Olen jotenkin ihmeellisellä tavalla kouluttautunut sosiaaliselle alalle, vaikka ei mua kai ole koskaan voinut kutsua kovin sosiaaliseksi ihmiseksi. Lähisuhteet/kahdenkeskiset suhteet sujuu hyvin ja suhteet ihmisten kanssa jotka tunnen. Tutustun hitaasti ihmisiin. Tosin nuoruudessa oli pakko opetella tapa ottaa kontaktia uusiin ihmisiin. Olen tavallaan melko dominantti.
Olen myös melko itsekeskeinen. Olen huomannut että kun minulla on jotain asiaa niin otan kyllä kontaktin mutta jos ei ole niin muiden asioihin en oikein keksi mitään sanottavaa äkkiä, muutakuin nyökyttelyä tai muuta latteaa. Tosin jos tunnen ihmiset niin sitten helpommin otan osaa keskusteluhin ryhmissäkin. Saatan olla pitkään hiljaa ja sitten tokaista jotain tyhmää. Ei vaan ole mitään kummempaa sanottavaa, mutta silti voi tulla vaivaantunut olo siitä kun muut puhuu ja itse ei pysy edes ajatukset mukana toisen jutussa vaikka yrittää kuunnella. Jotenkin ei vaan niin kiinnosta toisen jutut jos ei liikuta henkilökohtaisella keskustelutasolla. Sitten tylsistyn aivan totaalisesti, mutta en haluaisi eristäytyäkään muista, koska se tietää useimmiten hankaluuksia, koska täytyy ihmisellä sosiaalisia suhteita olla.
Olen siis hidas ja hölmö/ tyhmä, melko hiljainen "maajussi" vaikka tyttö olen, voin keskustella hyvin vakavalla tasolla syvällisistä asioista tai sitten toinen vaihtoehto on se bimbo. Välillä taannun ihan teini-ikäisen tasolle ilmaisussani. Ilmaisuni on vähän köyhää.
Toisen ihmisen asemaan meneminen on välillä erittäin haastavaa, mikä estää työni hyvää jälkeä. Vaadin itseltäni melko paljon, mutta toisaalta saatan unohdella jotain asioita vaikka muka-olen-tarkka ja lopputuloksena on huono työn jälki. En useinkaan osaa olla tai käyttäytyä niin kuin älyllisesti tiedän että olisi hyvä.
Toisaalta olen ylpeä/ hyväksynyt/ viihdyn tässä höperössä ja ristiriitaisessa persoonallisuudessani, jonka olen perinyt. Työelämässä olo vaan vaikeutuu, kun olen joskus toivonut voivani muuttua kouluttautumalla sosiaaliselle alalle. Nyt ollaan sitten vähän huonossa jamassa ( niin kuin useimmitenkin...) koska töissä pitäsi pysyä laman takia, vaikka on ehkä väärällä alalla.
Että semmosta. Mites muut?
Epäsosiaalisuuttako?
Mun peroonasta.
2285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos ei osaa nähdä/kokea asioita toisen kannalta, eli ei pysty samaistumaan. Vaikka ihminen höpöttäisi kuinka paljon ja viihtyisi toisten kanssa, hän voi silti olla epäsosiaalinen tai sosiaalisesti tyhmä/köyhä jos tuo ominaisuus puuttuu. Itse viihdyn yksikseni aika paljon, koska muiden paskanjauhanta ei kiinnosta. Pidän ihmisistä, joiden kanssa olen samalla aaltopituudella. Olen sosiaalisesti älykäs, tiedän tismalleen, miten sanomiset tai tekemiset vaikuttavat ihmisiin. Olen hienotunteinen, koska luonteeni ei ole ilkeä, en toivo muille pahaa. Jos olisin ilkeä, voisin saada paljonkin pahaa aikaiseksi. Olen asiakaspalvelualalla ja viihdyn työssäni =)
kehityt ja et ainakaan ton perusteella vaikuta mitenkään epäsosiaaliselta.