Sanokaas nyt ajattelevat ihmiset, mikä on se oleellinen ero ihastumisen ja rakastumisen välillä. Ensin kai yleensä tulee se ihastuminen, johonkin piirteeseen tai ominaisuuteen toisessa, joka saattaa kehittyä rakastumiseksi -- mutta mikä sun mielestä on se juttu, että voi sanoo että nyt oo sit rakastunut. Tai, voiko sitä määrittää, vai onko jokaisella oma sisäsyntyinen käsitys siitä milloin homma luiskahtaa rakastumisen puolelle ja lopulta ehkä jalostuu rakkaudeksi.
Mä itte koen hieman niin, että ihastuminen on johonkin kohtuullisen pinnalliseen kiintymistä tai syttymistä. Usein kai se on ulkonäkö, tai netissä mailit (tapa kirjoittaa), puhelimessa miellyttävä ääni, tms. Mutta, rakastumisessa alkaa näkemään niitä sisäisiä arvoja, lämpöä, tunnetta, vuorovaikutusta mihin ihastuminen onkin rakastumista.
VAI, voisko rakastuminen olla sitä kun ihastumista on jatkunut sen aikaa, että syntyy itseleen sisäinen varmuus ja toisen tunteminen sen verran pitkällä, että voi nähdä itsensa rakastamassa ihastuksensa kohdetta *hmmmm*
Ois kiva kuulla toisenlaisia pohdintoja ja kokemuksia aiheesta.
Mä itte koen hieman niin, että ihastuminen on johonkin kohtuullisen pinnalliseen kiintymistä tai syttymistä. Usein kai se on ulkonäkö, tai netissä mailit (tapa kirjoittaa), puhelimessa miellyttävä ääni, tms. Mutta, rakastumisessa alkaa näkemään niitä sisäisiä arvoja, lämpöä, tunnetta, vuorovaikutusta mihin ihastuminen onkin rakastumista.
VAI, voisko rakastuminen olla sitä kun ihastumista on jatkunut sen aikaa, että syntyy itseleen sisäinen varmuus ja toisen tunteminen sen verran pitkällä, että voi nähdä itsensa rakastamassa ihastuksensa kohdetta *hmmmm*
Ois kiva kuulla toisenlaisia pohdintoja ja kokemuksia aiheesta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on yksiselitteisen(jopa naiivin)lyhyt: Ensin ihastutaan toiseen esim.ulkonäön tai luonteenpiirteen perusteella.Sitten kun henkilöä alkaa tuntea paremmin huomataan jokin yhdistävä asia kuten harrastukset tai elämänkatsomus tapa.=> seuraa ihmiseen kiintyminen.Jos juttu muuttuu vielä seurustelusuhteen alkamiseksi,ja kemiat pelaa=> siitä seuraa se hienoin asia maailmassa; iki ihana rakastuminen! Suomeksi sanottuna: Ennen seurustelua Ihastutaan ulkoiseen asiaan ja sitten myöhemmin seurustellessa Rakastutaan sisäiseen asiaan. (Tämä on siis vain minun näkemykseni asiasta)
Ihan loogisen oloinen ajatusketju ... olit onnistunut lisäämään aikaisemmin mainitsemattoman välivaiheen, kiintyminen. Ja voin hyvin olla samaa mieltä.
Sä totesit, että seurustelussa rakastutaan ... onko välttämättä oltava seurustelua, tai mikä on sun mielestä seurustelua. Sitäkö, että mahdollisimman paljon koettaa olla yhdessä (ja haluaa), ja kuvaan astuu toisesta isosti välittäminen ja se uskollisuus (partnerin haku-moodi lakkaa olemasta aktiivinen). Vai onko tutustuminen seurustelua vasta kun asia "julkinen" ja kaverit / sukulaiset esitelty ja kahvit juotu ;-))
ihastuminen tapahtuu hyviin ominaisuuksiin ja rakastuessa on hyväksynyt ne huonotkin. Toisaalta tietää että on itse hyväksytty hyvine ja huonoine piirteineen...
Toi viimonen kirjoittaja sano vähän mutta asiaa!
Toivottavasti moni tätä lukevista ymmärtää tuon viisauden. Ainoastaan mä lisäisin, ettei pahuutta ja huonoja puolia saa seokottaa keskenään, vaikka oiskin rakasunu koooorvian myäte.
miesmies:
Juuri niin se minustakin menee. Hieno kompakti määritelmä :)
Rakkaus ei voi mielestäni olla sidoksissa seurusteluun koska rakastaa voi sellaistakin jota et koskaan saa... Olen kokenut sen. Olen rakastunut kaveriini eikä hän halua seurustella kanssani, mutta rakastan häntä siitä huolimatta ja vaikka olenkin siirtynyt eteenpäin enkä haikaile hänen peräänsä. Rakastan häntä niin paljon että haluan hänen parastaan, ja jos hänen mielestään on parempi olla ilman minua (siis suhdetta) niin kunnioitan sitä. Ei se muuta omia tunteitani. Rakkaus tuntuu silti aina hyvältä :)
noissa viesteissa, täytyy sanoa!
Ihastuneena on hyvä mieli, kiva olla eikä huolet paina niin paljon. Yleishauska olotila.
Rakastuneena ei voi keskittyä mihinkään. Mikään ei ole huonosti eikä mikään saa minua huonolle tuulelle. Koko maailma hymyilee ja minä maailmalle - nauran itse asiassa! Kaikki on niin kevyttä!
Näin mulla - tarkemmin tai filosofisemmin erittelemättä.
Ihastunut olen useasti - tapahtuu mulle aika herkästi. Rakastunut olen ollut vain kerran - rakkaaseen vaimooni :D
Tuo teema hyvät vs huonot on mun mielestä aika hyvä!
Eli ihastumisen huumassa mielen täyttää tunteiden kohteen ihanat ja kauniit puolet ne ikäänkuin ruokkivat sydäntä ja sielua.
Sitä leijuu korkealla pilvissä haaveillen kaikesta mitä hänen kanssaan voisi olla.
Sitten kun sydän ja sielu ovat tarpeeksi ravitut hyvyyden mannalla, alkaa huomata niitä vähemmän kivoja piirteitä, vähitellen tottua ajatukseen niistä ja myöhemmin kokemaan ne välttämättömiksi osiksi rakasta ihmistä.
Sitten myös alkaa sijoittamaan suhdettaan rakkaaseen realistiseen maailmaan, mitä meillä todella voisi olla mutta varmuus siitä että toinen on juuri se alkaa syntyä ja vahvistua.
Mistä sulla on sitten morkkis?
Onko avioliiton ulkopuolisia suhteita?Oletko pettänyt vaimoasi ihastuksissasi?
älkää ottako ihmiset tollasta asennetta, että ne viat ja pikkuviat siinä toisessa pitää "sietää" kyn varmasti tiedätte että jos menee suhde poikki, niitä asioita saattaa huomata kaipaavansa ihan yhtä lailla kun niitä hyviäkin puolia.. =)
Ihastumisen ja rakastumisen ero on tullut jo koluttua puhki, munkin kuva siitä on jo esitetty, joten hyvää joulua sitten vaan!
jos tuota..
Itsellä ainakin ihastuminen tapahtuu kokonaisuuteen, eli ei riitä, että näyttää hyvältä silmissäni (riittää ehkä herättämään kiinnostuksen), vaan täytyy myös olla luonteen ja ensivaikutelman juteltuamme kohdallaan. Toinen tapa on ihastua pidemmän kaavan kautta, joilloin on nähnyt ihmistä useamman kuukauden, eikä ole tarvinnut jutellakaan, kun jo saattaa ihastua olemukseen ja siihen kuvaan, jonka tästä on muodostannut. Joka tapauksessa minulla pitää olla oj ihastuessa käsitys ihmisen sisäisistä arvoista, ja ainakin hieman lämpöä välillämme :)
Rakastuminen sitten tulee sitten mielestäni kiintymyksen myötä, kun on saanut vastarakkautta ja huomiota toisestakin suunnasta ja ottaa jo luonnostaan toisen huomioon ajatuksissaan ja teoissaan. Nämä nyt ei välttämättä ole rakkauden tunteen kuvausta, vaan niitä seurauksia ennemminkin.
no..tulipahan jotain näin aamutuimaan ;)
...on niin monenlaista. Itse olen seurustellut kuusi kertaa. Näistä parissa tapauksessa olin jo rakastunut ennen seurustelua, paria aloin rakastamaan ajan kanssa...rakastin mutta en ollut Rakastunut!
Nykyinen suhde perustuu hyvään ystävyyteen ja kumppanuuteen(lähes platoninen suhde). Tiedän että toisen fyysinen haluaminen erottaa ystävyyden ja parisuhteen, mutta suhteemme on kuitenkin henkisesti vahvempi ja syvempi kuin monessa enemmän seksuaalisesti aktiivisemmassa suhteessani. Miten siis määrittelemään "seurustelurakkautta".
Olen 26-vuotias tyttö. Toki ihanteeni olisi olla ihmisen kanssa johon on rakastunut, jota haluaa fyysisesti ja jonka seurassa tuntee olonsa turvalliseksi, mutta aina ei joka asiassa voi voittaa. Kun toisen seurassa nautin siitä että olen minä, kun olen parhaimmillani omana itsenäni, ja kun huomaan haluavani toisen parasta; se vie jo pidemmälle kuin uskomaton seksi ja pää pilvissä-rakastuminen...ehkä...