Ette tainneet panna merkille, miten työ- ja elinkeinoministeri Pekkarinen viime lauantain hastattelussaan kiinnitti huomiotaan siihen, etteivät paikallisten yrittäjien tuotteet pääse tarpeeksi hyvin kaupan valikoimiin, koska kauppa on niin keskittynyttä ja pyysi kauppaa kiinnittämään asiaan huomiota.
Olisikohan käymässä niin, että kepun populistisin pelle, tämä Pekkarinen siis, olisikin se, joka keskustasta ensimmäisenä nostaa esiin sen, miksi maaseutu kuolee.
Toisaalta ei minulla kyllä ole mitään sitä vastaankaan, että juuri Pekkarinen nostaisi elinkeinoministerinä kaupan kaksi suurta tikun nokkaan ja tekisi kansalle selväksi, että vain nämä kaksi, S-ryhmä ja Kesko, ovat syyllisiä siihen, että maalla kasvanut ja maalla jalostettu ruoka ei pääse oman paikkakunnan kaupan hyllyyn, vaan tuottajan on myytävä tuotantonsa suurteollisuudelle, jokajalostaan sen kaupn valtakunnallisille ketjuille, ja lähiruokaa saa vaintorilta ja halleista - siellä missä toreja ja halleja on.
Joka tapauksessa annan Pekkariselle kiitokset tuosta puheenvuorosta, jota en ollut kyllä häneltä odottanut koskaan kuulevani.
-Jäbä
Pekkarinen minun linjoillani
-Jäbä
12283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvästä kirjoituksestasi. Olen täysin samaa mieltä.Nämä ovat niitä itseaiheutettuja esteitä reilulle kilpailulle. Mitään vaan ei tehdä asian muuttamiseksi.
Pekkarinen oli oikeastaan joka asiassa tavallisen ihmisen puolestapuhuja. En minä niin häntä fanita, mutta oli mukava kuulla, että pekkarinen on ihminen ihmiselle, eikä ollenkaan puolustanut rahavaltaa, sen kummemmin kuin ketään muutakaan. Jos nuo kaikki olisivatkin samoilla linjoilla kuin Pekkarinen, kuten minä uskon hyvinkin monen täysissä järjissään olevan, eikä olisi pelkästään poliittiisten pisteiden kalastelussa toisia aina moittien, niin Suomi olisi hyvä maa elää. Kansanedustajien pitäisi olla KANSANEDUSTAJIA, eikä jonkun poliittisen aatesuunnan lappusilmäisiä juoksupoikia, ja pelkkiä omanedun tavoittelijoita. Kaiki muut puolueet minä hyväksyn, mutta demarit ovat kaksnaamaisia valehtelijoita.
Kesko ja S-ryhmä ja miksei Tradekakin ovat kyllä tosiaan tehneet lähiruoan saamisen kauppoihin vaikeaksi. Mutta missä muualla maailmassa lähiruokaa saa marketin hyllyltä? Jos kuluttajat haluavat lähiruokaa, on heidän syytä ryhtyä kauppahallien ja torien asiakkaiksi. Kaikkialla muuallakin maailmassa lähiruoka ostetaan toreilta ja supermarketeissa myydään bulkkiruokaa. Jos kysyntä lähiruoalle lisääntyy, niin kyllä tuottajat mielellään ryhtyvät sitä myös tarjoamaan suoraan kuluttajille. Paras väylä tähän on nimenomaan torikauppa ja kauppahallityyppiset myymälät, joissa myydään keskitetysti useiden tilojen tuotteita. Mutta onhan tälle lähiruoan tuottamiselle oikeakin este. EU:n umpitollot direktiivit ja maailman kusipäisimmät EU-tukitarkastajat. Siinä, kun etelämmässä tarkastajat käyttävät maalaisjärkeä, niin suomalaiset tarkastajat oikein ylpeilevät sillä, että ovat tarkimpia koko EU:ssa. Mokoma epäisänmaallinen paskasakki kun heivattaisiin mäkeen ja tilalle otettaisiin kreikkalaisia tai italialaisia EU-tarkastajia, niin lähiruoan tuotannosta saattaisi tulla varteenotettava vaihtoehto muillekin kuin niille, jotka ovat sisukkaita ja asialleen vihkiytyneitä ja hyvähermoisia ja valmiiksi varakkaita.
Italia lienee suunnilleen saman kokoinen kuin Suomi, pinta-alaltaan, utta siellä on kymmenen kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa. Lähiruoan tuottamiselle on siis suuremmat markkinat, lyhyemmät jakelutiet ja pienemmät riskit. Markettien hyllyillä lähiruokaa ei Italiassakaan juuri ole, koska kyllä marketit sielläkin toimivat ketjumaisesti ohjettuina, eli valikoimapäätökset tehdään muualla kuin myymälässä, eli ketjun keskusyksikössä. Lähiruoan markkinointikanavana muissa maissa onkin riippumaton vähittäiskauppa, joka meiltä tapettiin TUKO:n myötä, tai oikeastaan sen kuolinisku annettiin jo silloin, kun OTK fusioitiin ja sen tukku- ja vähittäsikauppafuktiot integroitiin tiukoiksi, Helsingistä johdetuiksi ketjuiksi. Ketjumaisuus toi suljetusta taloudestaan eroon pyrkivään Suomeen sellaisen kustannustehokkuuden, että E-Osuuskunta Ekan myymälät pystyivät hintakilpailuun ja olivat silti kannattavia jo vuonna 1986. Sillinen SOK joutui myös saneeraamaan itsensä ja K-kauppiaiden omistama Kesko joutui ottamaan kauppiailtaan lopunkin vallan pois, jotta ne pystyisivät samalla tavoin tehostamaan valikoimapolitiikkansa karsimalla siitä kaiken paikallisen lähiruoan ja kekittymällä vain suurteollisuuden tuotteiden jakeluun. Tuko ei tähän pystynyt, kun se oli useiden itsenäisten tukkukauppojen ja näiden itsenäisten asiakaskauppiaiden muodostama löyhä yhteistyöryhmä, joka ei tiukkaan ketjutoimintaan taipunut. Niinpä tästä seurasi Tukon kuolema ja sen lisäksi myös useiden satojen SOK:n, Ekan ja Kskon kylä- ja kivijalkakauppojen sulkeminen, koska suljetun talouden Suomessa, jossa vielä 60-luvulla vallitsu hintasäännöstely, oli suunnattomasti liikaa tehotonta myymälätilaa, kun joka kylässä piti olla jokaisen kaupparyhmittymän kaupat, mitä kustannusta hinnoittelun vapauttaminen ei enää kestänyt. Mitä EU:n direktiiveihin tulee, niin Saksa tai Belgia voisivat olla hyviä verrokkimaita. Niissä saa lähiruokaa joka paikasta, jos ei muualta, niin marketin vieressä on erikoismyymälöitä tai jopa Lidl'in tuulikaapissa lähileipurin oma puoti uunilämpimine leipineen. -Jäbä
Ei lisättävää, olen hyvin samaa mieltä asioista joista kerroit. Kyllä kaupan keskittyminen on perseestä. Mutta on Suomessa neljäskin este lähiruuan saatavuudelle. Suomessa ei ole perinteitä. Ruokakulttuurimme on hyvin nuorta. Täällä on nähty nälkää ja asuttu maakuopissa vielä reilut sata vuotta sitten. Nauriita kasvatettu kaskipelloilla. Hyppäys keski-Euroopan tavoille on pitkä. II maailmansodan jälkeen karjalaisten asuttamisessa jaettiin tiloja evakoille, jolloin tilakoko meni liian pieneksi. Oikeastaan vasta viime aikoina on Suomessa ryhdytty toden teolla vaatimaan lähiruokaa. Tämä liittyy siihen, että kaupunkilaisten maalaisjuuret alkavat pikkuhiljaa katketa. Aiemmin maalaisserkulta saatiin lihaa ja muutakin, kun osattiin mennä oikeaan aikaan sitä hakemaan. Kotiteurastuksen jälkeen lihat käytettiin itse ja myytiin kaupunkilaisserkuille. Ei niitä tarvinnut minnekään mennä kaupittelemaan. Tässä muuttuneessa tilanteessa EU on kieltänyt kotiteurastuksen. Direktiivien noudattaminen tekee pienteurastamon perustamisen niin kalliiksi, ettei siihen kannata ryhtyä ilman varmuutta jatkuvasta toiminnasta. Jo pelkästään se, että eläinlääkärin tulee tarkistaa jokainen lihaerä on pienteurastamolle järjettömän suuri kuluerä, ellei joku yrittäjistä ole eläinlääkäri. Hygeniavaatimukset lyövät myös korville kaikkia, jotka ovat nähneet perinteisen suomalaisen ulkosalla tapahtuvan teurastuksen. Muistan vieläkin koiramme iloisen ilmeen, kun se toi kätköistään puoli vuotta maassa haudattuna olleita suolistoja näytille ja ryhtyi niitä innoissaan syömään. Ne ihan oikeasti haisivat varsin pahalle.
Kumma minusta on, että samat direktiivit sallivat pienteurastamot, savustamot, meijerit, juustolat, makkaroiden ja muiden lihajalosteiden valmistuksen Suomen rajojen ulkopuolella, muttei muka Suomessa? Onko meillä Euroopan tiukimmat hygieniadirektiivit vai vain sellainen keskittämiskeihitys, jossa elintarvikejalostus on kansallisella tukipolitiikalla aikanaan ohjattu mtk:laisten tuottajaosuuskuntien käsiin? Veikkaa jälkimmäistä. Lähiruokaperinne meillä voi olla köyhemmällä pohjalla kuin perinteikkäimmissä maissa, mutta on meilla ainakin se perinne, että ennen keskittymistä ruokaa ei turhaan kuljetettu ensin tilalta jalostamoihin, jalostamoista keskusliikkeen aluevarastoihin ja varastoista kaupan hyllyihin. Jakelutie on pidentynyt, vaikka markkinointikanava on kaupan keskittämisen myötä lyhentynyt, kun tukku- ja vähittäiskauppa ovat integroituneet yksiin käsiin - tai kaksiin, eli S-ryhmään ja Keskoon. Otsikon viides syy on se, ettei meillä valvota lakeeja - tai sitten niitä on muutettu. Mpp saattaisi muistaa mikä laki vielä 20 vuotta sitten kielsi sen, ettei tukkukauppa saa määrätä vähittäiskaupan hintoja, eli jakeluketjun ylempi porras joutuu antamaan hintapäätökset kuluttajaa lähinnä olevalle portaalle. Tämän lakipykälän idea oli taata kuluttajalle, että hintakilpailu on aitoa, kauppojen välistä hintakilpailua eikä harvojen valtaa markkinoilla, jossa kuluttajalla maksatetaan keskusliikkeiden lystit. Muistelen, että kilpailuvirasto olisi joskus 80-luvun puolivälissä puuttunut Keskon aluekampanjoihin, kun K-marketit tv-mainonnassaan ja sanomalehti-ilmoituksissaan alkoivat käyttää laajemmin yhteishinnoittelua: "Kaikista K-masreteista, nyt vain..." -tyyliin. Lain pykälien tarkoituksen mukaan Kesko ei olisi saanut toimia niin, että itsenäiset K-kauppiat pannaan keskenään sopimaan yhteisestä hintatasosta. Kesko muistaakseni vetosi kuitenkin siihen, että se joutuu muita huonompaan kilpailuasemaan, kun Eka-yhtämä omisti vähittäiskauppansa ja sai määrätä hinnat valtakunnallisesti kaikkiin tarjouksiinsa ja siten käyttää mm. tv-mainontaa. Nykyisin olemme siinä tilanteessa, että kauppa ei päätä kuluttajahintoja, vaan ne päätetään kunkin ketjun keskusyksikössä. Joku paikallinen, kauppiasvetoinen market voi toki hinnoitella itsensä halvemmaksi kuin ketjun ohjeistus, mikäli kilpailutilanne sitä vaatii, tai kauppias muuten toimii ammattimaisesti ja kustannustehokkaasti ja voi tehdä sen niin, että tienaa itse edelleen yhtä hyvin ja pystyy tilittämään Keskollekin kaikki vuokrat ja muut yhteismarkkinointimaksunsa. Koska Suomesta on tapettu itsenäinen vähittäiskauppa- ja tukkuporras, meiltä puuttuu myös sellainen hintakilpailu, jossa kauppiaat kilpailisivat kullakin alueella erikseen kuluttajan suosiosta. Se kilpailu käydään vain ketjujen keskuskonttoreiden kesken, kun tarjouskampanjatkin hinnoitellaan ja markkinoidaan Helsingistä käsin. Tästä syystä lähiruoka ei ole marketin hyllyssä, mitä asiaa Pekkarinen voisi nyt ryhtyä viemään eteenpäin, kun sen kerran otti puheeksi tv:ssa. -Jäbä
näitä ja tuolla muualla kerrottuja epäkohtia. En kuitenkaan ymmärrä, että olenko minä ainoa, joka on huomannut ruoka-asioissa erittäin suuria parannuksia. Lapsuudessani ja nuoruudessani Pohjanmaalla sai vain Itikan ja Karjakunnan makkaraa ja tuotevalikoima oli erittäin suppea, muistan pari lenkkiä (halpa-makkara ja suomimakkara), teemakkara, sipulimakkara ja pekonimakkara. Helsingissä tilanne oli parempi, mutta silloin TLK näytti ostavan kaiken. Onneksi sille kävi huonosti. Ihastelin silloin erityisesti Saksassa makkaroita. Enää ei tarvitse, on Makulihaa, Huhtahyvää, Korpelaa, Pajuniemeä, Wotkinsia, jne. jne, pienemmistä puhumattakaan ja valikoimaa riittää. Saksalaisiakin saa täältä, minä ostan niitä Lidlistä. Leivän suhteen tilanne ainakin Helsingissä oli valikoiman suhteen huono, valmistajista en tiedä. Jotenkin minä muistan vain ranskanleivän ja polakan. Nyt tilanne on toinen. Helsingistä saa jopa oikeaa Kanniston ohrarieskaa, kylläkin vain muutamasta paikasta. Perunoista oli tähän aikaan vuodesta ainakin puolet mätiä, nyt ei ole. Tämä on viljelyn kehittymistä, mutta mitä siitä. Maitopuolella kyllä Valio hallitsee, mutta se on hoitanut tuotekehityksensä hyvin. Tietysti on nostalgista muistella lapsuudn tinkimaidon hakua, mutta kyllä minusta tilanne on nyt parempi. Juustopuolella taas oli ennen lähes mahdotonta saada ulkomaisia juustoja ja ne olivat älyttömän kalliita. Nyt Arla kilpailee reippaasti Valion kanssa ja kaikenmaalaisia saa ja valkoima on loistava. Mouhijärvellä tehdään erinomaista Appenzelleriä, maistakaa, jos ette ole maistaneet. Ja kyllä Jalasjärvellä oleva yhtiö, jonka nimeä en muista on ihan hyvä. Nostalgian ystävät voivat ostaa kirnuvoita, vaikka minä en ole maussa eroa huomannut.
nimikin mieleen, se on Juustoportti, poiketkaa, kun siellä ajelette.
Elintarvikejalostuksen suurteollisuus on kehittynyt ja kauppojen keskikoko moninkertaistunut, joten kyllä valinnan varakin on kasvanut. Lähituotannon elintarviketta et kuitenkaan marketista löydä. Jos sattuisit jostain Prismasta tai City-Marketista löytämään paikallisen leipomon leivän tai pikkusavustamon palvilihaa, niinse on aina kalliimpaa kuin mikään muu, koska keskitetusti johdetut ketjut myyvät näille ketjun "ulkopuolisille toimittajille" neliötilansa erikseen, mikä tietysti näkyy myös kuluttajahinnassa. Kyse on siis siitä, että 85% elintarvikekaupan pinta-alasta on valikoimien ja hintojen suhteen vin kahden päättäjän käsissä. Tästä seuraa, ettävalikoimia ei päätetä paikallisella tasolla ja hinnat sanellaan Helsingistä. Tähän voi jokainen olla tyytyväinen, jos haluaa - en minä sitä halua kiistää,kun kuvailen, mikä tilanne millä on elintarvikekaupassa ja ruoan lähituotannon markkinoillepääsyssä. Toivottavasti Pekkarisen tämä kommentti olisi virittänyt yhtäpaljon pääkirjoitustason kekusteua kuin hänen veropopulisminsa teki, mutta tämä aihe ei taida olla niin dramaattinen kuin kepun ja kokoomuksen oletettu erimielisyys "rikkaiden lamatalkoissa". -Jäbä
Olisipa vastaavia muuallakin kuin Jalasjärvellä. Niitä mahtuisi Suomeen ainakin sata, mikä korvaisi mainiosti Valion kumijuustot. -Jäbä
mutta eipä taitaisi Juustoportteja noin paljon Suomeen mahtua. Se on sentään Valiota suurempi Mozzarellan ja leipäjuuston valmistaja. Mutta todetaan nyt vielä, että Jalasjärven naapurissa Ilmajoella melkein Atrian piipun varjossa tehdään Kuokkamies-makkaraa, joka on erinomaista ja sitäkin saa joistain Helsinkiläisistä K-kaupoista. Minä nyt en tarkkaile muita kuin kahvin ja bensiinin hintoja, koska ruuassa laatu on hintaa tärkeämpi. Minä en muuten noin huonona pidä esim. Valion mustaleimaemmenthalia, mutta periaatteessa minäkin ostan joko Ingmania tai kaikista mieluummin Porlammin juustoa, jota kyllä Helsingistä saa. Sinulle tämä taitaa olla periaatteellinen kysymys, joten menestystä vain valitsemallasi tiellä.
Minulle lähiruon tuotanto on periaatteellinen kysymys siinä mielesä, että se pääsisi paljon paremmin kaupan valikoimiin, jos päätökset tehtäisi kaupassa eikä ketjun keskuskonttorissa. Ja jos lähiruoka pääsisi kauppoihin juuri siellä missä se kasvatetaan ja jalostetaan, niin maasudulla olisi enemmän töitä ja elämä kukoistaisi nykyistä paremmin. Ei minun tarvitse Helsingisä välttämättä saada mitään Porlammin juustoa, täällä riittää mikä tahansa lähellä valmistettu juusto niiden kaikkien muiden rinnalla, joita kaupassa on. Periatekysymys siis on vin se, että lähiruoka pääsisi ilman esteitä kaikkien suurteollisuustuotteiden, mm. Vlion ja ingmanin tuotteiden RINNALLE sillä aluella, jossa tämä lahiruoka tehdään. Taisi mennä liikaa rautalangaksi, mutta älä välitä siitä. ,-) -Jäbä