Kertokaa hyvät ihmiset, miten te olette selvinneet tilanteesta, kun laskut menevät ulosottoon? Itselläni sellainen tilanne, että viime syksystä asti laskut menivät perintään, tein maksusopimuksia ja sain hoidettua ne pois, jatkuvaa vahtimista ja suunnittelua ja varpaillaan oloa, että kaikki oli kunnossa, töitä piti tietenkin tehdä sen mukaisesti(olin kokopäiväisenä yrittäjänä). Jossain vaiheessa tuli turtumus ja annoin periksi(mikä oli todella tyhmää):saattoi mennä viikkokin etten tyhjentänyt postilaatikkoa ja kun sen tein, en uskaltanut katsoa kirjeitä. Lopputulos on se, että tällä hetkellä ulosottoon on mennyt jo monta laskua. Tunnen epäonnistumista, syytän itseäni, häpeän toimintaani. En ole puhunut tästä kenellekään, lähipiiri tietää vain yleisellä tasolla, että raha-asiani ovat huonosti..Pahinta on se ahdistus mikä kulkee jatkuvasti rinnassa mukana ja ilo on kadonnut tyystin elämästäni.
Miten tästä voi selvitä?
Miten selvitä
MinäSurullinen
195849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Noo jos järjestelet nuo uudet ulosottoon menneet laskut, niiden maksua taas. Organisoi työpäviä ja työ niin ettet väsy liikaa. Ja älä masennu suotta kaikille tulee jotain laskuja oli sitten yrittäjä tai ei, niistä ei varmaan pääse tässä maailmanpolitiikassa... mutta laskuja ei kannata pelätä! Koneella näpyttelee laskuja kerran kuukaudessa tai jakaa jollekin päiville, älä siitä ahdistu, maksat vain korvauksen toiselle työstä ja verot - maailma pyörii heilläkin. Ota joku apulainen laskunmaksuun lähipiiristä jos ei ensin innosta. Eli älä ahdistu kun niitä laskuja tulee positilaatikkoon ja karsi ylimääräiset menot jos on joku erityinen rahansyöjä mutta ei oleellinen. Voi kilpailuttaa myös firmoja. Mieti mikä on oleellista työssäsi, ja pidä peruslinjat. Ylimääräinen näprääminen kuluttaa voimaa, älä yritä liikaa kaikkea jokapaikassa. Kyllä se sujuu sitten siitä. Laskut ajallaan kun näpyttelee, niin ei se sen kummempaa ole. Rahaa menee, mutta työstä saat taas lisää. Onko yritys hyvin kannattava? Tai voiko siihen tehdä parannuksia, että saat enemmän laskunmaksuun? Huolet pois. Yrityksesi varmaan tulee toimimaan ihan hyvin, usko itseesi. Ja yksin jos et jaksa voihan joku muukin tulla mukaan, tai toinen aamulla toinen myöhemmin päivää. Terapeutti tms. voi myös auttaa itsetuntoa kuntoon, jos tuntuu että sinun on vaikea uskoa itseen tai johonkin tai jaksaa. Voi tuoda positiivisuutta. Onko tuo se oikea ala mitä teet? Viihsytkö siinä ihan?
Viihdytkö piti kirjoittaa, pieni virhe lipsahti. Itseänikin on joskus aikoinaan aina postiluukun kolahdus ahdistanut, silloin jos ei ole ollut rahaa tarpeeksi... joillakin voi olla ihan ahdistuneisuushäiriökin tai masis mutta on noihin apuja. Tai nykyäänkin voi tietyt asiat ahdistaa hiukan mitä luukusta tulee, mutta osaa jo paremmin toimia. Mutta jos on siinä vaiheessa että on jo yritys ja rahaa voi tulla yritystoiminnasta, niin kannattaa miettiä millä saisi helpommin lisätuloja, ja tuleeko siitä lisää paperityötä vai meneekö rutiinilla. On olemassa konsultointiakin yrityksille, mutta itse kannattaa sitten käyttää aivoja siinä ettei ota mitään ylimääräisiä rasitteita vaan parannusta. Ja luotettava tilitoimistohan sulla on käytössä jo? Et kai vaan itse laskeskele päivät pitkät? Se asia kannattaa olla kunnossa tai se kuluttaa. Yritys vai toisella mielummin töissä? Itse valitsisin toiminimen.
Turhat paineet, täydellisyydentavoittelu ja stressi pois. Pääsee sillä pitemmälle. Asiat kun hoituu ilman sitäkin. Ihmisiä tässä vaan ollaan. Ja vapaa-aikaa tarpeeksi, että lepoakin. Burn-outit voi potkaista ulos jos suinkin. Vietätkö aikaa liikaa töissä?
Kiitos, kun jaksat puhua toiselle noin kannustavasti, rennosti näinkin hermoja raastavasta asiasta. Kiitos.
Kyllä tilanteestasi voi selvitä, mutta se vaatii sen, että teet itse nyt päätöksen. Ahdistus johtuu siitä, että asiat joiden haluaisit olla hallinnassasi, eivät sitä ole. Jos et pysty tekemään tilanneanalyysiä taloudellisesta tilanteestasi ilman ahdistusta, niin kokeile pientä leikkiä. Kuvittele, että olet talousneuvoja ja joku on tullut vastaanotollesi. Sinun tehtäväsi on laittaa asiakkaan tulot ja menot järjestykseen. Kuulostaa kummalliselta, mutta joillekin se toimii. Eli... lasket ensimmäiseksi tulot. Kaikki tulot, mitä sinulle tulee (myös tuet). Tästä saat summan, joka sinulla on käytettävissäsi kuukaudessa. Koska olet yrittäjä, sinun on päätettävä ensin, minkä verran teet töitä ja arvioit niistä saatavan tulon. Muistat jättää itsellesi myös vapaa-aikaa. Kukaan ei jaksa raatamista vuorokaudet ympäriinsä ilman lepoa. Sen olet jo ilmeisesti itse kokenut, joten samaa virhettä ei kannata toista kertaa tehdä. Sitten.... erittelet pakolliset menot, joita ovat esim. asumiskustannukset, sähkö jne. Sen jälkeen budjetoit ruokaan, terveydenhoitoon jne. sellaiset summat, joilla pärjäät ja joita myöskin noudatat. Kaikkien pakollisten kulujen jälkeen jäljelle jäävä osa on se, jonka voit käyttää velkojesi lyhentämiseen. Eli sinun tulee selvittää, minkä verran olet velkaa mihinkin ja katsoa, riittävätkö rahasi näiden lyhennysten tekemiseen. Jos riittävät, hyvä niin. Jos eivät, niin silloin sinun tulee ottaa yhteyttä velkojiin. Jaat tämän jäljelle jääneen summan velkojien kesken. Eli isompaan velkaan isopmi erä, pienempään pienempi. Sitten otat yhteyttä velkojiin ja yrität sopia heidän kanssaan maksujärjestelyistä. Velkojille tämä on aina edullisempi tapa, kun velkojen periminen ulosoton kautta, sillä usein samalla henkilöllä on monta eri velkojaa ja ulosoton kautta saadut summat ovat yleensä pienempiä. Ja tässä tilanteessa tärkein... ota yhteyttä ulosottoon. Yritä sopia heidän kanssaan maksujärjestelystä. Velkojille soittaminen on usien kova paikka, mutta kannattaa muistaa, että siellä puhelimen toisessa päässäkin on ihminen (ei mörkö). Ja vaikka he hylkäisivät ehdotuksesi maksuista, se ei välttämättä johdu siitä, että he yrittävät olla ilkeitä, vaan siitä että heille on annettu tietyt raamit joiden varassa he voivat liikkua. Nyt vaan tsemppiä, niin saat asiat järjestykseen. Sen myötä häviää sitten se ahdistus. Mitään häpeää ei kannata asiasta tuntea ja jos vain mahdollista, niin kannattaa kertoa jollekkin luotettavalle läheiselle tilanteesta. Se helpottaa, kun saa edes puhua asiasta jonkun kanssa. Pidän peukkuja :)
omasta elostani, jotta asiat suhtetuisivat. Olen ollut omasta syystäni luottokelvoton 10v. Velka ulosotossa tällä hetkellä 400 000e.
Loduttaa kyllä, että jollain muullakin on asiat näin huonosti. Minulla nyt vasta 70000e menossa tämän vuoden aikana ulosottoon, mutta 10 vuoden päästä summa on jo varmaankin 150000e. Ei naurata, kun pitäisi lapsetkin kasvattaa aikuisiksi ja yksin sitä suota tallaan:(
Kiitos ajatuksistanne. Tiedän, etten ole yksin tällaisten ongelmien kanssa, tiedän, että tästä voi asiat parantuakin ja tiedän senkin, että monella on vielä huonommin asiat kuin mulla...mutta tietenkin sitä vertaa siihen, mitä itsellä joskus on ollut ja mikä tilanne on nyt. Eniten ahdistaa ehkä se, että miten olen antanut asioiden mennä näin huonolle tolalle...eikä sitä ahdistusta kyllä helpota se, että erehtyy lukemaan joidenkin ajatuksia siitä, "että mitä valitat, itseppä olet sotkusi aiheuttanu"... Ihan kuin ihmisarvo olisi mitattavissa sillä, millä tolalla raha-asiat ovat..ja ne, joilla laskut on menneet ulosottoon, ovat toisen luokan kansalaisia...Mutta ehkäpä tämänkin asian opetus minulle jossain vaiheessa selviää..Kun sais potkittua itseänsä persuuksiin eikä ajatukset pyörisi vaan tässä epäonnistumisessa ja itsesäälissä ja -inhossa.
Jos velkaantuminen ei ole ollut kevytmielistä, niin silloin ympäristö hyväksyy helpommin. Näin ainakin kävi kaverilleni, jonka velkaatuminen johtui yrityksen konkurssista. Huolimatta maksuhäiriömerkinnästä ja ulosotosta, niin sai työpaikan myyjänä (on siis rahan kanssa tekemisissä). Hän kertoi työhaastattelussa avoimesti maksuhäiriöstään ja niiden syystä.
Menee vähän aiheen sivu, mutta itse käytän talouden hallinnassa apuna laskukalenteria. Siis, juuri tähän aikaan vuodesta käyn läpi pankin lähettämät tilitapahtumapaperit vuoden ajalta ja merkitsen kaikki postin tuomat laskut, niiden summan ja maksupäivän ylös kuukausikalenteriin. Koska laskutus on periodista, niin kalenterin avulla voin ennustaa, kuinka paljon lakuja tulee ensi vuonna missäkin kuussa. Esimerkiksi tiedän, että tammikuussa tulee autovakuutusmaksu, helmikuussa tv-lupa jne.
Kalenteri auttaa ymmärtämään omaa taloudenpitoaan, kuten sitä, kuinka suuri osa tuloista menee pakollisiin menoihin ja mikä on joustovara. Laskut myös jakautuvat eri vuodenaikoihin todella epätasaisesti. Vaikka yhdessä kuussa tili jäisikin paljon plussalle, niin kalenterin avulla voi todeta, että kaikkea ei voi tuhlata, koska seuraavassa kuussa joustovaraa ei ole.
Suosittelen. Kummasti tuo juuri sitä kaivattua mielenrauhaa, kun itsellä on tunne, että asiat ovat hallinnassa ja postilaatikosta ei löydy ikäviä yllätyksiä.
Hauskaa joulua kaikille.
Itseekiin velkauduin aikoinaan. Kaksi vuotta sitten koko homma kaatui lopulta käsiin. Sitä ennen oli noin 3-5v sinnitellyt aivan järjettömällä suunnittelulla ja kikkailulla. Otin lainaa lainojen maksuun. Nostin luottokortilla rahaa tililtä ja maksoin muita velkoja. Toisella ja kolmannella luottokortilla otin lainoja ristiin. Ostin valuutanvaihdosta luottokortilla joka kk 1000$ tai 1000£, menin toiseen valuutanvaihtoon ja vaihdoin euroiksi, laitoin tilille ja maksoin laskuja ja vippejä. Aivan sairasta ja todella stressaavaa.
Nyt kun muistelen minulla oli luottokortteina yhtäaikaa: Visa, Amex, Diners ja Mastercard. Niiden lisäksi Stockka. Vippejä oli jos mihin; Halens, Ellos, Ge-money, Ikea, Asko, Joustoluotto, Käyttöluotto, Aktiiviraha, Fenno . Ainakin nuo. Joskus otin pahimpaan hätään puhelinvippejä. Tilanne oli katastrofi. Kulutusluottoa oli lopuksi noin 50 000e.
Sitten kaikki romahti. Laina lainalta lähti lopulta perintään, ulosottoon, käräjille ja taas ulosottoon. Pidin kulisseja, että kaikki hyvin, vaikka olin riekaleina. Häpesin itseäni ja itsemurha oli kyllä aivan hilkulla. Halusin lopulta ainoastaan vaan kuolla.
Mutta. Kerroin lopulta läheisille. Olin varma, että miesystäväni jättää minut ja vanhempani käskevät itse hoitaa omat sotkut ja vaan nuhtelisivat. Mutta kaikki olikin toisin. He yhdessä tekivät kaikkensa eteeni. Vanhempani ja miesystäväni maksoivat yhdessä lopulta kaikki velkani pois. Tällöin ulosotossa oli jo summa noussut korkoineen 73 000 euroon. En käsitä vieläkään miten ihmeellistä oli, että he auttoivat.
Nyt ensi vuonna luottotietoni puhdistuvat. En ikinä enää aio ottaa mitään velkaa.
Vaikka miesystäväni ja vanhempani maksoivat nuo 73 000e velat. Se ei tarkoita, että ne ovat mitään rikkaita. Mieystäväni maksoi velkani omilla asuntosäästöillään, jotka oli säästänyt 8 vuoden työuran aikana elämällä pihisti. Vanhempani on eläkeläisiä ja maksoivat velkani omista säästöistä ja ottamalla itse lisäksi pankkilainaa.
Ihan vain uteliaisuuttani kysyn, että miksi joku vippailee,
käyttää amexia, dinersia, mastercardia, ellosta jne?
Mistä kaikki alkoi?
"Tavallinen" ihminen pärjää electronilla, matkaajat tarvitsevat Visaa.
Kaikki muu on sitten ylimääräistä extraa.
Autolainan saa autokaupasta (bilia, volvo..), meillä korko on ollut 3 % muutaman vuoden.
Asuntolainan saa pankista, korko 3 - 7 %.
Visan korko 0 %
Mikä saa ihmiset suunniltaan?
Mutta hyvä, että joskus homma selviää. 55 000 euron lainalla olisi saanut kymmenen vuotta sitten mukavan kämpän. Meidän asunto taisi maksaa juuri 50 000 euroa Helsingistä, 64 neliön kaksio saunalla ja isolla parvekkeella.
Ai mikä saa käyttämään kasapäin rahaa ja luottokortteja. Hulluus. Sitä kai olin. Yritin paikata särkynyttä sieluani ja tyhjyyden tunnetta tavaralla. Tavaralla ja elämäntyylillä, johon ei ollut varaa. Eikä se edes auttanut.
Riittikö?
Kai nyt se tyhjyyden tunne on ohi? Konkreettisesti?
Kurjaa, että "hulluudesta" joutuu maksamaan kymmeniä vuosia ulosotolle ja kaikille muille tahoille,
varsinkin jos rahat on menneet pelkkään tavaraan. Toivottavasti edes matkoihin ja uuteen ihmissuhteeseen?
Nuo luottokortit ovat kyllä nykyajan vitsaus. Niiden tykyttäminen pitäisi saada rikolliseksi toiminnaksi. Ruoka-kauppaankaan ei pääse, etteikö ole joku tyrkyttämässä maksutonta korttia siihen jos tähän tarkoitukseen. Saati sitten jos menee katsomaan vaikkapa hiuskiharrinta kodinkoneliikkeisiin...
Jos velkasi ovat alle 34000e on mahdollista yrittää hakea takuusäätiön takuuta lainalle, jolla maksaa kaikki pois.
Tai jos alle 10000e on mahdollista hakea sosiaalista luottoa kunnalta / kaupungilta.
Kannattaa tutustua, jos mahtuu noihin raameihin niin saisi kertaheitolla yhdellä kertaa ja kohtuukorolla alettua lyhentämään velkoja niin elämä alkaa luistamaan mukavammin.
Mutta ei se ulosotto maailmaa kaada.
Vaikka sitä maalataan piruksi niin on maailmassa pahempaakin.
Kuullosti jotenkin kovin tutulta, tosin omassani vielä paljon muuta ikävää. Kiva lukea, että muillakin on samankaltaisia tilanteita.
Olen yrittäjä, syyskuussa lähti 13 vuosi. Ja hyvin mene tai menee ja menee. Lama iski vasta nyt syksyllä minuun, mutta hommia riittää silti omaan tarpeeseen, vielä keväällä hommia oli ihan liikaa, 2 ihmisen verran. Ja töitä tuli tehtyä, tosiaankin.
Oma tarinani lakoi 9 vuotta sitten. Erosin pitkästä suhteesta ja maksoin entisen miehen, omani, nykyisen mieheni kuluja ja vielä välillä nykyisen mieheni tyttären kuluja. Firman kuluja, jotka kuuluivat exällekin, jäivät minun maksettavaksi ja maksan niitä vieläkin. Kaikki laskut ja luottokortit olivat minun nimilläni. Joiduin kierteeseen. Maksoin 3 aikuisen ihmisen kuluja kuukausia, nykyinen mieheni ei silloin omannut luottotietoja ja ulosottomies ja ex-vaimo vei osansa. Työtä kyllä minulla riitti. Tein iltoja ja viikonloppuja. Tein paljon töitä velkoasaneeraushakmukseen miehelleni ja hän pääsi siihen ja lopulta maksoi vain 66000 eurosta 7000 euroa.
Tulin raskaaksi, odotin ensimmäistäni. Olin onnellinen, odotin todella tätä lasta. Viikolla 32 se kuoli massuuni ja hautasimme poikamme. Masennuin, jonka tajusin sairaudeksi vasta vuosia jälkeenpäin. jatkoin töitä ja elämää. Tein kaikkeni perheeni eteen, omaa elämää ei ollut. Harrastimme miehen kanssa samaa. Istuin toimistolla vuodesta toiseen, yksin, mutta tykkäsin tehdä tätä työtä. esikoiseni kuoleman jälkeen tulin heti raskaaksi, sain terveen poikalapsen. Yrittäjänä en pitänyt äitiyslomaa, hoidin töitäni lapsen ohessa. Muutama asiakas lähti.
Olin aina pahalla päällä. Lihosin. Mies ei kiinnostunut minusta. Jälkeenpäin tajusin, että en ole koskaan oikein kiinnostanutkaan, kun petti jo alussa exänsä kanssa. Ja naisia oli jos jonkinmoisessa hommassa ympäri Suomea, jopa oma siskoni.
Lopulta, kun konreettisesti sain mieheni kiinni pettämisestä, murruin täysin. Minä, vahva ihminen. Minä, joka olin aina valmis auttamaan ihmisiä ja olin ensimmäinen paikalla hätätilanteessa. Masennuin, ja vihdoin menin lääkäriin ja hain lääkkeitä. Vaivuin omaan maailmaani. Kukaan ei ollut apuna. Kukaan ei hoitanut laskujani, ei omia eikä firmani. Ei ollut pojalle hoitajaa, ei ollut ihmistä, joka olisi keskustellut. Näytin vahvaa, mutta en todellakaan ollut. En pyytänyt apua, vahva kun aina olen, eikä muka kukaan tajunnut hätääni. Ei edes mieheni, jonka kanssa asuin. Tein hyvinä hetkinä töitä, jotta pystyin pitämään olemassa olevat asiakkaani. Äitini yritti moniin otteisiin itsemurhaa. Piti olla välilä vanhempienikin tukena, niinä hyvinä hetkinä.
2 vuotta meni, verottaja iski firmaani, uhkasi konkurssilla. Kaikki luottoni ja lainani ja laskuni meni ulosottoon. Olen 1,5 vuotta selvitellyt niitä ja maksanut, jotta firman saisin pitää. Vielä se on pystyssä ja 2 vuotta vielä hoidan sen maksuja verottajalle. Toivottavasti saan armoa.
Itseltäni meni luottotiedot ja nyt on menossa asunto myyntiin. Velkaa ulosotossa on 77000 euroa. En niitä pysty hoitamaan edes asunnon myynnillä.
Poikani, silloin 4 vuotta, kun pahin alkoi, piti minut elävienkirjoissa. Herätteli aamuisin, "hoiti" ja hoivasi, piti äidin hengissä. Nyt teen töitä vain itselleni ja pojalleni, muita kun ei ole. Sisko "petti", mies petti, vanhemmat eivät olleet missään vaiheessa tukenani. Ainut mitä heiltä pyysin, oli takaus lainaan (30000), jotta oisin päässyt veloista eroon yhdellä lainalla ja oisin saanut pitää asuntoni.
Nyt on epävarmaa, mihin muutamme pojan kanssa asumaan. Ehkä asuntovaunuun ;-) Saisimpa jostain lainaa, jotta pystyisin elämämme palauttamaan hyvälle ennalleen.
Ikinä ei palaa ennalleen se iloinen, positiivinen ja auttavainen ihminen. Tilalla on vain katkera, vihainen, kuikkuinen, lihava, elämään ja ihmisiin pettynyt henkilö. Ei edes nainen, vain henkilö, jonka olemassaoloa ei huomaa kuin pieni poika, rakas pieni mieheni, jonka eteen teen kaiken! IHAN KAIKEN!
Olisi kiva keskustella enemmän ihmisten kanssa, joilla on samanlainen tilanne.
Hei. Olen kokenut ihan saman kuin sinä. En enää avannut laskuja ja kehotuksia, vaan työnsin ne laatikkoon. Tunsin itseni rikolliseksi. En saanut edes kännykkäliittymää. Välillä oli ruokakin loppu ja ajattelin, että en halua enää elää. Roikuin n. 10 vuotta ulosotossa varattomana. Maksoin, minkä jaksoin ja yritin taas . KUNNES tajusin mennä velkaneuvojalle. Hän kartoitti tilanteeni ja sanoi, että olin yrittänyt parhaani . Lainoja ottamalla ja rustaamalla kokeilu vaan luisui käsistä. Sain ihmisarvoni takaisin. En ollutkaan yhteiskunnan mielestä rikollinen. Velkaa oli kertynyt melkein 100000 ja maksan siitä alle 40000 takaisin. Vuosi vielä ja olen kuivilla. Nyt on kovaa, kun olen työkyvyttömyyseläkkeellä . Eli palkka on pienentynyt roimasti. Ei kuulemma kannata hakea muutosta maksukykyyn, kun on niin vähän aikaa jäljellä.
Tilaa aika velkaneuvojalle. Osoita, että haluat selviytyä.
Mites ja milloin aiot maksaa nuo velat takaisin miesystävälle ja vanhemmillesi?
Löysin tietoa etsiessäni tämän artikkelin: http://www.lainamarkkinat.fi/artikkelit/34-artikkelit/55-artikkeli
Artikkelissa on summattu hyviä tapoja veloista selviämiseen. Kirkon Diakonissalaitoksen tarjoamasta avusta en ollut ennen kuullutkaan.