Kieltäydyn puhumasta kannabiksesta

Eduskunnasta olisi hyvä aloittaa ja sitten Poliisilaitoksesta jonka jälkeen mummon kanssa kahvipöydässä.

DarkNH kirjoitti:

Eduskunnasta olisi hyvä aloittaa ja sitten Poliisilaitoksesta jonka jälkeen mummon kanssa kahvipöydässä.

Mitäpä siitä (kannabiksesta) enää voisi keskustella? Senkö, että toisille siitä on aiheutuu haittaa enemmän kuin toisille, vai? Ennakolta vastaaminen on aina väärin. Ja anteeksi siitä että teen sen nyt. Mutta vastaan vielä sen, että toisille aineesta tulee esim. pahanolon tunteita, jos THC:tä on liika jne. Esim. huonot fiilikset voivat buustautua ja syventyä yms. Nämä ovat tietysti vain yksilöiden kokemuksia, mutta osoittavat, että samankaan aineen vaikutus ei ole kaikille välttämättä sama. Myös yhteiskäyttö muiden aineiden kanssa voi helpottaa joutumista sellaisiin tilanteisiin ja tapahtumiin, joita ei toisenlaisessa toimintaympäristössä toteutusi jne. Puhumattakaan tilanteesta, jossa nykyisessä talouden suhdanteessa joudutaan asettamaan vastakkain kannabiksen viihdekäyttö sen rahoitus ja esim. elintarvikehuollon varmistamisen kanssa yksilötasolla. Nämä ovat mielestäni eräs osa sitä ongelmien kenttää, jonka ratkaiseminen (yksilöiden toimeentulo ja kehitys niin henkisellä, sosiaalisella ja fyysisella tasolla olisi sellaista johon huomio eduskunnan, poliisin ja mummoille kertyneen viisauden osalta tulisi keskittää. Otetaan ensin ne perusasiat agendalle, niiden realiteettien pohjalta jotka tulevat esille yhteiskunnallisen tilan tarkastelussa. Ja siirretään myöhemmäksi ne toimenpiteet ja yhteiskunnan voimavarojen käyttö, jotka ovat yksilöiden päihteiden käytön haluun liittyviä? Etsimällä oikeita haasteita ja suuntaamalla energiansa niiden ratkaisemiseen ei ihmiselle enää niin helposti synny tarvetta päihdyttää itseään, vaan kehitys elämässä tapahtuu asteittain niiden realiteettien pohjalta, jotka ovat läsnä tilanteissa yksilöiden ja yhteisön välisessä vuorovaikutuksessa. Kysymyksessä on siis yksilön tarve päihdyttää itsensä vs. muiden seikkojen asettama kiireellisyys ja "painoarvo", joka ratkaisee järjestyksen missä asioita olisi syytä käsitellä? Ja kyseessä on myös yhteiskunnan konsensus niistä asioista joiden se katsoo edistävän kansalaisten terveyttä ja yksilöiden hyvinvointia kokonaisuuden kannalta. Terve itsetunto ja asioiden ajattelu voivat osoittaa, että näissä rajankäynneissä niistä toimenpiteistä, joita yhteiskunnassa voidaan toteuttaa ja joita ei voida tulee aina vastaan se, että osan toiveet eivät toteudu. Ja ne asiat ovat myös osa siitä elämästä jotka on osattava ottaa vastaan? Ehkä ei voi välttyä myöskään siltä ajatukselta, että onko yhteiskunnassa menossa jonkinlainen yleinen ylinarsistuminen? Vai mistä se johtuu, että erilaisten "marginaaliset" asioiden tulisi ohittaa marssijärjestyksessä kokonaisuuden tarkastelu ja sen mukainen asioiden hoitaminen ja voimavarojen suuntaus niihin? Miksi on niin vaikeaa myöntää, että kannabis asiassa on olemassa myös sellaisia henkilöitä jotka pyrkivät perustellen kertomaan sen, miksi he eivät näe hyvänä sitä, että päihteiden päihdekäytön määrää yhteiskunnassa lisättäisiin millään tavalla? Koska sekin voidaan myöntää, että on ihmisiä, jotka ajattelevat kannabiksen olevan heille tärkeää ja olennainen asia?

jo vuosi kymmeniä? kirjoitti:

Mitäpä siitä (kannabiksesta) enää voisi keskustella? Senkö, että toisille siitä on aiheutuu haittaa enemmän kuin toisille, vai? Ennakolta vastaaminen on aina väärin. Ja anteeksi siitä että teen sen nyt. Mutta vastaan vielä sen, että toisille aineesta tulee esim. pahanolon tunteita, jos THC:tä on liika jne. Esim. huonot fiilikset voivat buustautua ja syventyä yms. Nämä ovat tietysti vain yksilöiden kokemuksia, mutta osoittavat, että samankaan aineen vaikutus ei ole kaikille välttämättä sama. Myös yhteiskäyttö muiden aineiden kanssa voi helpottaa joutumista sellaisiin tilanteisiin ja tapahtumiin, joita ei toisenlaisessa toimintaympäristössä toteutusi jne. Puhumattakaan tilanteesta, jossa nykyisessä talouden suhdanteessa joudutaan asettamaan vastakkain kannabiksen viihdekäyttö sen rahoitus ja esim. elintarvikehuollon varmistamisen kanssa yksilötasolla. Nämä ovat mielestäni eräs osa sitä ongelmien kenttää, jonka ratkaiseminen (yksilöiden toimeentulo ja kehitys niin henkisellä, sosiaalisella ja fyysisella tasolla olisi sellaista johon huomio eduskunnan, poliisin ja mummoille kertyneen viisauden osalta tulisi keskittää. Otetaan ensin ne perusasiat agendalle, niiden realiteettien pohjalta jotka tulevat esille yhteiskunnallisen tilan tarkastelussa. Ja siirretään myöhemmäksi ne toimenpiteet ja yhteiskunnan voimavarojen käyttö, jotka ovat yksilöiden päihteiden käytön haluun liittyviä? Etsimällä oikeita haasteita ja suuntaamalla energiansa niiden ratkaisemiseen ei ihmiselle enää niin helposti synny tarvetta päihdyttää itseään, vaan kehitys elämässä tapahtuu asteittain niiden realiteettien pohjalta, jotka ovat läsnä tilanteissa yksilöiden ja yhteisön välisessä vuorovaikutuksessa. Kysymyksessä on siis yksilön tarve päihdyttää itsensä vs. muiden seikkojen asettama kiireellisyys ja "painoarvo", joka ratkaisee järjestyksen missä asioita olisi syytä käsitellä? Ja kyseessä on myös yhteiskunnan konsensus niistä asioista joiden se katsoo edistävän kansalaisten terveyttä ja yksilöiden hyvinvointia kokonaisuuden kannalta. Terve itsetunto ja asioiden ajattelu voivat osoittaa, että näissä rajankäynneissä niistä toimenpiteistä, joita yhteiskunnassa voidaan toteuttaa ja joita ei voida tulee aina vastaan se, että osan toiveet eivät toteudu. Ja ne asiat ovat myös osa siitä elämästä jotka on osattava ottaa vastaan? Ehkä ei voi välttyä myöskään siltä ajatukselta, että onko yhteiskunnassa menossa jonkinlainen yleinen ylinarsistuminen? Vai mistä se johtuu, että erilaisten "marginaaliset" asioiden tulisi ohittaa marssijärjestyksessä kokonaisuuden tarkastelu ja sen mukainen asioiden hoitaminen ja voimavarojen suuntaus niihin? Miksi on niin vaikeaa myöntää, että kannabis asiassa on olemassa myös sellaisia henkilöitä jotka pyrkivät perustellen kertomaan sen, miksi he eivät näe hyvänä sitä, että päihteiden päihdekäytön määrää yhteiskunnassa lisättäisiin millään tavalla? Koska sekin voidaan myöntää, että on ihmisiä, jotka ajattelevat kannabiksen olevan heille tärkeää ja olennainen asia?

On niin monta pointtia johon voisin tarttua. Kerroppa nyt ihan oikeasti mikä siinä on vikana jos joku päihdyttää itseään kriminalisoidulla substanssilla jolla on vähemmän haitallisia ominaisuuksia kuin laillisella?

jo vuosi kymmeniä? kirjoitti:

Mitäpä siitä (kannabiksesta) enää voisi keskustella? Senkö, että toisille siitä on aiheutuu haittaa enemmän kuin toisille, vai? Ennakolta vastaaminen on aina väärin. Ja anteeksi siitä että teen sen nyt. Mutta vastaan vielä sen, että toisille aineesta tulee esim. pahanolon tunteita, jos THC:tä on liika jne. Esim. huonot fiilikset voivat buustautua ja syventyä yms. Nämä ovat tietysti vain yksilöiden kokemuksia, mutta osoittavat, että samankaan aineen vaikutus ei ole kaikille välttämättä sama. Myös yhteiskäyttö muiden aineiden kanssa voi helpottaa joutumista sellaisiin tilanteisiin ja tapahtumiin, joita ei toisenlaisessa toimintaympäristössä toteutusi jne. Puhumattakaan tilanteesta, jossa nykyisessä talouden suhdanteessa joudutaan asettamaan vastakkain kannabiksen viihdekäyttö sen rahoitus ja esim. elintarvikehuollon varmistamisen kanssa yksilötasolla. Nämä ovat mielestäni eräs osa sitä ongelmien kenttää, jonka ratkaiseminen (yksilöiden toimeentulo ja kehitys niin henkisellä, sosiaalisella ja fyysisella tasolla olisi sellaista johon huomio eduskunnan, poliisin ja mummoille kertyneen viisauden osalta tulisi keskittää. Otetaan ensin ne perusasiat agendalle, niiden realiteettien pohjalta jotka tulevat esille yhteiskunnallisen tilan tarkastelussa. Ja siirretään myöhemmäksi ne toimenpiteet ja yhteiskunnan voimavarojen käyttö, jotka ovat yksilöiden päihteiden käytön haluun liittyviä? Etsimällä oikeita haasteita ja suuntaamalla energiansa niiden ratkaisemiseen ei ihmiselle enää niin helposti synny tarvetta päihdyttää itseään, vaan kehitys elämässä tapahtuu asteittain niiden realiteettien pohjalta, jotka ovat läsnä tilanteissa yksilöiden ja yhteisön välisessä vuorovaikutuksessa. Kysymyksessä on siis yksilön tarve päihdyttää itsensä vs. muiden seikkojen asettama kiireellisyys ja "painoarvo", joka ratkaisee järjestyksen missä asioita olisi syytä käsitellä? Ja kyseessä on myös yhteiskunnan konsensus niistä asioista joiden se katsoo edistävän kansalaisten terveyttä ja yksilöiden hyvinvointia kokonaisuuden kannalta. Terve itsetunto ja asioiden ajattelu voivat osoittaa, että näissä rajankäynneissä niistä toimenpiteistä, joita yhteiskunnassa voidaan toteuttaa ja joita ei voida tulee aina vastaan se, että osan toiveet eivät toteudu. Ja ne asiat ovat myös osa siitä elämästä jotka on osattava ottaa vastaan? Ehkä ei voi välttyä myöskään siltä ajatukselta, että onko yhteiskunnassa menossa jonkinlainen yleinen ylinarsistuminen? Vai mistä se johtuu, että erilaisten "marginaaliset" asioiden tulisi ohittaa marssijärjestyksessä kokonaisuuden tarkastelu ja sen mukainen asioiden hoitaminen ja voimavarojen suuntaus niihin? Miksi on niin vaikeaa myöntää, että kannabis asiassa on olemassa myös sellaisia henkilöitä jotka pyrkivät perustellen kertomaan sen, miksi he eivät näe hyvänä sitä, että päihteiden päihdekäytön määrää yhteiskunnassa lisättäisiin millään tavalla? Koska sekin voidaan myöntää, että on ihmisiä, jotka ajattelevat kannabiksen olevan heille tärkeää ja olennainen asia?

Puhut paljon, et sano mitään. Silti tekstisi on täynnä ylemmyydentuntoista vihjailua alkaen tästä "Mitäpä siitä (kannabiksesta) enää voisi keskustella)" aina tähän saakka "Miksi on niin vaikeaa myöntää, että kannabis asiassa on olemassa myös sellaisia henkilöitä jotka pyrkivät perustellen kertomaan..." Kun pyrkisivätkin, mutta ainoa konkreettinen pointtisi oli, että ensin pitäisi hoitaa jotkut määrittelemättömät, mutta kuitenkin tärkeämmät asiat kuntoon ja sitten vasta päihdeasiat. Ei näin...