Raskaana ja epävarma

ei tuommoiset ajatukset tee sinusta huonoa äitiä. tietenkin tulevaisuus pelottaa, vauvahan muuttaa elämää aika paljon:) koita nyt nauttia raskaudestasi.;)

Muakin pelottaa välillä. Esikoinen täyttää 12v,jonka olen parikymppisenä saanut. Nyt 34vuotiaana raskaana rv33 6 ja kaksosia odotan. Olen myös yh. Välillä pelottaa tosi paljon,että muistaako sitä enää mitään,miten vauvoja hoidetaan,mutta onneksi enemmän on kyllä niitä tunteita,että kyllä mä pärjään. Kyllä se on varmaan kaikilla jossain vaiheessa,että pelottaa, odottaa sitten ensimmäistä tai viidettä vauvaa. Tsemppiä sulle ja uskon,että kaikki menee hyvin!!=)

et saatko koko lasta ollenkaan ja murehdi sitten vasta moisista asioista.

Me yritettiin lasta useamman kuukauden ennen kuin tärppäs. Aina, kun menkat alko, niin itketti ja masens. Sitten, kun raskaustesti näytti vihdoin plussaa, niin olin järkyttynyt. Mies oli avoimesti onnellinen, mutta mä itse valvoin pari yötä ja olin ihan peloissani. Vauvaa oli pitkään suunniteltu ja jonkun aikaa yritelty ja tosiaan kovasti kaivattu. Siltikin vei aikaa tottua ajatukseen, että kohta elämä muuttuu täysin. Yhä edelleen olen raskaana ja raskaus tuntuu hyvälle, mutta kyllä mä välillä mietin, että miten elämä sujuu sitten vauvan synnyttyä. Mussa on vähän "uranaisen" vikaa. Tykkään mun työstä ihan sikana ja just nyt olisi hyvät etenemismahdollisuudet ja mua huolettaa, että pystynkö tosiaan tekemään töitä kohtuudella ilman, että perhe kärsii. Onneksi mun mies ei ole ihan yhtä työintoinen ja hän on jo ilmoittanut haluavansa pitää muutaman kuukauden vanhempainvapaasta. Itse en ole koskaan hoitanut pientä vauvaa, mutta uskon, että sen kyllä oppii. Uskon, että jotenkin sitä vaan jaksaa. Onhan niin monet muutkin jaksaneet. Lisäksi uskon, että saan läheisiltä tarpeen tullessa apua lasten hoidossa (toivon että joskus niitä lapsia on useampikin). Mä luulen, että olet jopa hyvä äiti, kun et pidä kaikkea itsestäänselvyytenä. Kyllä varmasti äitinä keksit keinot jaksaa.

Olen yh ja odotan toista lasta yksin. En pahemmin viitsi edes ajatella moisia asioita. Kyllä sitä sitten kai jaksaa, vaikka nyt raskausaikanakin olen joutunut sairaslomalle toistuvasti juuri uuvahtamisen vuoksi. Joskus kyllä tulee mieleen tuo kysymys, että osaanko. Silloin sanon sen ääneen lapselleni, että osaammeko sitten hoitaa vauvaa, ja hän aina vastaa nauraen, että kyllä äiti, kyllä me osaamme. Että kaipa se siitä...Jos lapsi luottaa noin paljon niin miksi aikuinen hötkyilee...

Ollaan paljon ystävien kanssa tästä puhuttu. Oikeastaan voisi sanoa, että jos ei yhtään huoleta ja pelota, niin silloin voi tulla ongelmia jälkeenpäin. Huolehtiminen, pieni pelko ja stressi kuuluvat asiaan.