Tervehdys kolleekat!
Otin 9 päivän putken, joka päättyi sunnuntaina. Sunnuntai-iltapäivällä join vielä vajaan mäyriksen keskaria. Sitten loppu. Ensimmäisenä yönä heräsin joka toinen tunti. Väsy oli, mutta nukkua ei voinut. Seuraavakin yö oli heikkoa, vasta kolmen jälkeen yöllä tuli uni ja kuudelta taas hereillä. Hirveä käsien vatkaus päällä aamusta. Edellisyönä sitten nukuin muuten, mutta hikoilu oli kammottavaa! Nyt vasta tuntuu olotila levänneeltä ja mielialakin rauhalliselta. Eilen olin vielä kireänä kuin viulunkieli.
Eli kokeen tulos: Putkesta kokonaan toipuminen vaatii ainakin puolet putken kestäneestä ajasta. Toisaalta olen todennut, että 2 viikon putkesta selviäminen ei kestä viikkoa vaan menee kyllä jonnin verran lyhkäsemmässä ajassa.
Mites muilla?
Empiirinen kokemus
putkesta toipumisesta
7910
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei parin viikon putkesta vielä mikään kamala krapula tule. Itsellä vaatii ainakin kuukauden runsaan rännin ennekuin alkaa tärinäkrapulat.
Kun tulee putkitettua pitempään, pitää myös alasajaa pitemempään..Pikkuhiljaa terävistä keskariin, sitten hiljakseen loiventelemalla. Alussa mäyris päivässä, lopussa pari pulloa jääkaapissa unilääkkeelsi kaiken varalta. Jotenkin sellainen kutina, että riippumatta putken pituudesta, alasajoon menee melkein viikko aina. Vaan ei tule balalaikkaa, ei niin kovasti liskojen öitä. Mun mielestä sä lopetit turhan äkkinäisesti, mäyräkoira on kuitenkin aika paljon. Sitä ei ehkä huomaa, mutta menee hönöttelyn puolelle ja sitten kun promillet häviää verestä äkkirysäyksellä, tulee vierareita.
Putkeni eivät olleet kovin pahoja, kestivät yleensä pitkästä viikonlopusta vajaaseen viikkoon ja join vain olutta, mutta kehnoon kuntoon siinä meni. Homma oli tyypillisesti sitä että laiminlöin ruokailut, joko söin vain jotain pientä tyyliin kerran päivässä tai sitten en mitään. En myöskään harrastanut alasajoa, vaan lopetin kuin seinään. Olotilan "normalisoitumiseen" meni suunnilleen yhtä monta päivää kuin tuli juotuakin. Loppuaikoina kädet tuppasivat vapisemaan viikonloppujuopottelujen takia keskellä viikkoakin, ja pari päivää lopettamisesta meinasi olla paniikkiin viittaavia olotiloja. Totuuden nimissä on sanottava, että silloinen "normaali" olotila oli todellisuudessa kaikkea muuta kuin hyvä, kun vertaan sitä tähän nykyiseen olooni raittiina. Sitä väsynyttä ja alakuloista öllötystä piti normaaliolona, kun tietoa paremmastakaan ei ollut. Joskus kun sattui saamaan yhden selvän viikonlopun väliin, ehti mielialan piristymisen huomata toisen viikon aikana, kunnes olo piti juoda taas normaalitasolle.
Itse kun juon pe ja la illalla kunnon kännit (15-20 annosta kaljana ja viininä), niin otan kumpaisenkin päivän jälkeen seuraavana iltapäivänä kaljan. En siksi, että se olisi pakko, vaan siksi, että se oikeasti parantaa oloa. Siihen se jääkin. Mutta olo ei jää. Pe-La nukkuu kännissä melkein kohtalaisesti. La tietenkin krapulainen nuutumus. La-Su yö menee kännissä. Su nuutumus ja ärtymys rajumpi. Su-Ma yö on huono, mutta ei niin huono kuin Ma-Ti, jolloin ei välttämättä juuri nukuta. Olo on sitten se "normaali" - kuten hienosti kuvasit - vasta joskus torstaina, ja sittenhän onkin melkein jo perjantai... Edes yhden illan kunnon viikonloppujuopottelusta ei toivu ainakaan neljään päivään.
Amatöörit, harjoittelijat ja nuoret ovat erikseen. Toipuvat nopeasti. Kun on ikää ja juominen on pro-tasoista, niin toipuminen perusteellisesta juomisesta kestää yhtä kauan, kuin on juonutkin yhtä soittoa. Itse olin puoli vuotta kännissä aamusta iltaan, ja tolkkuihinsa palautuminen juomattomana kesti toisen puoli vuotta.
Jonkun neron olis syytä keksiä rapulaton viina. Sille vois antaa sitte terveysnobelin.
Riippuupaljon siitä mitä juomia juo. Miedoista toipuu nopeammin, jos on sortunut väkeviin niin voi olla toinen juttu. Ainakin alasajossa kannattaa unohtaa väkevät. Mutta varmaan yksilökohtaista myös.