Niin, sitä olen tässä miettinyt, että kun useampaan otteeseen olen kuullut, että miehet pitävät ujoista naisista (eivät tietenkään kaikki) ja pitävät ujoutta söpönä piirteenä, niin miksi näin? Mikä asiasta tekee niin söpöä tai kiinnostavaa tai mitä ikinä? Haluaisin tietää kaiken mitä miespuoliset tästä ajattelevat :D Ja jos löytyy tämän piirteen inhoajiakin, niin kertokaa siitäkin kaikki. Miksi, miksi, miksi??
Esimerkiksi jossain lehtijutussa joku mies kertoi, että kun nainen punastuu, se on jotenkin aivan mielettömän söpöä. Minusta se ainakin naisena ja jonkin verran ujona on itselleni aivan hirvittävän vaivaannuttavaa, jos punastun.
Miksi ujous viehättää
.:.:.:.:.:.
367203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
ne vaan on niin suloisia :p En tiedä, ehkä ujot naiset kiinnostavat siksi, että ne ovat salaperäisiä kun eivät ujoudeltaan uskalla avautua samalla tavalla kuin kuin sosiaalisemmat naiset, jotka ovat heti alusta saakka kälättämässä :D Ujot naiset (kuten myös miehet) ovat monesti myös empaattisempia, herkempiä ja syvällisempiä kuin ei-ujot ja näitä piirteitä itse ainakin arvostan naisessa todella paljon. Ja kun satun myöskin olemaan ujo, niin sikäli ujoja naisia on helppo ymmärtää. Niin, ja se punastuminen...no, se nyt vaan on söpöä
Onneksi naisia ei viehätä ujot miehet muuten jäisin ilman pedsää..
Kyllä sitä pesää irtoo vaikka olisi ujo. Ehkä sillon kun kysytään niin vastataan, sekin riittää.
Naiselliset piirteet naisissa yleensä on viehättäviä miesten näkökulmasta. Melko itsestäänselvää. Mut on vähän erityyppisiä ujouksia. Sellaiset ujot jotka eivät millään tahdo ottaa katsekontaktia tai jatkaa keskustelua katsotaan vähän anti-sosiaalisiksi, vaikka kyse olis oikeesti siitä että olet vaan niin pelokas uusien tuttavien seurassa. Ja tällainen söpö ujous nojaa myös melkoisesti ulkonäköönkin.
Se on totta, että söpöys nojaa jossakin määrin kyllä ulkonäköönkin. Ujo ja kaunis tyttö on tietysti vetävämpi kuin ujo ja ruma tyttö. Tosin niinhän se on aina. Toisaalta monet ujot ja epävarmat henkilöt saattavat nähdä ulkonäkönsä paljon huonompana kuin mitä he todellisuudessa ovat. Se voi olla miehistäkin söpöä, ettei nainen ajattele olevansa kovin kaunis vaikka olisikin. Tai se on ainakin parempi vaihtoehto kuin nämä naiset, jotka kuvittelevat olevansa prinsessoja (olivatpa tai sitten eivät). Yleensä nuo jotka ajattelevat olevansa "prinsessoja" ovat usein varsin keskinkertaisen-hyvän näköisen välimaastossa (eivät siis mitenkään erityisen kauniita). Tosin moni ujo naapurintyttökin vaikuttaa olevan kauniimpi kuin nämä "prinsessat". Tuo liiallinen itsetietoisuus omasta "kauneudestaan" voi myös selvästi häiritä miehiä.
Heh, no kaippa minä sen kertoa voin. Kiltteys sekä empaattisuus rinnastuu varmaan usein ujouteen. Henk. koht. pidän noita aika korkeessa arvossa, kenessä vain ihmisessä. Toiseksi voisin sanoa sen, että ujo henkilö yleensä on hyvin huomaavainen eleissään ja puheissaan. Tämä oikeastaan huokuu koko ihmisestä. Ja jokainenhan varmasti tykkää ihmisestä joka huomioi sinut sekä muut, miettii sanomisiaan, eikä loukkaa ketään. Minulla on paljon tämmöisiä kokemuksia, ihan ystävistä siis ja en voi sanoa muuta kuin positiivista sellaisista kavereista, joiden kanssa tietää tulevansa aidosti huomioduksi. Ja eihän tästä ole enää kovin pitkä matka siihen, millaisia piirteitä kumppaniltaankin toivoisi. Sekin jos toinen hiljalleen avaa kuortaan ja luottaa, tuntuu hyvältä. Se toimii samalla myös toisin päin eli kun toinen viihtyy seurassa niin on paljon helpompi avata vuorostaan itseään. Ja jos tulee ujon hyväksymäksi, että se päästää lähelle, on tämä osoitus että on jollain tapaa symppis-tyyppi hänen silmissään. Oon pienempänä ollut vähän ujo, kait oon sitä jossain määrin vieläkin, ainakin tietyissä tilanteissa. Tunnenpahan siis sen ujouden tunteen (kun vierastaa) ihan kokemuksesta. En tiiä, tykkään vaan ominaisuudesta ja minusta se on ihan hyvä puoli itsessänikin. Varjopuolia sitten, kerran pyysit. Siinä nyt saattaa alati tuntea joutuvansa tarkkailun alle... ujot (luen tähän itsenikin mukaan) kun aistii paljon kaikkea ympärillään, mm. eleitä. Niin voidaan olettaa "nyt tuo takuulla mielessään arvostelee mua" On vähän ikävä tunne sitten, kun ei tiedä mitä toinen oikeasti ajattelee, kun ei se viitti aina sanoa, mitä sisällään tuntee, oli sitten positiivista tai negatiivista.. Kaveri taas sanoi omasta hieman ujosta tyttöystävästään, että hän(kaveri) joutuu tekemään paljolti kaikki aloitteet mm. yhteisiin aktiviteetteihin ja juttuihin. Toisaalta hän myös tokaisi, että sinänsä hyvä kun tämä tyttö useasti myöntyy ehdotuksille, eikä purnaa vastaan. Kuitenkin toivoi myös pikkasen enemmän otetta häneltäkin. Nojuu, voinhan tuosta viehättävyydestä kertoa pienen jutun. Eli menin joskus luennolla ennalta tuntemattoman naisen viereen istumaan. Moikkasin, ja hän meni tästä jotenkin ihan hämilleen - tämän johdosta poistuikin vierestäni. Ensireaktiona olin ihan pihalla ja mahdottoman nolostunut tapahtuneesta (muita ihmisiä paikalla) Jälkikäteen ajateltuna niin olihan se aika hellyyttävää pojasta tuommoinen, jos ujoutta oli. Huom! en tarkoita että on millään tavoin söpöä jos toista oikeasti haittaa jokin esim. punastelu tms. Ei, ei, ei!! Mutta! eihän se ujous kuitenkaan loppupeleissä oo se, mihin ihastutaan. Se on vain yks hyväks luettava ominaisuus. Onpahan siis paljon muutakin, mihin ihmisessä ihastuu, jos ihastuakseen on. Puhuivat muut salaperäisyydestä sun muusta, mutta musta se on enemmänki ihan nuo hyvät perusjutut mitkä luo kiinnostavuuden. (sorry vaan jos ootit jotain todella säkenöivää) Tämmönen novelli, toivon mukaan löysit jotain hyviäkin puolia ja pointteja ujoudestas ja siitä miks se voi edesauttaa jonkun ihastumista. Peräänkuulutan kuitenkin edelleen muitakin piirteitä ihmisessä kuten hyväntahtoisuutta, joka sekin monesti tuntuu olevan ujoon sisäänrakennettu ominaisuus. Mun mielestä voikin olla ihan onnellinen, jos tuollaisia piirteitä omistaa.
Halusit tietää kaiken niin vähän lisäystä vielä. Tuo kiltteyskin niin se vaan on semmosta joka vetoaa. Tai kun nainen kainostelee omaa kauneuttaan niin kyllä se minusta jotenkin vaan on kaunista. Ja luulen että jos ujoa naista sanoo oikein söpöksi, kun se ujoilee, niin se vaan jotenkin kääntää sen päässään niin että "voi ressukkaa kun on ujo" ja eihän se nyt niin ole ollenkaan. Tyypillistä :) - tai kuvittelisin ainakin, vieläpä kun aloittajakin tuollain asiaa kummastelee. Nuo nyt vaan on miten oon aatellut näitä juttuja.
Taitaa ne ujotkin naiset aika hyvin ottaa kohteliauudet vastaan. Välttämättä eivät aina edes tiedosta omia hyviä piirteitään. Ainakin mitä olen itse omalla kohdallani tuommoisia tyttöjä tavannut, niin he ovat tuntuneet vähän itsekin ajattelevan etteivät ole kauniita, kivoja tms. koska ovat osaltaan varsin ujoja. Ei niin etteivätkö he olisi olleet ihan hyvännäköisiä tai ainakin keskivertoa paremman näköisiä.
Kiitos vain vastauksestasi. Siinä oli paljon asiaa :) Niin aivan. Ujouteen tosiaan liittyy yleensä noita muitakin hyviä luonteenpiirteitä. Taisin ajatella vähän yksinkertaisesti. Mietin vain sitä näkyvää ujoutta ja pelkkää ujostelua, en niinkään osannut ajatella, että tuo ominaisuus olisi tavallaan merkki jostain muista hyvistä piirteistä ihmisessä (ainakin suhteellisen monessa tapauksessa, jos ei kaikissa). Ja kai alun perin mietin koko asiaa sen takia, että minua vähän pelottaa, jos joku nyt menee ihastumaan minuun vain sen ujostelun takia (eli aika pinnallisen syyn tai siis yksipuolisen syyn takia) ja sitten kun paremmin tutustuu ja huomaa, etten olekaan maailman ujostelevin ja sen tilalla on kaikkea muuta extraa, mikä ei päälle päin heti näy, niin hän heittäisi minut menemään. Mutta juu, tuo olisi aika pinnallista ihastumista enkä edes sellaista kaipaisi, niin olisi pelkästään hyvä, jos tuollainen ihminen vain jättäisi minut rauhaan, jos ei kerta ihan oikeasti kiinnosta. Mutta eihän se tietenkään haittaa, jos joku siitä ujostelusta innostuu ja sen takia haluaa ottaa oikeasti ihmisestä enemmänkin selvää. Jep, taitaa ajatukset olla vähän sekaisin vielä. Eli siis oikeastaan kirjoituksesi rauhoitti mieltäni, kun muistutit, että se on edelleen se kokonaisuus, joka ratkaisee vakavemmissa ihmissuhteissa.
Kiitos kun sai tulla ymmärretyksi. Olenkin antanut itselleni luvan olla vähän itsekäs sen suhteen, ettei höpöjä mennä luulemaan. :) Vähän kaukaa haettuahan se olisi "ujouteen" ihastua. Taidan olla myös oikeassa väittäessäni, että te ujot naiset saatatte joskus kuvitella miehen automaattisesti luulevan teidän syvästi ihastuneen jos mies teissä ujouden merkkejä huomaa. Ehkä vähän hataraa ajattelua mutta minusta on tuntunut tuolla tavoin, että mua pidetään pikkasen höpönassuna joka ehkä luulee omasta "vetovoimastaan" jotain, vaikka toista ujostuttaa jo muutenkin uuden ihmisen läsnäolo. Eheei se siis niinkään aina ole. Toisaalta useimmissa tapauksissa ujostellaan toki vain ja ainoastaan ihastuksen kohdettaan. Ihan jännä ja mielenkiintoinen aihehan tämä onkin ollut keskustella. Paljon asiaa tullut uutena minullekin.
"te ujot naiset saatatte joskus kuvitella miehen automaattisesti luulevan teidän syvästi ihastuneen jos mies teissä ujouden merkkejä huomaa." Niin, taidat olla oikeassa. Monesti ujostelu liitetään ihastumiseen (ja se myöskin liittyy siihen) ja se on tai oli itselleni häiritsevää, kun halusi tutustua ihan muuten vaan ihmisiin, mutta sitten ajattelin, että mitä jos tuo nyt ajattelee, että ujosteluni onkin merkki jostain enemmästäkin, niin siinä alkaa itseään vaan enemmän ujostuttamaan ihan ilman oikeaa syytä ja tutustuminen _ehkä hiukan_ vaikeutuu omalta osalta. Ei pitäisi koskaan ajatella yhtään mitään niin olis helppoo.
Niin, ei tosiaan pitäisi ajatella yhtään mitään, niin olis helpompaa. Sen olen minäkin usein elämässä huomannut, että ajattelen aivan liikaa. Siitähän nuo jännittämisoireetkin juontuvat, vaikka on se minunkin jännittämiseni helpottanut iän myötä. Tai ehkä enemmänkin niin, että sitä on "tarttunut härkää sarvista", eli alkanut kohdata ongelman toisesta näkökulmasta. Siis vaikka jännittäisikin, ei ehkä anna sen enää samalla tavalla kahlita itseään kuin nuorempana, ja on myös löytänyt jonkinasteisen itsensä hallinnan, ehkä juuri sen kautta, että antaa itselleen luvan jännittää, joka taas saa aikaan sen, että jännitys ei ole niin suurta...Toisinaan minäkin koen muuttuneeni paljon, mutta on kyllä sitten hetkiä, kun huomaan löytäväni sen lähes saman, vanhan, aran puolen itsestäni, mut kyllä se muutos tuosta sallimisesta lähtee, ja häpeän tunteen unohtamisesta...Tuo pelko toisen ihastumisesta on minulle myös tuttu tunne, etenkin lukioajoilta. Jotenkin jännitin enemmän poikien seurassa, ja sitten aloin pelätä heidän luulevan minun olevan kiinnostunut, kun olin jatkuvasti punainen kuin rapu...Itse en tosin ymmärrä oikein, kuinka joku voi nähdä punastumisen seksikkäänä. Pieni punotus voi ehkä vielä ihan söpöä ollakin, mutta itse olin tosiaan ennen usein kuin keitetty rapu. Ainakin omasta mielestäni näytin kamalalta, kun näin itseni peilistä...Kyllä siitä on vähän minua kiusattukin, mut onneksi hyvät ystävät ei lähteneet siihen mukaan, kun yksi porukassa sitä yritti. He ymmärtävät täysin, ja sekin on ollut vapauttavaa. Parilla ystävistäni on jopa samantapaisia ongelmia itsellään...Täällä kuitenkin minulle yllätyksenä tuli, että monet miehet yhä pitäisivät ujoista naisista, kun tuntuu, että nykyään vaan kaikkialla painotetaan itsevarmuutta, ja olen sitä itsekin alkanut hakemaan itsestäni. Tuntuu, että varmat ihmiset pärjäävät paremmin nyky-yhteiskunnassa. Nykyään kun nainenkin voi iskeä miehen, olen kadehtinut heitä, jotka siihen pystyvät, ja työelämässäkin vaaditaan tiettyä kovuutta. Kyllähän ujon vaarana on kuitenkin yhteiskunnasta syrjäytyminen, ehkä juuri siksi ujot itse kärsivät oireistaan suunnattomasti, ja haluavat niistä eroon...Itse olen sitäpaitsi liian monta kertaa kuullut miesten sanovan, että he haluavat määrätietoisen naisen, joka vie ehkä jopa suhdetta eteenpäin, tai ainakin on peto sängyssä...Liiallisen ujouteni takia olen menettänyt lupaavia suhteita, kun en ole ollut ollenkaan aloitteellinen. Nykyiseni kanssa saatiin sentään homma toimimaan, vaikka hänkin on jännittäjä. Seksuaalisen aloitteen tekeminen on yhä vaikeaa, mutta muuten olen paljon tullut kuoresta ulos. Varmaan se nuoruuden kokemattomuuskin aiheuttaa paljon tuota jännittämistä, joka alkaa karista sitten elämänkokemuksen myötä...Tässä kuitenkin hyvä muistisääntö kaikille ujoille, jota olen alkanut omassakin elämässäni noudattaa: "Rohkea ei ole se, joka ei pelkää, vaan se joka voittaa pelkonsa".
Varmaan johtuu siitäkin, että monet ujot henkilöt ovat myös hieman vaatimattomia ja eivät toitota omaa "erinomaisuuttaan" muille esim. ulkonäköä jne. Ainakin itseäni semmoiset ns. "erittäin itsevarmat" naiset melkein pelottavat, jotka pitävät itseään esim. kauniina ja muutenkin hyvinä ja usein hieman aiheettakin. Ujous luetaan myös varsin naiselliseksi piirteeksi, jonka takia se nähdään noin yleisestikin varsin söpönä asiana. Toki miehillä on yleensä halu hallita tilannetta, joten ujomman naisen kanssa tuo tilanteen hallitseminen on helpompaa. Ujoudellakin on tietysti oma rajansa eli esim. nainen ei saa olla liian syrjäänvetäytyvä (liian ujo) eli tavallaan pitää osata myös ottaa se lähestyminen vastaan. Jos ei tunnu oikein mistään huomiosta tms. kiinnostuvan tai reagoivan siihen mitenkään, niin vaikeaahan sitä on saada kontaktiakaan. Osa miehistä voi kokea tuommoisen tavan sillä tavalla, ettei vastapuolta oikein kiinnosta vaikka kysymys voisikin olla vain ujoudesta. Punastumista monet miehet voivat pitää naisen kohdalla seksikkäänä. Punastumista ylipäätään myös ei koeta kovin negatiivisena asiana, koska sehän kertoo yleensä kiinnostuksesta tms. Joten yleensä reaktiot ovat enemmän posiitivisia.
Sinulla on hyvä taito ilmaista kaikki tuo kirjoittaen - minulla vähän vähemmän. Jotain vielä yritän sanoa. Tuo vaatimattomuus on semmosta, joka kertakaikkiaan herättää sellasta oikeaa sympatiaa ja samaistumisen tunnetta. Jos mietin asiaa omalta kannalta, niin ujous ja herkkyys on sellaista mikä antaa minulle turvaa, turvaa tunnustella ja lopulta lähestyäkin. Pudotuskin sitten on pehmoisempi kun toinen on sympaattinen ja sille toivoo hyvää. Ihan kuin tuossa sanoit on, että voi olla hyvinkin vaikea ujon joskus ottaa toista ihmistä vastaan, eikä se ole hänen vikansa ollenkaan :( Se vaan voi olla ihan äärettömän vaikeaa miehelle toisen osapuolen mennessä siilin tavoin kerälle, vaikka kaveri olisi ystävällisestikin suosiotaan osoittamassa tai toivoisi jonkinlaista mukavaa yhteyttä tähän. Ja kun kuitenkin sitten tietää, että vaikka on miten ujo tahansa niin siellä sisimmässään se välittää ihmisestä. Monesti olen sitä miettinyt, onko hyvin ujolle henkilölle parempi hyvän olon kannalta piiloutua, unohtaa - vai toivooko se sisimmässään olevansa lähestyttävissä? haikeena oon, tiedä mä en...
Pidän todella paljon tavastasi kirjoittaa! Oikein aurinkoista viikonloppua sinulle! Oli hieman off topic, mutta oli aivan pakko kommentoida lukemisen ohessa :)
Kiitos kommentistasi. Aurinkoista viikonloppua myös Sinulle :)
moiden asioiden mietiskelyyn. Jos käyttäisit tämän ajan mieluummin ujouden parantamiseen, niin olisit jo parantunut. On jo olemassa tarpeeksi todisteita siitä, että ujoutta pitäisi hoitaa bakteeri-infektiona. http://bacteriality.com/2008/07/05/oxytocin/ "Is extreme shyness simply a result of personality or might it also have an infectious component? In recent trials, researchers at Zurich University in Switzerland managed to ease symptoms of extreme shyness in 120 patients by giving them oxytocin treatment half an hour before they encountered an awkward situation. Such results can only be explained by changes in chemical balance rather than changes in personality, suggesting that, like other chronic mental issues, extreme shyness could result at least partly from infection." Tässä siis havaittiin että oksitoksiinin antaminen paransi ujoutta, ja aikaisemmin havaittiin että oksitoksiinin matala taso liittyy kroonisiin sairauksiin, jonka aiheuttajina ovat todennäköisesti bakteerit. http://www.sciencealert.com.au/news/20081007-17638-2.html "Antibiotics may cure shyness" Eli antibiootit voivat parantaa ujouden. Vaikka tässä tutkimuksessa tutkijat eivät ajatelleet infektioita ujouden syyksi, niin se antaa aihetta miettiä asiaa tältä kannalta.
Hihi, olenhan minäkin niin kuin varmaan moni muukin epäillyt, että ujous on luultavasti bakteeri-infektion aiheuttamaa :D Se olisi varmastikin ihan helpottava tieto ujoille ihmisille, kun vaivan voisi parantaa pysyvästi yhdellä antibioottikuurilla. Itselleni ujous ei kuitenkaan enää ole vaiva, vaan pidän sitä ihan hyvänä ominaisuutena. Omaan ujouteen osaa suhtautua jo huumorilla, kun joskus menee vaikeaksi ihan hassuissa tilanteissa. Hiukan nuorempana tosin ujous häiritsi ja ohjasi elämääni aivan liikaa. Se aika on kuitenkin ohitettu ja välillä tuntuu etten enää ole ujo ollenkaan vaan muuttunut täysin erilaiseksi, rohkeaksi. Se on kummallista ja hiukan pelottavaakin. Tulee mietittyä, että olenko enää sama ihminen ollenkaan. Mitä minulle tapahtuu? (Ainiin, olen tainnut syödä muutamat antibiootit tässä välissä. Höh, turhaan mietin tuotakin asiaa ) No, onneksi oma ujouteni jaksaa aina välillä yllättää minut ja putkahtaa esiin muistuttamaan, että siitä ei kokonaan eroon pääse. Huh! Tällaisissa tilanteissa olen onnellinen, jos olen jo kerennyt säikähtää ujouteni jättäneen minut. Pelko kai johtuu siitä, että ujous on ollut niin kauan osa itseäni, että sen katoaminen tuntuu siltä, kuin oma persoona, johon on niin tottunut ja tukeutunut, häviäisi. Mutta voi olla, että muiden ihmisten mielestä vaikuttaisinkin ujolta. Itsestäni vain tuntuu etten enää ole kovinkaan näkyvästi sellainen, koska ujous oli niin rajua silloin joskus ja nyt kun se on hellittänyt aika paljon, en enää kiinnitä niin huomiota pieneen arkuuteen ja tulee tunne, kuin en enää ollenkaan olisi ujo. Tai siis lähinnä syksyllä minulla oli tuollainen pelko tai tunne, että omasta itsestäni on jotain tärkeää häviämässä. Nyt olen jo rauhoittunut, tottunut ja tajunnut, että ujous vain lievenee enkä minä niin ole muuttunut. Olenhan edelleen hiukan arkajalka ja joinain päivinä vähän enemmänkin.
"Se olisi varmastikin ihan helpottava tieto ujoille ihmisille, kun vaivan voisi parantaa pysyvästi yhdellä antibioottikuurilla." Standardit antibioottikuurit eivät pure kroonisiin sairauksiin. Itseasiassa antibiootit itsessään eivät joskus ole edes riittäviä, vaan tarvitaan jotain muutakin. Tätä asiaa on pohdittu tuoreessa konferensissa joka käsittelee klamydia-infektioita: http://vimeo.com/4293599 "Itselleni ujous ei kuitenkaan enää ole vaiva, vaan pidän sitä ihan hyvänä ominaisuutena." Sinua ei enää naurata sitten kun sairaus pahenee, ja sinulle tulee myös masennusta ja paniikkihäiriötä, ja helpommin sporadisia infektioita, kuten virtsatieinfektioita. Paraneminen voi joillekin kestää 3-5 vuotta (esim. reuma, multippeli skleroosi jne.), mutta ujous on niin helppo sairaus, että se ei vaadi tuota 3-5 vuotta paranemiseen :)
Piti olla Oksitosiini eikä oksitoksiini, mistään myrkystähän ei ole kyse.
Kiitos kaikille, jotka ovat selventäneet minulle tätä itselleni niin kummastuttavaa juttua! Taisin ajatella asiaa turhan pinnallisesti vain sen näkyvän ujostelun kannalta ja mikä siinä on niin hienoa. (Tuolla ylempänä jo selittelinkin asiaa.) Ujous tosiaan sisältää ainakin silloin tällöin arvostettavia luonteenpiirteitä, mistä muut ihmiset ovat tietoisia ja osaltaan siksi pitävät ujoudesta (niin kuin edelliset kirjoittajat jo selvittivät tätä asiaa teksteissään). Olisi mukava lukea vielä lisää kommentteja, jos sellaisia irtoaa.
Hih, en ehkä kuitenkaan ihan täysin tajua vieläkään, mutta eihän kaikkia asioita voi edes tajuta tai järjellä selvittää.
Yleensä näin. Ujot ihmiset "vaivansa" (rikkautensa?) vuoksi ovat juuri sellaisia kuin ovat ja sangen empaattisia usein myös. Ongelmana on vain että jos joku ei satu käsittämään tätä (kuten monet eivät käsitä) niin sellaista kummeksutaan ja jopa vierastetaan.
Hmmm... lopen_kyllästynyt, annoinko minä nyt sellaisien kuvan itsestäni, että en ymmärrä ujoutta ollenkaan? Sillä siitä ei ole kyse, koska olenhan itsekin jonkin verran ujo edelleen ja hyvä niin. Eli en todellakaan ajattele ujoja mitenkään huonolla tavalla kummallisina tai surkeina ihmisinä, jos sitä luulit. Halusin vain tietää miespuolisten kannan siihen, mikä ujostelusta tekee niin söpöä heidän mielestään, koska _tätä_ asiaa en aivan ymmärrä tai ymmärtänyt. Juu, voi olla että en edes tajunnut sinun tekstisi pointtia, mutta jos luulit, että ujous on minusta karseeta, niin näin ei ole.
Vaan että aidot ihmiset ovat viehättäviä juuri siksi etteivät yritä esittää jotain muuta kuin ovat - minun mielestäni siis. Monet laittavat esimerkiksi meikkiä ihan liikaa naamaan jopa siinä määrin että siitä tulee rumaa, käyttävät hienoja ja liian paljastavia asuja jne... Toisin sanoen peittävät mahdollisimman paljon sitä, mitä oikeasti ovat. Tulikohan tästä nyt pointtini paremmin selväksi...?
Jeesjees
Pidän ujoista naisista juuri sen takia, että he eivät kokoaikaa kälkätä. Kälkättäminen ja kikattaminen on rasittavaa. Punastuminen on söpöä ;-) Kasvojen puna on luontainen meikki ja antaa kuvan terveestä verenkierrosta. Eräänlainen viriilisyyden merkki siis. Lisäksi ujo nainen tuskin on tutustumassa kaikkiin mahdollisiin miehiin ja siten uskollisempi kumppani.
keskustelun! Olen 16- vuotias tyttö ja olen koko ikäni ollut hiljainen ja arka. En tosin ikinä ole käyttänyt itsestäni sanaa UJO, enemmänkin hiljainen.
Ongelmani on aina ollut se, että menen uusien ja vähänkin tuntemattomampien ihmisten seurassa aivan lukkoon, enkä YHTÄÄN osaa olla oma itseni. Todellisuudessa, parhaiden ystävieni ja perheeni seurassa, olen hyvin puhelias, räiskyvä ja eläväinen persoona ja surettaa niiiin kovasti, kun en vain osaa näyttää sitä muille ihmisille, ja he eivät saa nähdä millainen oikeasti olen.
Tätä tietynlaista ujouttani ei todellakaan ole auttanut se, että ala-asteella jouduin kiusatuksi ja ulkopuoliseksi hiljaisuuteni vuoksi. Sen vuoksi minun on entistä vaikeampi päästää ihmisiä lähelleni ja avautua heille. Vaikka olen päässyt asian yli ja saanut uusia ihania ystäviä, enkä ylipäätäänkään voi sanoa välittäväni muiden mielipiteistä sun muusta, on tällä ajalla kuitenkin suuri vaikutus elämääni ja uusien sosiaalisten suhteiden muodostamiseen, mikä tuntuu lähes mahdottomalta. Esimerkiksi kesätyönhaku ei onnistunut minulta lainkaan, koska niin negatiiviselta ja masentavalta kuin se kuulostaakin eikä näin kannata etukäteen ajatella, tiedän että olisin kuitenkin antanut itsestäni heti alkuun negatiivisen kuvan ujouteni vuoksi, enkä koskaan olisi voinut olla oma itseni.
Minua inhottaa myös se, että hiljaisuutta ja ujoutta pidetään niin usein ylpeytenä, että pitäisin itseäni liian hyvänä olemaan jonkun ihmisen kaveri ja tämän vuoksi en puhuisi hänelle. Vaikka pikkuhiljaa olenkin saamassa rohkeutta ja toivon kipinä siitä, että joku päivä voisin olla oma eläväinen ja pirteä itseni (TÄMÄ PUOLI MINUSTA SIIS LÖYTYY, MUTTA ONGELMANI ON NIMENOMAAN SE ETTEN PYSTY NÄYTTÄMÄÄN SITÄ) on herännyt, tunnen toisinaan oloni hyvin yksinäiseksi. Haluaisin saada uusia ystäviä, mutta en vain osaa hankkia heitä.
Täytyy myös myöntää, että jo etukäteen tulee sellainen olo, että epäonnistun kuitenkin ujouteni vuoksi, sillä lähes kaikki tapaamani ihmiset menettävät kiinnostuksensa minuun ja kaikkoavat luotani, ennen kuin osaan avautua heille, mikä voi kestää hyvinkin kauan aikaa.
Mutta kuitenkin siis asiaan: Tämä keskustelu sai minut huomaamaan, että ujo ensivaikutelma ei välttämättä olekaan huono juttu, eikä sen pitäsi antaa masentaa ja hävettää. Ujous tosiaankin voi ylpeyden ja "apaattisuuden" sijaan viestittää paljon paljon positiivisia piirteitä ihmisestä, ja ainakin itse havahduin vastauksia lukiessani, että "hei, nämä piirteethän ovat minussa ihan totta!".
Ujo/hiljainen ihminen on yleensä kiltti ja kohtelias, eikä loukkaa muiden tunteita esim. möläytyksillä, vaan miettii mitä sanoo, omaa tilannetajua, on luotettava ja rehellinen, eikä puhu toisista pahaa ja on oma itsensä eikä esitä mitään tai ketään muuta kuin mitä oikeasti on. Näiden edellä mainittujen asioiden katson juuri olevan minun parhaita piirteitäni ja olenkin niistä erittäin ylpeä! :)
Vaikka tämä nyt meni lievästi ohi asiayhteyden ja keskustelun alkuperäisen aiheen (vaikka niin kyllä moni muukin viesti tässä ketjussa hehe), ja jos joku nyt ylipäätään jaksoi lukea pitkän ja varmasti epäselvän vuodatukseni, haluan kiittää teitä vastanneita sydämeni pohjasta. Sain uskomattomasti voimaa ja luottamusta viesteistänne, kun oivalsin nämä asiat. Mieletöntä, millainen vaikuts tällaisella voi olla...
KIITOS :)
aiemmin mutta hienoa että olet saanut "voimia" noista jutuista mitä täällä on tullut.
Suosittelen kokeilemaan sulle kuitenkin uusia sosiaalisiakin juttuja ja kohtaamaan ihmisiä joiden kanssa voit olla "oma itsesi". Moni ihminen kärsii tuosta että eivät aina pysty avautumaan vieraassa seurassa, eikä siinä ole mitään hävettävää.
Myös mitä tulee miehiin niin voin sanoa että nuorempana oikeastaan haaveilin ujoista tyttösistä koska nimenomaan se aitous ja se että he olivat omia itsejään siinä mielessä eivätkä teeskennelleet.
Ujoa on vain vaikea lähestyä koska tulee usein olo että uskaltaako sitä lähestyä ettei toista loukkaa. Siinä sinä voit auttaa toisia ihmisiä olivatpa he sitten ujoja tai ei että he uskaltavat lähestyä sinua ja annat ymmärtää että pidät heidän seurastaan.
Hiljaisuuskaan ei tuolloin häiritse vaan ymmärtää että toinen nauttii olosta vaikka onkin hiljaisempi. Mutta jos ei saa edes sitä sanottua niin toiselle voi tulla hankala olo ujon ja hiljaisen seurassa.
Mutta ujous ei lopulta ole este kaikelle ja jos siitä tulee este niin sen voi ylittää tarpeen vaatiessa.
Tsemiä.
selitys voi olla aika yksinkertainenkin... jos joku on ujo, mahdollisuus että nainen pettäisi / olisi joskus harrastanut seksiä jonkun toisen kanssa on paljon pienempi kuin jos nainen on helposti lähestyttävä tai tyrkky, ja siitähän miehet ihan innostuvat biologiselta kannalta.
koska jos ajatellaan ujoa niin hänen kanssaan on vaikeampi päästä "hommiin" kuin vähemmän ujon kanssa.
Sanomassasi ei ole järkeä koska jos nainen on helposti lähestyttävä ja tyrkky niin hän on helppo saalis jonka tulisi houkutella miestä puhtaasti biologisesti.
Se siitä biologiasta.
Olen ujo nainen ja ujot miehet ovat parhaita! Ovat paljon elegantimpia ja mystisempiä kuin jotkut 24/7 kälättäjät :)
En tosiaankaan ole huomannut, että miehet pitäisivät minua viehättävänä ja söpönä. Olen pienikokoinen ja ujo nainen, kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja olen ns. sinkku.
Varmaan olen se säännön vahvistava poikkeus.
ehkä annat ymmärtää ettei kannata tulla lähelle?
Miehellekin voi olla vaikeaa lähestyä naista varsinkin jos nainen on joko todella viehättävä tai sitten esimerkiksi ujo ja sulkeutuneen oloinen.
Huolestuttaa että toista häiritsee...
Ujot naiset ovat kuin lahjapaketti. Ujon kuoren alla on usein mielettömän hieno, huumorin tajuinen ja rohkea ihminen. Ujot eivät paljasta sisintään heti. Se saa mielenkiinnon heräämään. Kerros kerrokselta paljastuu uusia asioita ja piirteitä. Se saa syttymään ainakin mut. Toisinkun "räpätädit", jotka paljastaa kaiken heti. Ujous on tietyllä tavalla "söpöä".
Hienosti kiteytetty. Samaa mieltä olen. Ujoissa on jotain salaperäistä, mikä tekee heistä mielenkiintoisia.