Eipä ole koskaan tullut vastaan ihmistä kassajonossa jonka kädet tärisisivät ja joka pyörtyy pelosta. Ei ole koskaan koulussa kukaan tärissyt ja änkyttänyt pahasti. Kukaan ei mene koskaan sanattomaksi missään tilanteessa. Silti niin moni täälläkin valittaa pelkojaan ja jännittämistä. Ehkä liioittelette hieman?
Miksen nää missään
jännittäviä ihmisiä?
6517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Äläpäs vähättele, tuskin olet kokenut koskaan itse todellista paniikkia, pelkoja, jännitystä, ahdistusta, kauhua jopa yms. Riippuu ihmisestä mikä kullakin on. Ja kikkoja on mikä mihinkin auttaa, mutta joskus ei henkilö tiedä asioista vielä millä voi vaikuttaa. Itse en kärsi peloista, mutta nuorempi kun olin niin kokemusta on. Psyykkisiä syitä voi olla, mielenterveydellisiä, mutta kofeiini, alkoholi joillekin suklaa ym. voi aiheuttaa näitä. Mutta moni muukin asia esim. kirkas valo tai kylmyys ym. voi pahentaa oireita jne. tai stressi, väsymys. Eli stressi pois jne. Mutta asia ei ole yksioikoinen, jokainen on yksilö.
vedä yliannos kofeiinia niin tiedät missä tilassa muutama satatuhatta ihmistä elää joka päivä.
Esiintymisjännitys on aika yleistä. Nuoret tuntevat jännittävänä esim. toisen sukupuolen kanssa seurustelun. Sen sijaan en tunne ilman aihetta jännittämistä. Se on aika merkillinen asia. Luulen myös, että Suomessa jännitetään enemmän kuin muissa maissa. Suomalaisilla on sellainen kanssakäymisen kulttuuri. Usein ollaan hyvin varpaillaan ja pelätään mokaamista. Kasvatus on sellaista, että asetetaan tiukkoja käyttäytymisen vaatimuksia ja on jopa käyttäytymisen ohjekirjoja. Käyttäytymisessä epäonnistunutta sätitään ja syytetään mokaamisesta. Pitäisi vapautua. Käyttäytyminen on henkilökohtainen juttu, eikä sille pidä asettaa jäykkiä normeja.
kävi ilmi, että lääkkeiden käyttö on yleistä. Niillä saa lähes kaikki oireet kuriin. Toisaalta jännittäminen on usein pään sisäinen juttu. Omat oireet kuvitellaan suuremmiksi kuin ne ovatkaan. Syntyy noidankehä itsetarkkailusta.
on myös oppinut vuosien saatossa peittämään jännityksen ja pelon. Tarvitaan vain hieman näyttelijän lahjoja.
Itse olen ollut jännittäjä jo n. 15 vuoden ajan, se on mielestäni "tauti" josta hyvin harva pääsee koskaan täysin eroon. Yleisesti voin sanoa että vaiva on parantunut vuosien varrella, vaikka jotkin tilanteet ovat vieläkin täysin sietämättömiä (itsensä esittely, yleensä puheiden/esitelmien pito, joskus kahvikupin nostaminen). Mutta se, miksi et näe minun pyörtyvän kassalla tai seminaarissa ovat lääkkeet..näin se vaan on että ilman kunnon "troppeja" ei tämänhetkinen elämäni olisi mahdollista. En halua mitenkään glorifioida lääkkeitä, itselleni ne vain ovat olleet pelastus ja mahdollistaneet normaalielämän jatkumisen ja työssä pärjäämisen. Ja lyön vaikka vetoa että minunlaisiani on siellä kassajonossa muitakin, lääkkeiden käyttöä ei vaan päälle päin huomaa.