eestaas kävely / katatreeni) - vapaampi harjoittelu (Harjoitus vastustajan kanssa, pistareihin etc).
Pisteytys vois olla vaikka 1 - 10, jossa 5 tarkoittaa että molempia on yhtä paljon.
Esimerkki:
Nyrkkeily
Ottelut 10
Tekniikka 1
Harjoittelu 10
TKD
Ottelut 8 (ei pääkontaktia muuten full)
Tekniikka 6
Harjoittelu 5
Ehdotuksia muunlaisiin järkeviin lajien lajitteluperiaatteisiin otetaan vastaan myös...
Idiksenä on se että tämmöisellä kategorisoinnilla saadaan lajin "luonne" esille.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jopo on hyvä pyörä.
mullakin on sellanen :)
... no ei sitten ruveta laittaan järjestykseen...
Aattelin vaan että innostusta olisi ollut kun niin kovasti arvostelusta saadaan ihottumaa.
Totuushan on se että lajit ovat erilaisia ja palvelevat kovasti erilaisia päämääriä. Minäkin luulin aluksi että kaikki itsepuolustuslajit olisi suunniteltu palvelemaan juuri sitä tarkoitusta mitä tuo sana antaa olettaa... :)
Osa tuntuu olevan enemmän muodikasta liikuntaa kuin tehokasta toimintaa. :)
no juu onhan se ihan hyvä listata niitä lajeja, jos joku vaikka löytäisi sen avulla itelleen sopivan lajin...
mutta oletkos ajatellut pistää listaukseen myös toimivuuden käytännössä. eihän niistä hienoista liikkeistä ole mitään apua, jos ne ei toimi.
mutta han moo doa on turha listalle laittaa, eiköhän HMD sitä jaksa tarpeeksi ylistää :)
Lajien vertailu on sinällään ihan hyvä idea, kunhan on selkeät arviointiperusteet, eli ei arvioida lajien paremmuutta keskenään vaan lajien sisältöä, joiden perusteella sitten ihmiset voivat ihan itekseen päätellä että mikä laji on itelle paras..
Hankalaa vertailu kuitenkin on; yksittäisen lajin sisällä painotukset vaihtelevat eri seurojen välillä hyvinkin paljon. Eli esimerkiksi voi olla karateseura, jossa painitaan enemmän kuin jossain judoseurassa (ja tällaisia taitaa itse asiassa ollakin olemassa jokunen).
Lisäksi sitten eri ihmiset ymmärtävät arviointiasteikon eri tavoilla ja siitä seuraa epätarkkuutta. Eli siis saattavat antaa täysiä pisteytyksiä oman lajinsa joka osa-alueelle.
Aikoinaan tein tällaisen vertailun (Oulun lajeista) mutta en viitsi sitä enää päivitellä, edellämainituista syistä..
http://tols17.oulu.fi/~jmyllyla/lv_shtm.htm
Itsekin wadoryuta treenanneena olisin hieman eri "pisteet" antanut wadoryulle... TKD näytti olevan ihan kuosissaan lukuunottamatta sparrauksen merkityksen vähättelyä.
Tuossa listassa wadoryu näyttää jopa todella tehokkaalta lajilta verrattuna TKD:hen, mikä on erittäin kaukana totuudesta.
Wadoryussa oppii kyllä potkimaan, mutta vaikeampien potkujen oppiminen on enemmän harrastajan oman viitseliäisyyden kuin opettajien varassa... Lyöntejäkin sahataan n 1 kertaa salin päästä päähän tarkistamatta kertaakaan osaako harrastaja lyödä niin että siinä on ihan oikeasti ytyä.
Sen sijaan nuo atemit olisit voinut laittaa vaikka tärkeiksi... :) Ainakin minä treenasin mm. Sari Laineen opastuksella erittäin tärkeitä sormenpääiskuja ties mihin kohtaan kehoa... :)
Mutta kaikenkaikkiaan erittäin ansiokas esitys lajien eroista. Puuttui vain tämä kontakti - ei kontakia harjoittelu rivi sieltä... :)
"Itsekin wadoryuta treenanneena olisin hieman eri "pisteet" antanut wadoryulle... TKD näytti olevan ihan kuosissaan lukuunottamatta sparrauksen merkityksen vähättelyä."
Mjaa, no nuitten rastien oli kyllä ihan vaan tarkotus kuvata että paljonko kutakin osa-aluetta treenataan lajissa ja jos TKD:ssä on liikesarjoja ja tekniikkaa puolet ajasta niin ei siinä voi olla sparria yhtä paljon kuin jossain pelkkään otteluun keskittyvässä lajissa.
"Tuossa listassa wadoryu näyttää jopa todella tehokkaalta lajilta verrattuna TKD:hen, mikä on erittäin kaukana totuudesta."
Jaa, en minä tuon vertailun avulla tehokkuuksia pysy päättelemään.. Kyllä tuo mun mielestä kuvasi aika hyvin sitä wadoa mintä minä harjoittelin, tosin hyppypotkuja wadossa en kyllä tainnut harjoitella, mutta vuoden harjoittelulla nyt ei kokonaiskuvaa lajista saa (tässäpä muuten yksi lisätekijä lajien sisältöjen vertailuja vaikeuttamaan eli jos lajin eri osa-alueiden painotus muuttuu ylemmällä vyöarvolla). Treenasin sitä wadoryuta pohjois-pohjanmaalla eli kilpailua ei huomioitu treenaamisessa mitenkään.
Tehokkuudesta en oikein tiedä, henkilökohtaisesti minusta tuntuu että olen oppinut enemmän toimivaa ottelu / tappelu / itsepuolustus-juttua taekwon-dossa.. Mutta en ole ihan varma kun ei ole tullut tapeltua piiitkään aikaan.. Wadoryussahan siis oli se erona että ei käytetty ottelussa suojia ja säännöt olivat paljon vapaammat, mutta kontakti tietysti pienempi..
"Puuttui vain tämä kontakti - ei kontakia harjoittelu rivi sieltä... :)"
Kyllä minä sitä sinne yritin tunkea jossain välissä mutta kun ei oli niin vähäiset havainnot kontakien kovuuksista eri lajeissa niin en sitten viitsinyt..
Hetkinen, mies treenaa TKD:tä? Tai on ainakin treenannut... :)
No anyway: Wadoryu:n kohdalle olisit voinut laittaa kaks rastia niiden kolmen tilalle käytännössä joka kohtaan. Ei siellä niitä erityisesti painoteta, vaan kuuluvat siihen kokonaisvaltaiseen ajatteluun mitä wadoryu edustaa. Eli wadoryu on sitä "taitokaratea" ja shotokan taas "voimakaratea". Eli shotokanissa liikkeet tehdään enemmän voimaa painottaen ja wadoryussa pyritään ketteryyteen ja nopeuteen. Ja tietty monipuolisuuteen valikoiman suhteen.
TKD:ssä on useimmissa seuroissa matsitreenit erikseen, joten matsaamaan pääsee runsaasti. Perustekniikkatreenausta on noin 50/50 muodostelmakävelyn ja pistari/pariharjoittelun kesken.
Kun karaten ja ju-jutsun jälkeen aloitin TKD:n treenaamisen, niin heti tuli olo että tämä laji sopii minulle paremmin kuin aikaisemmat. Yksi syy oli nimenomaan kunnon ottelutreenaus. Samoin lajista puuttuu paljon sellaisia turhia hienosteluita mitä monissa lajeissa on.
Mutta eipä ole tämä TKD:ään täydellinen laji. Ja mieskin alkaa olla niin kankea että täytyy varmaan siirtyä nyrkkeilyyn... Onneksi hartiat on kasvaneet tässä 6 v aikana sen verran että käsistäkin alkaa löytyä ruutia... :)
" Hetkinen, mies treenaa TKD:tä? Tai on ainakin treenannut... :)"
Juu, wadoryu oli 5 vuotta sitten nyt reenaan TKD:tä..
"TKD:ssä on useimmissa seuroissa matsitreenit erikseen, joten matsaamaan pääsee runsaasti. Perustekniikkatreenausta on noin 50/50 muodostelmakävelyn ja pistari/pariharjoittelun kesken."
Joo, suunnilleen noinhan se on. Wadossa muistaakseni treenattiin useampaa osa-aluetta aina yksissä treeneissä, eli aina oli pikkusen ottelua, tekniikkaa, alasvientejä jne. Mutta määrällisesti kai sitä ottelua tulee wadossa yhtä paljon kun sitä kerran on joka treeneissä. Tosin epäilisin että kehitystä tapahtuu paremmin kun yksittäisiin asioihin keskitytään kunnolla aina kerralla.
Wadoryu otteleminen ei ole ottelemista. Se on sellaista pistehippaa pitkillä etäisyyksillä.
TKD:ssä joskus lämmitellään tällä olkapää, sisäreisi, vatsa avokäsiläpsimisellä. Se on aika lähellä wadoryu käsitystä ottelusta. Sitten kun otellaan on töminää jo ihan toisella tavalla. Jopa ilman syndejä.
Mutta tosiaan omakin siirtyilyni lajeissa alkoi wadoryu karatella ja siitä ju-jutsun kautta TKD:hen. Nyt ehkä seuraavaksi nyrkkeily tai sitten keskityn vain voimailuun... :)
Sen minäkin muistan että wadoryu treeneissä vaihdettiin harjoituksesta toiseen aika tiuhaan. Mutta se on TKD:ssäkin vetäjästä kiinni. Itte jaksan ihan helposti vetää vaikka koko treenin läpi eri tekniikoita läpyskään. On se sen verran hauskaa... Ottelemista ei nyt ihan koko treeniä jaksa täysillä vetää... :)
Harvemmin tulee kommentoitua näihin mutta menköön tämän kerran.
"Wadoryu otteleminen ei ole ottelemista. Se on sellaista pistehippaa pitkillä etäisyyksillä."
Tuota noin, mä en kyllä ole ikinä kuullutkaan "wadoryu ottelemisesta" Aina oppii uutta. Kilpakaratesta kyllä olen kuullut pistehippana puhuttavan. Mutta sitähän kaikki pistelaskuun perustuvat ottelumuodot viime kädessä ovat. Jopa tömisevä TKD...
"Sen minäkin muistan että wadoryu treeneissä vaihdettiin harjoituksesta toiseen aika tiuhaan. Mutta se on TKD:ssäkin vetäjästä kiinni."
Vetäjästä hyvinkin mutta joskus jopa niillä aika erilaisilla harjoitteilla/tekniikoilla voi olla jokin yhteinen ominaisuus... (esim. sama "taktinen" idea. Vrt. vaikka matossa positio-ajattelua ja pystyssä kulmista sisään ajattelua.)