Miten todennäköistä on, että kohdun repeämän jälkeen saa vielä lapsia tai siis voi tulla raskaaksi? Onko kellään tästä kokemuksia? Entä voiko kohtu revetä raskausaikana uudestaan, siis jos tulee raskaaksi kohdun repeämän jälkeen? Tiedoista kiitollinen.
Kohdun repeämän jälkeen vielä raskaaksi?
pelottaa
64289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni kohtu repesi niin, että vauvan toinen käsi oli hartioita myöten vatsaontelossa, kun maha avattiin. Eli alaosassa oli repeämä, ja kohtu repesi synnytyksen aikana, eli ei kestänyt supistuksia, vaan sektioarpi petti. Sitten kysymyksiisi. Juttele lääkärin kanssa. Itselläni tapahtumasta on kuusi vuotta, silloin lääkäreillä ei ollut omassa sairaalassa kokemusta asiasta, joten konsultoivat OYS:sin lääkäreitä. Raskaaksi tulin helposti (siis suunnittelematon oli). Riskejä oli, ja niistä varoiteltiin, mutta en lähtenyt aborttiin. Jo silloin raskauden alussa määriteltiin hoitosuunnitelma, ja mm. erikoissairaanhoidon seuranta oli tarkkaa. Väittivät, että kerran revennyt kohta repeää herkästi myös uudelleen, joten mm. supistukset piti pysyä pois. Ne tietysti alkoivat jo rv 12, joten rv 20 oli pakko jäädä töistä sairaslomalle ja vuodelepoon, jotta ei tarvinnut lähteä osastolle lepäämään. Olin erittäin kipeä, koska repeämän jälkeen minulle kehittyi pahoja kiinnikkeitä vatsan alueelle. Välillä en pystynyt edes kävelemään suorassa. Minulle oli määritetty omat lääkärit äitipolilla, eli niitä nuorempia en tavannut koskaan, vaan kaikkein kokeneimmat hoitivat raskauden seurannan. Nuorempia tosin oli välillä opissa. Jo alussa oli sovittu, että suunniteltu sektio tehdään hyvissä ajoin, ja lähdettiin rv 32 ja siitä mahdollisimman paljon eteenpäin. Loppujen lopuksi monien sattumien kautta se sektio venyi rv 37 asti, jolloin oli jo kuulemma hiukan liiankin myöhään, Kohtu oli jo riskirajan ylittänyt, ja olisi pettänyt. Tuloksena kuitenkin erittäin hyväkuntoinen lapsi, jonka kanssa pääsimme jo kolmantena päivänä kotiin. Yllättävintä oli se, että sektion jälkeen lääkärit sanoivat, että uusi raskaus olisi vieläkin mahdollinen, tosin vielä tarkemmassa seurannassa kuin tämä oli, ja sektio vieläkin aikaisemmin. Kohdunrepeämisen jälkeen oli tuomio aivan toinen. Mitään turvallista raskautta ei kukaan lupaa, koska riski on oikeasti suuri, alueella on suuria verisuonia. Itse en uskaltaisi enää toista kertaa onneani koetella. Edellinen kerta oli rankka niin henkisesti kuin fyysisestikin, vaikka olinkin tarkassa seurannassa ja apu oli aina lähellä. Ambulanssilla olisin päässyt hoitoon noin kymmenessä minuutissa, ja paperini ja tietoni oli koko ajan valmiina synnärillä, sekä neuvolakortissa sellainen punainen varoituslappu. Äitejä ja lapsia on oikeasti kuollut näihin repeämisiin, joten ihan pienestä asiasta ei ole kyse. Tietoa löytyy kai nykyäänkin lähinnä kirjoista. Aikanaan ei netistä löytynyt mitään, mutta luin oppikirjoja, niissä oli. Ongelma tosiaan oli tuolloin, että niitä ei ollut Suomessa sattunut paljonkaan, ja tieto oli vieraskielistä, eikä itselläni riittänyt kielitaitoa niiden omaksumiseen. Siksi lääkärit hoitivat sen puolen.
Minä odotin kaksosia tuolloin kun kohtu repesi, ennestään meillä oli yksi lapsi, syntyi kiireellisellä sektiolla. Sain kuitenkin luvan yrittää synnyttää kaksoset alateitse. Ensimmäisen vauvan saatuani maailmaan ja kun toinen oli tulossa niin kohtu repesi. Samoin kun sinulla niin meidänkin vauvan käsi oli hartioita myöten vatsaontelossa. Meillä olisi vielä haaveissa neljäs, jos se on mahdollista tuon kohdun repeämisen jälkeen. Lääkäri sanoi aikoinaan, että siinä on riskinsä, jos vielä raskaaksi tulen, muttei kokonaan sulkenut pois sitä mahdollisuutta. Olen menossa lähiaikoina lääkärin puheille ja selvittämään onko raskaus vielä mahdollinen vai onko riskit liian suuret. Mikään kiire tällä ei sinänsä ole, olen vasta 25v, kuitenkin mielellään ennen 30v haluaisin sen neljännenkin, jos mahdollista. En tiedä, auttaako, jos raskauksilla on pidempi väli, ettei kohtu taas repeäisi. Tuosta on kohta 3v aikaa kun kaksosemme syntyivät.
Siltikin repesi, ja ihan oli perusraskaus takana, ei mitään ongelmia, joten sain luvan alateitse yrittää. Aiempi päättyi hätäsektioon, mutta sille ei ollut mitään yhtä selkeää syytä, joten arvelivat sen olevan turvallista. Tuo väliaika. Minulle sanottiin, että on kovin yksilöllistä sen toipumisajan mitta. Kaksi vuotta oli se suositeltu väli, ja nythän tuo meni reippaasti yli sen. Mutta ei auttanut, ilmeisesti minulla ei kudokset eheydy niin kuin yleensä, eli arpi petti, varsinkin, kun synnytystä vauhditettiin oksitosiinitipalla. Mutta sen sanoivat, että yhden repeämän jälkeen on jopa todennäköistä, että niin tapahtuu uudestaankin, jos tilanne päästetään siihen. Ja niin kuin taisin jo aiemmin kirjoittaa, oli lääkäreiden mukaan jo todella suuri riski silloin kun leikkasivat, eli oli arviolta alle puoli milliä oheneman paksuus enää. Minä en esimerkiksi saanut lääkkeellistä tyhjennystä tuulimunaraskauden vuoksi, vaan kaavinta oli ainoa vaihtoehto, heidän mielestään turvallisin. Itsekin haluaisin vielä neljännen muksun, mutta riskit ovat liian kovat, ja olen yrittänyt ajatella, että nyt minun tärkein tehtävä on taata näille kolmelle hyvä elämä, ja äiti on tärkeä olla olemassa. Vauvakuume vaan on kumma juttu. Haaveilimme miehen kanssa suuresta perheestä, mutta meille sitä ei suoda, mutta saimmehan edes puolet siitä ;) Monet eivät saa sitääkään, eli yritän olla kovasti onnellinen tästä perheestä, joka meille on suotu.
asiasta on. Minulla on kolme lasta. ensimmäinen syntyi sektiolla yläsuisen tarjonnan ja pysähtyneen synnytyksen (vaikka käynnistettiin tipalla) takia 15v sitten. Alatie synnytys välissä 13v sitten (omilla supistuksilla käynnistyi)ja kolmas käynnistettiin sytotek-tableteilla. Kolme oli tarkoitus laittaa mutta kaksi kerettiin laittaa kunnes kohtu repesi liian kovien päälle jääneen supistuksen takia ja valitettavasti lapsi menehty.Tehtiin sektio. Minulle sanottiin ensiksi että vuosi pitäisi odottaa uuden raskauden alkamista, mutta jälkitarkastuksessa aika lyheni puoleen vuoteen. Nyt odotellaan uutta raskautta, mutta käyn vielä lääkärillä tarkistuttamassa kohtuni kunnon ensiksi jotta olisi turvallisempaa. Lääkäri kenen kanssa aikaisemmin puhuin niin sanoi, että ei ole kohdun repeämällä tai normi sektiolla eroa raskaaksi tulon eikä kohdun kestävyyden kannalata. suosittelen kuitenkin ensiksi käymäään tarkistuttamassa kohdun paksuuden. Vaikka on monia juttuja siitä että ei kohsun paksuutta voi mitata niin kaksi eri lääkäriä on minulle ainakin sanonut että nykyään pystyy aika hyvin asian näkemään. Tulevat raskaudet kohturepeämän jälkeen tulee kyllä olla tarkassa seurannassa ja varmastikkin aika tressaavaa, mutta mitäpä ei sitä ole äiti valmis lapsensa eteen tekemään. Itse olen ajatellut että vaikka koko mahdollisen tulevan raskauden ajan joutuisin sängyssä makaamaan niin siihen olen valmis. Tässä oli jotakin,mutta vastasiko täysin kysymykseesi niin se jää sinun päätettäväksi. Niin, ja HUOM, älä nyt pelästy tuota lapsen menehtymistä koska se on kohturepeämissä ja sen jälkeisissäkin raskauksissa harvinaista jos synnytykseen asti päästään. Mutta muista, että et missään nimessä anna käynnistää tulevaa synnytystä. Joko pitää lähteä omilleen käyntiin tai sitten vaadit leikkauksen.
Onko kukaan muu raskautunut kohdun repeämän jälkeen ja kuinka kaikki on mennyt? Itselläni asia olisi ajankohtainen. Kuulisin mielelläni lisä kommentteja. :)
ei varsinaisesti kohtu revennyt, vaan vuosien takainen sektiohaava oli ommeltu huonosti. Siitä oli jäänyt monen sentin kokoinen reikä kohtuun joka aiheutti ensin monia keskenmenoja. Eli haava oli ommeltu huonosti, 1/3 osa haavasta oli ommeltu huonosti ts. ompelematta. Reikä korjattiin isolla leikkauksella jonka jälkeen annettiin puolen vuoden raskauskielto. Vihreän valon tultua meillä nappasi ensimmäisestä yrityksestä ja nyt mennään 30 viikolla. Olen ollut tarkkailussa rv25 lähtien, ovat ultranneet haavaa tarkasti. Hyvin on kestänyt ainakin tähän asti =)