Pitäisikö huolestua?

Koska sä sitten haluaisit naimisiin? Ja jos et lähiaikoina niin mikä siihen on syy? Se että et halua kiirehtiä (miksi sitten kihloihin?) vai häihin säästäminen tms.? Mä en taas missään nimessä halunnut pitkää kihlausta. Mulle vuosi on maksimi. Ja nyt se jääkin 7 kuukauteen. Mulle kihlaus merkitsi päätöstä mennä naimisiin ja naimisiin meno on se pääasia. Ja kuulun kanssa niihin, jotka ei välitä kihlasormuksista. Koska niitä nyt ihmiset kantaa sormessaan syystä jos toisesta. Mutta, ei mun mielestä kihloihin KUULU mennä just ennen häitä. Vaan itse halusin näin. En mä ajatellut yleisesti. Ja miksi tehdä niin kuin muut? Pitää tehdä niin kuin itse haluaa! Muista ottaa myös miehen toiveet huomioon (ja jos kompromissi löytyisi). Mutta jos mies vaan on ajatellut/luullut, että niin on tapana tehdä/kuuluu tehdä niin varmaan hän sitten voi aikaisemminkin kihlautua. Pääasia on, että mies on tietoinen sun toiveista. Kaikki naisethan ei hiisku asiasta mitään ja mies luulee, että nainen on tyytyväinen näin. Eli nyt sitten vaan pitää odottaa, että mies on valmis ja tekee siirtonsa. Tai sitten kosit itse? Jos olet 22 (?) niin mun mielestä 4 vuotta on ihan vielä normaali aika seurustella. Eli ei ole syytä vielä kovasti panikoida. En mä ainakaan ois voinut kuvitella 20-vuotiaana kihloihin ja naimisiin meneväni. Kyllä mä olisin ainakin sen 4 vuotta odottanut. Voihan olla, että se mies keväällä tai kesällä vielä kosiikin. Vaikea sanoa, joskus miehet kyllä vaan puhuu...

Pyydän jo heti alkuun anteeksi jos kommenttini loukkaa sinua... Minulla on suoraan sanoen alkanut ärsyttämään suunnattomasti se, että ihmiset ovat unohtaneet avioliiton merkityksen. Ja - nyt kärjistäen - varsinkin miehet. Ennen avioliitto merkitsi kahden ihmisen liittoa, jossa päätettiin elää yhdessä aina, rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä sekä olla toisen tukena ja puolisona. Se oli se piste iin päälle kun pari löysi toisensa ja huomasi, että rakastetaan niin paljon, että halutaan viettää elämä yhdessä. Avioliitto on perheen perusta. Mies ja nainen saavat yhteisen sukunimen ja kaikki avioliiton tuomat lailliset oikeudet. Ette arvaakaan kuinka monta oikeutta kuuluu vain aviopuolisoille. Nämä ovat asioita, joita ei keskinäisin sopimuksin ole mahdollista saada aikaan. Moni mies ajattelee, että mitä sillä avioliitolla saavutetaan, eihän se mitään merkitse tai muuta. Väärin. Se osoittaa, että nyt ollaan tosissaan ja toinen hyväksytään puolisoksi. Tehdään julkiseksi se, että tässä on mies ja tässä on vaimo. Vaikka kuinka yrittäisi todistella, että voihan sitä avoliitossakin elää ihan samalla lailla, jää aina se kysymys "miksi ette sitten mene naimisiin?". Onko takaovi auki? Itselläni ainakin tuntuisi pahalta perustaa perhe niin, että miehellä ja lapsilla on sama sukunimi, ja minulla omani. Tuntuisi kovasti ulkopuoliselta. Ja ei, en haluaisi että lapsilla on minun nimeni, silloinhan isä jäisi ulkopuoliseksi. Mitä niin väärää ja pahaa siinä avioliitossa on, että sitä pitää karttaa niin kovasti? Nimittäin turha se ei ole, ei vaikka kuinka joku niin sanoisi. Uskon tämän väitteen vasta kun joku sen oikeasti todistaa.

Kuinka monta vuotta sen ikimuistoisen kihlauksen järjestelemiseen menee? Eiköhän tuossa ajassa olisi saanut jo aikaiseksi paljon muutakin kuin sen Corollan takapenkillä kihlauksen! Oletko varma, että tuo ei ole tekosyy, tuntuu että et vain ole valmis etkä varma haluatko mennä naimisiin. Kyllä kohtapuoliin pitäisi jo alkaa tietää. Et kaipa avioliittoa, mutta kihlausta pidät kuitenkin niin tärkeänä asiana, että se pitää olla ikimuistoinen? Ettet vaan kuitenkin arvostaisi avioliittoa ja siksi jänistele?

Avioliittoon uskova kirjoitti:

Pyydän jo heti alkuun anteeksi jos kommenttini loukkaa sinua... Minulla on suoraan sanoen alkanut ärsyttämään suunnattomasti se, että ihmiset ovat unohtaneet avioliiton merkityksen. Ja - nyt kärjistäen - varsinkin miehet. Ennen avioliitto merkitsi kahden ihmisen liittoa, jossa päätettiin elää yhdessä aina, rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä sekä olla toisen tukena ja puolisona. Se oli se piste iin päälle kun pari löysi toisensa ja huomasi, että rakastetaan niin paljon, että halutaan viettää elämä yhdessä. Avioliitto on perheen perusta. Mies ja nainen saavat yhteisen sukunimen ja kaikki avioliiton tuomat lailliset oikeudet. Ette arvaakaan kuinka monta oikeutta kuuluu vain aviopuolisoille. Nämä ovat asioita, joita ei keskinäisin sopimuksin ole mahdollista saada aikaan. Moni mies ajattelee, että mitä sillä avioliitolla saavutetaan, eihän se mitään merkitse tai muuta. Väärin. Se osoittaa, että nyt ollaan tosissaan ja toinen hyväksytään puolisoksi. Tehdään julkiseksi se, että tässä on mies ja tässä on vaimo. Vaikka kuinka yrittäisi todistella, että voihan sitä avoliitossakin elää ihan samalla lailla, jää aina se kysymys "miksi ette sitten mene naimisiin?". Onko takaovi auki? Itselläni ainakin tuntuisi pahalta perustaa perhe niin, että miehellä ja lapsilla on sama sukunimi, ja minulla omani. Tuntuisi kovasti ulkopuoliselta. Ja ei, en haluaisi että lapsilla on minun nimeni, silloinhan isä jäisi ulkopuoliseksi. Mitä niin väärää ja pahaa siinä avioliitossa on, että sitä pitää karttaa niin kovasti? Nimittäin turha se ei ole, ei vaikka kuinka joku niin sanoisi. Uskon tämän väitteen vasta kun joku sen oikeasti todistaa.

Lue lisää

Niin mitä haittaakaan avioliitosta on? Mieheni myös puhui aikoinaan, että eihän se avioliitto mitään muuta. Kuitenkin sitten välillä ristiriitaisesti puhui, että haluaa joskus naimisiin ja puhuttiin (ns. yleisellä tasolla), että millaiset häät olisi. Ja nyt kun olemme naimisissa, selkeästi huomaa, että kyllä se vaan on hänelle iso juttu. Suosittelee jo muillekin ;-) Se vain aikoinaan oli tekosyy, että se ei muuta mitään, koska ei ollut silloin vielä valmis. Ennemminkin mies ei halunnut mennä naimisiin, koska se muuttaa jotain! Jos joskus satut menemään naimisiin niin tule kertomaan sitten mikä mielesi muutti. Miksi menit naimisiin vaikka se ei muuta mitään? Ja voi olla, että naisesi kaipaa avioliittoa ehkä hän on jo odottanut niillä matkoillanne kosintaa! Nimim. yksi matkan jälkeen pettynyt. Mutta myöhemmin onneksi kihlattu ja avioitunut!

Avioliittoon uskova kirjoitti:

Pyydän jo heti alkuun anteeksi jos kommenttini loukkaa sinua... Minulla on suoraan sanoen alkanut ärsyttämään suunnattomasti se, että ihmiset ovat unohtaneet avioliiton merkityksen. Ja - nyt kärjistäen - varsinkin miehet. Ennen avioliitto merkitsi kahden ihmisen liittoa, jossa päätettiin elää yhdessä aina, rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä sekä olla toisen tukena ja puolisona. Se oli se piste iin päälle kun pari löysi toisensa ja huomasi, että rakastetaan niin paljon, että halutaan viettää elämä yhdessä. Avioliitto on perheen perusta. Mies ja nainen saavat yhteisen sukunimen ja kaikki avioliiton tuomat lailliset oikeudet. Ette arvaakaan kuinka monta oikeutta kuuluu vain aviopuolisoille. Nämä ovat asioita, joita ei keskinäisin sopimuksin ole mahdollista saada aikaan. Moni mies ajattelee, että mitä sillä avioliitolla saavutetaan, eihän se mitään merkitse tai muuta. Väärin. Se osoittaa, että nyt ollaan tosissaan ja toinen hyväksytään puolisoksi. Tehdään julkiseksi se, että tässä on mies ja tässä on vaimo. Vaikka kuinka yrittäisi todistella, että voihan sitä avoliitossakin elää ihan samalla lailla, jää aina se kysymys "miksi ette sitten mene naimisiin?". Onko takaovi auki? Itselläni ainakin tuntuisi pahalta perustaa perhe niin, että miehellä ja lapsilla on sama sukunimi, ja minulla omani. Tuntuisi kovasti ulkopuoliselta. Ja ei, en haluaisi että lapsilla on minun nimeni, silloinhan isä jäisi ulkopuoliseksi. Mitä niin väärää ja pahaa siinä avioliitossa on, että sitä pitää karttaa niin kovasti? Nimittäin turha se ei ole, ei vaikka kuinka joku niin sanoisi. Uskon tämän väitteen vasta kun joku sen oikeasti todistaa.

Lue lisää

Että jos suhde on riittävän vahva ja molemmat ovat varmoja toisistaan, niin ei siinä mitään virallisia papereita tai sormuksia tarvita. Jos molemmat todella rakastavat toisiaan, niin se riittää, eikä sitä tarvitse todistella kenellekään muulle. Jos taas avioliitto on se side, aidon rakkauden sijaan, joka suhteen pitää kasassa ja "takaoven kiinni", niin sellainen suhde ei vain mielestäni ole terve. Ei siinä avioliitossa varmastikaan mitään väärää ja pahaa ole, mutta jos suhde toimii täydellisesti ilmankin ja molemmat ovat onnellisia, niin ei siinä mitään kysymyksiä jää auki. Sellaisessa tilanteessa tarvitaan muutoksen tekemiseen jokin syy, ei muutoksen tekemättä jättämiseen. Ja sellaista syytä ainakaan minä en ole vielä keksinyt.

mies25... kirjoitti:

Että jos suhde on riittävän vahva ja molemmat ovat varmoja toisistaan, niin ei siinä mitään virallisia papereita tai sormuksia tarvita. Jos molemmat todella rakastavat toisiaan, niin se riittää, eikä sitä tarvitse todistella kenellekään muulle. Jos taas avioliitto on se side, aidon rakkauden sijaan, joka suhteen pitää kasassa ja "takaoven kiinni", niin sellainen suhde ei vain mielestäni ole terve. Ei siinä avioliitossa varmastikaan mitään väärää ja pahaa ole, mutta jos suhde toimii täydellisesti ilmankin ja molemmat ovat onnellisia, niin ei siinä mitään kysymyksiä jää auki. Sellaisessa tilanteessa tarvitaan muutoksen tekemiseen jokin syy, ei muutoksen tekemättä jättämiseen. Ja sellaista syytä ainakaan minä en ole vielä keksinyt.

Lue lisää

jos sitä kerran on niin vahva suhde ja varma toisesta niin mistä se pelko sitoutumiseen sitten tulee? kyllä virallistaminen tuo turvallisuuden ja varmuudentunnetta, että molemmat on tässä yhteisessä jutussa kiinni. mikäänhän ei ole varmaa lopulta, eikä avioliitto takaa lopullista yhdessäoloa, mutta se kertoo senhetkisestä halusta, tahdosta panostaa yhteiseen. ymmärrän ajatuksesi, ja se on hieno kyllä, ehkä joidenkin kohdalla vallan toimiikin. omasta mielestäni kyse on vain vastuunpakoilusta ja nimenomaan takaoven avoimeksi jättämisestä. ja sitä siinä toiselle osapuolellekki viestittää, tarkoittamataankin, että ei, en ole varma tästä...

päivää kirjoitti:

jos sitä kerran on niin vahva suhde ja varma toisesta niin mistä se pelko sitoutumiseen sitten tulee? kyllä virallistaminen tuo turvallisuuden ja varmuudentunnetta, että molemmat on tässä yhteisessä jutussa kiinni. mikäänhän ei ole varmaa lopulta, eikä avioliitto takaa lopullista yhdessäoloa, mutta se kertoo senhetkisestä halusta, tahdosta panostaa yhteiseen. ymmärrän ajatuksesi, ja se on hieno kyllä, ehkä joidenkin kohdalla vallan toimiikin. omasta mielestäni kyse on vain vastuunpakoilusta ja nimenomaan takaoven avoimeksi jättämisestä. ja sitä siinä toiselle osapuolellekki viestittää, tarkoittamataankin, että ei, en ole varma tästä...

Lue lisää

ja naimisiin menemisessä on niin erikoista sitoutumisen kannalta?. Se on vain siviilisääty kuitenkin. Sitten ollaan metsässä mielestäni, jos avioliitolla halutaan viestittää muille, että olemme yhdessä ym. Se on kahden ihmisen liitto eikä siihen tule muita ihmisiä sekoittaa. Tämän vuoksi en ymmärrä polttareita, hääjuhlia ja häähössötystä muutenkaan. Kauhea stressi ja rahan meno häiden vuoksi. Tällä ei ole mitään tekemistä itse avioliiton kanssa. Itse arvostan kyllä avioliittoa ja varsinkin sen merkitystä., prinsessahäät eivät ole mielestäni avioliiton arvostamista ( ja valitettavasti häät ovat monesti muiden häiden kopioita). Pikainen käynti maistraatissa ja vaikkapa mukava lomamatka ovat meidän mielestämme meille sopivin asia. Ei naimisiin meno tulisi olla stressin, jännityksen ja rahan menon paikka, se pilaa tunnelman koko asiasta.

Pelkkä sormus tai avioliitto ei tietenkään pelkästään muuta mitään. Esim. jos suhde ei ole kunnossa, ei se siitä muutu sen ihmeellisemmäksi naimisiin menemällä. Meillä avioliitto on enemmän "piste ii:n päälle", eräänlainen sinetti. Sille mikä on jo olemassa. Emme olisi menneet naimisiin , jos ei olisi jo ollut sitä toisen kunnioitusta, arvostusta ja rakkautta ym. mitä mainitsit. Avioliitto ei myöskään muuttanut mitään huonompaan suuntaan. En näe syytä miksi, emme olisi menneet naimisiin. Meistä se tuntui luonnolliselta. Ja me vielä ainakin arvostamme avioliittoa ja harkitsimme sitä pitkään. Kaikki ei ehkä niin tee ja esim. pettää minkä ehtii ja eroaa jo vuoden päästä. Mutta ei se meihin vaikuta, jos joku muu ei arvosta avioliittoa. Emme menneet siksi naimisiin, että muut arvostaisi suhdettamme tai avioliittoa pidettäisiin yleisesti hienona asiana. Kihloihin tietysti menimme ennen häitä, sormuksia meillä ei ollut. Vihkisormukset tuli. Häät vietimme, koska halusimme juhlia meille tärkeää asiaa, läheistemme kanssa. Pidetäänhän niitä hulppeita synttärijuhlia ym.? Miksi joistakin hääjuhlat on niin punainen vaate? Lahjat oli sivuseikka. Ja usein juhlat maksaa enemmän kuin saadut lahjat, harva lahjojen takia naimisiin menee! Ja meillä sitä arkea on kyllä ehditty elämään jo ennen häitä, joten häiden jälkeenkään se ei ollut mikään ongelma. Jos suhde ei ole kestänyt vuosia, eikä ole lapsia niin uskon, että avioliitto sitoo enemmän kuin avoliitto. Erotaanhan avoliitosta useammin. Tietysti ei ole hyvä asia, että ollaan yhdessä vain siksi, kun tuli mentyä naimisiin (tai vain lapsen takia). Ei se ainoa syy saa olla. Mutta kyllä se avioliitto voi laittaa tekemään suhteen eteen enemmän töitä. Lapsia meille ei ole valitettavasti siunaantunut, mutta viihdymme ihan hyvin kaksinkin. Siitä ei ole tullut ongelmaa. Onko erikseen asumiseenne muuta syytä kuin käytännön syyt?

"Omassa suhteessamme olemme siis asiasta keskustelleet." Olette kuitenkin keskustelleet asiasta? Teille siis tämä "aviottomuus" ei ole ollut aina itsestäänselvyys? Totta, että kihlaus ei enää kaikille ihmisille merkitse sitä mitä ennen (lainsäädäntökin on muuttunut). Ja avioliittoa ei samanlailla kunnioiteta kuin ennen. Toisaalta mistä se kertoo, että ihmiset edelleen haluaa naimisiin vaikka ei ole "pakko" niin kuin ennen (jolloin esim. aviottomat lapset oli synti ja häpeä)? Ehkä ihmiset jollain tasolla siis arvostaa vieläkin avioliittoa. Vaikka ei aina uskoisi... Homot ja lesbotkin vaativat oikeutta avioitua. Miksi? Onko omasta halusta naimisiin meneminen huonompi asia kuin yhteisön painostuksesta avioituminen? En tarkoita silti sitä, että eikö ennenkin jotkut ihmiset olisi menneet naimisiin vaikka ei olisi ollut "pakko". Joillekin avioliitto (varsinkin naisille) tuntuu kyllä olevan myös sellainen status-juttu. On hieno olla Rouva. Ihmiset ovat erilaisia. Ja yhdessä voi mainiosti olla vuosikymmeniä vaikka ei olisi naimisissa. "Ajat muuttuvat, olisiko meidänkin aika muuttua." Sinänsä kyllä, että naimisiin ei pitäisi mennä enää siksi, että niin kuuluu tehdä. Mutta miksi ei voisi edelleen mennä, jos haluaa? Ja toisaalta avoparit ovat vaatimassa samoja oikeuksia itselleen kuin mitä aviopareilla on (esim. perintövero). Voisihan avioliittoa nykyään ajatella vain eräänlaisena parisuhteen rekisteröimisenä. Jos sillä ei ole enää sitä merkitystä kuin ennen. Ja sinä tarkoitat kihlauksella sormustamista (kuten nykyään yleisesti tehdään). Ei kihlauksen merkitys ole muuttunut. Kyllä sillä on merkitystä, että sovitaan avioliitosta? Joka on siis kihlaus ja johon ei sormuksia tarvita. Vaikka muutakin sillä kihlaus-nimellä kutsutaan.

Uskollisuus, arvostus ja rakkaus ei kuulu vaan avioliittoon! En halua siksi naimisiin, että sitten pettäminen ym. loppuu ja sitä ennen elellään kuin "vapaana"! Samoin seurusteluun kuuluu mielestäni jo ehdottomasti uskollisuus (jos ei joku pari toisin sovi). Avioliiton ei tarvitsekaan muuttaa varsinaisesti mitään. Jos tietäisin avomieheni olevan pettävä lurjus, en kuvittele hänen muuttuvan uskolliseksi ja kultaiseksi mieheksi avioliitossa. Ja en halua olla kyllä sellaisen kanssa edes avoliitossa tai edes seurustella!? En kuitenkaan usko siihenkään, että kun mennään naimisiin niin yhtäkkiä rakkaus loppuu ja pettäminen ym. alkaa. Ja ei kannata sen takia mennä naimisiin. Aika moni avioliitto päättyyy eroon, mutta silti haluan ainakin yrittää. Avioliitto on mulle sen merkki, että suhteessa ollaan tietyllä "tasolla". Mitä ei suhteen alkuaikana oltu. Tottakai voitas olla avoliitossa vaikka loppuelämän ja tunnemme niin kuin tekin toisiamme kohtaan sitä Rakkautta, Kunnioitusta, Arvostusta, ja myös himoitsemme toisiamme. Mutta juuri siksi haluamme naimisiin! Se vaan tuntuu oikealta. "toisia asioita se muuttaa jopa huonompaan suuntaan." Mitäs nämä asiat on? Varmaan jotain tukijuttuja yms.?

Naimisiin, kyllä kirjoitti:

Uskollisuus, arvostus ja rakkaus ei kuulu vaan avioliittoon! En halua siksi naimisiin, että sitten pettäminen ym. loppuu ja sitä ennen elellään kuin "vapaana"! Samoin seurusteluun kuuluu mielestäni jo ehdottomasti uskollisuus (jos ei joku pari toisin sovi). Avioliiton ei tarvitsekaan muuttaa varsinaisesti mitään. Jos tietäisin avomieheni olevan pettävä lurjus, en kuvittele hänen muuttuvan uskolliseksi ja kultaiseksi mieheksi avioliitossa. Ja en halua olla kyllä sellaisen kanssa edes avoliitossa tai edes seurustella!? En kuitenkaan usko siihenkään, että kun mennään naimisiin niin yhtäkkiä rakkaus loppuu ja pettäminen ym. alkaa. Ja ei kannata sen takia mennä naimisiin. Aika moni avioliitto päättyyy eroon, mutta silti haluan ainakin yrittää. Avioliitto on mulle sen merkki, että suhteessa ollaan tietyllä "tasolla". Mitä ei suhteen alkuaikana oltu. Tottakai voitas olla avoliitossa vaikka loppuelämän ja tunnemme niin kuin tekin toisiamme kohtaan sitä Rakkautta, Kunnioitusta, Arvostusta, ja myös himoitsemme toisiamme. Mutta juuri siksi haluamme naimisiin! Se vaan tuntuu oikealta. "toisia asioita se muuttaa jopa huonompaan suuntaan." Mitäs nämä asiat on? Varmaan jotain tukijuttuja yms.?

Lue lisää

..on auttaa paria kantamaan ja hoitamaan suhdettaan läpi elämän. Kahden erilaisen ihmisen elinikäiseksi aiottu liitto nimittäin on liian vaikea tehtävä kahden pienen ja erehtyväisen ihmisen kannettavaksi, mutta avioliitto on kolmantena tukipilarina pitämässä suhdetta pystyssä.

En ihmettelisi vaikka nykyään moni jättäisi koko naimisiinmenon väliin, kun siitä on tehty niin valtavan kallis ja monimutkainen operaatio! Tuntuu kuin pääasia eli kahden hengen sitoutuminen toisiinsa olisi vain pieni sivuseikka siinä. Koristeita, riisipussukoita ym. väännetään koko suvun voimin vähintään vuoden verran, tapellaan polttareista ja kaason tehtävistä ja harvalla kai parisuhde ainakaan kehittyy ja paranee sinä aikana, kun keskitytään trimmaamaan kaikki hörhellykset ja härhellykset viimeistä pilkkua myöten täydelliseksi yhtä ainoaa päivää varten... Rahaa kuluu myös maailmanympärimatkan verran, mikä voisikin olla antoisampi kokemus pariskunnalle. Minä suosittelen lyhyttä kihlausta (jos asia on selvä, niin miksi sitä pitkittämään?) ja pieniä häitä. Silloin pääasia pysyy pääasiana, eikä tarvitse turhia stressata.