Jahka kuuntelee pienen ihmisen puhetta, selviää, että väkemme vähäisimmät pelkäävät vieraita kulttuureja. Eikä ole ihme, koska perustyötä tekevien tilalle palkataan usein juuri tulokkaita. Virkamiehistöön ei nousta, jollei osata hyvin suomen tai erityisesti ruotsin kieltä.
Äänestäjissä on paljon väkeä, joka toimii perusammateissa. Ei ihme, että ulkomaalaisia väheksyvät mielipiteet saavat heidän keskuudessaan kannatusta. Pienissä kylissä asuvat pelkäävät jopa oman varallisuutensa puolesta, sillä vieraita ihmisiä epäillään enemmän kuin tuttuja.
Pelko on siinä mielessä jäytävä tunne, ettei se hellitä helposti, jos on päässyt juurtumaan jonkin syyn vuoksi ajatuksiin. Eikö liene joku tuuminutkin, että kaikkein herkimmät pelkäävät peräytyen, mutta jahka kasvattavat panssarin, he ovat mitä julmimpia käyttämään tunnetietouttaan hyväkseen.
Kaikkein voimattomin on helpoin kohde, minkä vuoksi esimerkiksi perheen lapsi voi joutua vainon kohteeksi. Vahvakin voi nöyrtyä, jos vastustaja alkaa käyttää heikointa lenkkiä painostamiseen. Itse asiassa vähän koulutusta omaava on heikoin lenkki, jota oppineisto höykyttää eri perustein kuin itseään.
Perusväki pelkää tulokkaita!
Vetosolmu
1213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oppineimmat osaavat suojautua ulkomaalaisten muuttajien kilpailua vastaan, vaan tavalliset pulliaiset eivät. Oikea rasismi onkin eri asia kuin pelko siitä, että maahanmuutto lisää kilpailua töissä entisestään. Onhan selviö, että muualta tullut pyrkii kilpaillen parempaan tulokseen kuin muu työväki. Oppineiden rasismi on tieteellistä, sillä he pyrkivät tutkimuksin todistamaan olevansa oikeassa. Mittaavat ihmisten kalloja ja punnitsevat aivoja yrittäen osoittaa, että jokin rotu on parempi kuin toinen. Tavallisen tallaajan rasismi on tunnepohjaista pelkoa, vaan oppineilla se on tunteetonta pyrkimystä osoittaa yli-ihmisyyttä muihin verrattuna. Hyväosaisten pelkona on sota, jonka otaksutaan syttyvän itänaapurin kanssa - ei niinkään länsimaiden kesken. Suomalaisten kohtalona on ollut olla välikätenä kahden eri kulttuurin saumassa, mutta koko ajan meillä on ollut enemmän halu samaistua läntisiin piireihin itsenäisyydemme aikana. On siis haluttu tehdä pesäero Venäjään, joka toisaalta antoi aikanaan meille mahdollisuuden kasvaa mittoihimme. Yhä kilvoittelemme paikastamme, mutta jos haluamme eurooppalaistua, meidän on pakko hyväksyä kulttuurien kirjo, vaikka sen tuleminen muuttaa tapojamme elää. Näin veteraanien juhlapäivänä on helppo todeta, että meidän on kyettävä tekemään päätös liittyä kaikkiin sellaisiin järjestöihin, jotka ovat turvanamme tulevaisuudessa.