vl "ehkäisy"??

Ensimmäinen käsky on suurin ja tärkein käsky ja pitää sisällään hyvin paljon, ihmiselle mahdottoman toteuttamisen sisällön, vakka siihen halu tulee olla.

"Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia"

--Luodut ovat nimittäin vain käsi, kanava ja väline, joiden kautta Jumala antaa kaiken. Niinpä hän antaa äidille rinnat ja maidon lapselle tarjottavaksi, ja maasta hän antaa viljan ja kaikenlaisen sadon ravinnoksi. Mitään näistä hyvistä antimista ei ainoakaan luotu pysty itse tuottamaan. Siksi ei kenenkään ihmisen pidä rohjeta ottaa tai antaa mitään muuta, kuin mitä Jumala on käskenyt, jotta se tunnettaisiin Jumalan lahjaksi ja jotta häntä kiitettäisiin siitä tämän käskyn vaatimalla tavalla. Siksi meidän tulee suostua ottamaan Jumalan lahjat vastaan siihen tarkoitukseen luoduilta välikappaleilta eikä ylimielisesti etsiä muita kuin Jumalan määräämiä tapoja ja teitä. Se nimittäin merkitsisi kaiken etsimistä omasta itsestään eikä sen vastaanottamista Jumalalta--

Tämän käskyn tarkoituksena onkin vaatia oikeaa sydämen uskoa ja luottamusta, joka kohdistuu ainoaan oikeaan Jumalaan ja riippuu yksin hänen varassaan. Tämä merkitsee: Pidä huoli, että annat yksin minun olla Jumalasi etkä milloinkaan etsi ketään muuta. Toisin sanoen: Odota hyvää, jota kaipaat, minulta ja etsi sitä minun tyköäni, ja mikäli kärsit onnettomuutta ja hätää, tule minun turviini ja pysy luonani. Minä annan sinulle mitä tarvitset ja autan sinut kaikesta hädästä, kunhan vain et anna sydämesi kiintyä muuhun etkä levätä missään muussa.

Samalla tavalla on jumalansa silläkin, joka häikäilemättä luottaa suureen oppineisuuteensa, viisauteensa, valtaansa, sukulaisuussuhteisiinsa ja hyvään maineeseensa, ei kuitenkaan ainoa oikea Jumala. Tämänkin voit nähdä siitä, miten ylimielisiä, varmoja ja ylpeitä sitä ollaankaan tuollaisista onnen lahjoista, ja miten epätoivoisia, jos niitä ei ole tai jos ne menetetään. Siksi toistan vielä tämän kohdan oikean selityksen: se että ihmisellä on Jumala, merkitsee, että hänellä on jotakin, mihin hänen sydämensä täysin luottaa.

On kuin hän sanoisi: "Minulta saat varmasti kaiken sen, mitä ennen etsit pyhimyksiltä tai odotit luottaessasi mammonaan ja muuhun sellaiseen. Usko, että tahdon auttaa sinua ja antaa sinulle tuhlailevan runsaasti kaikkea hyvää."

Tätä juuri on oikea ja otollinen Jumalan kunnioittaminen ja palveleminen, mitä hän myös iankaikkisen vihan uhalla vaatii. Ihmissydän ei saa tietää mistään muusta lohdusta ja luottamuksesta kuin Jumalasta eikä antaa milloinkaan repiä itseään hänestä irti, vaan sen tulee uskaltautua hänen varaansa ja työntää syrjään kaikki, mitä maailmassa on

Edellisen lisäksi on vielä yksi laji väärää jumalanpalvelusta, nimittäin se pahimmanlaatuinen epäjumalanpalvelus, jota itse olemme aikaisemmin harjoittaneet ja joka vielä vallitsee maailmassa. Tuohon ihminen luottaa ja on kovin ollakseen, aivan kuin ei haluaisi saada Jumalalta mitään lahjaksi, vaan itse kaiken hankkia tai ylen määrin ansaita. On kuin Jumalan pitäisi olla meidän palveluksessamme ja velassa meille, meidän taas hänen herranaan. Mitä muuta tämä on kuin Jumalan tekemistä epäjumalaksi, jopa tonttu-ukoksi, ja oman itsensä jumaloimista ja jumalaksi korottamista? Tämä on kuitenkin hiukan liian kärkevää puhetta eikä sovi nuorten oppilaiden korviin.

Jotta yksinkertaisetkin hyvin ymmärtäisivät tämän käskyn merkityksen ja säilyttäisivät sen mielessään, heitä on kehotettava näin: Luottakaa yksin Jumalaan ja odottakaa häneltä pelkkää hyvää. Hän antaa meille ruumiin, hengen, ruuan, juoman, toimeentulon, suojan, rauhan sekä kaiken tarvitsemamme ajallisen ja iankaikkisen hyvän. Lisäksi hän varjelee meitä onnettomuudesta. Ja jos jotakin sattuukin, hän pelastaa ja päästää meidät kaikesta onnettomuudesta.

Huolehtikoon siis jokainen omalta osaltaan, että tämä käsky pidetään kaikkein suurimpana ja korkeimpana eikä leikin asiana. Kysy omalta sydämeltäsi ja tiedustele tarkasti, niin varmasti huomaat, onko se kiintynyt yksin Jumalaan vai ei. Jos sydämesi pystyy erityisesti hädän ja puutteen aikana odottamaan pelkkää hyvää yksin Jumalalta ja antamaan kaiken muun mennä menojaan, silloin sinulla on ainoa tosi Jumala. Ja päinvastoin jos sydän on kiintynyt johonkin muuhun, jolta se odottaa hyviä lahjoja ja apua enemmän kuin Jumalalta, ja jos se ei pahan kohdatessa juokse hänen turviinsa, vaan pakenee häntä, silloin jumalasi on toinen, epäjumala.

Luther selittää asiaa näin:

Äläkä saata meitä kiusaukseen.
Olemme nyt kuulleet tarpeeksi siitä, kuinka paljon työtä ja vaivaa meiltä vaatii kaiken sen säilyttäminen, mitä olemme rukoilleet. Se ei käy ilman rikkeitä eikä hairahduksia. Tällaistahan elämä on. Vaikka olemme saaneet synnit anteeksi ja hyvän omantunnon ja meidät on julistettu täysin vapaiksi, niin kuitenkin se, joka tänään seisoo, huomenna lankeaa. Vaikka meillä onkin nyt kaikki kunnossa ja hyvä omatunto Jumalan edessä, meidän on pyydettävä häneltä, ettei hän päästäisi meitä uudelleen lankeamaan eikä antaisi meidän ahdistusten ja kiusausten tullessa taipua. Kiusauksiakin (kuten saksilaiset ovat vanhastaan sanoneet: Bekörunge) on kolmenlaisia. Meitä kiusaavat liha, maailma ja Perkele. Sillä lihassa eläessämme me raahaamme mukana vanhaa ihmistä, joka on kaiken aikaa toimessa. Se kiihottaa meitä siveettömyyteen, laiskuuteen ja ylensyömiseen ja juopotteluun ahneuteen ja petollisuuteen, lähimmäistemme petkuttamiseen ja nylkemiseen. Se yllyttää meitä kaikenlaisiin pahoihin, luontoomme iskostuneisiin himoihin, joita vielä lisäksi kannustaa muiden ihmisten seurassa saatu esimerkki, kaikki se mitä kuulemme ja näemme. Tämä haavoittaa usein viattomankin sydämen ja sytyttää sen pahaan. Toiseksi tulee maailma. Se loukkaa meitä sanoin ja teoin saattaen meidät vihaan ja kärsimättömyyteen. Maailmassa ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta kuin vihaa ja kateutta, vihollisuutta, väkivaltaa ja vääryyttä, luottamuksen pettämistä, kostoa, kirousta, moittimista, panettelua ja pöyhkeää ylpeilyä, johon liittyy ylenpalttista koreilua, kunnianhimoa sekä maineen ja vallan tavoittelua. Kukaan ei halua jäädä vähäisimmäksi, vaan jokainen tahtoo istua kunniapaikalla ja kaikkien silmien edessä. Sitten tulee vielä Perkelekin joka paikkaan puhaltamaan ja lietsomaan, mutta aivan erityisesti hän painaa päälle siellä, missä on kysymys omastatunnosta ja hengellisistä asioista. Hän näet tahtoo, että me vähät välittäisimme Jumalan sanasta ja teoista ja halveksisimme niitä. Näin hän saisi riistetyksi meiltä uskon, toivon ja rakkauden ja saattaisi meidät harhauskoon, petolliseen häpeämättömyyteen ja paatumukseen tai sitten epätoivoon, Jumalan kieltämiseen ja pilkkaamiseen sekä lukemattomiin muihin kauhistuttaviin tekoihin. Tällaisia lankoja ja verkkoja Perkele virittelee. Oikeita "tulisia nuolia" hän ampuu sydämeemme. Lihan ja veren työtä se ei ole, vaan Perkeleen myrkynkylvöä

Jokainen näistä merkitsee jo yksinänsäkin itse kunkin kristityn harteille sälytettynä todella vaikeaa vaaraa ja ahdistusta. Mutta läpi koko häpeäntäyteisen elämämme meitä riepotellaan, meidän kimppuumme käydään joka taholta, meitä ajetaan takaa, jotta meitä sitten ahdistettaisiin huutamaan Jumalalta apua, pyytämään häneltä, ettei hän päästäisi meitä väsymään ja tympääntymään eikä lankeamaan takaisin syntiin, häpeään ja epäuskoon. Mahdotonta meidän on muutoin voittaa pienintäkään kiusausta.

Tätä siis tarkoittaa se, ettei meitä "saateta" kiusaukseen. Jumala ei siis ota meiltä pois ahdistusta eikä lopeta sitä, vaan antaa meille voimaa ja lujuutta sen kestämiseen. Kukaan meistä ei näet voi välttää kiusauksia eikä houkutuksia, piirittäähän Perkele meitä niin kauan kuin elämme lihassa. Mihinkään emme pääse siitä, että meidän on pakko kärsiä kiusauksista, jopa joutua niiden kietomiksi. Mutta me rukoilemme, ettemme lankeaisi ansaan ja hukkuisi. On siis aivan eri asia tuntea kiusaus kuin taipua ja myöntyä siihen. 22 Jokaisen meistä on pakko tuntea niitä, ei tosin kaikkien samalla tavalla. Toisilla on enemmän ja vaikeampia kiusauksia kuin toisilla. Nuoria kiusaavat erityisesti lihan himot, aikuisia ja vanhoja maailma. Vahvoilla kristityillä taas, jotka ovat tekemisissä hengellisten asioiden kanssa, on kiusanaan Perkele. Mutta niin kauan kuin kiusaus pysyy tuntemuksena, jota tahtomme vastustaa ja josta mielellämme pääsisimme eroon, se ei voi vahingoittaa ketään. Eihän sellaista kiusausta, jota ei tunneta, voida kiusaukseksi kutsuakaan. Mutta kun joku päästää kiusauksen tullen ohjakset löyhälle eikä käy sitä rukoillen vastustamaan, silloin hän myöntyy kiusaukseen.

Meidän kristittyjen täytyy sen vuoksi varustautua kaikkeen tuohon ja olla joka päivä valmiita vastaanottamaan kiusauksia kiusausten perään. Kenenkään ei pidä kuljeskella luottavaisena ja huolettomana ikään kuin Perkele olisi kaukana meistä, vaan meidän on oltava joka paikassa valmiita vastaanottamaan ja torjumaan hänen iskunsa. Vaikka nyt olenkin siveä, kärsivällinen ja ystävällinen ja uskossa luja, Perkele voi juuri tällä hetkellä singota sydämeeni sellaisen nuolen, että vain vaivoin pystyn kestämään. Hän on näet vihollinen, joka ei milloinkaan lakkaa hyökkäämästä eikä väsy. Jos yksi kiusaus väistyy, aina tulee tilalle uusia, toisenlaisia. Siksi meillä ei ole muuta neuvoa kuin tarttua kiireesti Isä meidän -rukoukseen ja puhua Jumalalle sydämen pohjasta: "Rakas Isä. Sinä olet käskenyt minua rukoilla. Älä anna minun langeta kiusaukseen." Silloin huomaat, että kiusauksen täytyy hellittää ja sinä saat siitä lopulta voiton. Mutta jos yrität löytää avun omine ajatuksinesi ja neuvoinesi, tilanteesi vain pahenee ja annat Perkeleelle yhä enemmän sijaa. Hänellä on näet pää kuin käärmeellä. Milloin se vain löytää kolon, josta voi kiemurrella sisään, sen koko ruumis seuraa vastustamatta perässä. Rukous voi hänet kuitenkin pysäyttää ja ajaa takaisin.

vaivaavat päätäsi.

Kukapa meistä ei olisi epätaydellinen: rikomme Jumalaamme vastaan sanoin, teoin ja ajatuksin. Tunnetko itse pistoa sydämessäsi: toivotatko joskus esim Hyvää Joulua tai Siunausta kiukunpuuskan vallassa tai sanotko joskus rakastavasi lähimmäistäsi vaikka oikeampi sana olisi vaikkapa 'tykätä'.

Samanlaisia puuttuvaisia ovat kaikki. Jos noin tarkkaan pitää joka imetyskin miettiä, onko se lapsen, itsen parhaaksi vai ehkäisyn vai minkä vuoksi ei elämästä tule mitään. Erityisesti synnyttä nyt äiti on niin kovan hormonaalisen mullistuksen vallassa että ei liene sinun tai kenenkään muun tarpeen lisätä hänen taakkaansa laittamalla häntä miettimään vielä tuollaistakin.

Imetys on kuitenkin niin huono ehkäisykeino ja sillä on kuitenkin niin hyvät suojat lapsen diabeteksen ehkäisyssä,äidin kohdunsyövän ja rintasyövän ehkäisyssä että hyödyt voittavat reilusti miinusten eli mainitsemiesi 'syntisten' ajatusten saldon.


En tiennytkään, että on olemassa vielä meitä vl:kin ankarampia luterilaisia! :) Ajatuksetkin pitäisi nollata ennen ruumiintoimintoja (imetystä, yhdyntää, pissaamista, kakkaamista, masturbointia)- siihenkö kehoitat meitä?! Vai piruiluako tuo vain on? Vai ylemmyyttä?(nämä ovat vain retorisia kysymyksiä ja haluankin että sinä ja muut meitä kiusaajat ja syynäävät meittivät ennen tuollaisia rokotuksia). Ainakin tuo touhusi ja lain alle ajamisyrityksesi on Lutherin vastaista: "linnun voi estää tekemästä pesää pään päälle mutta ei voi estää lentämästä pään yli".

Jumala antaa elämän,ilman Jumalaa ei synny yhtään elämää,Älä sinä suotta raskauta mieltäsi sellaisilla asioilla jotka eivät ole sinun "asioitasi" Lapsi on Jumalan lahja,ja näin on ollut aina.ihminen vain haluaa olla itse "jumala" ja näin itse päättää Jumalalle kuuluvista asioista. Ne jotka tahtovat elää Jumalan tahdon mukaan siinäkin asiassa ovat ammoisista ajoista olleet "mailmalta" vihattuja.
Näitä lasten "murhajaisia" on ollut Raamatun ajoilla useastikin.Silloin kun Israelilaiset olivat Egyptin orjuudessa,silloinkin alkoi lasten murhaaminen koska egyptiläiset pelkäsivät että israelilaiset lisääntyvät liikaa ja näin lähtevät pois,silloin kaikki poikalapset käskettiin surmata,mutta Mooses pelastui,ja johti isrelin kansan pois egyptin orjuudesta, samoin oli Jeesuksen syntymän aikaan.Silloin oli myös lasten murhaajat liikkeellä.Jeesu varjeltui kun hän oli vanhempiensa kanssa maanpaossa. Kuinka paljon nykyisin tehdään "murhia" jo ennen kuin lapsi ehtii edes syntymään.Mutta heidän osansa on hyvä,kaikki he ovat Jumalan huomassa.Jumalan luomistyössä ihminen on jo äitinsä kohdussa Jumalalla "tiedossa"koska Hän on sen elämän antaja

Joo,

Kyllä se näyttää nykyään niin olevan että imettäminen, ”varmatpäivät” ja keskeytetty yhdyntä on ihan normaalia jotkut käyttävät myös ns. varmempia keinoja. VL äidit kaluavat käydä säännöllisesti töissä kodin ulkopuolella ja luoda ”uraa” siinä missä miehetkin. Kotiäiteys ei nykyisin kiinnosta kuin korkeittain alempia koulutus/tuloluokkia jotka muuten olisivat ilman työtä kodin ulkopuolella niin silloin kun ei vaihtoehtoa ole on sama jäädä ns. kotiäitiksi ja ottaa vastaa mahdollisimman suuri perhe. Itse olen saanut läheltä seurata kuinka omia VL ystäviä on mennyt naimisiin osa on suoraan sanoneet et he laskevat kalenterista jne. Eli lapsi on tervetullut lahja aikanaan. Ensin seurustellaan jopa vuosia ollaan kihloissa parivuotta ja sen jälkeen naimisissa kunnes yliopisto / AMK opinnot on molemmilla valmiit, työpaikka ok ja asunto ostettu. Kummasti vain vasta tuossa vaiheessa ”yllättäen” vaimo tulee raskaaksi ja alkaa odottamaan kauan kaivattua lasta jonka he todella saavat Jumalan lahjana. Siis kimpassa ollaan oltu jo vuosia jo seurusteluaikoina yhteisiä viikonloppureissuja, kihloissa oltaessa ulkomaan matkoja kahdestaan jne. Voin olla varma et ei kukaan ole niin vahva et noista reissuista voi selvitä puhtaalla omallatunnolla. Tällaisia pariskuntia on myös ikävä kyllä ns. pappismiesten joukossa. Eli VL miehet jotka ovat pappeja ovat myös saarnamiehiä seuroissamme. Ikävä et tällaiset väärässä hengessä elävät ovat sitten seuroissa saarnaamassa kun tietää et heillä ei henk. koht. Perhe-elämässä ole asiat kunnossa. Nimiä en viitsi tässä mainita…Mut kaikki tämä on totta ja myös muissa kun pappispiireissä, mut yleensä vain ns. kouluja käyneiden keskuudessa on hyvin yleistä, sanotaan et pelottavan yleistä Mut kerran verkot koetaan ja siihen ei välttämättä mene enään kauankaan ja silloin nämä mädät kalat erotetaan hyvistä ja he ovat ihmeissään et mitä me väärin tehtiin eikö me oltukaan oikein uskomassa. Ei ette olleet ikävä kyllä omatuntonne oli niin saastunut ettette edes tajua et te olette omavanhurskaita.