Kävin Jorvissa, ihan tavallinen ultrakäynti rv34. Vauvalla oli kaikki hyvin ja se tietenkin on pääasia, mutta lääkärin käytös oli aivan ennenkuulumatonta. Hän puhui kokoajan päälle, jopa silloin un KYSYI onko minulla kysyttävää, ei vastannut kysymyksiini vaan keskeytti ne, ja oli todella epämukava. Tämä oli toinen käyntini kyseisen lääkärin luona, ja yhtä epämukava olo tuli jo ensimmäiselläkin kerralla. Lopulta tämä lääkäri jopa tuhahti kesken pälpätyksensä että "tämä ei toimi, ei hyvältä vaikuta, ollaan kuin eri planteetalta". Hyvin totta, mutta eikö hän ole ammatti-ihminen, hoitaisi vaan työnsä sitten! Tämän jälkeen kysyi "miten tuo sun psyyke, kun vaikutat alakuloiselta", johon vastasin tylysti että tietenkin tuollaisen kohtelun jälkeen tuli paha mieli, pääasia kuitenkin että vauva on kunnossa. Lääkärillä oli selvästi joku ennakkoasenne minua vastaan, jonka sitten myös itse totesi, tuli sellainen olo että olen jotain roskasakkia jonka ei edes kuuluisi vauvaa saada!!! Olin todella järkyttynyt käynnin jälkeen, ja nyyhkytin luukulla että tuon naisen luo en mene enää koskaan. Onneksi olivat siinä ystävällisiä, ja lupasivat että pistävät jonkun merkinnän ettei tarvisi samalle lääkärille mennä. Lääkärin nimikirjaimet ovat A.S, ja toivon sydämestäni että kenenkään vauvaa odottavan äidin ei tarvisi hänen vastaanotolle mennä!!!
Jorvi, järkyttävä tarkastus käynti
nyyhmurr
161435
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lääkäreitä on moneksi...ihan niin kuin kaikissa ammattiryhmissä. Minkä ennakkoasenteen hän sitten myönsi? Kuulutko johonkin vähemmistöryhmään vai oletko iältäsi synnyttäjien keskiverrosta poikkeava vai mitä??
Inhottavaa kohtelua. Ihan kuin hormonit ei jo muutenkin tekisi ihmisestä näillä viikoilla herkempää, niin sitten joku idiootti vielä onnistuu pilaamaan päivän. Onneksi sait heti siellä vastaanotolla kerrottua muille, että sait huonoa kohtelua, jotta ei tarvitse elää pelossa loppuraskautta. Toivottavasti loput käyntisi Jorvissa sujuvat paremmin. Onnellista loppuraskautta!
Juu se on totta että hormonit herkistävät muutenkin raskaana olevaa, mutta en ole edes ollut mitenkään yliherkkä -päinvastoin. Oloni on ollut ihana, olen nauttinut raskaudestani ja mieskin on kehunut että jotenkin huokuu rauhallisuus minusta :D Lääkärin käytös oli ihan älytöntä, ja tosiaan oli hyvä että tajusin heti paikan päällä kertoa luukulle asiani jotenkuten vaikka olinkin järkyttynyt. Kiitos vielä lohduttavista sanoista, tänään on uusi aurinkoinen päivä :D
No minä puolestani sain Naistenklinikalla kätilöltä hirveää kohtelua!! Kävin rv12 nt-ultrassa. Kysyin lopuksi kätilöltä oliko vauvalla kaikki hyvin, niin hän katsoi minua ensin pitkään ja sanoi sitten: sillä on pää, raajat, aivot ja sydän lyö. Enempää ei pysty sanomaan. "Sillä" ?? Oli ihan hirveä noita-akka! Nyt olen jo rv21 ja päässyt yli huonosta kokemuksesta. Ja rakenneultrassa oli eri kätilö, onneksi. Koin silloin nt-ultran jälkeen etten voi sanoa mitään tästä hirviö-kätilöstä, kun äitiyspolin vastaanotossa kaikki ovat kätilöitä ja voivat olla kollegiaalisia? Pitäisi tehdä kirjallinen valitus tai ottaa ylihoitajaan yhteyttä. Mutta niinkuin sanoin, nyt olo on jo ok asian suhteen.
On se outoa että alalle eksyy mitä sopimattomimpia henkilöitä, tosi harmillista :( Hyvä että sinäkin olet päässyt tuon noita-akan yli ja toivottavasti ei osu uudelleen kohdalle!!! Minä tosiaan sanoin siinä luukulla, ja soitan etukäteen ja varmistan etten joutuisi samalle hirviölle. Mieskin mukana ensi kerralla, ja JOS muuta lääkäriä ei tuolloin siellä ole niin sanon suoraan että tuo nainen ei minuun koske ja lähden kävelemään.
Siis mun mielestä olet kyllä yliherkkä (en tarkoita alkuperäistä kirjoittajaa). Toki olisi kohteliaampaa käyttää muuta sanaa kuin "se" tai ko. sanan johdannaisia, mutta kyseisellä sanalla viitataan ihan aikuisiinkin henkilöihin. Nykyään käytetään harvemmin sanaa "hän" viitattaessa henkilöihin. Itse olen raskaana (vk 17) puhuessani käytän sanoja vauva, sikiö, se, maha-asukki jne. Toki mun kohdalla on sellainen tausta, että vauvalla oli paha niskaturvotus ja välillä vauvan luultiin jo kuolleen, mutta nyt näyttää hyvälle ja ainakaan pahempia vammoja ei ole ja vauva on normaalisti kehittinyt. Noiden oikeasti ikävien uutisten ja tutkimusten jälkeen mun mielestä on ihan sama vaikka lääkäri kutsuisi vauvaa pavuksi, itiöksi tms kunhan saan vaan asiallista tietoa siitä missä mennään. Sinähän sait kuitenkin asiallisen vastauksen siihen, että vauva voi hyvin. Eihän tuossa vaiheessa voi juuri enempää kertoakaan. Toki kätilö olisi voinut todeta, että raskausviikkoihin nähden sikiö on kehittynyt normaalisti tms. Alkuperäisen kirjoittajan olisi kyllä syytä tehdä jonkunlainen kirjallinen varotus, mutta mielestäni sun kohdalla se olisi kyllä hieman naurettavaa ellei sitten ultran aikana tapahtunut jotakin pahempaa kuin tuon sun kuvaama.
No eihän kyseessä ollut pelkästään "se" sanan käyttö, vaan käyttäytyminen olisi saanut olla asiallista ja hän olisi voinut vaikka sanoa jotain että "se/vauva/sikiö on kehittynyt normaalisti viikkoihin nähden, se/vauva/sikiö liikkuu vilkkaasti, kaikki näyttää hyvältä" tai ihan mitä vaan POSITIIVISTA, eikä vain todennut rakenteista niinkuin hän totesi, olisi ollut hymyilevä tai ainakaan ei olisi näyttänyt naamaa niinkuin hän teki. Tämä on kolmas lapseni ja tiedän hyvin, että raskaana ollaan herkkiä! Sen tietävät kätilötkin!! Ja siksi heidän ei pitäisi käyttäytyä epäasiallisesti. Enkä hauku tässä koko ammattikuntaa vaan tätä yhtä yksittäistä noita-akkaa. Kaksi edellistä raskautta kokeneenä ja syynnytykset siihen päälle, niin voin sanoa, että kätilöt ovat ihania ihmisiä. Paitsi tämä yksi luonnevikainen tapaus. Taidat olla itse kätilö, lääkäreitä voi arvostella heidän käyttäytymisen perusteella muttei hoitajia? Niinkö? Etkä voi verrata omaa tapaustasi minun kokemukseen, niinkuin puhuit "pavuista" jne. Palveluammatissa täytyy olla asiallinen, olis kyseessä kätilö, lääkäri, poliisi! tai kuva vaan joka tekee päivittäin töitä ihmisten parissa. Eiköhän anneta tämän keskustelun olla. Onneksi meistä raskaanaolevista löytyy myös naisia, jotka ei tuomitse toisten raskaanaolevien tunteita! :) kiitos teille :D
Vielä pahempaa oli joutua Kätilöopiston polille, kun oma lääkäri oli diagnosoinut keskenmenon. Lääkäri oli selvästi ärtynyt, että mieheni oli mukan myös ultrassa ja vielä ärtyneempi, että rupesin itkemään, vaikkei sanonutkaan mitään, tuhahteli vain. Onneksi tiesin raskauden keskeytyneen, jos tämä olisi tullut ilmi esim. niskapoimu-ultrassa, se olisi ollut aivan kamalaa kuulla tämän lääkärin suusta. Oma lääkärini oli onneksi empaattinen ja kertoi asian niin pehmeästi kuin mahdollista. Kätilöopiston lääkäri ei tervehtinyt tuleessa eikä lähtiessä, ei sanonut minulle montakaan sanaa, kysyi vain haluanko odottaa spontaania vuotoa vai otanko lääkkeet. En edes tajunnut vastaanoton olevan ohi, ennen kuin mukana ollut kätilö kysyi onko minulla vielä lääkäriltä jotain kysyttävää. Kun ei ollut, lääkäri vain käänsi selkänsä ja alkoi sanella sanelukoneeseen... Kätilö oli onneksi hyvin empaattinen ja kertoi tarkasti lääkkeistä ja niiden vaikutuksista.
Luuletteko, että jokaikinen lääkäri jaksaa joka ikinen päivä joka ikisen asiakkaan kohdalla olla kamalan empaattinen ja hymyilevä. Ajattele, jos vaikka lääkärillä on juuri edellisenä päivänä tullut esim. avioero tai lapsi on sairastunut vakavasti (ja äiti jäänyt hoitamaan kotiin) tai yö on tullut valvottua kun vauva on huutanut koko yön tai mitä tahansa muuta vastaavaa tai vaikkapa vauva on kuollut kätkytkuoleman ja hautajaiset lähestyvät. Lääkärit ovat ihmisiä ja inhimillisiä olentoja...heilläkin on voimat rajalliset. Joskus kun omassa elämässä on tosi vaikeaa ei varmasti jaksa muiden huolia kantaa samalla tavalla kuin "normaalioloissa". Eivät nämä ihmiset ole hirviöitä...te että vain tiedä mitä heidän elämässään on juuri sillä hetkellä tapahtunut tai tapahtumassa. Kokeilkaa itse lääkärin ammattia...ei ole helppoa niinä vaikeimpina hetkinä tai päivinä...
Mulla todettiin Jorvissa ekassa ultrassa keskenmeno. Paikalla oli kaksi kätilöä ja sitten paikalle pyydettiin vielä lääkäri. Sain hyvää ja asiallista kohtelua, joskin lääkäri vaikutti hieman kiireiseltä. Seuraavana päivänä osastolla sain lääkkeet tyhjennykseen ja osui kyllä tosi ihana hoitaja. kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin sain vastaukset ja muutenkin olotila huomioitiin hyvin. Voin kyllä kuvitella, että tyly kohtelu vaan pahentaa tilannetta...
jos on paska päivä jäisivät kotiin! Kukaan raskaana oleva ei ansaitse huonoa/epäasiallista kohtelua, varsinkaan hoitohenkilökunnalta. Siinä pahoittaa mielensä usein viikoiksi, joten ennemmin itse vaikka jonottaisin pidemmän ajan ultraan kuin menisin lekurille jolla "huono päivä". Ja jos on niin työhönsä leipääntynyt ettei jaksa joka asiakkaasta välittää, kannattaisko harkita osaston tai alan vaihtoa?
No no... Voitko itse väittää, että kaikkina elämäsi päivinä otat muut ihmiset huomioon niin kuin pitäisi? Vaikka olisi kuinka raskaana niin pitää aikuisen ihmisen osata laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Niin kauan kuin robotteja ei ole lääkäreinä niin lääkäreilläkin voi olla huonoja päiviä. Enkä nyt tarkoita mitään aamupuurot paloi pohjaan -päiviä vaan ihan oikeasti vakavia asioita omassa elämässä, jotka luonnollisesti vaikuttavat myös työhön. Lääkärit eivät voi jäädä kotiin huono päivän takia ja useimmiten kyllä pystyvät estämään yksityiselämän heijastelun työhönsä, mutta eivät aina. Vaikka kuinka ollaan raskaana niin ei siitä kukaan kuole jos ei silkkihansikkain käsitellä. Toki törkeästä kohtelusta voi tehdä valituksen, mutta jos nyt jotain pientä töykeyttä tai muuta on niin eikö sitä voi kuitata sillä, ettei siinä ole mitään henkilökohtaista? Maailman ei tarvitse pyöriä vain oman navan ympärillä vaikka olisikin raskaana.
Ei sitä noin vain voi jäädä kotiin työstänsä. Kai sinä sen verran tiedät. Eikä sitä noin vain ammattia tai työpaikkaa vaihdeta, kyllä itsekin sen tiedät. Taidatkin itse olla aikamoinen yli-ihminen kun et voi muissa ihmisissä inhimillisyyttä sietää...ja aika herkkänahkainenkin...
Onpas tullut viestejä, pari viimeistä oli aika kummallisia mielestäni. Puhuvat inhimillisyydestä -tässähän juuri inhimillisyydestä onkin kyse. Lääkärin tulee kohdella kaikkia potilaitaan samanarvoisesti, vaikka kuinka huono päivä olisi. Jos omat henkiset ongelmat ovat siihen ylivoimaiset, hakekoon sairaslomaa tai vaihtakoon alaa.
Niin, oletkohan ymmärtänyt, että siihen inhimillisyyteen kuuluu nimenomaan myös ne ihmisen huonommat puolet? Et varmasti itsekään ole yli-ihminen? Ei lääkäriltä voi olettaa sellaista myöskään, joskus voi käydä niin ikävästi, että henkilökohtainen elämä heijastelee työhön ja niin käy ihan varmasti JOKAISELLE joskus. Jos ei lääkäreillekin joskus sattuisi ylilyöntejä niin silloin kukaan ei kyseisessä ammatissa voisi toimia. Raskaana ollessakin on mahdollista ajatella aikuisen ihmisen aivoilla, vaikka tunteet herkillä ovatkin.
Ymmärrän, että kaikilla on huonoja päiviä, silti käytöstavat tulisi muistaa. Lääkäri ei tervehtinyt eikä hyvästellyt, eikä muutenkaan sanonut kuin alle 10 lausetat minulle. Vaikka itselläni oli km ja mieli pahana, muistin kiittää kätilöä neuvoista ja empatiasta. Lääkäri käänsi selkänsä, ei antanut edes mahdollisuutta sanoa enää mitään. Olen aina tottunut, että lääkärit kättelevät potilasta vastaaanotolle tullessa ja tuntui pahalta, että olin vain pelkkä diagnoosi lääkärilleni, vaikka varmasti olinkin todella tyypillinen rutiinitapaus varhaisine keskenmenoineni. Minulle se oli kuitenkin uutta ja olin tietysti järkyttynyt. En oletakaan että lääkäri jää miettimään joka potilasta ja potilaan henkistä jaksamista, mutta sen viisi minuttia kun olin vastaanotolla, olisin toivonut lääkärin keskittyvän minuun paitsi potilaana myös ihmisenä. Itsekin olen asiakaspalvelussa ja tiedän, että on vaikea olla iloinen ja parhaimmillaan kun on vaikeuksia, mutta olen läheisten sairastumieten, kuoleman ja parisuhdekriisien kohdatessakin silti muistanut edes alkeelliset käytöstavat kohdatessani asiakkaita.