Oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. 1 Kor. 15:47.
Lainaan: Eläman sanoja kirjasta.
Aadam, ensimmäinen esi-isämme, oli luotu maan tomusta, maallinen; Kristus, toinen ihminen, ei ole maasta, vaan on itse Herra taivaasta, ilmestynyt ihmislihassa. Näiden ihmissuvun esi- isien on sellainen erotus kun taivaan ja maan, elämän ja kuoleman välillä. Samoin täytyy myös olla ero niiden välillä, jotka ovat heidän omiaan. "Millainen maallinen oli, sellaisia ovat myös maalliset, ja millainen taivaallinen on semmoisia ovat myös taivaalliset, 1 Kor. 15:48.
Ensimmäinen ihminen
teutatess
26331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
..Sen, onko kaikille hyväksi, vai onko vaikka vähänkin pahaksi. Niin kuin esim. se muista ja muusta niin väliä, välinpitämättömyys, se kavalin ja pahimpiin lukeutuva, pahaksi oleva synti, = mätä hedelmä. Oli se sitten yksilö ihmisen, tai seurakunnan, tai kansakunnan tuottamaa, sama asia. Vai mitä?
Voin tavallaan ymmärtää sen kumpaan lukeutuu, olin lapsena opettajamme lellikki tietyissä asioissa, mutta kun tein pahaa, sain varmasti kaksin kertaiseti rangaistuksia kuin muut. Eli se hedelmä joka oli nähtävissä, oli ihmisluonteen mukainen . Mutta tämä toinen Kristus, Jumalan Poika, korjaa sen kaiken mikä meiltä ihmisiltä on jäänyt vajaaksi. Ja näin ollen se mätä hedelmä on hänen tahdostaan muutettavissa, tuoreeksi ja syötäväksi kelpaavaksi. Oli se sitten ... sama asia .
Eihän meidän pitäisi tietää siitä paljonkaan, ei ainakaan sen päälle luoda uskon autuutta. Hedelmistään puu "tunnetaan" on sellainen tekijä joka voidaan sanoa toisesta ihmisestä, ja ei itsestään. jos näin tekee joutuu Omavanhurskaan tielle, jaka on kaukana Lahjavanhurskauden tiestä . vai mitä. ?
Ei ollut Esa T, vaan soturi/puolustaja
Kuin tämä syntinen, Aadamista peritty "maallinen ihminen", niin emme ikinä pääse Kristuksen kirkkauteen, vaan jäämme ikuisen "häpeään ja vaivaan". Ja taas toiselta puolen: jos meissä jo täällä maan päällä vaeltaessamme on (uskoon ja uuteen ihmiseen katsoen) ollut Kristuksen kuva, niin tulemme totisesti ylösnousemuksessa vielä enemmän hänen kaltaisikseen. Sillä "niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva", 1 Kor.15:49.
Syntinen Aadamin lapsi Kristuksen jäseneksi? Vastaan Herran sanoilla: "Jos ihminen ei synny vedestä ja hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan", Joh. 3:5. Tästä käy selville, että vesi ja Henki ovat ikäänkuin isänsä ja äitinä tähän uuteen syntymiseen, josta puhumme. Kasteen veaessä on sanan kautta Pyhä Henki sapuvilla, joka istuttaa meidät Jeesukseen Kristukseen ja saattaa meidät syntymään uudesti JUMALASTA.
Jumalan olkoon kiitos, kasteessa, missä me kaikki tulemme istutetuiksi toiseen Aadamiin, Kristukseen, sillä apostoli todistaa täydellä todella: "Niin monta kuin on Kristukseen kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet", Gal. 3:27. Mutta nyt kysytään: oletteko vielä nytkin pukeutuneina tähän pukuun? Oletteko Jeesuksessa Kristuksessa, ja onko Hän teissä?
Ja älköön yksikään kastettu ihminen sivuuttako sitä miettimättä ja vastaamatta siihen Jumalaan edessä. Sillä kerran on varmasti käyvä ilmi, kuka on Kristuksesta ja kuka ei. Täällä voimme vielä punnita sitä, täällä voidaan kaikki vielä auttaa, vaikkapa miten huonosti olisi laitamme. Sentähden " koetelkaa itseänne " 2 Kor. 13:5. Mutta "Ei liha ja veri voi periä JUMALN valtakuntaa," 1Kor. 15:50.
Me pääsimme jo kasteessa Myös kuolon kolkon vallasta Nyt kuolo ei vie kuolemaan, Se murheet maiset päättää vaan.
jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat". Joh. 20:29. Jokainen meistä tuntee varsin hyvin nämä sanat, jotka Jeesus puhui Tuomaalle, kun tämä katseltuaan ja kosketeltuaan Herran käsiä ja kylkeä vihdoin uskoi Häneen ylösnousseena Herranaan ja Jumalanaan. "Sen tähden, että minut näit, sinä uskot", sanoi Herra, lisäten: "Autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat". Kaikista opetuslapsista oli Tuomas epäuskoisin, hitain uskomaan Kristuksen ylös nousemista ja voittoa, vaikka kaikki veljet siitä yksimielisesti todistivat. Sentähden antoi armollinen Herra hänen katsoa ja tunnustella haavojaan, herättääkseen hänet uskoon. Mutta samalla julistaa Herra autuaaksi ne, jotka uskovat näkemättä.
Toumaan veljiä ja kaltaisia. Emme tohtisi ikinä luottaa Kristukseen, tuntiessamme mahdottomuutemme, jollei hän joskus, ja erittäin alussa, antaisi sydämemme tuntuvasti havaita armonsa voimaa. Sitten armahtaa Herra heikkouttamme ja antaa meidän epäuskoisten aika ajoin ikäänkuin käsillämme tarttua Häneen ja tunteissamme voimallisesti kokea Hänen rakkauttaan; sillä tuskin me muuten milloinkaan rohkenemme USKOa Häneen, vaikka sana siihen houkuttelee ja kehoittaa meitä.
Kaikki nämä havaittavat armontunteet katoavat pian taaskin, sillä niillä tahtoo Herra vain rohkaista lapsiaan näkemättä ja tuntematta luottamaan yksin Häneen. Sentähden Hän sanoo: "Autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin USKOvat". Ei ei saanut Tuomaskaan kauan silmillään nähdä ja käsillään pidellä Kristusta, vaan vastedes oli hänenkin pakko tuntematta luottaa/uskoa tähän Herraansa ja Jumalaansa. Ja koska Herra ylistää autuaiksi kaikkia niitä, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat, niin ei meidänkään autuutemme ole voimallisissa armontunteissa, vaan yksin kertaisessa luottamuksessa Jeesukseen ja Hänen totiseen sanaansa .
Kasteessa ja ehtoollisessa löytää usko aina Jeesuksen ja tarttuu Häneen, niin että se kaiken kurjuudenkin keskellä, kuolemankin hädässä turvallisesti voi sanoa: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" Mutta luonto tahtoo nähdä, tuntea ja kokea ennenkuin se USKOo. Sentähden on Puhän Hengen tarvis synnyttää meidän Jeesuksen USKOon. Tämän syntymisen kestäessä kärsii sielu monta tuskaa, surua ja hätää, kunnes vihdoinkin opimme USKOmaan näkemättä ja kuitenkin niin omistamaan Jeesuksen kuin näkisimme Hänet.
Jeesus oli jo noussut kuolleista ja ilmestynyt oprtuslapsilleen Jerusalemissa, Niin tapahtui, että He Hänen kehoituksestaan menivät Galileaan, missä Hän lupauksensa mukaan vielä edelleen tahtoi ilmestyä heille, Matt. 26:32. Sinne tultuaan muutamat Apostolit/opetuslapset menivät kalastamaan; he olivat olleet alunperin ammateitaan kalastajia, "Mutta eivät he sinä yönä saaneet mitään,(Joh, 21:3). Kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetus lapset eivät kuitenkaan tunteneet, että se oli Jeesus. Joh. 21:4. Heidän Sydämensä usko teki sen, etteivät he heti tunteneet häntä, omaa rakastettua Mestariaan. - niin käy vieläkin. Puutteen ja hädän aikana seisoo jeeaus sinuakin aivan lähellä ja katsoo aemollisesti sinuun; mutta epäuskon tähden olet hädässä ja ajattelet; "hän lienee jo kokonaan hyljännyt minut?"
Aivan lähellä , ja miten armiaasti hän säälii sinua. Vaan ei Hän salli omiensa kauan taistella epäuskon pimeydessä. Hyvä Paimen antaa taas äänensä kuulua, ja Hänen Omansa saavat tuntea Hänen kohta äänestä (eli sanasta). "Hän kutsuu omat lampaansa nimeltä, - ja lampaat seuraavat Häntä, sillä ne tuntevat Hänen äänensä", Joh . 10:3-4. Niin tässäkin; kun opetuslapset eivät muuten tunteneet häntä, antaa Jeesus heidän kuulla oman äänensä ja puhuttelee heitä rakkaasti, sanoen: Lapset onko teillä mitään syötävää ?
Lastensa ruumiillisestakin elätyksestä ! Kuinka jättäisikään Hän, "joka antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun he huutavat", Ps,147:9. Ravinnotta niitä, jotka Hänen kanssaan tulevat perimään Jumalan valtakunnan? Päinvastoin on itse todistanut: "Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja Hänen Vanhurskautensa, niin annetaan teille sen ohessa kaikki tämäkin", Matt. 6:33.
Genesaretin rannalla kysyi omiltaan: "Lapset, onko teillä mitään syötävää"? Niin huolehti Hän, nyt otettuna ylös kirkkauteen, paljon enemmän lastensa hengellisestä ravinnosta. Hän tahtöö itse ruokkia lampaansa ja antaa sanan ja sakramenttien kautta itsensä heidän ruuakseen. - Vaan miksi tekee Hän, joka tietää kaikki tarpeemme, tuon kysymyksen? Sentähden että oppisimme hänelle ilmoittamaan kaikki tarpeemme, hengelliset ja ruumiilliset, Ja se, joka USKOn rukouksessa ilmoittaa tarpeensa ja puutteensa Siionin kuninkaalle, saa aikanaan, usein piankin, runsain määrin, mitä hän tarvitsee.
Vaikka missä kuljen maailmassa Seuraa, vaik'en nää, mun ystävän Äänen kuulen, sillä antamassa , Nuhdettaan ja lohtuaan on hän.
Mua kohtaan aina sulla On rakkautta vaan , Ja kaikki tarpeet sulta Mä ansiotta saan . Öin päivin, aina valvot Mua, Lastas hoidellen Sun armovoimas hoitaa Maan, taivaan kaikkineen.
Mutta kuolluista noustuani menen teidän edellänne Galileaan.
Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään, hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle , 4. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä .
vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskautta, niin myös kaikki tämä teille annetaan , mitä se on? Jumalan seurakunta on tässä armonvaltakunta/seurakunta, jonka jäseniä ovat uskovat. Ihmisen on ensiksi pyrittävä siihen sisälle parannuksen ja uskon kautta, Jumalan ihminen panee, Jumalan valtakunnan ja sen asiat ensisijalle Sydämensä ajatuksissa, ajan ja varojen käytössä Jne. Lasten kasvatuksessa tulee ensi sijalla olla heidän pelastuksensa, että heistä tulisi Jeesukseen uskovia ja kuuliaisia seuraajia. Asiain arvojärjestys elämässä on ratkaiseva.
Samoin on meidänkin uudessa elämässä vaeltaminen ,Room.6:4. Kasteen kautta emme ole ainoastaan haudatut Kristuksen kuolemaan, vaan myös Häneen kanssaan nousseet ylös uskon kautta uuteen elämään. Tämä on Kristuksen ylösnousemisen voima ja vaikutus kaikissa kastetuissa, jotka Häneen USKOvat. Kristityn vaellus täällä ei siis ole ainoastaan jokapäiväistä kuolemista pois synnistä, vaan jokapäiväistä nousemista uuteen iankkaikkiseen elämään. Tämän todistaa myös todellinen kokemus. Sillä vaikka synti puree ja vaivaa meitä, jotta kuolisimme pois siitä. niin nousemme myös aina uuteen elämään Kristuksen USKOSSA.
Kuoleman ahdistaessa meitä, synnin kuolettamiseksi, herättää meitä myös armon Henki aina uudestaan turvaamaan Jeesukseen, jotta Hän kokonaan olisi vanhurskautemme ja elämämme. Sillä ylösnousseeseen Kristukseen elävä Henki tekee meidätkin taas eläviksi sisällisen ihmisen puolesta, sytyttää meissä halun Jumalan lakiin, tekee Hänen käskynsä suloiseksi, Joh. 5:3.
Kaiken kuormamme keveäksi, Matt. 11:30. , kun rakkaan Herramme keralla kannamme sitä. Ja vaikka emme suinkaan kaikin ajoin, erittäinkään kiusaten ja ahdisdistusten alla, tuntuvasti havaitsee tätä ylös nousseen Herramme elähyttävää voimaa itsessämme, niin on se kuitenkin silloinkin salaisesti saapuvilla. Sillä juuri sellainen ahdistuksen aikahan oli apostolillakin saatanan enkelin rusikoidessa häntä, jolloin hän sai Herralta tämän vastauksen; "MINUN ARMOSSANI ON SINULLE KYLLÄ, SILLÄ MINUN VOIMANI TULEE TÄYDELLISEKSI HEIKKOUDESSA" 2 Kor. 12:9.
Herran sanoja ahdistuksen pimeänä ja ikävänä aikana. Niin totisesti, hänen voimansa on heikoissa väkevä! Mutta jos heikkouden aikoina tuntisimme tämän voiman, silloin emme enääheikkoja olisi. Opi siis heikkouden ja ahdistuksen alla Uskomaan, että elävän Vapahtajasi voima on väkevä sinussa, vaikka se on sinulta salattu voima ja väkevyys, koska et silloin näe etkä tunne itseäsi muuta kuin syntiä, huonoutta ja heikkoutta. Mutta tuleepa toinenkin aika, kunhan et van heikkoudessasi Kristuksesta luovu, jolloin iloksesi ja ihmeeksesi saat selvästi nähdäkin sen, että Jeesus elää sinussa, ja sinä elät Hänessä ,Joh. 16:17-22. En silleen elä itse mä , Vaan kristus minussa, Hän varjelee mun synnistä Vain armon voimalla . Oi Herran Henki armias, Tee vahvaks uskoni , Ja anna että autuas Ois täältä lähtöni!