Moi. Olen 23 vuotias tyttö Helsingistä ja olen kärsinyt ahmimishäiriöstä koko nuoruuteni ajan. En ole ylipainoinen, eikä syömishäiriöni ole vielä ehtinyt vaikuttaa ulkonäkööni. Kukaan ystävistäni tai perheestäni ei tiedä sairaudestani. Pakkomielteeni ruokaa kohtaan aiheuttaa minulle kuitenkin suunnatonta henkistä ahdistusta ja masennusta. Aina ahmimiskohtauksen jälkeen minua itkettää ja tunnen itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi. Olen yrittänyt päästä kiinni normaaleihin ruokailutapoihin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Jatkuva yrittämisen ja retkahduksien kierre on tuhonnut itsetuntoni ja normaalit ruokailutottumukset tuntuvat päivä päivältä vaikeammalta tavoitteelta. Tahtoisin löytää itselleni kohtalontoverin tai vain kuulla muiden mietteitä tästä ikävästä sairaudesta. Nakki
Koska tämä loppuu?
Nakki23v
2573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
syöminen aiheuttaa häpeää,kun nykysin olis normaalimpaa syödä vaan salaattia ja tarkkailla joka kaloria, niinkun säälittävät vannabe hoikat.
Hei Nakki! Olen sairastanut jos jonkinlaista syömishäiriötä. Anoreksia, BED ja bulimia. Joista nyt sairastan anoreksiaa ja bulimiaa. BED vaihde tuli minulla anoreksian jälkeen, luulenpa että aliravittu tila käski syömään niin paljon kuin vain mahdollista. Vaikka en stereotypia anoreksia-laihaksi päässyt onnekseni menemään. Tosiaan BED vaihde kesti yli vuoden. Siitä pois meneminen oli todella vaikeaa. Lihoin tuolloin, mutta eihän kukaan tiennyt minun ongelmastani, joka on hyvin samantapainen kuin sinulla. Ahmimiskohtaukset vain tulivat, enkä pystynyt niitä hallitsemaan. Ahmimisen jälkeen suuri häpeän ja huonommuuden tunne. En kuitenkaan tehnyt asialle mitään, kuluttaakseni kaloreita, vaan jäin sohvalle mököttämään sitä syömääni ruokamäärää. Minulla saattoi mennä päivässä yli 20 euroa rahaa, pelkästään ruokaan. Itsetuntoni on myös pirstaleina. Juuri tällähetkellä palasin vanhoihin tottumuksiini: anoreksiaan, jonka tällä kertaa yhdistin bulimiaan. Ennen en nimittäin bulimiaa ole sairastanut. Huomasin aikoinaan, kun annoin itselleni luvan "ahmia", niin kyllästyin vähän ajan päästä ahmimiseen. Se voi tuntua vaikealta toteuttaa, mutta se voi parhaassa tapauksessa toimia. Voimia sinulle, et ole yksin!