Unohdanko koskaan

Itse en ajanut autoa,vaan lähdin kaveriksi ystävälleni,kun tämä pyysi mukaansa.Ja hän yritti avustaa minua,että saisin koiran pysymään takapenkillä.Ei tässä ketään voi syyttää,se oli vahinko.
Toisaalta olen syytellyt itseäni asiasta ja kysynyt itseltäni miltei päivittäin miks yleensä lähdin kaverini mukaan.Jos en olisi lähtenyt,niin minulle ei olisi tapahtunut mitään.Mutta olen luontteeltani auttavainen ja haluan auttaa,jos apua kysytään.Siis olenko tehnyt väärin,kun lähdin ystäväni avuksi??? Joka oli onnettomuus hetkellä raskaana,sai sitten kesällä terveen lapsen,joten siltäkin osalta kaikki meni hyvin,ei vauvalle käynyt mitään,vaan syntyi terveenä.
Ja se onnettomuus sattui,illalla klo 22.00 aikoihin,tuskin silloin on pieniä koululaisia liikkeellä.
Tätä just pelkäsin,että juttuuni suhtaudutaan näin :(

Minsku kirjoitti:

Itse en ajanut autoa,vaan lähdin kaveriksi ystävälleni,kun tämä pyysi mukaansa.Ja hän yritti avustaa minua,että saisin koiran pysymään takapenkillä.Ei tässä ketään voi syyttää,se oli vahinko.
Toisaalta olen syytellyt itseäni asiasta ja kysynyt itseltäni miltei päivittäin miks yleensä lähdin kaverini mukaan.Jos en olisi lähtenyt,niin minulle ei olisi tapahtunut mitään.Mutta olen luontteeltani auttavainen ja haluan auttaa,jos apua kysytään.Siis olenko tehnyt väärin,kun lähdin ystäväni avuksi??? Joka oli onnettomuus hetkellä raskaana,sai sitten kesällä terveen lapsen,joten siltäkin osalta kaikki meni hyvin,ei vauvalle käynyt mitään,vaan syntyi terveenä.
Ja se onnettomuus sattui,illalla klo 22.00 aikoihin,tuskin silloin on pieniä koululaisia liikkeellä.
Tätä just pelkäsin,että juttuuni suhtaudutaan näin :(

Lue lisää

Olen ollut kolarissa joten ymmärrän sinua,törmäsimme puuhun ulosajon seurauksena jolloin rintalastani murtui turvavyön puristuksessa joka onnekseen esti muut vammat.Sä joka yritit estää koiria tulee eteen istuitko itse edessä vai takana,ilmeisesti vyöt oli kiinni kun rintalasta sultakin murtui.

jasmiini kirjoitti:

Olen ollut kolarissa joten ymmärrän sinua,törmäsimme puuhun ulosajon seurauksena jolloin rintalastani murtui turvavyön puristuksessa joka onnekseen esti muut vammat.Sä joka yritit estää koiria tulee eteen istuitko itse edessä vai takana,ilmeisesti vyöt oli kiinni kun rintalasta sultakin murtui.

Lue lisää

Oliko ystäväsi raskaana monennellako kuulla??

jasmiini kirjoitti:

Olen ollut kolarissa joten ymmärrän sinua,törmäsimme puuhun ulosajon seurauksena jolloin rintalastani murtui turvavyön puristuksessa joka onnekseen esti muut vammat.Sä joka yritit estää koiria tulee eteen istuitko itse edessä vai takana,ilmeisesti vyöt oli kiinni kun rintalasta sultakin murtui.

Lue lisää

Minun ystäväni ajoi sitä autoa.Kolari sattui huhtikuulla ja ystäväni synnytti kesäkuun lopulla terveen vauvan.Ystävältäni murtui rintalasta ja minulta murtui solisluu oikealta puolen.Sain myös aikamoisia mustelmia ympäriinsä,ja kuhmun otsaani.Myöhemmin myös nenänvarsi meni mustaksi.
Todennäköisesti turvavyö aiheutti solisluun murtuman ja mustelmat.Kuhmu otsaan tuli siitä,kun se toinen koira,joka pyrki etupenkille lensi ensin päin tuulilasi ja siitä sitten syliin.Joten löimme "viisaat päät" koiran kans yhteen.
Tsemppiä kaikille kolareista selvinneille,toivottavasti me joskus pystyisimme toipumaan ja unohtamaan kaikki ikävät asiat.Vaikka se voi helpommin sanottu,kuin tehty.Koska sitä ei saa enään tapahumattomaksi,mikä on tapahtunut.
Mutta Rauhallista Joulua Ja Parempaa Uutta Vuotta Kaikille,jotka ovat joutuneet johokin onnettomuuteen.

Minsku kirjoitti:

Minun ystäväni ajoi sitä autoa.Kolari sattui huhtikuulla ja ystäväni synnytti kesäkuun lopulla terveen vauvan.Ystävältäni murtui rintalasta ja minulta murtui solisluu oikealta puolen.Sain myös aikamoisia mustelmia ympäriinsä,ja kuhmun otsaani.Myöhemmin myös nenänvarsi meni mustaksi.
Todennäköisesti turvavyö aiheutti solisluun murtuman ja mustelmat.Kuhmu otsaan tuli siitä,kun se toinen koira,joka pyrki etupenkille lensi ensin päin tuulilasi ja siitä sitten syliin.Joten löimme "viisaat päät" koiran kans yhteen.
Tsemppiä kaikille kolareista selvinneille,toivottavasti me joskus pystyisimme toipumaan ja unohtamaan kaikki ikävät asiat.Vaikka se voi helpommin sanottu,kuin tehty.Koska sitä ei saa enään tapahumattomaksi,mikä on tapahtunut.
Mutta Rauhallista Joulua Ja Parempaa Uutta Vuotta Kaikille,jotka ovat joutuneet johokin onnettomuuteen.

Lue lisää

80 luvulla ystäväni menetti lapsensa hän oli raskaana kuudennella kuulla,kolarissa turvavyö suojasi äidin mutta lapsi syntyi kuolleena.Nykyään on olemassa vatsavöitä jolla raskaana olevan äidin turvavyö saadaan ohjattua lantion päälle näin keskenmenon riski pienenee.Ystävälläsi oli onni mukana jos vatsavyötä ei ollut.

katri kirjoitti:

80 luvulla ystäväni menetti lapsensa hän oli raskaana kuudennella kuulla,kolarissa turvavyö suojasi äidin mutta lapsi syntyi kuolleena.Nykyään on olemassa vatsavöitä jolla raskaana olevan äidin turvavyö saadaan ohjattua lantion päälle näin keskenmenon riski pienenee.Ystävälläsi oli onni mukana jos vatsavyötä ei ollut.

Lue lisää

Ystävälläni oli turvavyö vatsan yläosalla.Ehkä sen vuoksi,lapsi selvisi onnettomuudesta.Ystäväni oli se joka,soitti apua paikalle,hän pääsi autosta itse ulos.Minut jouduttiin irroittamaan autosta,koska vänkärin puoleinen ovi ei auennut.Mutta pystyin itse irroittamaan turvavyön,koska se painoi oikeaa olkapäätä.Kipu oli aivan hirveä olkapäässä,pelkäsin aivan valtavasti,koska en tiennyt mitä mulle oli käynyt.
Mutta tieto solisluun murtumasta helpotti.Vietin yhden yön sairaalassa,vaikka pelkäsin koko ajan,että mulla on jokin vakavampi vamma,ja luulin että juodun olemaan sairaalassa pitempäänkin.Toisaalta se oli helpotus,kun sain tietää että kyseessä oli solisluun murtuma.Ja sitten kun seuraavana päivänä pääsin kotiin,huomasin vasta ne hirveät mustelmat kehollani.Mustelmat olivat juuri sillä alueella,missä turvavyö oli ollut.Järkytyin,kun näin ne mustelmat.
Nyt kun kuulen jossain hälytysajoneuvojen äänet,niin se onnettomuus tulee mieleen,missä itse olin.
Mutta nyt on alkanut hieman helpottamaan,kun olen täällä kirjoitellut,ja on muitakin jotka on kokenut jokin onnettomuuden.Kiitos,kun joku myös ymmärtää miltä tuntuu,kun on asia jota ei pysty uhontamaan.=)

Minsku kirjoitti:

Ystävälläni oli turvavyö vatsan yläosalla.Ehkä sen vuoksi,lapsi selvisi onnettomuudesta.Ystäväni oli se joka,soitti apua paikalle,hän pääsi autosta itse ulos.Minut jouduttiin irroittamaan autosta,koska vänkärin puoleinen ovi ei auennut.Mutta pystyin itse irroittamaan turvavyön,koska se painoi oikeaa olkapäätä.Kipu oli aivan hirveä olkapäässä,pelkäsin aivan valtavasti,koska en tiennyt mitä mulle oli käynyt.
Mutta tieto solisluun murtumasta helpotti.Vietin yhden yön sairaalassa,vaikka pelkäsin koko ajan,että mulla on jokin vakavampi vamma,ja luulin että juodun olemaan sairaalassa pitempäänkin.Toisaalta se oli helpotus,kun sain tietää että kyseessä oli solisluun murtuma.Ja sitten kun seuraavana päivänä pääsin kotiin,huomasin vasta ne hirveät mustelmat kehollani.Mustelmat olivat juuri sillä alueella,missä turvavyö oli ollut.Järkytyin,kun näin ne mustelmat.
Nyt kun kuulen jossain hälytysajoneuvojen äänet,niin se onnettomuus tulee mieleen,missä itse olin.
Mutta nyt on alkanut hieman helpottamaan,kun olen täällä kirjoitellut,ja on muitakin jotka on kokenut jokin onnettomuuden.Kiitos,kun joku myös ymmärtää miltä tuntuu,kun on asia jota ei pysty uhontamaan.=)

Lue lisää

Sain kehooni komeat mustelmat niihin kohtiin johon turvavyö puristi kolarin sattuessa,kiitos vyön selvisin vähällä ja mustelmatkin hävisivät ajan kuluessa.Koeta jaksaa ajattele positiivisesti niin olen itse jaksanut eteenpäin,mua raivostuttaa tälläkin palstalla kommentoineet tyypit jotka eivät ole olleet kolarissa mutta antavat mukamas hyviä neuvoja.Eräs kommentti aiemmin tytölle joka oli ollut kolarissa oli että mitä itket kun olit takapenkillä etkä ajanut,vain kolarin kokenut voi ymmärtää niitä tuntoja mitä siihen liittyy.Olen nyt raskaana ja olen hankkinut ns. vatsavyön jolla vyö saadaan lantion päälle pois sikiön päältä,ystävälläsi oli onni matkassa jos vyö oli vatsan päällä riski liukua vyön alta on olemassa mutta onnekseen selvisitte molemmat vähällä,hyvää joulua teille........

mustelma kirjoitti:

Sain kehooni komeat mustelmat niihin kohtiin johon turvavyö puristi kolarin sattuessa,kiitos vyön selvisin vähällä ja mustelmatkin hävisivät ajan kuluessa.Koeta jaksaa ajattele positiivisesti niin olen itse jaksanut eteenpäin,mua raivostuttaa tälläkin palstalla kommentoineet tyypit jotka eivät ole olleet kolarissa mutta antavat mukamas hyviä neuvoja.Eräs kommentti aiemmin tytölle joka oli ollut kolarissa oli että mitä itket kun olit takapenkillä etkä ajanut,vain kolarin kokenut voi ymmärtää niitä tuntoja mitä siihen liittyy.Olen nyt raskaana ja olen hankkinut ns. vatsavyön jolla vyö saadaan lantion päälle pois sikiön päältä,ystävälläsi oli onni matkassa jos vyö oli vatsan päällä riski liukua vyön alta on olemassa mutta onnekseen selvisitte molemmat vähällä,hyvää joulua teille........

Lue lisää

On mukava,kun on näin ihania ihmisiä olemassa.Minulla on ollut sellainen tunne,että ystävät kaikkoaa ympäriltäni heti,kun alan puhua kokemastani onnettomuudesta.Omasta mielestä,oloani helpottaa se,kun voin puhua asiasta.Mutta jotkut vain sanovat,että miksi vanhoista asioista pitää aina puhua.
ILOISTA JOULUA KAIKILLE JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2004

kakarat on kakaroita. Ei niillä väliä. Toivottavasti koirille ei sattunut mitään. Ja onneksi itse selvisitte!

hffdh kirjoitti:

kakarat on kakaroita. Ei niillä väliä. Toivottavasti koirille ei sattunut mitään. Ja onneksi itse selvisitte!

En ole kakara,vaan aivan täysikäinen ihminen( 30:nen).
Ja koirat myös selvisi,kuten mekin ihmiset.Meillä oli onnea,sillä siinä olisi voinut käydä pahemminkin.Ajattele tapausta itsesi tai lähimmäisesi kohdalle,miten silloin suhtautuisit asiaan?
Minulla on onnettomuuden jälkeen ollut monia unettomia öitä ja olen usein itkenyt itseni uneen.

...ensmmäinen vastaus ja sinä solvauksia! En ymmärrä miten tollaset solvaavat ihmiset jaksaa täällä lukee toisten juttui?!?!?
"Toivottavasti edes tuli tämmöinen mieleen eikä vain oma napa"
Ihmettelijä, sun kantsis hankkia jotain muuta tekemistä kuin olla täällä solvaamassa toisia, oletko kuullut että ihmisillä on tunteet?!?!

Minun vammoistani vielä...
Minä löin pääni auton kojelautaan. Minulta murtui selkäranka kahdesta kohtaa, toinen solisluu ja molemmat lapaluut ja kaulaani tuli haava sentin päähän kaulan valtimosuonesta.

Ambulanssilääkärit eivät antaneet mitään elintoiveita. Olinkin onnettomuuden jälkeen melkein kaksi kuukautta tajuttomana.
Tässä kuitenkin vielä silti ollaan - valitettavasti!!

Oliko onnettomuudessanne uhreja vastapuolelta vai olivatko kaikki autostanne,istuitko takana entä turvavyöt??? Kuinka pahoin sun kävi?

upe kirjoitti:

Oliko onnettomuudessanne uhreja vastapuolelta vai olivatko kaikki autostanne,istuitko takana entä turvavyöt??? Kuinka pahoin sun kävi?

Minunkin kohtalonani oli olla mukana syyttömänä osapuolena,eräänä viikonloppuna oltiin viättämässä iltaa tyttökaverini ja hänen poikaystävänsä kanssa ajeltiin ihan rauhallisesti kun sivutieltä tuli rekka yllättäen eteen johon sitten törmäsimme.Minulta halvaantui vasen käsi,sain lisäksi aivovamman ja kärsin keskittymis sekä muisti ongelmista ehkä pahinta nuorelle tytölle oli kun menetin ulkonäköni totaalisesti,sen takia en mielelläni liiku ulkona.

#Anna kirjoitti:

Minunkin kohtalonani oli olla mukana syyttömänä osapuolena,eräänä viikonloppuna oltiin viättämässä iltaa tyttökaverini ja hänen poikaystävänsä kanssa ajeltiin ihan rauhallisesti kun sivutieltä tuli rekka yllättäen eteen johon sitten törmäsimme.Minulta halvaantui vasen käsi,sain lisäksi aivovamman ja kärsin keskittymis sekä muisti ongelmista ehkä pahinta nuorelle tytölle oli kun menetin ulkonäköni totaalisesti,sen takia en mielelläni liiku ulkona.

Lue lisää

miten muiden kävi olitko edessä ym...???

upe kirjoitti:

miten muiden kävi olitko edessä ym...???

Kaverini poikaystävä ajoi minä olin takapenkillä auto oli niin vanha ettei siinä ollut takana turvavöitä joita olisin käyttänyt koska tein niin aina vanhempienikin autossa esim.Tämä koitui kohtalokseni sillä edessä istuneet selvisivät vähillä vammoilla tilanteeseen nähden.On turha miettiä miksi lähdit mukaan tehty mikä tehty tyydy kohtaloosi,monesti itken itseni uneen kun ajattelen että olisimpa malli tai edes voisinpa lähteä viikonloppuna ulos bailaamaan,mut tällä naamalla saisit muut tölläämään eikä kellään ois enää kivaa.....sääli itkettää kirjoittaa tätä.Ajatelkaa hyvät nuoret ottakaa tästä opiksi sillä en voi ymmärtää että jätetään turvavyöt kiinnittämättä vaikka ne olisivatkin tarjolla.Kun istut autoon ensi kerralla taaksekin muistele minua ÄLÄ PILAA ULKONÄKÖÄSI SEKÄ TERVEYTTÄSI KIINNITÄ TURVAVYÖSI rauhaisaa joulua kaikille ketkä vaivautu lukemaan.

#Anna kirjoitti:

Minunkin kohtalonani oli olla mukana syyttömänä osapuolena,eräänä viikonloppuna oltiin viättämässä iltaa tyttökaverini ja hänen poikaystävänsä kanssa ajeltiin ihan rauhallisesti kun sivutieltä tuli rekka yllättäen eteen johon sitten törmäsimme.Minulta halvaantui vasen käsi,sain lisäksi aivovamman ja kärsin keskittymis sekä muisti ongelmista ehkä pahinta nuorelle tytölle oli kun menetin ulkonäköni totaalisesti,sen takia en mielelläni liiku ulkona.

Lue lisää

Ota ilo irti elämästä,vaikka mitä muut sanoisi.Älä välitä vaan ole oma itsesi,et voi vammallesi mitään.Minäkin kauhistui,kun menin onnettomuuden jälkeen kauppaan,kun ihmiset tuijottivat minua.Sitten eräs naapuri tuli kysymään,siellä kaupassa minulta,että mitä minulle on tapahtunut.Sanoin vain,että ole ollut kolarissa,enkä sen kummemmin ajatellut,että miksi se naapuri kyseli.Vasta kotona,huomasin että nenävarressani oli mustelma molemmin puolin.Silloin ajattelin ensin,että kehtaanko mennä mihinkään,ennen kuin mustlmat häviää kasvoistani,mutta eräs ystäväni sanoi,että ei mustelmissa ole mitään häpeämistä.
Tämä on tietty aivan eri asia,kuin mitä sinun kohdalla.Ethän tykännyt tästä huonoa,en halua tarkoittaa pahaa.
Jaksamisia sinulle,ja elä omaa elämää,älä välitä muista mitä ne sanoo,vaan pidä rima korkealla. Hyvää Joulua Ja Parempaa Uutta Vuotta

Minsku kirjoitti:

Ota ilo irti elämästä,vaikka mitä muut sanoisi.Älä välitä vaan ole oma itsesi,et voi vammallesi mitään.Minäkin kauhistui,kun menin onnettomuuden jälkeen kauppaan,kun ihmiset tuijottivat minua.Sitten eräs naapuri tuli kysymään,siellä kaupassa minulta,että mitä minulle on tapahtunut.Sanoin vain,että ole ollut kolarissa,enkä sen kummemmin ajatellut,että miksi se naapuri kyseli.Vasta kotona,huomasin että nenävarressani oli mustelma molemmin puolin.Silloin ajattelin ensin,että kehtaanko mennä mihinkään,ennen kuin mustlmat häviää kasvoistani,mutta eräs ystäväni sanoi,että ei mustelmissa ole mitään häpeämistä.
Tämä on tietty aivan eri asia,kuin mitä sinun kohdalla.Ethän tykännyt tästä huonoa,en halua tarkoittaa pahaa.
Jaksamisia sinulle,ja elä omaa elämää,älä välitä muista mitä ne sanoo,vaan pidä rima korkealla. Hyvää Joulua Ja Parempaa Uutta Vuotta

Lue lisää

En tykkää pahaa! Kiva kun jotkut haluaa keskustella olisi kiva kun mahdollisimman monet saman kokeneet kirjoittelisivat.. kysykää vaan rohkeesti niin vastailen.

#Anna kirjoitti:

En tykkää pahaa! Kiva kun jotkut haluaa keskustella olisi kiva kun mahdollisimman monet saman kokeneet kirjoittelisivat.. kysykää vaan rohkeesti niin vastailen.

Meitä ihmisiä on "moneen junaan".Toiset eivät välitä,siitä miltä toista tuntuu,kun on kokenut kovia.Ymmärrän tosiaan,miltä sinusta tuntuu,on varmman orpo olo,kun tietää olevansa erillainen kuin muut.Kuten aiemmin sanoin,että pidä rima korkealla.Tämä ei liity mitenkään,kokemaani onnettomuuten,mutta olen myös koulukiusattu ja minut on kerran pahoinpidelty.
Siksi,sen kolarin jälkeen,minä olen ollut aika lailla myös masentunut.Ja miettinyt,että olenko tosiaan niin huono ihminen,että minulle tapahtuu kaikelaisia pahoja asioita.Mutta kokoan aina itseni,ajattelemalla että on minussa ehkä jotain hyvääkin,otan toiset ihmiset huomioon.
Vielä kerran sanon,että tsemppiä sinulle,sinäkin olet varmaan hyvä ihminen. :) huuleen!!!!

upe kirjoitti:

Oliko onnettomuudessanne uhreja vastapuolelta vai olivatko kaikki autostanne,istuitko takana entä turvavyöt??? Kuinka pahoin sun kävi?

Kas kun sitä autoa ei koskaan ole saatu kiinni, joka meitä kiusasi ja kysymys onkin, kiusasiko vai oliko medän automme kuljettajan kokemattomuutta??!!! Niihin kysymyksiin tietäisi vain automme kuljettaja vastauksen, jos enää muistaa?! Minua ei asia niin kiinnosta, sillä yritän itse pitä itseni jotenkin kondiksessa!

Meillä oli kyllä kaikilla turvavyöt kiinni, jonka takia rintakehäni särkikin vuosia. Nykyisin se menee enkä sitä niin tunne JOS ei kukaan koske rintakehääni.

Autossa en suostu enää istumaan jos sitä ajaa joku nuori ja jos menemme kaupungin ulkopuolelle. Tiedän tuon kuullostavan typerältä enkä halua siitä kuulla kommentteja. Minä en vain voi luonnolleni mitään. Pelkään myös autossa aina jos joku jonka kyydissä olen niin ajaa ylinopeutta. Pelkään silti vaikka me emme ajaneet silloin onnettomuushetkenäkään yli sallitun nopeuden.

vammautunut yli 8-vuotta si... kirjoitti:

Kas kun sitä autoa ei koskaan ole saatu kiinni, joka meitä kiusasi ja kysymys onkin, kiusasiko vai oliko medän automme kuljettajan kokemattomuutta??!!! Niihin kysymyksiin tietäisi vain automme kuljettaja vastauksen, jos enää muistaa?! Minua ei asia niin kiinnosta, sillä yritän itse pitä itseni jotenkin kondiksessa!

Meillä oli kyllä kaikilla turvavyöt kiinni, jonka takia rintakehäni särkikin vuosia. Nykyisin se menee enkä sitä niin tunne JOS ei kukaan koske rintakehääni.

Autossa en suostu enää istumaan jos sitä ajaa joku nuori ja jos menemme kaupungin ulkopuolelle. Tiedän tuon kuullostavan typerältä enkä halua siitä kuulla kommentteja. Minä en vain voi luonnolleni mitään. Pelkään myös autossa aina jos joku jonka kyydissä olen niin ajaa ylinopeutta. Pelkään silti vaikka me emme ajaneet silloin onnettomuushetkenäkään yli sallitun nopeuden.

Lue lisää

Mitä jotkut ajattelevat.Ne ei välttämättä ymmärrä,miltä tuntuu,kun on joutunut kokemaan kovia.Minä ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu.Itsekkin pelkään aina,kun olen auton kyydissä.Tässä syksyllä,olin veljeni kyydissä ja hänellä on "raskas" kaasujalka,silloin pelkäsin todella paljon,mutta kun sanoin hänelle vauhdista,niin hän hiljensi vauhtia.
Pidä rima korkealla.Jaksamisia sinullekkin =)

Minsku kirjoitti:

Mitä jotkut ajattelevat.Ne ei välttämättä ymmärrä,miltä tuntuu,kun on joutunut kokemaan kovia.Minä ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu.Itsekkin pelkään aina,kun olen auton kyydissä.Tässä syksyllä,olin veljeni kyydissä ja hänellä on "raskas" kaasujalka,silloin pelkäsin todella paljon,mutta kun sanoin hänelle vauhdista,niin hän hiljensi vauhtia.
Pidä rima korkealla.Jaksamisia sinullekkin =)

Lue lisää

Koetetaan jaksaa eteenpäin ymmärrän teitä vaikka olen jo selvinnyt omista vammoistani on kolari mielessä jatkuvasti henkisenä rasitteena etenkin näin jouluna kun se sattui aattona.Voitte lukea tältä palstalta `/joulutrakedia 95/ tarkemmin.Hyvää joulua teille.

vammautunut yli 8-vuotta si... kirjoitti:

Minun vammoistani vielä...
Minä löin pääni auton kojelautaan. Minulta murtui selkäranka kahdesta kohtaa, toinen solisluu ja molemmat lapaluut ja kaulaani tuli haava sentin päähän kaulan valtimosuonesta.

Ambulanssilääkärit eivät antaneet mitään elintoiveita. Olinkin onnettomuuden jälkeen melkein kaksi kuukautta tajuttomana.
Tässä kuitenkin vielä silti ollaan - valitettavasti!!

Lue lisää

paha kun jäit henkii omasta mielestäsi? onko sinulla paljon kipuja? Kirjoituksesi kosketti minua koska toivoisin tyttärelleni et hän selviäis edes rullatuoliin. Tiedän kyllä ettei tyttöni olisi onnellinen, mutta minulle sekin olis parempi kuin nykyinen tilanne. katso tyttöni rakas onnettomuudessa

vammautunut yli 8-vuotta si... kirjoitti:

Kas kun sitä autoa ei koskaan ole saatu kiinni, joka meitä kiusasi ja kysymys onkin, kiusasiko vai oliko medän automme kuljettajan kokemattomuutta??!!! Niihin kysymyksiin tietäisi vain automme kuljettaja vastauksen, jos enää muistaa?! Minua ei asia niin kiinnosta, sillä yritän itse pitä itseni jotenkin kondiksessa!

Meillä oli kyllä kaikilla turvavyöt kiinni, jonka takia rintakehäni särkikin vuosia. Nykyisin se menee enkä sitä niin tunne JOS ei kukaan koske rintakehääni.

Autossa en suostu enää istumaan jos sitä ajaa joku nuori ja jos menemme kaupungin ulkopuolelle. Tiedän tuon kuullostavan typerältä enkä halua siitä kuulla kommentteja. Minä en vain voi luonnolleni mitään. Pelkään myös autossa aina jos joku jonka kyydissä olen niin ajaa ylinopeutta. Pelkään silti vaikka me emme ajaneet silloin onnettomuushetkenäkään yli sallitun nopeuden.

Lue lisää

Moikka! aika surullista luettavaa tuo kertomuksesi onnettomuudesta.tosi ikävää kun nuori nainen joutuu pyörätuoliin ja elämä pitää aloittaa alusta.elämän pitää silti jatkua kaikesta huolimatta.toivonkin sinulle hyvää joulun jatkoa ja parempaa uuttavuotta 2004 ps.voit meilailla minulle jos haluat,ois kiva vaihtaa ajatuksia enemmänkin.osoite:[email protected]

äiti kirjoitti:

paha kun jäit henkii omasta mielestäsi? onko sinulla paljon kipuja? Kirjoituksesi kosketti minua koska toivoisin tyttärelleni et hän selviäis edes rullatuoliin. Tiedän kyllä ettei tyttöni olisi onnellinen, mutta minulle sekin olis parempi kuin nykyinen tilanne. katso tyttöni rakas onnettomuudessa

Lue lisää

Minä olen ajatellut paljon.Kaikenlaista on käynyt mielessäni.Olen jopa ajatellut,että olisimpa kuollut siinä kolarissa,kun minulla on tosi vähän ystäviä.Nyt jouluna laitoin joulutervehdyksen,sille ystävälleni jonka kans olin,siinä onnettomuudessa.Hän ei ole laittanut minkäänlaista joulutervehdystä takaisin.Olen ihminen joka ajattelee muitakin.Mutta ystäväni,ei taida välittää miltä minusta tuntuu :(.
Minulla tuntuu edelleen kipua olkapäässä,en vielä pysty kunnolla nukkumaan oikealla kyljellä,kun oikean solisluun seutuun alkaa koskea,ja sitä alkaa särkeä.
Minä ymmärrän sinua täysin,että iltaisin sinä alat ajatella tytärtäsi.Mutta ei siinä mitään pahaa ole,koska olisi varmaa ihanampaa,kun lapsesi olisi lähelläsi.
Minullekin tulee se kolari,aina iltaisin mieleen,ja sitä alkaa miettiä,että miks en kuollut siinä,tuskin kukaan olisi minua surrut,paitsi oma äitini,joka aina sanoo minulle,että se on tapahtunut,mitä on tapahtunut.eikä sille voi mitään.Toinen asia mitä usein mietin,on se,että oliko sillä kolarilla jokin tarkoitus,halusiko joku päästä minusta eroon.Olen tämän kaiken tapahtuneen lisäksi ollut koulukiusattu ja minut on kerran pahoinpidelty.
Niinpä olen ajatellut,että minusta halutaan päästä eroon.
Onneksi minulla on ymmärtävä avopuoliso,ja muutama hyvä ystävä.
Avopuolisoni ja äitini kanssa pystyn puhumaan siitä kolarista,mutta muiden kanssa välttelen asiaa.Koska se ystäväni,jonka kanssa olin siinä kolarissa,on antanut ymmärtää,että asiasta ei tarvi puhua ja että se pitää kokonaan unohtaa.
Mutta minä en unohda,varmaan en koskaan.
Toivottavasti saat tyttäresi vielä kotiin.Halauksia teille,yrittäkää jaksaa.Minäkin yritän jaksaa,vaikka vaikeaa se on.

Minsku kirjoitti:

Minä olen ajatellut paljon.Kaikenlaista on käynyt mielessäni.Olen jopa ajatellut,että olisimpa kuollut siinä kolarissa,kun minulla on tosi vähän ystäviä.Nyt jouluna laitoin joulutervehdyksen,sille ystävälleni jonka kans olin,siinä onnettomuudessa.Hän ei ole laittanut minkäänlaista joulutervehdystä takaisin.Olen ihminen joka ajattelee muitakin.Mutta ystäväni,ei taida välittää miltä minusta tuntuu :(.
Minulla tuntuu edelleen kipua olkapäässä,en vielä pysty kunnolla nukkumaan oikealla kyljellä,kun oikean solisluun seutuun alkaa koskea,ja sitä alkaa särkeä.
Minä ymmärrän sinua täysin,että iltaisin sinä alat ajatella tytärtäsi.Mutta ei siinä mitään pahaa ole,koska olisi varmaa ihanampaa,kun lapsesi olisi lähelläsi.
Minullekin tulee se kolari,aina iltaisin mieleen,ja sitä alkaa miettiä,että miks en kuollut siinä,tuskin kukaan olisi minua surrut,paitsi oma äitini,joka aina sanoo minulle,että se on tapahtunut,mitä on tapahtunut.eikä sille voi mitään.Toinen asia mitä usein mietin,on se,että oliko sillä kolarilla jokin tarkoitus,halusiko joku päästä minusta eroon.Olen tämän kaiken tapahtuneen lisäksi ollut koulukiusattu ja minut on kerran pahoinpidelty.
Niinpä olen ajatellut,että minusta halutaan päästä eroon.
Onneksi minulla on ymmärtävä avopuoliso,ja muutama hyvä ystävä.
Avopuolisoni ja äitini kanssa pystyn puhumaan siitä kolarista,mutta muiden kanssa välttelen asiaa.Koska se ystäväni,jonka kanssa olin siinä kolarissa,on antanut ymmärtää,että asiasta ei tarvi puhua ja että se pitää kokonaan unohtaa.
Mutta minä en unohda,varmaan en koskaan.
Toivottavasti saat tyttäresi vielä kotiin.Halauksia teille,yrittäkää jaksaa.Minäkin yritän jaksaa,vaikka vaikeaa se on.

Lue lisää

minä uskon siihen, että kaikilla tapahtumilla on tarkoituksensa. Minä ainakin olen kiitollinen, että saan käydä katsomassa tyttöäni. Hänen menettäminen olisi ehkä ollut liikaa minulle, vaikka joskus mietinkin että olisiko hänelle itselle ollut parempi päästä pois kuin jäädä tiedottomana sänkyyn. Me äidit kun rakastamme lapsiamme.Meille lapsen menetys varmaan sattuu eniten.Toivon sinulle elämäniloa ja jaksamista.Paljon minäkin mietin miksi tytön onnettomuus sattui meidän kohdalle, kun meilläoli vuoden sisällä sattununu jo paljon raskaita asioita, mutta uskon siihen ettei meille anneta enempää kuin jaksamme kantaa.Minkä ikäinen sinä olet?

äiti kirjoitti:

minä uskon siihen, että kaikilla tapahtumilla on tarkoituksensa. Minä ainakin olen kiitollinen, että saan käydä katsomassa tyttöäni. Hänen menettäminen olisi ehkä ollut liikaa minulle, vaikka joskus mietinkin että olisiko hänelle itselle ollut parempi päästä pois kuin jäädä tiedottomana sänkyyn. Me äidit kun rakastamme lapsiamme.Meille lapsen menetys varmaan sattuu eniten.Toivon sinulle elämäniloa ja jaksamista.Paljon minäkin mietin miksi tytön onnettomuus sattui meidän kohdalle, kun meilläoli vuoden sisällä sattununu jo paljon raskaita asioita, mutta uskon siihen ettei meille anneta enempää kuin jaksamme kantaa.Minkä ikäinen sinä olet?

Lue lisää

Minä olen 35-vuotias.Mutta olen tässä saanut ymmärtää,että olen lapsellinen,kun puhun tästä asiasta näin paljon.Mutta minä ymmärrän niitä ihmisiä,jotka ovat kokeneet jotain surullista.Minulla on todella vähän ystäviä,joiden kanssa voin aivan avoimesti puhua ja jotka ymmärtävät minua.Nytkin tuntuu siltä,että minua pidetään varmaa lapsellisena,kun kirjoitan tänne ja kun paljastan täällä ikäni.
Ikävät asiat ei unohdu koskaan,vaikka olisi minkä ikäinen tahansa.Olisi tietty mukava,jos minua ei nyt mitenkään loukattais tämän jutun takia.Onnettomuus oli minulle kipeä asia.Kun olen muutenkin saanut kokea kaikelaista.Minulle on ollut helpotus,se että olen saanut tänne,purkaa tuntemuksiani ja täällä on ollut muita saman asian kokeneita.Tällä hetkellä on mieli hieman maassa ja en tiedä tuleeko taas uneton yö. :(

Minsku kirjoitti:

Minä olen 35-vuotias.Mutta olen tässä saanut ymmärtää,että olen lapsellinen,kun puhun tästä asiasta näin paljon.Mutta minä ymmärrän niitä ihmisiä,jotka ovat kokeneet jotain surullista.Minulla on todella vähän ystäviä,joiden kanssa voin aivan avoimesti puhua ja jotka ymmärtävät minua.Nytkin tuntuu siltä,että minua pidetään varmaa lapsellisena,kun kirjoitan tänne ja kun paljastan täällä ikäni.
Ikävät asiat ei unohdu koskaan,vaikka olisi minkä ikäinen tahansa.Olisi tietty mukava,jos minua ei nyt mitenkään loukattais tämän jutun takia.Onnettomuus oli minulle kipeä asia.Kun olen muutenkin saanut kokea kaikelaista.Minulle on ollut helpotus,se että olen saanut tänne,purkaa tuntemuksiani ja täällä on ollut muita saman asian kokeneita.Tällä hetkellä on mieli hieman maassa ja en tiedä tuleeko taas uneton yö. :(

Lue lisää

Nämä minun kirjoittamat jutut,ovat aivan tosi asioita,eivät mitään satuja.
Olen rehellinen,kun kerron onnettomuudestani,en siksi että mua pitäisi sääliä,vaan haluan purkaa tuntemuksiani,jotka ovat sisälläni.
On ollut monia unettomia öitä,koska olen yksin omissa ajatuksissani miettinyt onnettomuutta,jopa syyllistänyt itseäni,että aiheutin,sen kolarin.
Vaikka eihän siinä voi ketään syyttää,se vain tapahtui,ja osui kohdalleni.Ja tapahtunutta ei saa tapahtumattomaksi,vaikka haluaisi.
Ymmärrän teitä kaikkia,joille on sattunut vastaavaa.En halua väheksyä kenenkään vammoja,haluan vain ymmärtää teitä,koska ne tapahtuneet asiat koskettaa ja sattuu.Olen ihminen joka ottaa toiset huomioon,kuten olen tässä sitä moneen kertaan,jutuissani toistanut.
Sinulle nimimerkki Äiti,ymmärrän täysin sinua,miltä tuntuu,kun lapsesi makaa sairaalassa,etkä voi muuta kuin toivoa,että saisit hänet kotiin,lämpimään hoivaasi.Tiedän että rakastat tytärtäsi,rakkaus lähimmäistä kohtaan paras lääke kaikessa.
Jaksamisia kaikille.

vammautunut yli 8-vuotta si... kirjoitti:

Minun vammoistani vielä...
Minä löin pääni auton kojelautaan. Minulta murtui selkäranka kahdesta kohtaa, toinen solisluu ja molemmat lapaluut ja kaulaani tuli haava sentin päähän kaulan valtimosuonesta.

Ambulanssilääkärit eivät antaneet mitään elintoiveita. Olinkin onnettomuuden jälkeen melkein kaksi kuukautta tajuttomana.
Tässä kuitenkin vielä silti ollaan - valitettavasti!!

Lue lisää

Ymmarran sinua, vaikka et ehka tajua miksi...onhan melkein kauheampaa syyttaa jotakuta muuta koko loppuelamansa tapahtuneesta kuin itseaan...Tulee vakisinkin naita "Miksi juuri MINA, miksi ei HAN" -kysymyksia...tuntuu epareilulta, eiko niin...??

Ilmeisesti jotkin asiat on tarkoitettu. Ala kysy miksi. Mina "lensin" kerran niskalleni/selalleni kirjaston portaisiin liukkaalla saalla talvella. No, ei kaynyt kuinkaan...mutta olisi voinut kayda TODELLA hirveasti, jos niska olisi osunut juuri sen portaan teravan reunan kohdalle...

...eli sita ei sitten oltu tarkoitettu...?

Minsku kirjoitti:

Meitä ihmisiä on "moneen junaan".Toiset eivät välitä,siitä miltä toista tuntuu,kun on kokenut kovia.Ymmärrän tosiaan,miltä sinusta tuntuu,on varmman orpo olo,kun tietää olevansa erillainen kuin muut.Kuten aiemmin sanoin,että pidä rima korkealla.Tämä ei liity mitenkään,kokemaani onnettomuuten,mutta olen myös koulukiusattu ja minut on kerran pahoinpidelty.
Siksi,sen kolarin jälkeen,minä olen ollut aika lailla myös masentunut.Ja miettinyt,että olenko tosiaan niin huono ihminen,että minulle tapahtuu kaikelaisia pahoja asioita.Mutta kokoan aina itseni,ajattelemalla että on minussa ehkä jotain hyvääkin,otan toiset ihmiset huomioon.
Vielä kerran sanon,että tsemppiä sinulle,sinäkin olet varmaan hyvä ihminen. :) huuleen!!!!

Lue lisää

Oikeus ja kohtuus olisi se, etta ne jotka nalvivat muiden ihmisten ulkonakoa, jaisivat itse puoliksi jonkun rekan alle, ja joutuisivat sitten elamaan sen asian kanssa!!!

Itse olin huhtikuussa liikenneonnettomuudessa.Lokakuussa 2002,tuttuni kuoli,oltuaan rattijuopon kyydissä.Hän oli vain silloin 24-vuotias.Joten olen sitäkin tässä muistellut,ja samalla ajatellut,että olisipa hänelläkin ollut,suojelusenkeli mukana.Minulla taisi olla,se enkeli mukana,vaikka ajattelen tuttuani aina,ja sitä miten hänelle kävi.En mitenkään iloitse kenenkään kohtaloa,paremminkin ymmärrän niitä jotka ovat kokeneet omalla kohdallaan onnettomuuden tai menettäneet lähimmäisen onnettomuudessa.Varsinkin niitä äitejä isiä jotka ovat menettäneet lapsensa tai heidän lapsensa on vakavasti loukkaantunut jossain onnettomuudessa.Kuten täälläkin on ollut kirjoituksia heidän omista kokemuksista.
Toivottavasti vielä moni,kertoisi omista kokemuksistaan.Ovatko miten pystyneet elämään asian kanssa ja pystyvätkö unohtamaan.Vai kulkeeko asia onnettomuudesta aina mukana.

Minsku kirjoitti:

Itse olin huhtikuussa liikenneonnettomuudessa.Lokakuussa 2002,tuttuni kuoli,oltuaan rattijuopon kyydissä.Hän oli vain silloin 24-vuotias.Joten olen sitäkin tässä muistellut,ja samalla ajatellut,että olisipa hänelläkin ollut,suojelusenkeli mukana.Minulla taisi olla,se enkeli mukana,vaikka ajattelen tuttuani aina,ja sitä miten hänelle kävi.En mitenkään iloitse kenenkään kohtaloa,paremminkin ymmärrän niitä jotka ovat kokeneet omalla kohdallaan onnettomuuden tai menettäneet lähimmäisen onnettomuudessa.Varsinkin niitä äitejä isiä jotka ovat menettäneet lapsensa tai heidän lapsensa on vakavasti loukkaantunut jossain onnettomuudessa.Kuten täälläkin on ollut kirjoituksia heidän omista kokemuksista.
Toivottavasti vielä moni,kertoisi omista kokemuksistaan.Ovatko miten pystyneet elämään asian kanssa ja pystyvätkö unohtamaan.Vai kulkeeko asia onnettomuudesta aina mukana.

Lue lisää

Minä uskon siihen, että elämämme pituus on ennalta määrätty. Tuttusi lähtöpäivä oli tuolloin 24-vuotiaana. Kyllä ne enkelit olivat hänenkin autossaan, mutta sitä kuolinpäivää ei voi muuttaa.

Itse olen ollut vähällä joutua hirvikolariin. Yllättäen hirvi pysähtyikin tien pientareelle, eikä juossut auton eteen.

Pienellä paikkakunnalla toinen auto ajoi automme kylkeen kolmion takaa. Pieni poikani nukkui lastenistuimessa apumiehen puolella etupenkillä, kun rysähti. Tyttöni istui takapenkillä. Eipä siinä muuten käynyt, kuin sateenvarjorattaat takaikkunalta hyppäsivät tyttöni päälle, poika heräsi päiväuniltaan jatkaakseen niitä hetikohta. Vanha auto meni lunastukseen ja minun mielenrauhani järkkyi. Ei nukuttanut kunnolla pariin yöhön.

Kerran olin ajaa rekan perään, joka oli pysähtynyt tiililastin levittyä pitkin tietä. Onneksi moottoritiellä oli vasen kaista vapaana, jolle sain koukattua autoni viime tipassa.

Kyllä on saanut monesti kiittää Taivaan Isää varjeluksesta!

N40+ kirjoitti:

Minä uskon siihen, että elämämme pituus on ennalta määrätty. Tuttusi lähtöpäivä oli tuolloin 24-vuotiaana. Kyllä ne enkelit olivat hänenkin autossaan, mutta sitä kuolinpäivää ei voi muuttaa.

Itse olen ollut vähällä joutua hirvikolariin. Yllättäen hirvi pysähtyikin tien pientareelle, eikä juossut auton eteen.

Pienellä paikkakunnalla toinen auto ajoi automme kylkeen kolmion takaa. Pieni poikani nukkui lastenistuimessa apumiehen puolella etupenkillä, kun rysähti. Tyttöni istui takapenkillä. Eipä siinä muuten käynyt, kuin sateenvarjorattaat takaikkunalta hyppäsivät tyttöni päälle, poika heräsi päiväuniltaan jatkaakseen niitä hetikohta. Vanha auto meni lunastukseen ja minun mielenrauhani järkkyi. Ei nukuttanut kunnolla pariin yöhön.

Kerran olin ajaa rekan perään, joka oli pysähtynyt tiililastin levittyä pitkin tietä. Onneksi moottoritiellä oli vasen kaista vapaana, jolle sain koukattua autoni viime tipassa.

Kyllä on saanut monesti kiittää Taivaan Isää varjeluksesta!

Lue lisää

Ovat lapsilla uskomattomat unenlahjat tuttuni nukahti moottoritiellä auto meni kaksi kertaa katon kautta ympäri mutta tyttö 3v ei edes herännyt,nukkui turvaistuimessaan onnellisen tietämättömänä siitä että istuin oli juuri pelastanut kenties kuolemalta.

Kiitos Minsku sinulle. Päivä kerralla menen eteenpäin odottaen ihmettä tapahtuvaksi. Koska vain ihmeen kautta tyttöni voi selvitä. Tyttöni oli joulun ja uudenvuoden välin "pirteä" jaksoi katsella hereillä ja oli silmät auki ja katseli hyvin tarkasti minua. Onneksi pidin jalat maassa enkä alkanu odottamaan liikoja. Niin monta kertaa olen pettynyt tämän 7 kuukauden aikana.Nyt tyttöni on taas palannut omaan maailmaan ja katse ei pysähdy eikä kohdistu. Tottakai pidän yllä toivetta , että tyttöni voisi näyttää joskus tunteitaan, vaikka kyynel tai nauru.Kaikesta huolimatta hän on mun esikoiseni ja ainoa tyttöni ja minulle hyvin Rakas.Kuten olen aiemmin kirjoittanut pahimpia on nämä ilta yön tunnit kun ajatukset kiertää eikä nukuta vaan sitä miettii ja kelaa kaikkea. Minun on jaksettava, koska minulla on kaksi poikaa huolehdittavana. Heistä minä saan voimia jatkaa eteenpäin.

äiti kirjoitti:

Kiitos Minsku sinulle. Päivä kerralla menen eteenpäin odottaen ihmettä tapahtuvaksi. Koska vain ihmeen kautta tyttöni voi selvitä. Tyttöni oli joulun ja uudenvuoden välin "pirteä" jaksoi katsella hereillä ja oli silmät auki ja katseli hyvin tarkasti minua. Onneksi pidin jalat maassa enkä alkanu odottamaan liikoja. Niin monta kertaa olen pettynyt tämän 7 kuukauden aikana.Nyt tyttöni on taas palannut omaan maailmaan ja katse ei pysähdy eikä kohdistu. Tottakai pidän yllä toivetta , että tyttöni voisi näyttää joskus tunteitaan, vaikka kyynel tai nauru.Kaikesta huolimatta hän on mun esikoiseni ja ainoa tyttöni ja minulle hyvin Rakas.Kuten olen aiemmin kirjoittanut pahimpia on nämä ilta yön tunnit kun ajatukset kiertää eikä nukuta vaan sitä miettii ja kelaa kaikkea. Minun on jaksettava, koska minulla on kaksi poikaa huolehdittavana. Heistä minä saan voimia jatkaa eteenpäin.

Lue lisää

Minulla tuli aivan,kyynel silmään,kun luin uutta viestiäsi.Voin vain kuvitella,kuinka raskas taakka sinulla on kannettavana,mutta on hyvä että saat voimia pojiltasi.
Minä taas mietin,että mihin kaikki ystäväni on kadonneet,ne joiden kans pystyin keskustelemaan onnettomuudesta.Ystäväni jonka kanssa olin,siinä kolarissa,ei ole ollut minuun yhteydessä kesän jälkeen.Ei vastannut edes hyvän joulun ja uuden vuoden toivotuksiin.Mutta se antoi ymmärtää,että koko asia pitää täysin unohtaa,mutta en minä pysty,se kolari tulee aina nukkumaan mennessä mieleen.Mutta onneksi avopuolisoni,kuuntelee minua,taitaa olla ainoa ihminen,joka ei käske unohtamaan,sitä kolaria.Vaan ymmärtää minua.
Ja toisaalta tänne kirjoittaminen,ja asioiden kertominen on hieman helpottanut oloa.
Toivon teidän koko perheelle jaksamisia.Mennään päivä kerrallaan eteenpäin,jos kevät aurinko piristäisi mieltäsi,vaikka raskastahan sinulla on,ymmärrän sen täysin.

Oletko koskaan joutunut onnettomuuteen??
Et varmaan tiedä,kuinka on vaikeaa olla unohtamatta asiaa.On kipuja sekä fyysisesti että henkisesti,on unettomia öitä.
Lue esim.juttu Lapseni rakas onnettomuudessa,ehkä se panee ajattelemaan.
Minua se ainakin kosketti suuresti,äidillä joka sen on kirjoittanut,on varmasti vaikeaa,kun lapsi makaa sairaalassa,eikä itse voi tehdä mitään,kuin vain odottaa ja elää päivä kerrallaan.
Itsekin olin keväällä onnettomuudessa (kolarissa) ja minulla murtui solisluu,mutta silti on elettävä päivä kerrallaan.
Joten mieti viestisi sisältöä uudelleen.
Sinulle Äiti kerro kuulumisia.

Minsku kirjoitti:

Oletko koskaan joutunut onnettomuuteen??
Et varmaan tiedä,kuinka on vaikeaa olla unohtamatta asiaa.On kipuja sekä fyysisesti että henkisesti,on unettomia öitä.
Lue esim.juttu Lapseni rakas onnettomuudessa,ehkä se panee ajattelemaan.
Minua se ainakin kosketti suuresti,äidillä joka sen on kirjoittanut,on varmasti vaikeaa,kun lapsi makaa sairaalassa,eikä itse voi tehdä mitään,kuin vain odottaa ja elää päivä kerrallaan.
Itsekin olin keväällä onnettomuudessa (kolarissa) ja minulla murtui solisluu,mutta silti on elettävä päivä kerrallaan.
Joten mieti viestisi sisältöä uudelleen.
Sinulle Äiti kerro kuulumisia.

Lue lisää

Kiitos kun olet kiinnostunut meistä muista kirjoittaneista,minun tarinan voit lukea otsikon lapsena kolarissa viimeisistä vastauksista.Ymmärrän sinua kun minullakin muistot seuraavat uniin ja kärsin aivovamman aiheuttamista ongelmista en voi käydä normaalia kouluakaan,mutta silti kunnioitan elämääni joka on suuri lahja kaikesta huolimatta,siitä kiitos turvaistuimelle jota ilman tutkialautakunnan mukaan en olisi enää todennäköisesti elossa.