Aikaisemmin aborttiblogissani on keskusteltu aiheesta pilaako raskaus kropan ja jos pilaa niin synnyttääkö kukaan adoptioon enää toiselle annettavaksi omaa lastaan - vai valitseeko siis mielummin abortin!
Vauvalehden, aihe vapaa, keskustelussa on 24.04.2009 aloitusketju: "Pilaako raskaus kropan?"
Joillakin pilaa, toisilla ei! Pilaa ja ei pilaa - iän ja elämän aiheuttamia muutoksia kroppaan ei voi välttää. Sektioista tulee arpia ja alapäähän voi tulla repeämiä ja muutoksia. Olisko niin älytöntä, että jotkut valitsevat sektion, jotta välttyisivät alapään muutoksilta? Kaikki on käynyt niin luonnottomaksi, että tuotakaan ei enää ihmettelisi! Ja kun on useita partnerisuhteita, niin alapäitä vertaillaan eikä niidenkään "kunto" ole enää merkityksetön. Eikä lasten saaminen saisi heikentää "arvoa"!
Aihetta on käsitelty täällä blogissa aikaisemminkin ja on kysytty, että jos raskaus pilaa kropan, niin synnyttäisikö enää kukaan lastaan adoptioon toiselle. Jos synnyttäisi, niin mikä olisi kropan ulkonäön menetyksen hinta? Kaikella on näes hintansa nykyään! Nykynainen saattaa olla sellainen, että hän valitsee mielummin abortin tästäkin syystä!
Pilaako raskaus kropan?
Ei/kyllä
261585
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
aika moni asia voi pilata kropan. rusketus vanhentaa ihoa ja lisää ryppyjä, lihominen ja sen jälkeen laihtuminen veltostaa ihoa, ikä tekee myös tehtävänsä... mutta, vanhetaan arvokkaasti. otetaan aurinkoa maltilla, tehdään lapsia iloksemme ja vanhuuden turvaksi, ja koitetaan pitää huoli linjoistamme.
Totta mooses pilaa. Läskit löllyy, tisseistä tulee niskaan heiluvat tyhjät nahkalaput ja maha löllyy polvissa. Siitä riippuen onko kokenut alatiesynnytyksen vai sektion, on sitten hehtaarin kokoinen arpinen aukko alhaalla tai rumasti irvistävä arpiröyhelö aavistuksen ylempänä. Lopputulos aina yhtä hirveä. Ei kyllä kannata synnyttää ensimmäistäkään, ei edes itselle saati toiselle. (Tai sitten jotain ihan muuta.)
paikat mennä piloille vaikkei ulospäin ehkä näykään.. Ei minulla käynyt mitään luettelemiasi asioita, ei vaikka välilihakin leikattiin. Tiukaksi on kehuttu synnytyksenkin jälkeen, tai sitten tapaukset on ollu vaan harvinaisen hyvin varustettuja.. ;D Kehtaan kulkea bikineissä eikä monikaan mua tuntematon meinaa edes littanamahastani uskoa että olen ollut raskaanakin :) Okei, tissit hiukan lerpahti imetyksestä (onneksi ovat pienehköt) mutta harvapa niitä paljaana muutenkaan näkee :D tosin tuskin ne ilman imetystäkään ikuisuutta yhtä nuoruudenterhakoina säilys.. niinkun ei muutkaan paikat. Ja arpia kehoon voi tulla myöhemmin muistakin leikkauksista.
Raskaus ja synnyttäminen ei pilaa mitään, JOS pitää huolta itsestään sekä raskauden aikana, että sen jälkeen.
"Ei minulla käynyt mitään luettelemiasi asioita, ei vaikka välilihakin leikattiin. Tiukaksi on kehuttu synnytyksenkin jälkeen, tai sitten tapaukset on ollu vaan harvinaisen hyvin varustettuja.. ;D " synnytys eli yksi ja tapaukset eli useampi synnytyksen jälkeen. Onkohan nykyisein lapsen isä sitten tiedossa? Entä oletko hankkinut steriloinnin vain meinaistko vielä lapsia saada jonkun lukuisten kumppaneittes kanssa? Haluaisitko lapsellesi/lapsillesi kunnon isän vai synnytätkö sen mukaan mitä tulet raskaaksi?
lapsen isästä erosin väkivallan ja jatkuvien riitojen takia.. ja sen jälkeen puhutaan useista vuosista ja niiden aikana olleista kumppaneista.. lienee ihan normaalia jos useita vuosia on sinkkuna, vai eikö? :D Ja nykyisin on ihan vakituinen kumppani, ollut jo pitkän aikaa, ja toivomme lapsia tulevaisuudessa! :)
ikivihantaa lajiketta kun kaikkien kokemustesi jälkeen vielä voit suunnitella tulevaisuudessa hankkivasi lapsen nykyisen kumppanisi kanssa. Jotenkin tässä jokin mättää, liioitteletko kenties? Ei silti eihän sekään ole rikos jos kirjoittelee satuja netissä...
Minkä siinä luulisit satuja olevan? Olin toki kovin nuori, melkein lapsi itsekin, kun sain ensimmäisen lapseni.
ja toiset on jo valmiiksi pilalla, henkisesti ja fyysisesti.. Pipipää, onnellista yksinäistä loppuelämää ;)
kaikkien kropan. Turhamaisuus on yleistä. Ja kaikki hinnoitellaan, kuulostaa jotenkin amerikkalaiselta ajatuskuviolta, kauneusleikkauksien luvattu maanosa niin pohjois-kuin etelä-. Mutta kuten filosofi Esa Saarinen kerran ilmaisi niin äitien "sankariläskit" ovat verrattavissa sotaveteraaniemme vammoihin, ei niitä tarvitse hävetä. Ne kertovat hyvällä tavalla eletystä elämästä. Olen synnyttänyt ja imettänyt, olen onnellinen siitä että olen saanut olla kasvualusta uudelle sukupolvelle, voin hyvillä mielin ajatella että elämäni jatkuu lapsissani. Ja vaikken ehtisi näkemään lapsenlapsia ennen kuolemaani niin en koe eläneeni turhaan. Henkiset arvot merkitsevät enemmän kuin kropan nuorekkuus. Jos kroppa on tärkeintä on parasta hoitaa ehkäisynsä ja olla hankkimatta lapsia.
ihan siitä miten nainen elää raskausaikana. Jos heittäytyy vain sängyn pohjalle koska "raskaus on sairaus" tyyliin, varmasti tulee pysyviä muutoksia kroppaan. Mutta sitten on myös tapauksia, että vaikka tekee mitä, ei kroppa palaudu. Itse olen kova liikkumaan niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Mutta siltikin, yhden lapsen jälkeen, en tuosta maha nahkastani pääse eroon. Lihakset ovat kyllä kunnossa. Mutta löysä nahka vain jää. Ja toisilla taas palautuu entisiin mittoihin aika helpostikin :) Myös tosiaan pitää muistaa että voi tulla niitä ei näkyviäkin haittoja. Alhaalla saattaa vaurioitua aika pahastikin paikat.
tulee niin eivät ne minun elämääni ole pilanneet. Repeämät oli pahat (vaikka väliliha leikattiin) mutta ne ommeltiin ja elämä on jatkunut. Eikä mieskään ole mitään valittanut.
muutakin. Ei tuo välilihan leikkaaminen olekaan paha. Mutta jos menee kokonaan pidätyskyvyt yms. taitaisi sinuakin haitata.
leikatuilla Afrikan naisilla se on yleisempää ja siellä vain osa pääsee leikkaushoitoon. Leikkauksistakin onnistuu vain 75 %. Suomessa tuosta erittäin epätodennäköisestä vaivasta ei tarvitse kärsiä. Vaihdevuosi-ikäisille tehtävät TVT-leikkaukset ovat suhteellisen pieniä päiväkirurgisia leikkauksia koska virtsanpidätyskyky heikkenee esim estrogeenituotannon pienentymisen takia. Eli Suomessa haitat ovat hoidettavissa!
leikkauksetkaan auta. Mutta niin onkin sitten harvoilla ihmisillä.
Jos ajatellaan ruumista / vartaloa niin olen välillä ihan ihmeissäni miten joku on tehnyt monta lasta ja on samassa kunnossa kuin nuoruusvuosinaan. Ja toisaalta sitten on naisia jotka ei ole koskaan synnyttänyt ja he ovat ylipainoisia, muodottomia kasoja. Eli ei se raskaus kropan muotoihin vaikuta, se kestää vain 9 kuukautta. Tärkeämpää on miten elää sitä ennen ja sen jälkeen. Ja alapää voi mennä pilalle monesta syystä, vaikka ei raskaana olisi ollutkaan. Jos miettii raskautta niin silloin ei kannata miettiä ulkoisia asioita vaan henkisiä.
maailmassa oikeen on.
En ainakaan vielä ole muutoksia huomannut. Saattaahan raskauden mukana tulla mm. raskausarpia yms. raskauteen "kuuluvia" ja niitäkin voi tietyllä tavalla koittaa estää esim. Rasvaaminen säännöllisesti. Minulla on monta ystävää joilla on ainakin yksi lapsi ja heille on raskauden jälkeen jäänyt 1-4 ylimääräistä kiloa. Huono ruokavalio raskauden aikana ja vähäinen liikunta, ne ei toivotut liika- raskauskilot aiheuttaa, ei raskaus. Ja tietysti mitä enemmän niitä "liika" kiloja tulee sitä enemmän iho venyy ja tulee esim. arpia.
Lapsen kantaminen ja synnyttäminen on ainoa mahdollisuus uudistaa ruumis. Elämä jatkaa kulkuaan uudessa ihmisessä, joka on nuoruudenkaunis, jos sellasta halutaan arvioida.
Jokaisen ihmisen ruumis kuihtuu ja katoaa. Ruumistamme emme saa täältä mukaamme elämän jälkeen. Jos lasta ei ole, on tuho ehdoton ja lopullinen. Vain uusissa sukupolvissa voi elämä uusiutua, jatkua ja kukoistaa, miltei loputtomiin.
tuohan lohduttaakin lapsetonta. Tuho. Kiitos vaan.
vähän mitä tänne laitat.
Joka sana on totta. Olisi tuon voinut sanoa vielä suoremminkin, nythän tyyli oli runollinen.
Joillakin palautuu kroppa tuosta vain. Ei tarvitse edes kauheasti tehdä mitään. Joillakin taas ei sitten millään palaudu.
Itse kuuluin niihin joiden ei tarttenut mitään tehdä. Mitä nyt tissit roikkuu ja on arpia täynnä, mutta muuten. Pääsin synnytyksestäkin helpolla.
Mutta sitten on tuttuja jotka eivät ole enää päässeet lähellekään samoihin kuin ennen.
palautuminen ennalleen synnytyksen jälkeen on jokseenkin toisarvoinen asia. Kun vaikkapa 30 vuotta on kulunut voi varmuudella todeta että ei vois vähempää kiinnostaa... Tärkeintä on että elämä jatkuu ja asioiden tärkeysjärjestys ei pyöri samojen asioiden ympärillä sitäkään vähää mitä nuorempana.
siitä minkä ikäisenä on raskaana ja synnyttää. Mitä nuorempana (täysikasvuisena) siis lapset saa, sitä vähemmän jää pysyviä muutoksia ja sitä paremmin kroppa palautuu! Kolmenkympin tietämillä palautuminen alkaa olla jo hidasta ja yhä epätäydellisempää.
Varsinkin hoikemmat naiset ovat usein tyytyväisiä niihin naisellisiin muotoihin joita raskaus jättää.