Onko täällä muita jotka elävät ns. yksin yhdessä? Olen päältäpuolin onnellisessa avosuhteessa mieheni kanssa, meillä on 1,5 vuotias lapsi ja toinen syntyy kesäkuussa. Mies käys töissä ja tekeekin niitä paljon ja on osan ajasta pois kotikaupungista. Ongelmana on se että hän ei kertakaikkiaan ikinä muka ehdi olemaan perheensä kanssa. Aina lötyy joku tekosyy miksi jokin muu asia on tärkeämpi. Hän sanoo rakastavansa ja haluavansa olla meidän kanssa, mutta ei ole. Asiasta on keskusteltu useasti, mutta muutosta ei tule.
Olen aivan loppu tähän käytännössä yksinhuoltajuuteen (erona se että rahaa on laskelmieni mukaan vielä vähemmän) ja suuri ahdistus vaivaa. Tätä on jatkunut heti lapsen syntymästä asti, eikä mieheni sitä ennenkään paljoa kotona viihtynyt. Jos jaksaisin ja uskaltaisin luopus paremman huomisen toivosta, muuttaisin lapseni kanssa pois.
Onko muita jotka kokevat samoin, olisin kiitollinen jos saisin jakaa asian jonkun kanssa ja lukea muiden kokemuksista!
yksin parisuhteessa
elina
11983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja oman elämän aloittamisen, kun te ette ole naimisissa. Siitä vain muutat pois. Hakekoon mies takaisin, jos kaipaa sinua ja lasta.
mutta kuulostaa siltä, että miehelläsi on suhde.
Minua pelotti tosi paljon olla yksin, mutta se olikin ihan turha pelko. Asiat ovat olleet paljon paremmin kun mies muutti pois. Jopa raha-asiat.
Mies on ollut samanlainen jo enne lapsia... Hitaasti muuttuu mies, kokemusta on samanlaisesta, vaikka työajat olivat 7-16, niin silti olin yksin lapsen kanssa. Mitään ei tehnyt, kuin tuli kotiin, söi ja teki omia hommiaan, mitkä olivat aina tärkeämiä, kun lapsi. Minä en päässyt minnekkään ilman lasta, kun mies ei muka selviytynyt lapsen kanssa hetkeäkään. Ero kävi mielessä, montakin kertaa, mutta päätin sietää... meillä oli kanssa toinen lapsi jo tulossa. Paljon olemme aiheesta keskustelleet, ulkopuolistenkin kanssa ja pikkuhiljaa mies on tajunnut, että lasten kanssa olo on oikeasti tärkeää. Esikoiseen suhde jäi vähän etäiseksi. Toisen lapsen kanssa mies on paljon enemmän. Suosittelen perheterapiassa käyntiä, auttaa, kun keskustelussa on joku ulkopuolinen mukana.
Kyllä aikuisen täytyy ottaa sen verran vastuuta ettei lähde erottamaan lapsilta isää ja äitiä! Nykyään aina ensimmäinen vaihtoehto ja ratkaisu on ero! Lapsellista ja itsekästä. Olet tuohon leikkiin lähtenyt tekemällä kaksi lasta miehesi kanssa, joten se leikki on lasten takia kestettävä!!!
että sen miehen ei ainakaan tarvi mitään muutosta tehdä, naisen vaan siedettävä. Ei, ei. Meillä täällä on muitakin ongelmia, isä ei ehdi,jaksa halua mutta ei minun tarvi ainoaa elämää niin kuluttaa ja sitäpaitsi minkä kuvan lapsi saa jos isä vaan nukkuu ja on.
"Hän sanoo rakastavansa ja haluavansa olla meidän kanssa, mutta ei ole." Seuraavalla kerralla kun hän kertoo haluavansa olla teidän kanssa, kysy, miksi hän ei sitten järjestä aikaansa niin että kerkeisi tekemään sitä mitä haluaa. Vai onko tuo vain sanahelinää jolla hän koittaa saada sinut pitämään kulissit kunnossa? Kerro miehellesi, että lapset eivät ole kauan pieniä, ja jos haluaa oikeasti olla lapsensa kanssa ja tutustua häneen, pitää se aloittaa silloin kun lapsi on vielä pieni. Ja jos isä ja lapsi oppivat tuntemaan toisensa jo silloin kun lapsi on pieni, löytävät he lapsen kasvaessa hyvin sellaista tekemistä, mistä molemmat tykkäävät.
Jos miehesi ei ole tähänkään asti ollu enempään valmis kuin siittämään lapsia, ota ja lähde. Lapsi ei kaipaa sellaista jota ei ole. Isä voi sen jälkeen olla isä, kun oma elämä antaa aikaa. Muuten stressaat itsesi särki. Sellain Äiti ei ole lapsille hyväksi. Mies hetken voi mutista vastaan ja yrittää saada takasin, JOS lupaat kerran vielä kokeilla, tilanne toimii... 6kk sen jälkeen ollaan samassa tilanteessa. Joten, kova kovaa vasten. Raha ei aina ole se kaiken A ja O ja kuten sanoit tilanteessanne ei ole edes pääasia, mieti omaa jaksamistasi, sillä tahdothan olla paras Äiti lapsillesi? Ei se tarkoita että veisit lapsilta isän tai isältä lapset, vaan kyse on vain siitä, että jaksetaan yhdessä ERIKSEEN olla ne maailman parhaat. Kaunista kevättä koko perheelle =)
Kannattaa hakea kirjastosta semmonen teos kuin Miehen rakkauselämä: Rauno Juntumaa Siinä oli yksikin mielenkiintoinen esimerkki kuinka "isättömyys" (mies aina töissä) äiti kotiäitinä. Voi raunioittaa lasta. Esimerkin ainoa lapsi (poika) oli omaksunut pelkästään äidin rooleja suppeiden roolimallien takia josta seurasi että poika ei muuttanut kotoa eikä lähtenyt opiskelemaan, ja yritti saada kaiken helpolla. (rikoksilla joihin kuulemma isättömyys voi joittenkin tutkimusten mukaan johtaa) Kirjassa oli myös tuon tyypin miesesimerkki mutta en muista mitä siitä kerrottiin.. minulle se oli kyllä valaiseva kirja.
tuollaista? Ei se ainakaan paremmaksi muutu, jos et tee selväksi, ettei ole kivaa. Ukollasi taitaa olla joku ämmä jossain?
Minun mielestäni ero ei ole (vielä ainakaan) vaihtoehto. Miestä voisi kyllä "säikäyttää" puhumalla erosta ja lähtemisestä. Voimia ja jaksamista, asiat kääntyy vielä parhain päin!