Ajattelitko koskaan, miltä ilkeytesi ja tylyytesi tuntui??? Nautitko siitä?!!
Oliko kiva nöyryyttää
ihmistä?
401939
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Minulla oli eräs naispuolinen työkaveri, joka nöyryytti ja ilkeili aina ihmisille. Kyllä se raskasta oli kuunnella jatkuvasti itseensä kohdistuvaa halveksuntaa. Piikittely oli sellaista, ettei sitä nyt voi työpaikkakiusaamiseksi kutsua, ts. ei täytä työpaikkakiusaamisen tunnusmerkistöä, vaikka ko. nainen oli inhottava useita ihmisiä kohtaan, niin silti esimiehet eivät tehneet mitään. Joka päivä inhotti ja pelotti mennä töihin kun ei ikinä tiennyt mitä se ihmishirviö milloinkin letkauttaa. Tuollaisesta toipumiseen menee pitkä aika. Ymmärrän sinua oikein hyvin. Kyllä ne pahantekijät nauttivat. Kostavat oman elämänsä katkeruuden sivullisille.
että olet itse voinut aiheuttaa sen pahan olon sille toiselle joka piikittelee, ei kukaan ilkeile ilman syytä mutta yleensä sitä vaan mietitään sitä toista osapuolta eikä mietitä omia tekosia.
vain pahaa oloa toiselle, niin lupaan, etten ihastu enää koskaan.
No tässä minun tapauksessani se piikittely alkoi heti välittömästi kun menin kyseiseen työpaikkaan. Kyllä nainen voi vihata ja olla kateellinen toiselle naiselle ilman mitään syytä. Syy on oma huono itsetunto, kateus, pelko, kilpailu yms. Se sama nainen piikitteli kaikki muitakin, eli kyse ei ollut pelkästään minusta. Kyllä oli raskasta olla töissä kun aina ivattiin joka asiasta. jollei ole kokenut täydellistä epäoikeudenmukaista työpaikkakiusaamista ei voi tietää mistä on kyse. Edeltäjäni jota siis tuo sama nainen kiusasi, joutui onnettomuuteen kun se kiusaaminen aiheutti pahaa oloa.
että "käytöksesi on mielestäni asiatonta" tai kysyitkö "miksi olet ilkeä minulle?" Pitää uskaltaa sanoa asiallisesti, esimerkiksi juuri kysymysmuodossa vastaan toiselle. Niin että se tuntuu mutta niin, että se ei ole asiaton tai alatyylinen puuttuminen. Ja mieluiten vielä niin, että paikalla on muita. Sillä ne siivet leikataan pahimmiltakin paskiaisilta. Kun kissa on nostettu pöydälle harvalla riittää kantti jatkaa samaa käytöstä. Älkääkä marisko mitään pätkätöistä jne, se on itsepetosta. Itsekin olen pätkätyöläinen enkä ikinä ole menettänyt työpaikkaa sen vuoksi, että olen asiallisesti vaatinut asiallista käytöstä. Ne pelot ovat teidän korvienne välissä ja hallitsevat teitä just niin kauan kuin annatte niiden hallita. Ei noihin juttuihin ole pakko mennä mukaan. Pitää oppia pitämään huomaamatta puolensa, ei räyhäämällä tai selän takana valittamalla, niitä kaikki inhoavat. Se on vaikeaa välillä hyväksyä, että aikuisena sitä kantaa vastuuta omasta itsestään. Ei muista. Niin sinua kohdellaan kuin annat kohdella, se on fakta. Jos toisilta ihmisiltä puuttuvat rajat, sä joudut ne asettamaan itsesi tähden. Se pitää oppia sanomaan nätisti mutta napakasti heti kättelyssä mikä käy ja mikä ei käy, muuten elämästä tulee helvettiä. Etenkin mitä kiltimpi ja pehmeämpi olet, sitä enemmän noita raakkujia ympärilläsi riittää, niin ystävissä kuin työkavereissa. Mutta kun opettelet asettamaan ne rajat saat olla kiltti ja pehmeä ilman verenimijöiden parvea ympärilläsi. Ota vastuu omasta hyvinvoinnistasi eläkä odota ihmettä aina ulkopuolelta.
Kyllähän tuolle naiselle oli moni yrittänyt sanoa suoraan, esimiehelle tai jopa julkisessa keskustelussa mutta kun hän kiisti aina kaiken. Hän sanoi, että muut ovat kateellisia, koska hän on niin hyvä työntekijä. Hän oli siinä mielessä ovela, että esitti asiat aina itselleen edullisella tavalla ulospäin. Pääosin se hänen ilkeilynsä oli sellaista kahdenkeskistä, tai takanäpäin pahan puhumista. Hän löysi jokaisesta ihmisestä vikoja ja puutteita ja kertoi ne sitten eteenpäin omana versionaan. Tenttasi ja kyseli jatkuvasti. Uusi työntekijä saa valittajan maineen jos alkaa arvostelemaan vanhoja ansioituneita työntekijöitä. Minun tapauksessani se ilkiö sai päättää jatkostani ko. paikassa, eli hänen lausuntonsa ammatillisesta osaamisestani painoivat esimiehen silmissä paljon. Itse vaihdoin tehtävää koska en jaksa olla sylkykuppina. Ei pahasta ihmisestä tule hyvää ihmistä käskemällä. Se nainen on läpimätä valehtelija, joten en halua olla sellaisissa tehvävissä missä joudun olemaan tuollaisen armoilla. Uusi työ oli parempi vaihtoehto. Minusta huonoon työyhteisöön ei kannata jäädä. Jos olisin kysynyt siltä naiseltä "miksi olet ilkeä minulle" hän olisi kostanut sen antamalla huonon lausunnon ja olisin joutunut lähtemään sieltä. Niin hän oli tehnyt joidenkin kohdalla, jotka olivat yrittäneet puhua asioista.
Syy miksi "sain sen työpaikan niin vaivattomasti" johtui siitä, että edeltäjäni oli työpaikkakiusaamisen takia vaihtanut tehtäviä ja kukaan talon sisältä ei halunnut ko. tehtävään se inhottavan naisen takia. Eli sinne menee aina joku ulkopuolinen joka ei tiedä tilanteesta. Ja sama rumba jatkuu vuodesta toiseen.
että jos toistuvasti jostain ihmisestä tulee samaa viestiä, niin kyllä se on esimiehen silloin uskottava sitä viestiä, ei sitä "pyhimysmäistä työntekijää. Mutta se rajan vetäminen voi olla vaikeaa, sillä olen nähnyt myös tapauksen, missä se "vaikea tapaus" oli se työpaikkakiusattu, jota muut yrittivät toistuvasti savustaa ulos. Siinä oli ryhmä se ilkeä ja ulkopuolelle jätettiin se, joka sai vastuuta ja sitä myötä parempaa palkkaa. Kiusaaminen ja mollaaminen alkoi vasta, kun asema koheni. Sen vuoksi uuden työntekijän kannattaa olla tarkkana siinä, ketä kuuntelee ja kenen antaa hyppiä nenälleen. Ihmissuhteet ovat monimutkaisia ja harvoin yksiselitteisiä. Työpaikalla ei tarvitse olla ystävä kenenkään kanssa, työtoveruus riittää hyvin. Silloin on helpompi myös pysyä erossa kahnauksista ja nähdä, mikä on oikeasti oikeudenmukaista. Harvalla ihmisellä vain tuntuu olevan selkärankaa siihen, ettei heilu sinne ja tänne ja pidä omaa linjaansa. Suurin osa menee sinne tänne huomaamatta sitä itsekään kenen joukoissa seisoo. Sanomisesta vielä sen verran, että tehokkainta on näpäyttää juuri silloin, kun toinen sanoo jotain pientäkään toisten läsnäollessa. Voi sanoa, että "olen jo väsynyt tuohon levyyn, eikö sinulla ole uutta" jne... Tärkeintä on se, että pystyy sanomaan sen kevyesti ja silloin kun muita on paikalla. Silloin ei oveluudellakaan voi hoitaa hommaa kotiin ja takanapäin puhumisestakin lähtee terä, kun kaikkien edessä puolustautuu. Voi jopa vetää asian itse vitsiksi, sanoa että "Voivoi kun sinä olet niin roisi tuosta suustasi... Eikö se teitä muita häiritse" ja naurahtaa päälle. Viet terän silloin sanomisilta ja kerrot kiusaajalle ja toisille, että kiusaaja on paljastettu. Useimmiten se riittää ja saat olla rauhassa sen jälkeen. Vielä tuohon takanapäin puhumiseen sen verran, että sen kuunteluun ei pidä kenenkään alkaa. Siinä on yksi tapa, jonka juurtumisessa on jokaisella vastuu. Yleensä se pääsee valtaan ystäväpiirissä tai työpaikalla, missä suurin osa nauttii sellaisesta. Se ei ole yhden yksinoikeus. Eli jos huomaa juttujen menevän siihen, voi itse pistää topin asialle vaihtamalla aihetta. Kuuntelu ja mukaan meneminen lietsovat käytöstä kaikissa. Eli edelleenkin vastuu työilmapiiristä on meillä kaikilla. Se pitää muistaa meidän kaikkien.
Oletko mies? Naisille ei riitä töissä, että tekee työnsä. Pitää aina vastata heidän uteluihinsa yksityiselämästä ja siitä se soppa yleensä alkaa, kateus. Naiset vertailevat itseään koko ajan muihin ja sen vuoksi noita ihmissuhdeongelmia (siis muusta kuin varsinaisesta työstä johtuvia) myös on niin paljon. Nainen voi vihata toista naista ilman syytä, siihen riittää kateus. Kateuden syyksi riittää vaikkapa aviomies, asuinpaikka, lapset, koulutus, ulkonäkö tai mikä tahansa muu syy. Hoikkuus jo itsessään voi olla syy joutua työpaikkakiusatuksi. Itse lähden pois siitä kiusaamisyhteisöstä senkin vuoksi, että siellä oli tapana haukkua ihmisiä julmasti takanapäin. Eli koko se organisaatio oli mielestäni sairas, ei pelkästään se ilkeä nainen. Jopa esimiehet haukkuivat ihmisiä takanapäin, siis esim. nälvittiin, jos jollekin tuli avioero tai muista yksityiselämän ongelmista. Pilkkasivat jos jollakin meni huonosti tavalla tai toisella. Jos jonkun lapsi pyrki opiskelemaan yliopistoon eikä päässyt niin sellaisestakin ivattiin sitten selän takana. Tai jonkun lapsi ei mahtunut junioriurheilujoukkueeseen. Ylipäätään, aina puhutiin neg. asioita toisista ihmisistä. Puistattava työpaikka. Keskityin uuden työn etsimiseen ja löysinkin sen.
- Huomataan vain epäonnistumiset ja osaamattomuudet ja vain niistä annetaan palautetta. - Selän takana puhumista; salailua, juoruilua. - Tukea ei tarjota, vaikka huomataan, ettei toinen selviä töistään. Auttaa voidaan, mutta "ylhäältä päin" tyyliin; "paremmat auttavat huonompia". Oman itsetuntosa pönkittäminen on tärkeämpi mootiivi, kuin toisen auttaminen. - Annetaan vaikeuksissa olevan työntekijän jäädä omiin oloihinsa ja kartellaan hätä. Pohditaan selän takana "mitä sille pitäisi tehdä". Pohdiskelussa ei yleensä haeta parannusta tilanteeseen vaan syytellään, teoretisoidaan ja pakoillaan vastuuta. -Uusia työntekijöitä ei perehdytetä, vaan suhtaudutaan "oppikoot itse" asenteella. Opastaminen ja perehdyttäminen tapahtuu "pistetään kuseen, eiköhän se siitä opi" asenteella. - Työtovereiden tukeen ei voi luottaa. On varauduttava itse selviämään tilanteesta kuin tilanteesta (Prunnila 1988)
että kenenkään ei ole pakko lähteä siihen mukaan. EI vaan ole. Saa ja voi sanoa, että pidän erossa työn ja yksityiseläni. Tai voi jättää vain vastaamatta ja olla hiljaa. Kyllä ne sitten uskovat pikkuhiljaa rajasi. Haluaisin voimakkaasti ottaa myös kantaa tähän, että "Naiset sitä" "Miehet tätä" -ajatteluun. Eli omien aivojen käyttö on sallittua, kysyn vain ketä nämä yleistykset palvelevat??? Meissä ihmisissä on sukupuoleen katsomatta hyvin erilaisia. Vaihtelu on laajaa kaikissa ryhmissä. Yleistyksillä lietsotaan ja ylläpidetään tietyn tyylistä käytöstä, yleistys tekee jostain asiasta hyväksyttävää; koska kaikki muutkin. Se että kaikki toimivat jotenkin ei tee asiasta oikeaa tai hyväksyttävää. Olit rohkea ja ratkaisusi oli oikea kun lähdit. Jokainen on oman onnensa seppä monellakin tapaa. Teemme ratkaisuja koko ajan, joiden kanssa joudumme sitten elämään. Kun joutuu kuvaamasi kaltaiseen tilanteeseen on viisasta pyrkiä vaihtamaan paikkaa, kun näkee missä mennään. Jos syystä tai toisesta joutuu jäämään on viisasta aloittaa myyräntyö työpaikkakulttuurin muuttamiseksi. Ei ne ole kiveen hakattuja muuttumattomia sääntöjä vaan ryhmädynamiikkaa. Hetkessä ei tapahdu mitään, mutta pisara kerrallaan uurretaan tie jopa läpi harmaan graniitin. Pitää vain uskoa siihen, että tekee aidosti oikein ja seistä valitsemallaan tiellä. Surkeinta on se, että jää eikä tee mitään. Yleensä sellaiset vain napisevat takanapäin ja huonontavat ilmapiiriä edelleen. Eivätkä itse edes tajua pyörittävänsä juuri sitä samaa oravanpyörää kiihtyvään vauhtiin. Vikahan näiden mielestä on aina muualla ja pelastus tulee ulkoapäin. Kokemuksesta voin sanoa, että miehet juoruavat siinä missä naisetkin, hyvässä se on verkostoitumista, pahassa se on selkäänpuukottamista ja pudotuspeliä. Itse me omalla käytöksellämme ohjaamme sitä, minkä muodon se saa. Millaista ryhmädynamiikkaa sinun käytöksesi tukee?
ja tietämätön. Kyllä ihmiset ilkeilevät ilman syytä vain ilkeilemisen ilosta tai siitä, että itsellä on paha olo ja sitä puretaan viattomiin.
toisten ihmisten tunteista ja käyttäytymisestä työssä.
mieltä. Tai sanoa noin. Aina ei se toinen ole ansainnut sitä mitä on saanut. Sekin on mustavalkoista ajattelua että joku ei voisi sanoa pahasti ilman syytä. Voi, vahingossa, puolivahingossa, siksi ettei kunnioita toista, välinpitämättömyyttään, siksi että katsoo alaspäin. Tuo toteamus on niin väärin kuin olla ja voi monia kohtaan.
Et siis mitenkään usko, että työpaikkakiusaamisen kohteeksi voi joutua naisvaltaisessa työpaikassa (tai naisvaltaisessa työryhmässä) myös sen takia, että kieltäytyy vastaamasta yksityiselämäänsä koskeviin asioihin. Jos kahvipöydässä kieltäytyy vastaamasta mies/lapsi/koulutus yms. uteluihin, saa koko työyhteisön vihat päällensä. Esimiehet sanovat usein, että "naiset nyt vaan eivät tule toimeen keskenään", jos joku nainen valittaa olevansa työpaikkakiusattu. Aika harva mies on kateellinen toiselle miehelle toisen miehen vaimon koulutuksesta tai toisen miehen vaimon ammatista tai toisen miehen vaimon palkasta yms. eli miehen yksityisasiat eivät haittaa toisia miehiä samalla tavalla. Miehet ovat kateellisia toisen miehen omasta menestyksestä kylläkin. Naiset ovat kateellisia toisen naisen miehen menestyksestä, siinä ero. Vanha vitsi on se, että on hienompaa olla professorin tai lääkärin vaimo kuin sinkkunaisproffa tai sinkkunaislääkäri. Olen minä ollut miesenemmistöisessäkin työpaikassa eikä kukaan edes tiennyt minkä ikäinen olin kun sain olla rauhassa. Kukaan mies ei kysynyt mitään yksityiselämääni liittyvää asiaa. Kahvipöydässä puhuttiin urheilusta, yhteiskunnallisista tapahtumista, tietokoneista, autoista. Paljon hauskempaa miehillä näyttää olevan töissä kuin naisilla, useimmiten!
että niinhän sinäkin jankutat omaa asiaasi, eli tasoissa ollaan. Mutta sen sijaan et esitä yhtään konstia, jolla yrittää purkaa tilannetta.En hyväksy työpaikkakiusaamista ja tiedoksesi olen nainen ja töissä naisvaltaisella alalla. Mutta silti olen sitä mieltä, että jollei halua ratkaista ongelmia, jos piiloutuu kliseiden taakse jne tukee näitä ikuisia kehiä. Itse kannatan puuttumista ja työskentelyä yhdessä, mutta kun se esimies EI PYSTY YKSIN tekemään sitä muutosta. Sen muutoksen tekee työpaikalla JOKAINEN MEISTÄ. Sinun, minun ja työkaveriemme käytös sen ilmapiirin tekee. Se mitä ME hyväksymme ja mitä ME ITSE teemme ja kuinka käyttäydymme. Ei se riitä, että yhtä nuhtelee. Kuten sanoin, se on ryhmädynamiikkaa, jos et sitä halua ymmärtää niin kyllä se elämä opettaa. On vain yleensä kova koulu. Kiusaamisen kohteeksi voi joutua omituisistakin syistä, syyttä suotta tai jopa aiheesta (tätä on vaikea joskus hyväksyä, mutta niinkin käy, on oikeasti laiskoja joita kukaan ei jaksa jne, mutta silti kiusaaminen ei ole hyväksyttävää tai oikea tapa). Ja naisvaltaisen alan kyselyihin sanon edelleen, että opettele itse vetämään ne rajasi. SINÄ päätät mitä haluat kertoa ja mikä on sopivaa. Ja anna kateellisten tukehtua pullaansa. En jaksa tuota jankutusta sukupuolirooleista, kun se ei mene niin kuitenkaan oikeassa elämässä, poikkeuksia on aina suuntaan ja toiseen. Nähty on ja monesti. Itse omilla ennakkoluuloillasi vaan pönkität tuota maailmaa etkä näe muuta, vaikka se eteesi tuotaisiin ja esiteltäisiin. Olet niin juuttunut kliseiseen ajatusmaailmaasi, että olisi syytä ravistella itseäsi tähän päivään. Elämässä on tärkeintä elää omaa elämäänsä, opetella asettamaan rajat ihmisille jotka eivät niitä osaa luonnostaan ja ajatella itse, ei kliseiden kautta. Se vapauttaa sut pikkuhiljaa. Menet omaa tietäsi tietäen ja tunnistaen mikä on oikein ja oikeudenmukaista. Kaikkeen et voi vaikuttaa, mutta pysyt erossa siitä, mitä et halua tukea ja tuet mahdollisuuksien mukaan sitä, mitä pidät oikeana. Toimimalla näin voit vaikuttaa siihen, millaiseksi esim työyksikkösi henki muokkautuu. Vaikka helpompaahan se on piiloutua noiden kliseiden taakse ja antaa asioiden siksi muka mennä painollaan. Jokainen tekee itse omat päätöksensä, mutta niiden kanssa joutuu elämään, niin hyvässä kuin pahassa. Aihe on mielenkiintoinen, mutta lopetan omalta osaltani tähän, koska edellinen kommenttisi ei kyennyt enää rakentamaan keskustelua tai viemään sitä eteenpäin. Kliseet tiedämme me kaikki, mutta ratkaisutapoja ja uutta näkökulmaa olisi kiva saada niiltä, jotka ovat näitä asioita ratkoneet. Siitä olisi apua varmasti monille. Turha se on jäädä tuleen makaamaan, kun konstejakin löytyy. Ihania kevätpäiviä kaikille lukeneille ja kirjoittaneille, nyt tämä pikkupomo lopettaa työnteon ja siirtyy ulkoilemaan. Huomenna voisi jokainen meistä haastaa itsemme työpaikalla ja tehdä jotain, millä jonkun olo parenee. Pistetään hyvä kiertämään!
Kysymys: kuka sen laiskuuden määrittelee, se kiusantekijäkö vai. Se minua (ja muita) kiusannut ilkeä nainen haukkui nimenomaan kaikkia muita laiskottelusta. Tämä siksi, että ko. ihminen ei viihtynyt muiden kanssa (tai kukaan ei viihtynyt hänen kanssaan) ja hän kyttäsi kello kädessä toisten kahvitaukoja ja haukkui kaikkia muita laikoiksi. Tosiasiallisesti kyseinen henkilö oli jättänyt ammatillisen kehittymisensä hieman taka-alalle. Ei osannut käyttää tietokonetta ja kyseli nuoremmilta koko ajan neuvoa oman tietokoneensa käytössä. Silti, me muut olimme laiskoja. Miten selität, että naisvaltaisilla työpaikoilla on paljon enemmän työpaikkakiusaamista kuin miesvaltaisilla työpaikoilla?
Hyvä keskustelu teillä työelämän (kirjoittamattomista) pelisäännöistä. Itse olen myös sitä koulukuntaa, että työilmapiiri on jokaisen työntekijän vastuulla. Siinä vain tulee heti tunnustaa, että "jokainen toimii tavallaan". Kaikki eivät ole kuin minä, eivätkä siten toimi ja ajattele kuin minä.Esim. passiivisuus on joidenkin ihmisten toimintamalli, ja jotkut tarvitsevat käsiohjausta asioissa. Itselläkään ei ole joka päivä samanlainen ote, vaan joskus on parempi fiilis ja toisinaan on huonommin nukuttu yö takana. Työfiilis siis luonnollisesti vaihtelee samalla yksilölläkin. Hyvä työyhteisö osaa ottaa ihmisten väliset erot huomioon, ilman että siitä pitäisi tehdä numeroa. Tietenkin siinä on työkavereilla iso vastuu. Eihän esimies voi olla joka hetki mukana valvomassa. Nykyään ihmisiltä vaaditaan toisaalta hyviä ryhmätaitoja, ja toisaalta itsenäistä toimintakykyä vaihtelevissa tilanteissa. Siinä väkisinkin voivat kohdata erilaiset inhimilliset toimintamallit. Toiselle 'kohta' tarkoittaa samantien, toinen taas tarvitsee saman asian prosessointiin saati suorittamiseen päivän tuumaustauon. Onko meillä valmiutta ottaa erilaisuus huomioon? Jotenkin näkisin asian myös niin, että "jokainen aikuinen vastaa tekemisistään", on selkeä pelisääntö työpaikoilla. Työilmapiiri -talkoiden muistuttaminen on esimiestehtävä. En haluaisi olla esimies, mutta toivotan lykkyä pyttyyn sellaisissa tehtävissä toimiville!!
Haluan tuoda tässä esiin sen, että työpaikkakiusaaminen ja huono työilmapiiri ovat kaksi eri asiaa. Työpaikkakiusaamisen tarkoitus on pilata toisen ihmisen elämä, savustaa joku työntekijä ulos ja saada itselleen valtaa tällä tavalla. Huono työilmapiiri on sellaista, joka voi johtua vaikka huonosta johtamisesta, mutta se ei kohdistu kehenkään yksittäiseen työntekijään. Tuo työpaikkakiusaaminen jonka kohteeksi jouduin oli siinä mielessä ongelmallista, että minä en olisi saanut osata mitään. Sellaisessa tilanteessa ei ole oikein mitään tehtävissä. Jos siis joutuu kiusatuksi nimeomaan sen vuoksi, että älyää asioita paremmin kuin se kiusaaja. Tosiaankin, oli useampia tapauksia eli vika ei ole minussa. Se viha minua kohtaan alkoi ensimmäisenä työpäivänä. Tajuisin, että sieltä on päästävä pois. Ei sellaisessa tilaneessa voi alkaa kehittämään mitään, jos toinen vihaa silmittömästi eikä jätä rauhaan. Johan siinä alkaa oma elämä olemaan pilalla jos pitää kuunnella nälvimistä koko ajan. Henkilö kysyi minulta neuvoa (teetti minulla omat työnsä), otti kunnian niistä itselleen ja sitten kosti kaiken haukkumalla muille (esimiehelle) kuinka laiska ja tyhmä olen. Ovelasti siten ettei totuutta huomaa jollei tiedä asioiden todellista laitaa. Sain sellaisen työtehtävän, jossa piti osata juuri niitä asioita joita se toinen minulta oli kysynyt koko ajan ja joiden osaamattomuudesta hän minua haukkui ihmisille.
ylemmän kirjoituksen pointtia tai sitten tahallasi takkuat ja juutut näihin, mutta vastaanpa vielä. Laiskuutta on vaikea määritellä, etenkin kun tekemisen tahti tosiaan on eri eri yksilöillä. Väittäisin kuitenkin, että ihminen, joka ei selviydy tehtävistään suunnilleen samassa työajassa kuin työkaverinsa, jotka ovat tehneet hommia yhtä kauan, on ongelmavyöhykkeellä. Syinä voi olla laiskuus tai sitten vaikka oman elämän huolet, jotka vievät työtehoa. Mutta jos työkaverit joutuvat toistuvasti pitkän ajan sisällä paikkaamaan toiselle annettuja tehtäviä, niin pahaa verta siitä vain pakkaa syntymään. Tässä tilanteessa on tietenkin esimiehen tehtävä etsiä ensin syy ihmisen kanssa huonoon työtehoon ja sen jälkeen pitäisi vielä löytää keinot ratkaista se. Mikä pisti silmään kirjoituksesi oli tyyli millä puhuit vanhasta työntekijästä. Ymmärrän kyllä, että olet vihainen ja katkera, mutta herää myös kysymys, olitko kenties alentuva halveksiva vanhaa konkaria kohtaan, jolla tekniikka ei ollut hallussa? Syyllistyitkö ikärasismiin? Sen kummemmin en ota enää vuodatukseesi kantaa omasta tilanteestasi, mutta mielestäni sun kannattaa myös miettiä miten tuot taitosi esiin. Se on monesti kovaa, kun nuoremmat taitaa, mutta niillä vanhoilla on myös erityisosaamista, mitä ei saa ennen kuin on tehnyt duunia parikymmentävuotta ja saa perspektiiviä hommiin. Niin se vaan menee melkein työssä kuin työssä. En ole tutkija enkä ole tutkinut näitä asioita sen kummemmin, mutta elämänkokemusta on kertynyt erilaisilta työpaikoilta. Osittain kysymys on varmaan harhasta; naiset puhuvat ja valittavat helpommin, mies kestää edelleen hiljaa. Eihän perheväkivallassakaan vielä juuri puhuta naisten harjoittamasta väkivallasta, vaikka tiedämme sitäkin tapahtuvan. Miehet vaikenevat siitäkin, sillä eihän mies valita ja häpeähän se on, jos eukkoaan ei saa pidettyä kurissa jne.... Eli törmäämme näihin kliseisiin ja muureihin, mitä ne rakentavat ja joista jo puhuin. Lisäksi vaikuttaa varmaan edelleen työtehtävien erilaisuudet, ei joudeta puimaan turhanaikaisuuksia, kun paiskitaan fyysisiä töitä. Olisi mielenkiintoista lukea, onko joku tutkinut miesvaltaisen konttorin ja naisvaltaisen konttorin eroja? Sinulle ja muille kiusaamista kokeneille sen verran, että kun menette uuteen työpaikkaan muistakaa, että se pöytä on puhdas. Koittakaa jättää ne vanhat kaunat ja toimintamallit taaksenne ja se katkeruus. Ihan itsenne vuoksi. Jos juututte niihin niin pian voi olla tilanne, missä te itse pistätte sen vanhan pyörän pyörimään tarkoittamattanne. Teillä on uusi työ, uusi mahdollisuus. Käyttäkää ne hyväksenne.
No, kaikissa työtehtävissä ei voida mitata työsuorituksia/aikayksikkö tai sitten ihmiset tekevät yksilöllistä työtä, jolloin työstä suoritumisen arviointi voi olla esimiehen vastuulla pelkästään. Enpä ole itseäni esiin tuonut, vaan yritin auttaa kyseistä henkilöä tekniikan kanssa. Kiitoksena siitä hän haukkui minua ympäri taloa. Ei kestä kun joku toinen osaa jotain. Ei hänen minulta olisi tarvinnut neuvoa kysyä, eli väittämäsi että olisin ollut ylimielinen ei voi pitää paikkansa. Päinvastoin, olin niin kiltti että tein hänen työnsä ja siksi hän minulta aina kysyikin asioista. Katkeraksi haukkuminen on se syy miksi työpaikkakiusaamisesta ei kannata puhua. Esimiehet eivät halua kuunnella ikävistä asioista ja moni kiusaamisen kohteena ollut näkee ainoana vaihtoehtona pois lähtemisen. Minua on turha syyttää tai syyllistää tapauksesta. Yksi ihminen on nyt kiusannut siitä työyhteisöstä monia muitakin pois. Ei kukaan jaksa kuunnella nälvimistä. En ikinä puhu työpaikkakiusaamisesta muuta kuin luottoystäville ja saman kokeneille. Kaltaisesi ihmisten kommentteja en jaksa kuunnella. En minä ole katkera vaan se kiusaaja. Hän vihaa koko maailmaa sen vuoksi, että mies jätti hänet yksinhuoltajaksi.
Tosi ikävää, että olet joutunut tuollaisen kiusaamisen kohteeksi. Sitä on liikaa nykyään. Tuollainen kohtelu, jossa joutuu yhden ihmisen silmätikuksi on kamalaa ja vie voimat. Toivottavasti pääset asian yli, etkä katkeroidu. En oikein usko, että hyvässä työilmapiirissä tapahtuisi tuollaista savustamista. Sanotaan, että työpaikkakiusaaminen kertoo tulehtuneesta ilmapiiristä kyseisellä työpaikalla, eikä se poistu, vaikka kiusattava ajetaan pois. Tämä ei kuitenkaan mitätöi kokemustasi tai kiellä sitä, että et olisi joutunut tp-kiusaamisen uhriksi. Toivottavasti pääset asian ylitse!
ainakaan ketään nöyryyttänyt ?
ole varma?
ei tietenkään ole, elän vaan periaatteiden mukaan, periaate on periaate.
mutta kauneinkaan periaate ei edellytä toisen ihmisen nöyryyttämistä.
en jaksa aina kuunnella syytöksiäsi, VAIHDA levyä! vika on aina sun ulkopuolella, höpö, höpö! mene välillä itseesi. ei millään pahalla.
No, minä sekaannuin tähän ketjuun kun tuli yksi työpaikkakiusaamisjuttu mieleen. Eli tiedän kyllä miltä tuntuu kun aina nöyryytetään ja joka päivä pelottaa ja jännittää mennä töihin. Ei tämä muuten minuun liity mitenkään. Pelkäsin mennä uuteen työpaikkaan, mutta kaikki meni kivasti. Eli eivät kaikki vihaa minua. Kyllä sekin pelotti, että jos se sama helvetti taas toistuu, mutta onneksi ei.
vaihada levyä! vika on aina sun ulkopuolella, höpö höpö. Ei millään pahalla.
Tässä tapauksessa se vika oli tosiaankin siinä kiusaajassa eikä minussa. Meitä oli useampia. Ongelma oli vain siinä, että tuosta yli pääseminen oli hankalaa. Juurikin tuo kiusatun syyttäminen ja syyllistäminen on se pahin ongelma, eli miten päästä pois huonota työpaikasta. Se oli haasteellista saada pikaisesti muualta töitä ja kun ei todellista syytä voinut kertoa. Moni ajattelee, että olisin itse aiheuttanut tilanteen, sen vuoksi en asiasta ole uskaltanut kertoa kuin lähimmille ystäville ja saman kokeneille. En ole asiasta tänne kirjoittanut ainakaan kolmeen kuukauteen. Luetko kaikki täällä olevat viestit? Ei tämä voi koskea sinua; jos luet tuon yllä mainitun viestin niin se kiusaaja ei osaa käyttää tietokonetta.
myöntäisit virheesi ja pyytäisit anteeksi.
ilmeisesti tässä on jokin väärinkäsitys. Minähän en kiusaajia puolustele.
Ethän sä tiiä edes kelle sä puhut ?? !! ;);)
johtuu? Onko aiheellisia? Miksi et selvitä asiaa oikean ihmisen kanssa? Kai säkin sen tajuut että näin sä puhut aina väärälle henkilölle. Selkärankaa!
Jotkut sen ansaitsevat.
ettet sä mun viesteihin vastaa. Enemmän sä kerrot sillä itsestäsi ja omasta lapsellisuudestasi. Tsemppiä! :)
mutta turha sun täällä on kirjoittaa sinä - muodossa, ei ne ihmiset täällä oo, tollo.
veikkaan, että se yksi tollo täällä on ;) Mutta, mikäs sulle tuli kun noin hiillyit? tuntuko tutulta?
sä aattelet että tossa kommentissa oli hiiltymistä?? Ihan tavallinen kommentti. Ja oli asiaa, et sä tiedä ketä täällä on, se on vaan luulotautia.
kuka noita lukee. Opetelkaa kirjoittamaan lyhyemmin netissä.