MITÄ EROJA PURJEVENEIDEN KUNNOSSA RIIPPUEN SIJAINTI-/KÄYTTÖKOHDEMAASTA?
Jotta pysytään aiheessa, alkuun seuraavat olettamukset, joita älköön kukaan lähde tässä topicissa pohtimaan/muuttamaan:
Vertaillaan 2000-luvun purkkareita kokoluokassa 30-40 jalkaa.
Kaikissa makeavesijäähdytteinen diesel.
Veneiden kuukausikohtainen käyttöaste kaikissa sama.
Vertaillaan niiden kuntoa seuraavissa kohdemaissa:
Välimeri (Turkki/Kreikka/Kroatia); 9 kk vesillä, 3 kk maissa
Englanti; 10 kk vesillä, 2 kk maissa
Saksa; 8 kk vesillä, 4 kk maissa
Suomi; 5 kk vesillä, 7 kk maissa
Haluaisin kokemukseen perustuvia tietoja, väitteitä:
Mikä missäkin maassa erityisen kulutukselle altis, heikkokuntoinen kohta
Entä vastaavasti missä kohdin voi olettaa jonkin asian olevan keskimääräistä paremmassa kunnossa
Kaikkiin kohtiin perustelut, kiitos.
-E
Kunto eri kohdemaissa
EikkaS
161712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
En osáa vastata varsinaiseen kysymykseesi, mutta sen tiedän, että sekä englannissa osa veneilijöistä pitää veneensä koko vuoden vedessä. Osa (suurin osa) toki nostaa talveksi maihin, maissapito aika vaihtelee kovasti. Välimerestä en tiedä, mutta voisin kuvitella että siellä ainakin paikallisista omistajista suurin osa pitää veneen vedessä koko vuoden.
Tietämäni mukaan enemmän kuin vedessäoloaika vaikuttaa se, miten kovalle auringonpaisteelle vene on alttiina. Välimeren veneissä varsinkin kansi rapistuu verraten nopeasti, tiikkikansi eritoten. Taannoin tilasin ranskalaista Voiles & voiliers -lehteä, jossa käytettyjen veneiden myynti-ilmoituksissa toisinaan korostettiin, että vene _ei_ ole ollut Välimerellä.
Niin, tästä auringon vaikutuksesta on paljon "juttua"... mutta mikä on varmaa, todettua? Selvää on se, että aurinko vaikuttaa purjeisiin ja köysistöön, väreihin, puuosiinkin. Mutta mitenkäs se nyt sitten veneen kanteen, rufiiin, lasikuituun vaikuttaa? En epäile, etteikö niin voisi olla, mutta miksi? hmmm.... Ja mikä on sitten auringon vaikutuksen merkitys - osa varmastikin vain esteettistä, osa ehkä rakenteiden/materiaalin nopeampaa heikkenemistä edistävää... E
Kannen ja ruffin muovipinnan himmeneminen - niin ettei sitä enää millään yksinkertaisella konstilla saada kiiltäväksi - ei tietenkään vaikuta veneen kulkuun, tuskin paljon kestävyyteenkään. Mutta hintaan se näkyy vaikuttavan.
Eipä aurinko, eikä suolavesikään rakenteita syö. Pintoja uv kyllä syö, mutta tavallinen valkoinen gelcoat sietää sitä aika pitkään, ei siis suuri ongelma alle 10 v vanhassa veneessä. Mutta kaikkeen muuhun aurinko sitten pureekin tehokkaasti, erityisen tehokkaasti kaikkeen muoviseen. Kärpäspaperipintaiset kampikotelot ovat niitä pienempiä ongelmia, mutta muovia on todella monissa paikassa pikkuosina. Omistaja voi sitten paljonkin vaikuttaa siihen, paljonko aurinko venettä syö. Hyvin monet osat voi peittää seisonta-aikoina ja toisia viedä sisään suojaan. Sahara on lähellä kaikkialla Välimerellä ja sieltä lentää hiekkaa useamman kerran vuodessa tuulen mukana. Sitä voi kertyä kannelle lähinnä kiloissa mitattava määrä vuorokaudessa. Ja jos hiekka lentää, voi helposti kuvitella, miten hienojakoista se silloin on ja miten löytää tiensä vinsseihin ja köysien sisään. Tämä on toinen syy, miksi kaikki mahdollinen suojata, myös aurinkoa kestävät osat. Edellä olevasta voi kai jo päätellä, että pelkät vuodet ja mailit eivät kerro paljoa siitä, miten vene Välimerellä kuluu. Hyvin paljon on kiinni siitä, miten venettä on pidetty.
Aivan, aivan. Tuo hiekka onkin sellainen "elementti", jota ei osaa kotimaan vesillä pääsääntöisesti liikkuva ottaakaan huomioon. Eli ei ole ollenkaan "snobistelua" jos veneessä on esim. vinssien suojahuput. Hienojakoinen hiekka on varmasti pidemmän päälle myös "tuhoisaa" esim. köysilukoissa. Tiedä sitten kuinka pitkälle Saharan hiekka kulkeutuu. Ainakin Turkin vesillä näin tapahtuu - vaan mitenköhän on esim. Kroatiassa, jossa näyttäisi olevan laajin valikoima minua kiinnostavia, tuoreita, 3-5 vuotta käytettyjä reissuveneitä myytävänä. Riki/masto on itselläni sellainen kohde, joka ehkä eniten "huolettaa" - Välimerellä kun mastoa ei lasketa välttämättä koskaan - joten ei sitä ole siis tarkastettukaan vuosittain. Hmm. - E
Olin kerran tenerifalla kun tuli tällainen scirokko, joka tuo khiekan saharasta. Se hiekan määrä ja tunkeutuminen oli jotain uskomatonta. Sitä oli jopa jääkaapissa voipurkissa.
Uskoisin että 2000-luvun pursissa (kokoluokka 30-40 jalkaa) et huomaa kunnossa eroa "kohdemaan" perusteella. Jotkut omistajat huolehtivat veneestään paremmin kuin toiset ja ero kunnossa tulee siitä. Vanhemmissa veneissä kokoluokasta riippumatta auringon vaikutus alkaa tuntua sitä enemmän mitä etelämpänä vene on. Vaikka oletkin hankkimassa uudehkoa venettä, suosittelen sinulle kohdemaiksi Suomea, Ruotsia ja Saksaa, jolloin voit hyötyä täysimääräisesti ostajan markkinoista. Jos hakee venettä kauempaa, tulee ostohinnan päälle runsaasti suhdanteista vain vähän riippuvia sivukuluja. Vaikka et laskisikaan niitä veneen hintaan, ne on silti maksettava ja näin vähentävät veneeseen käytettävissä olevaa rahamäärää, ellei budjettisi ole rajaton.
Niinpä. Toki erilaisia omistajia/huoltajia. Ja aurinko vaikuttaa... mutta miten? Kyllä ostajan markkinat ovat tällä hetkellä enenn kaikkea Ruotsissa, Englannissa ja Välimerellä - euro on vahva (vielä) muihin valuuttoihin nähden. Yleisesti toki voi sanoa, että ostajalla on nyt helpompaa kuin yleensä. Se että vene on kaukana, voi toisille olle etu - venettä ei tarvitse viedä kauas, se on jo siellä! Vaan, takaisin aiheeseen... "paha" aurinko, pitkään vedessä uittaminen, rannalle aina masto pystyssä, suolaistakin suolaisempi vesi, pakkanen ja jää, kulttuurierot.... mikä vaikuttaa ja miten - veneen kuntoon? Mutta aiheeseen...
ns. suomiveneissä on usein enemmän kolhuja, johtuen epäasianmukaisista laitureista. suomiveneilijä tekee kaiken itse sähköasennuksista (elektroniikka) alkaen ja taso on vaihteleva. Mastot on kolhittu jokavuotisessa mastonkaatoriehassa. Karilla käynnit ovat yleisempiä karikkoisessa suomessa, samoin homeongelmat. Varustelu on yleensä köyhähkö. gelcoat tosin on paremmassa kunnossa, etelämpänä aurinko polttaa samoin kuin purjeet. Etelämpänä tuppaa olemaan käyttötunteja veneessä enemmän, kone ja purjeet kuluneempia. No koneet kyllä kestävät ajotunteja, joten ei ongelma, mutta purjeet joutuu uusimaan pari vuotta aiemmin.
Pitkälti samoja ajatuksia itselläni. KOlmasti olen ollut Välimerellä vuokraveneellä - iältään olivat 3 - 5 vuotta vanhoja. Kaikki ne olivat erinomaisessa kunnossa, enkä itse huomannut gelcoatissa mitään "vikaa" - tosin en niitä silloin niin "sillä silmällä" tarkkaillutkaan. Mielenkiintoista olisi tietää, onko oikeasti auringosta gelcoatille muuta haittaa kuin esteettinen - ilmeisesti ei. Purjeiden lisäksi myös juokseva köysistö on kovemmalla rasituksella; ehkä kovempi kulutus, suola aurinko. Keulassa voisi olettaa iskemiä, koska siellä pelataan keula-ankkurin kanssa enemmän. Toisaalta - peräpeili lienee taasen sitten kolhuton... hmmm. Eli - miksi en ostaisi venettä Välimereltä? Käytettyjä, hyvin ylläpidettyjä vuokraveneitä (esim.) saa todella halvalla. Vuosittainen ylläpito on samanhintaista kuin Suomessa talvisäilytys (sisätiloissa) laskuineen. -E
Tarkennatko, mitä tarkoitit epäasianmukaisilla laitureilla ja millainen sitten olisi mielestäsi asianmukainen?
Aurinko ei ole ainoa ongelma välimeren veneissä. Saharan hiekka puhaltaa meren yli ja tunkeutuu kaikkialle. Myös korroosio on aivan eri mittakaavassa kuin meidän murtovedessä. Esim. vetolaitteet voivat mennä jo muutamassa vuodessa vaihtokuntoon. Suolainen meri-ilma syövyttää kaikkia pintoja, myös veneiden sisällä.
Veneeni on ollut Välimerellä jo 8 vuotta ja 1 vuoden Karibialla & Atlantilla. Yksi mukavimmista asioista täällä on se, että Suomen tavoin märkä ja kylmä ilma ei pakota kulkemaan kengät jalassa veneellä. Suomessa väkisinkin tuli kuraa veneeseen, kulutti portaiden lakkapintoja, lattioita yms. Täällä ei ole ollut tarvetta vielä uusia lakkauksia, kaikki hyvässä kunnossa. Tuo vetolaitejuttu taisi olla vitsi tai sitten osoitti kirjoittajan asiantuntemuksen tason.
Kävin viime syksynä Etelä-Saksassa ja yövyin Chiemsee-järven rannalla. Hotellin rannassa oli venesatama, jossa yli satakunta purkkaria välillä 6-9m. Lähes kaikki veneet oli suojattu täyskatteella linnunpaskalta ja auringolta. katsoin, kun yhteen veneeseen tunki äijä keulasta prseuun kolosta. Aika hupaisaa, mutta hyvä oli suojaus.
Pohjoisilla veneilyseuduilla voi pakkanen tehdä ikävää jälkeä. Lisäongelma on se, että päälle päin ei aina huomaa, että sisällä on silkkoa. Tutuin esimerkki ehkä peräsimen hajoaminen, jos sisälle päässyt vesi pääsee jäätymään. Vastaavalla tavalla voi laminaatin sisälle päässyt kosteus aiheuttaa delaminaation alkuja. Sitten vielä erilaisiin laitteisiin ja moottoriin jäänyt vesi voi vaurioittaa jäätyessään paikkoja salakavalastikin. Näistä ei ostaja voi tietää välttämättä yhtään mitään muuten kuin ostetun tavaran käyttöikä ei olekaan sama kuin paremmin hoidetulla.