sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimeään turhaan lausuu.
Tämä katekismuksen käsky on vaivannut päätäni paljon. Jumalan nimeä käytetään päivittäin enemmän ja vähemmän. Milloin se sitten on turhaa ja milloin ei. Miksi Taivaan isä on niin tarkka tässä asiassa, kun oikein uhkailee, ettei jätä rankaisematta. Onkohan kukaan koskaan pohtinut tätä asiaa ollenkaan. Kuunnellessani seurapuhetta Jumalan nimi toistuu lukemattomia kertoja. Voisihan puhuja välttää turhaa lausumista sanomalla Taivaan Isä, Luoja, Herra tai muuta.
Taivaan isällä on myös muita nimiä, kuten Jehova ja Jahve. Virsikirjassakin puhutaan Jevova mahtava, maan taivaan Herra on.
Uskovaiset tervehtivät toisiaan Jumalan terveellä ja rauhalla, mutta onko se tarpeellista, kun näin kova ukaasi on katekismuksessa annettu. Eikö tällä katekismuksen sanomalla, jotka ovat suoraan kymmenenestä käskystä, ole mitään merkitystä käyttäessämme teksteissämme ja puheissamme Jumalan nimeä enemmän kuin tarve vaatii.
Koska kymmenen käskyä on annettu vanhantestamentin aikana, niin ovatko ne menettäneet merkityksensä uuden liiton aikana ?
Katekismus on kuitenkin meillä rippikoulussa hyvin tärkeä oppikirja, joten sen käskyjä varmaan ei lueta turhaan. Turhaan me kyllä silti Jumalan niemeä jatkuvasti lausutaan, siitä ei pääse mihinkään.Ripari ope ei oikein osannut vastata tähän.
Tämä katekismuksen käsky on vaivannut päätäni paljon. Jumalan nimeä käytetään päivittäin enemmän ja vähemmän. Milloin se sitten on turhaa ja milloin ei. Miksi Taivaan isä on niin tarkka tässä asiassa, kun oikein uhkailee, ettei jätä rankaisematta. Onkohan kukaan koskaan pohtinut tätä asiaa ollenkaan. Kuunnellessani seurapuhetta Jumalan nimi toistuu lukemattomia kertoja. Voisihan puhuja välttää turhaa lausumista sanomalla Taivaan Isä, Luoja, Herra tai muuta.
Taivaan isällä on myös muita nimiä, kuten Jehova ja Jahve. Virsikirjassakin puhutaan Jevova mahtava, maan taivaan Herra on.
Uskovaiset tervehtivät toisiaan Jumalan terveellä ja rauhalla, mutta onko se tarpeellista, kun näin kova ukaasi on katekismuksessa annettu. Eikö tällä katekismuksen sanomalla, jotka ovat suoraan kymmenenestä käskystä, ole mitään merkitystä käyttäessämme teksteissämme ja puheissamme Jumalan nimeä enemmän kuin tarve vaatii.
Koska kymmenen käskyä on annettu vanhantestamentin aikana, niin ovatko ne menettäneet merkityksensä uuden liiton aikana ?
Katekismus on kuitenkin meillä rippikoulussa hyvin tärkeä oppikirja, joten sen käskyjä varmaan ei lueta turhaan. Turhaan me kyllä silti Jumalan niemeä jatkuvasti lausutaan, siitä ei pääse mihinkään.Ripari ope ei oikein osannut vastata tähän.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tässä on katkelma Lutherin selityksestä, jossa on pituutta 5x tämä määrä kokonaisuudessaa, mutta toivottavasti antaa kuvan mikä on käskyn pääsisältö ja Juamlan tahto.
"Älä turhaan lausu Herran sinun Jumalasi nimeä"
Kun ensimmäinen käsky opastaa sydäntä ja opettaa uskomaan, tämä toinen suuntaa meidät ulospäin ja saattaa suumme ja kielemme puhumaan oikein Jumalasta. Juuri sanat ne ensimmäisinä purkautuvat sydämestä esille ja tulevat julki. Aivan kuten edellä opetin sinua vastaamaan, mitä merkitsee, että ihmisellä on Jumala, samoin sinua on nyt opittava selkeästi käsittämään ja omin sanoin selittämään tämän ja kaikkien muidenkin käskyjen merkitys. Jos siis kysytään, miten ymmärrät toisen käskyn ja mitä tarkoittaa Jumalan nimen turha tai väärä käyttäminen, vastaa aivan lyhyesti näin: "Jumalan nimeä käytetään väärin, kun häntä tavalla tai toisella kutsutaan Herraksi mielessä valhe tai muu paha tako." Näin on käsketty siksi, ettei kukaan vetäisi Jumalan nimeä valheen verhoksi tai päästäisi sitä huulilleen tilanteissa, joissa sydän kyllä tietää tai sen ainakin pitäisi tietää, että asiat ovat toisin. Tällä tavalla tekevät esimerkiksi ne, jotka tuomioistuimen edessä vannovat ja valehtelevat toista vastaan. Jumalan nimeä ei nimittäin voi pahemmin käyttää väärin, kuin käyttämällä sitä valheeseen ja petokseen. Näin kuuluu tämän käskyn yksinkertaisin selitys.
Tämän avulla voi nyt jokainen hyvin itse päätellä, miten usein ja miten monin tavoin Jumalan nimeä käytetään väärin, vaikka kaikkien väärinkäytösten luetteleminen ei olekaan mahdollista. Pohtiaksemme kuitenkin lyhyesti Jumalan nimen moninaista väärinkäyttöä on ensiksi todettava, että sitä tapahtuu maallisissa, rahaa, omaisuutta ja kunniaa koskevissa jutuissa ja asioissa, silloin kun vannotaan vääriä valoja Jumalan nimeen tai pannaan sielu jonkin asian pantiksi, tapahtuipa se sitten julkisesti tuomioistuimen edessä, tai torilla tai muualla. Erityisen tavallista sellainen on avioliittoasioissa. Salaa kahden kesken mennään kihloihin, mutta jälkeenpäin rikotaan uskollisuudenvala. Kaikkein eniten väärinkäyttöä tapahtuu kuitenkin hengellisissä, omaatuntoa koskevissa asioissa, väärien saarnamiesten noustessa esittämään valheitansa Jumalan sanana. Katsohan, se merkitsee aina halua vetää Jumalan nimi pahuutensa verhoksi ja kaunistukseksi ja olla muka oikeassa, tapahtuipa se sitten yksinkertaisissa maallisissa asioissa tai tärkeissä ja vaikeatajuisissa uskoa ja oppia koskevissa asioissa. Valehtelijoihin kuuluvat myös rääväsuut, eivät pelkästään nuo jokaisen tuntemat täysin häpeämättömät, jotka arkailematta herjaavat Jumalan nimeä - heitä ei kuulu meidän, vaan pyövelin opettaa - vaan myös ne, jotka julkisesti pilkkaavat totuutta ja Jumalan sanaa ja jättävät ne Perkeleelle. Heistä ei ole nyt tarpeen puhua enempää
Tässä niinkuin monessa muussakin on käsitteeseen lipsahtanut virhe: alkuperäinen merkitys on, ettei vannoessa saa käyttää Jumalan nimeä väärin, eli vannoa väärää valaa Jumalan nimessä.
Luther opettaa väärin selittäessään käskyn merkitystä?
oli varmasti monessa asiassa väärässä.
Sinusta se on mahdotonta uskoa, koska tunnut pitävän Lutheria vähintäänkin Jumalana.
Ota tikkari ja avaa silmäsi ymmärtäämään, ettei nämä ole kuin esitettyjä kysymyksiä Lutehrin sanalla sanottuna.
En vieläkään päässyt täysin jyvälle. Nyt oli kysymys siitä, onko lausuminen väärin, eli kun Jumalan nimeä jokapäiväisessä elämässä käytetään.
Minusta tuntuu, ettei Lutherkaan osannut tähän tyhjentävästi vastata.
Tarkoitin siis sitä, kun seurapuheessa lausutaan esim. yhden puheen aikana Jumala eri yhteyksissä toistasataa kertaa.
Et vielä vastannut mitään Jumalan terve ja Jumalan rauhaa sanojen käyttämisestä.
Arvelinkin, ettei kukaan osaa tätä selittää.
Eri asia on vain kuka sen ymmärtää!
On ihan sama vaikka lausut sen 200 kertaa, jos teet sen oikealla sydämmellä. Ei Jumalan nimi, eikä anteeksiantamus tai mikään ole kuluvaa tavaraa, jos sitä käyttää oikein oikealla sydämmellä.
Sääli, ettet ymmärrä tätäkään Lutherin selitystä.
Lausumisien kanssa ole muta kuin että sitä suu puhuu mitä sydän ajattelee.
Jumalan nimen turhaan lausuu jos sano niinkuin Anna Lind, voi Jumala hän pisti minua.
Vaan mitä hän sanoikaan.
Mutta kun siunaa Jeesuksen nimessä ja ve.....
Niin senkaltaiset ovat Jumalan nimen oikeaa käyttöä.
Olemme keskustelleet yhden lakihenkisen uskovaisen kanssa tästä viestistä. Se viritti keskustelua. Herran nimen turhaan lausumista taitaa olla sekin, kun lätisemällä saarnaamme syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Minua alkoi kammoksuttamaan kun äitini pyytämättäkin halusi tarjota evankeliumia, hyi miten se on hirveätä. Enää he eivät sitä tee, takertumista toki on vanhemmiltani se, että mistä vaan heitä moittii, he pyytävät syntejä anteeksi. Nyt minua rasittaa myös, että aina täytyisi tervehtiä kädestä Jumalan terve, mitään muita kristillisyyden jäänteitä heillä ei ole, puheet ovat sitten täyttä soopaa. Jos olisi toisenlaiset vanhemmat, varmaan voisi olla helpompikin tervehtiä heitä. En tiedä, että kun uskosta luopuneet eteläsaksalaiset tervehtivät Grüss Gott, että tekevätkö he sen tuomiokseen.