Voi

sijoittajia kirjoitti:

Sijoittaminen on tappiollista puuhaa sanoo Taloussanomat ja tilastot näyttävät vahvistavan asian. "Osakesäästäminen" on kuollut ja jäljelle jäävät vain ammattimaiset pörssihait saalistamaan hyväuskoisten rahoja. Kun tuohon vielä lisätään, että nykyisen laman jälkeinen nousukausi jää loivaksi ja lyhyeksi ja uusi lama alkaa 10 vuoden sisään, niin voimme arvata, että maailmantaloudessa tapahtuu suuria sopeutumismuutoksia. Taloudellinen ja tuotannollinen kasvu lakkaa globaalisti ja kaikki jatkuvaan keskimääräiseen kasvuun perustuvat talousteoriat ja -käytännöt lentävät roskikseen. Vain yksittäiset valtiot kuten Kiina voivat vielä kasvaa jonkin aikaa (muun maailman kustannuksella). http://www.taloussanomat.fi/porssi/2009/04/26/siina-menivat-40-vuoden-tuotot/200910277/170?pos=0 /* Siinä menivät 40 vuoden tuotot Osakemarkkinoiden raaka kurssilasku on polttanut jopa useiden vuosikymmenten tuotot poroksi. Maailman osakkeisiin 40 vuotta sitten rahansa pannut sitkeä säästäjä on hädin tuskin omillaan. Kovat tuotto-odotukset haihtuivat ensin inflaatioon ja nyt raaka kurssilasku tekee selvää lopuista toiveista. Jan Hurri 26.4.2009 07:02 Oikein luja usko voi yhä ylläpitää toivoa osakemarkkinoiden tulevaisuuden tuotoista, ja epäilemättä ennen pitkää taas koittaa osakkeidenkin aika. Mutta nyt sitkeimmänkin sijoittajan on tunnustettava, että tuotot ovat uskomattoman pitkältä ajalta mennyttä. Osakemarkkinoille säästönsä 40 vuotta sitten sijoittanut on enää hädin tuskin omillaan. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että 20-vuotiaana vanhuuden varansa maailman osakemarkkinoille sijoittanut ihmettelee nyt 60-vuotiaana, mihin katosivat kaikki tuotot. Ihmettelevän vastaus on karu mutta yksinkertainen: tuotot katosivat ensin 1970-luvun inflaatioon ja nyt 2000-luvulla kahteen suureen kurssiromahdukseen, joista tämä tuoreempi ei välttämättä ole edes vielä ohi. 40 vuotta melkein nollatuotolla Pitkäaikaisenkin osakesijoittajan ankea arkitodellisuus paljastuu, kun lasketaan yhteen maailman osakkeita seuraavan MSCI World -indeksin kurssikehitys ja kaikki vuosien varrella saadut osingot ja sitten vähennetään osingoista maksetut verot sekä inflaation vaikutus. Näin laskien maailman osakemarkkinoiden reaalinen nettotuotto vuoden 1969 lopusta viime maaliskuun loppuun eli vajaan 40 viime vuoden ajalta oli yhteensä noin 14 prosenttia. Tämä tarkoittaa 0,3 prosentin reaalista vuosituottoa. http://www.taloussanomat.fi/img.php?f=Kurssilasku-pilaa-vuosikymm.jpg&w=800 Alkuperäinen, 40 vuotta sitten osakemarkkinoille tuottoa kasvamaan pantu pääoma on toisin sanoen yhä tallella, mutta se on juuri ja juuri säilyttänyt reaaliarvonsa eli ostovoimansa. Kovin kummoista kurssilaskua ei enää tarvita, niin jo painuu 40-vuotisenkin sijoituksen reaalituotto tappiolliseksi. Tuotto-odotus jäi toteutumatta Osakemarkkinoiden erittäin pitkäaikaiseksi reaalituotoksi arvioidaan yleensä 5–10 prosenttia vuodessa. Pitkän ajan kuluessa pienetkin muutokset vuotuisissa tuotoissa heilauttavat sijoittajan lopullista tuottoa voimakkaasti. Jo viiden prosentin vuosituotto tarkoittaisi sijoituksen arvon kasvamista 40 vuodessa seitsenkertaiseksi. Tuollaisella tuotolla 100 euroa kasvaisi 700 euroksi, eikä suinkaan 114 euroksi niin kuin 0,3 prosentin vuosituotolla. Arviot osakemarkkinoiden tuotoista vaihtelevat suuresti lähdeaineistosta, tarkasteltavista markkinoista, mittaustavasta ja ennen kaikkea mittausjaksosta riippuen. Nyt käsillä oleva MSCI World -osakeindeksi seuraa kaikkien maailman niin sanottujen kehittyneiden maiden osakkeita. Mukana ovat Suomen ja muiden Länsi-Euroopan maiden lisäksi Pohjois-Amerikan ja Tyynenmeren alueen vauraimpien maiden osakkeet. Indeksiyhtiö MSCI laskee maailmanindeksistään useita eri muunnelmia, joista tässä tarkastellaan nettotuottoindeksiä. Se on osingot sisältävä kokonaistuottoindeksi, josta indeksiyhtiö on vähentänyt osingoista maksettavat verot. MSCI ei laske indekseistään inflaatiokorjattuja muunnelmia, mutta Taloussanomat teki tämän vähentämällä indeksituotoista OECD-maiden inflaation. Osakkeiden reaaliarvo puoliksi kolme kertaa Neljän viime vuosikymmenen markkinakoettelemukset ovat Taloussanomien laskelman mukaan puolittaneet osakesijoituksen reaaliarvon kolme kertaa. Toistaiseksi viime vuosikymmenten pitkäkestoisimman tappion aiheutti 1970-luvun öljykriiseissä vauhtiin karannut inflaatio. Tuolloin talouskasvu oli heikkoa, mutta osakkeiden nimelliskurssit eivät juuri laskeneet. Reaalinen kurssikehitys oli sitäkin surkeampaa. OECD-maiden inflaatiolla vähennetty osakkeiden nettotuottoindeksi palasi 1960-luvun lopun arvoonsa vasta vuonna 1985, kun inflaatio oli jo tuntuvasti hidastunut ja talouskasvu taas vauhdissa. Inflaation talttuminen ja korkojen voimakas lasku käynnistivät 1980-luvun alussa maailman osakkeiden erittäin pitkäaikaisen ja vahvan nousukauden, jota jatkui aina 1990-luvun loppuun asti. Pitkä mahtinousu päättyi ensin teknokuplan puhkeamiseen ja nyt toiseen ehkä vielä rajumpaan ja laajempaan kurssiromahdukseen. Osakemarkkinoiden tuotolle ei ole sääntöä Osakemarkkinoilla ei ole minkäänlaisia luonnonlakien kaltaisia voimia, jotka lopulta puristaisivat markkinoista irti jonkin ennalta säädetyn tuoton. Siksi tuotto-odotukset ovat ainoastaan odotuksia, parhaimmillaankin valistuneita arvauksia. Aina ei maallikko tahdo saada selkoa toteutuneistakaan tuotoista, sillä nekin näyttävät vaihtelevan lähteestä riippuen yllättävän paljon. Erittäin suurta vaihtelua toteutuneisiin tuottolukuihin aiheuttaa mittausajan valinta. Houkuttelevimmat tuottoarviot perustuvat yleensä aineistoon, jossa tuottojen laskenta alkaa raskaan kurssilaskun jälkeen ennen seuraavan tuntuvan kurssinousun alkua. Näin myös viime vuosikymmenien osaketuotoista saa hieman valoisamman kuvan, jos sijoitusajan lasketaan alkaneen vaikka vuoden 1979 lopussa eikä kymmentä vuotta aiemmin niin kuin Taloussanomien tuottolaskelmassa. MSCI World -indeksi alkaa vuoden 1969 lopusta. Kurssinousu houkuttelee uusia sijoittajia pörssiin Parhaita osaketuottoja löytynee helpommin sijoituspalveluiden myyntiesitteistä kuin oikeiden sijoittajien salkuista. Parhaiden tuottojen saavuttaminen edellyttäisi sijoitusten aloittamista tavallista voimakkaamman kurssilaskun jälkeen, kun osakemarkkinoiden tunnelma on epätavallisen kehno mutta tulevaisuuden näkymät houkuttelevimmillaan. Suurin osa sijoittajista toimii kuitenkin täsmälleen päin vastoin. Keskivertosijoittajan houkutus sijoittaa säästönsä osakkeisiin on suurimmillaan pitkän ja vahvan kurssinousun loppupuolella, mutta heikoimmillaan kurssiromahduksen jälkeen. Tästä syystä lienee todenmukaisempaa olettaa, että pitkäaikaisia sijoituksia käynnisteltiin mieluummin 1960-luvun lopun rillumarei-markkinoilla kuin 1970-luvun masennusmarkkinoilla. Samasta syystä lienee todenmukaisempaa aikanaan mittailla tuottoja vuoden 1999 oletetuille osakeostoille kuin esimerkiksi vuoden 2002 sijoituksille. Irti vääristä luuloista Hyvinkin pitkäaikaisen sijoituksen vaipuminen surkeisiin tuottoihin ei kerro mitään tulevista tuotoista. Tämän tarkastelun perusteella ei voi mitenkään päätellä, onko kurssilasku nyt ohi vai vasta alkanut. Sitäkin helpompi on päätellä, että muutamasta sitkeästä uskomuksesta olisi jo korkea aika päästä eroon. Ensimmäinen ja tärkeämpi johtopäätös on, että hyvien tuottojen saavuttamiseen voi kulua uskomattoman pitkä aika. Jopa vuosikymmenien surkeat tuotot horjuttavat uskomusta lähes varmoista huipputuotoista, joita osakkeista piti irrota jo muutaman vuoden sijoituksilla. Toinen kyseenalainen uskomus odottaa osakkeilta melkein vedenpitävää suojaa inflaatiota vastaan.Tämäkin on väärinkäsitys. Osakemarkkinat ovat toki pitäneet reaaliarvonsa paremmin kuin muut sijoitusluokat, mutta varsinkin inflaation kiihtyminen ja korkojen kohoaminen voivat tuhota osaketuotot jopa vuosiksi. Juuri näin kävi 1970-luvulla. Ainoa tämän ankean tarkastelun toivoa herättävä piirre on, että esimerkiksi juuri 1970-luvun lopussa tällaiset synkät markkinakatsaukset alkoivat vähitellen enteillä käännettä parempaan. Kaipa synkistely on nytkin pakko kestää ennen kuin markkinat kypsyvät uuteen nousuun. */

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä