Ahmin pelottavan paljon ja raivoisesti piiiiitkästä aikaa. Jumalaton morkkis. Laksat ja oksennusyritykset tietty päälle ja siinä meni sitten keskiviikkokin "toipilaana".
Täytyypi muistella mitä tuli mätettyä...
Aamulla "normaali" aamupala ja normi-lounas töissä... Ja kotiin päästyäni:
5 jäätelöä
200g irtokarkkeja
munakasta
2 paahtoleipä
pieni tauko ja taas kauppaan...
iso munkkipossu
toscapulla
kaksi karjalanpiirakkaa juustolla
tauko numero kaksi ja seuraava kauppareissu. Autolla ajaminen rauhoittaa. Olisi pitänyt ajaa vaan vaikka koko yö mutta viimeistelin vielä ahminnan...
Pieni sipsipussi (70g)
Iso lihapiirakka ketsupilla
200g irtokarkkeja
Puolikas yrttivoipatonki
Että sellaista.
Tiistaina ahmin
Mar
5725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Viime lauantaina mieheni ollessa matkoilla ratkesin taas aivan kokonaan... Lapsen mentyä nukkumaan aloin mättää herkkuja joita parin päivän aikana olin hamstrannut eri kaupoista: 645 g irtokarkkia 1 l kermajäätelöä valkoisia leipiä päällysteineen (mm tavallinen juusto ja tuorejuusto) sitten tyhjensin lapseni karkkivaraston jonka olin jemmannut pääsiäisen päätyttyä keksipaketti suklaata voileipäkeksejä ja voita päälle hapankorppuja ja reilusti voita päälle. Ja sen jälkeen tuli aivan järkyttävä ahdistus! Mätin, oksensin, mätin ja oksensin. Sydän hakkasi, silmät vuotivat. ITSEINHONI oli sanoin (ja on) kuvaamaton! Aamulla kun heräsin niin olin lihonut 2 kg, naama oli turvonnut puhumattakaan sormista ja vatsasta. Uskomatonta että yli 40 v. nainen ei pysty kontrolloimaan syömishimojaan! Olisi kiva tietää että jatkuuko tällainen elämä mummoksi asti. Jos edes elän mummoksi....
Tunnen yhen,ja tällä palstallakin käväsee aina jokunen.
juuri mietin alkaisko ahmimaan, tekee niin paljon mieli vaan ahmia. olen yksin kotona huomiseen. Toisaalta mietin lähtiskö kapakkaan,humalassakin olis niin mukava olla. Yritän vain katsoa tv:tä ja mennä ajoissa nukkumaan. T: 41v kahden lapsen äiti.
eilisestä.Huh! Katsoin tv:tä ja menin ajoissa sänkyyn lukemaan. Vaan ei olehelppoa, vielä vuoeessakin mietin menisinkö syömään huushollin suklaat pois. No pulimia nistaa päätään,mutta onneksi oksentelu on jäänyt todella vähiin,mietin vaan pääseekö tästä syömishäiriöstä eroon koskaan? Voimia kaikille sh:stä kärsiville ja teille nuoremmille varoituksen sana, älkää alkako oksentelemaan, siitä ei pääse koskaan kunnolla eroon. Mahdollisimman hyvää perjentaita kaikille.
Hienoa, että pystyit eilen "vastustamaan kiusausta". Mä vaan usein ajattelen, etten kestä sitä, jos elämä vastedes on yhtä kamppailua ahmimikohtauksia vastaan. Koko ajan pelkään, että koska se seuraava tulee ja miten mun nyt täytyy yksinäiset iltani suunnitella, niin että sitä ei vaan pääsisi tapahtumaan. Olen kohta urheillut kehoni pilalle kun olen sen avuilla paennut ongelmaani. Olen 25-vuotias. Terapiassa käyn kahdesti viikossa jo toista vuotta. Toivon, että tunnelukot vähitellen aukeaisi jotta ei joka ikistä tunnetta tarvitsisi lääkitä ruualla.