Toivottavasti joku osaa neuvoa mua eräässä vakavassa asiassa, joka koskee kaveriani ja hänen viisi vuotiasta lastaan.
Olen tuntenut kaverini vasta muutaman vuoden. Tapasimme harrastuksen parissa ja jotenkin tulimme heti juttuun vaikka olemmekin todella erilaisia, sekä luonteeltamme että lähtökohdiltamme. En nyt sanoisi meitä parhaiksi ystäviksi, mutta tapaamme silloin tällöin.
Jos kaveruutemme alkumetreillä kiinnitin heti huomiota tapaan jolla kaverini kohteli silloista kolme vuotiasta lastaan. Lapselle tiuskittiin ja puhuttiin rumasti. Kielenkäyttö lapsen seurassa oli ja on edelleen vapaata, mutta jostain syystä tämä lapsi ei ole alkanut kiroilemaan tms. vaikka äiti saattaa hänelle sanoa puhuessaan puhelimessa että "mitä vittua sä haluut, painu nyt helvettii siitä!" Ja tällaista lapsi on saanut kuulla ihan pienestä asti. Lasta myös kiristetään asioilla joita ei voi toteuttaa, esim että joutuu kävelemään hoidosta kotiin auton perässä jos ei ole kunnolla. Lähes aina poikkeuksetta äiti tiuskii ja vähättelee lastaan sekä puhuu lapsesta vaikka tämä on läsnä. Eikä siis mitään kovin hyvää.
Lapsen oli todella vaikea päästä eroon vaipoista. Yövaippaa hän käytti vielä neljä vuotiaana ja senkin jälkeen kasteli sänkyään useasti. Äiti veikin lapsensa lääkäriin, mutta eihän siellä varmaan lääkärillekään tullut mieleen, kuten minulle, että syy kasteluun voisi olla psyykkistä. Eikä äiti tällaista tietenkään varmaan edes ajattele. Ja sehän tässä on ongelmana. Äidin mielestä hänellä on kamala ongelmalapsi, joka käyttäytyy huonosti omasta syystään. Ei siis tule koskaan mieleen että syy voisi olla hänessä. Lapsi on myös karkaillut pari kertaa ja taas saanut kuulla kunniansa.
Silloin kun lapsen uhma oli pahimmillaan, äiti jutteli mullekin että ei tiedä mitä tekisi kun lapsi ei tottele. Jos lasta kiellettiin jostain eikä hän totellut, hänet vietiin omaan huoneeseen jossa lapsi tietysti huusi kurkku suorana oven takana suunnilleen viisi kymmenen minuuttia ennen kuin äiti "vapautti" hänet. Ja sitten sama toistui puolen tunnin päästä uudelleen. Yhden ainoan kerran ollessamme baarissa ja kun kaverini oli hieman maistissa ja aika allapäin, hän tunnusti minulle lyöneensä joskus lastaan. Tätä asiaa hän kertoi katuvansa, mutta sanoi että menettää joskus niin kovin malttinsa. En tiedä onko kysessä ollut läppäisy, niin ainakin luulen. Ei siis nyrkillä lyömistä. Koskaan en ole nähnyt lapsessa ulkoisia merkkejä väkivallasta.
Nyt kun lapsi lähenee kuudetta vuottaan ja menee ensi vuonna kouluun hän on alkanut pissaamaan ja kakkaamaan housuun. Ja tietenkin tästä syytetään taas lasta. Luulen että äiti menettää hermonsa useasti pestessään monta kertaa päivässä pissaisia vaatteita tai saadessaan pyykkipussin mukaansa päiväkodista.
Vähättely, haukkuminen, jatkuva huutaminen, kiristäminen ovat varmaan jättäneet lapseen kamalat traumat ihan pienestä asti. Kaverini ei olisi koskaan pitänyt saada lasta, koska aivan selvästi lapsi on hänelle vaiva suurimman osan aikaan. Hän ei koskaan leiki lapsen kanssa. Leluja lapsella kyllä on ja kauniita vaatteita yllin kyllin. Mutta yksin hän niiden kanssa saa huoneessaan touhuta. Hänelle ei koskaan lueta ellen minä sitten joskus lue kun olen kylässä. Tosin nykyään olen aika harvoin kun en vain kestä aina katsoa sitä käytöstä. Ja koska minulla ei ole lapsia ja tulen aivan erilaisista lähtökohdista, niin tunnen jotenkin olevani jäävi. Mutta tunnen myös syyllisyyttä siitä, että olisiko minun pitänyt tehdä jotakin vuosia sitten? Onko liian myöhäistä? Onko lapsi jo peruuttamattomasti häiriintynyt? Ainakin minun seurassani hän on kovin kiltti ja herttainen ja minä olen sitä hänelle. Lapsi on myös kovin älykäs. Tietää kyllä rajansa ja tuntee äitinsä käytöstavat. Jotenkin hän vaikuttaa alistuneelta. Jos hän ei esim. ruokapöydässä jaksa syödä ja kiukuttelee (niin kuin lapset tekevät) hänen lautanen otetaan pois eikä lapsi saa enää koko loppupäivänä ruokaa. Tai näin hänelle ainakin sanotaan.
Lapsen äiti ei siis koskaan näe itsessään mitään vikaa. Vika on aina lapsessa, tämän kavereissa tai hoitotädeissä, naapurin tädissä ja vaikka kenessä.
Loppuun kysymys: mitä voin tehdä?
Koska luulen että nyt on jonkun pakko tehdä jotain. Ihmettelen etteivät päivähoidon tädit ole huomanneet mitään. Tai niin ainakin luulen. Aivan selvää on että lapsi rakastaa mutta pelkää äitiään. Isästä ei ole mitään tietoa.
Kiitos kun jaksoit lukea!
neuvoja tarvitseva
sivusta katsoja
5371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Poika on saanut tuntea olevansa ei-arvostettu ja antaa samoin ympäristönsä tuntea, ettei arvosta sitä. Poika on ottanut kontrolloidakseen housuun pissaamisen ja kakkaamisen ja tekee sitä surutta. Tämä perhe kannattaisi ohjata kasvatusneuvojalle ennen kuin heillä on uusi kouluammuskelija.
missä vaiheessa aloittaja kutsui lasta pojaksi?
ton vastaus muutenkin..huhhhei
kun luin ton sun kirjoituksen,varsinkin kun itselläni on kaverina samalainen tapaus.tällä tyypillä on viel kaks lasta.se puhuu lapsien kuullen niin pahasti etten voi kun ihmetellä,miten joku ÄITI voi noin puhua.hänen poikansa ovat IDIOOTTEJA,ÄLYKÄÄPIÖITÄ,VITUN PÄSSEJÄ,TYHMIÄ,EI TAJUA MITÄÄN ,en ees osaa kaikkia luetella,mutta kaikesta vie voiton se jatkuva läimiminen.joka ainoassa tilanteessa läväyttelee poikia. molemmat ovat turtuneet puheeseen ja iskuihin. minäotin sisarelleni asian puheeksi ja tämä soitti siitä heti lastensuojeluviranomaisille,mutta kuinka hemmetissä nää tekikään tarkastuksen niin et soittivat ekaksi äidille,ja pika käynnillä totesvat ettei lapsilla ole hätää. kyseiset lapset sairastavat mukamas kaikkea mistä saa sitten kelakorvauksia. lasten isä tahtoisi lapset itelleen,mutta tää "äiti" ei anna koska ei sais kelalta enää rahaa. tiedän tarkalleen mitä tarkoitat siis asialla. näin joku sairas ihminen ottaa oikeuden tehdä pienestä ihmisestä siaraan myöskin,ja yhteiskunta ei puutu millään tavalla asiaan.hymyillään ja todetaan ettei ongelmaa ole,niin se on paljon helpompaa kuin laittaa hommat kuntoon.kuluisi liikaa rahaa. maksetaan se sitten just koulu ammuskeluilla ym. mulle tää äiti kans myöns ite et löi YÖLLÄ LASTA JO VAUVANA PINNASÄNGYSSÄ TÄMÄN HUUTAESSA KIPUJAAN. mieti sitä oloa lapsella??mulla on itku silmässä kun tätä kirjotankin,kun pienellä nyytillä ei ole kuin äiti,ja miltä tuntuu kun se tulee pimeessä makkarissa ja lyö. siis ihan kauheeta!! mutta auta sinä sitä lasta,soita anonyyminä ja ilmoita jollekkin.vaikka tarhaan?kerro että ainakin seuraisivat lasta. tämä mun tuttuni muutti viel just toisen miehen kans asumaan,ja se mies vihaa näitä pieniä poikia. ja antaa heiän myös tuntea sen. voi helvetti että nyt jäi taas ahistamaan. voimia laitan sulle,toivottavasti saat asian jotenkin eteenpäin.itse en siinä onnistunut,ainakaan vielä. hyvää kevättä.minusta on hyvä että löytyy ihmisiä jotka välittävät.
Hei teille kummallekkin ! Olen vasta 15 vuotias tyttö, joten ehkä teidän luottamuksenne minuun ei näin alussa heti ponnahtanut kattoon, mutta suosittelen että lukisitte kuitenkin.. Enhän minä sentään ihan ohi aiheen kirjoita ;)Vanhempi ystävättäreni on erikoistunut lapsi psykologiaan ja hänen kauttaan olenkin lyhyen elämäni aikana törmännyt moneen traumatisoituneeseen ja rankan varhaislapsuuden kokeneeseen lapseen. Ja voin sanoa että tässä tilanteessa ei ole helppoa, lapsella eikä vanhemmilla! Äidin tai isän tällainen käytös johtuu yleensä ahdistuneisuudesta. Kun mietitte että jos asiat menee pahemmaksi, psykologista apua saa lapsi, mutta todellisuudessa tätä samaa apua tarvitsisivat myös lapsen vanhemmat.Eivät he niitä syytöksiä tarvitse. Olen huomannut että suurin ongelma lapsilla on luottamuksen pula. He haluaisivat tuntea olonsa turvalliseksi, joka kuuluu lapsen perustarpeisiin, mutta välttämättä heillä ei aina ole kotona siihen mahdollisuutta. Jos yhteiskunta ei asian eteen tee mitään, voin sanoa että psykologilta voi pyytää apua, vaikka tilanne ei niin kauhean vakavalta tuntuisikaan. Se voi olla sitä. Mutta se mitä te voitte tehdä, että menette lapsen luo. Yritätte saada hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi. Kuusivuotias lapsi on vasta pieni, ja ihan kokemuksesta voin sanoa että ei tiedä omaa parastaan. Äiti on rakas. Sehän on äiti. Mutta ei ne vielä tiedä että elämä on petollinen. Ei tarvitse olla lääkäri tai psykologi, että voisi jutella lapsen kanssa. Pyydä äidiltä, että saisit mennä lapsen kanssa puistoon. ostakaa jäätelöt, jutelkaa lempi kirjoista, leikkikää nukeilla, tehkää niinkuin lapsi tahtoo. Yhdessä. Olin tässä yksi kerta tämän samaisen ystävättäreni kanssa hänen mukanaan tapaamassa hänen 'potilastaan'. 6 vuotias tyttö, todella kovan varhaislapsuuden kokenut. Järkytyin kun tämä tyttö kysyi minulta että "Miksi sinä olet minulle kiltti? Ei kukaan ole minulle tahallaan kiltti." Menin täysin sanattomaksi sillä hetkellä, ja tällöin teki kyllä mieli ottaa yhteyttä sinne sun tänne. vanhemmat, sosiaaliviranomaiset ym.. Jos lapsi kysyy että miksi olet kiltti hänelle, niin eikö silloin ole kotona joku pielessä ja pahasti? Toivottavasti teille saatte jotain kautta apua !