4 vuotiaan kerhostoppi

Monestihan se menee niin että vanhemmat haluavat tarjota lapselleen paljon erilaisia virikkeitä mutta lapselle riittäisi vähempikin. Se on täysin luonnollista että lapsi haluaa mielummin olla kotona äidin kanssa. Alkuun moni lapsi on innoissaa kun pääsee kerhoon tai päiväkotiin mutta kun huomaa että tämä onkin jatkuva tilanne niin sitten muuttuu ääni kellossa. Jos haluat vielä viedä lapsen kerhoon niin kannattaa keskustella lapsen kanssa kerhoon menemisestä ja mahdollisista muista syistä olla menemättä sinne. Itse en lähtisi sille linjalle että lapsi itse päättää että meneekö sinne vai ei. Jos hän kuitenkin siellä viihtyy sinne päästyään niin sitten sanot että tänään on kerhopäivä (ehkä puhuisin jo edellisenä päivänä että huomenna sitten). Jos lapsi vastustelee ja valittaa ikävää niin sanot että kyllä ikävä voi olla mutta siitä selviää kyllä kun on kivaa. Jos sinusta tuntuu pahalta että lapsesi pahoittaa mielensä niin sen lapsi näkee sinusta eikä välttämättä rauhoitukkaan kerhoon päästyään. Toisaalta mikään kerho ei ole välttämätön niin voithan toki keksiä niitä virikkeitä ja vaihtelua itsekkin. Tuommoinen nelivuotias ei niin kamalasti erilaista touhua vaadi, perus ulkoilu ja arki riittävät ihan hyvin. Toki voi olla myös että kerhossa on tapahtunut jotakin semmoista mikä vuoksi lapsi ei enää sinne halua. Jos lapsesi käytös ei muuten viittaa siihen että jokin asia painaisi niin siitä tuskin on kyse.

vaan kerhoaamuina matkaan.Lapsellasi on luultavasti alkuarkuutta.Muutaman kerhopäivän jälkeen menee jo mielellään.Meillä oli sama tilanne yhden lapsen kanssa.Kuukauden päästä kysyi jo,et koska on taas kerhopäivä.

Poika on varmaan nyt hokaissut, että tämä järjestely on pysyvä. Tekee vielä sopeutumistyötä ja miettii, onko tämä sittenkään niin kivaa. Samaa ilmiötä oli havaittavissa tarhassakin. Eli kun "alkushokki" oli ohitse, niin sitten todelliset tunteet nousevat pintaan. Kyllä tuon ikäistä lasta voi mielestäni patistella ryhmätoimintaan. Muutama tunti ryhmätoimintaa viikossa tekee hyvää 4-vuotiaalle. Kyllä se siitä!

tuli mieleen, että ehkä kys eon siitä, että kerhoss aon yksi joukossa ja siellä on sääntöjä. Eli kotona ollaan omalla mallillaan ja nyt pitää sopeutua uuteen juttuun. Ehdottomasti laittaisin lapsen menemään sinne eikä mitään muttia! Kerhon ohjaajaan voi olla yhteydessä asiasta ja kuulla onko siellä ongelmaa ja missä asioissa. Yleensä avittavat ihan mukavasti näissä hankalissa tilanteissa.. Porukkaan sopeutuminen on aina vaikeaa jos ei ole tottunut. Nyt se vaan on paljon helpompaa kuin vaikk aeskarissa tai pahimmillaan vasta ekaluokalla. Tämä on ollut meillä se syy miksi lapset olivat kerhossa ja muskarissa kun muuten olivat kotihoidossa vaikka meillä on suuri suku ja laaja ystäväpiiri.