Fundamentalismi on halua säilyttää tietty hierarkian tyyppi, joka perustuu liittoutumisen psykologialle ja jota luopuruuden helppous ja kasvava todennäköisyys uhkaavat. Fundamnetalistinen väkivalta on toimintaa, jonka tarkoitus on lannistaa potentiaalisia luopioita osoittamalla luopuruuden kova hinta. Fundamentalismiin liittyy neljä keskeistä piirrettä:
1. Fundamnetalistiset ryhmät pyrkivät valvomaan toistensa julkista käyttäytymistä.
2. Fundamnetalistiset ryhmät pyrkivät rankaisemaan uskonnollisten normien rikkomista näyttävästi ja julkisesti.
3. Fundamentalistinen väkivalta on pääosin suunnattu saman kulttuurisen yhteisön jäseniä, ei ulkopuolisia vastaan.
4. Fundamentalistien pääasiallisena hyökkäyksen kohteena on yleensä oman uskonnollisen perinteen modernisoitunut ja paikallinen muoto.[3]
Vanhoillislestadiolaisuudessa sosiaaliset sanktiot ovat erittäin suosittuja hallintakeinoja:
Lainaus eräästä viestistä:
"Epäuskoisten kavereiden rientoihin kyllä pääsisi, mutta mitä sanoo suku.
Pelkään kovasti, etten saa enää sitä vähäistäkään hyväksyntää sen jälkeen."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000030477148
Fundamentalismin merkkejä
metaskeema
14558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tässä lainauksia palstan viesteistä: "Sitä tässä pelkään, jotta vaikka tulisi sidotuksi mikäli otan uskottoman vaimon. Niin minulle sanottiin, että kiellän teoillani uskon." "Pelkään synnytyksiä ja sitä, etten selviä perhe-elämän haasteista. Siksi on varmaan parempi, että jään yksin." "Pelkään synnyttää... Meillä on lapsia,tykkään lapsista, mutta joka kerta synnytys on ollut ihan kauheaa." "Pelkään että en löydä tietä vaikka haluankin. Voi hyvä Jumala osoita minulle tiesi.Rukoilen sitä joka päivä." "Minä pelkään, että menetän vielä uskoni Jumalaan, kun näyttää siltä, että Jumala ei anna minulle niitä voimia, mitä rauhanyhdistyksellä on rakas puhujaveli luvannut." "Pelkään enempi sellaisia petoja, jotka voivat sieluni kadottaa iankaikkisesti, kuin niitä jotka ruumiini voivat tappaa." "olen alkanut pelätä avioelämää. tarkoitan yhdyntää. Olen onnellisessa avioliitossa ja meilä on useita lapsia. Mutta meillä on perinnöllinen sairaus todettu. Kaksi lapsistamme on sairaita. Muut ovat terveitä.Olen alkanut pelätä." "Pelkään jos tulee eriseura, että psyykeeni ei kestä sitä höykytystä. Jään vapaaehtoisesti syrjään." "...minä pelkään että teen väärin jos täällä otan kantaa näihin asioihin kovin jyrkästi." (hoitokokoukset) "Meillä "sivullisilla" on hyvin vähän sanottavaa. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että "sisällä" olevat esittävät meille "hätähuutonsa". He eivät uskalla tehdä sitä itse (syytä ei tarvitse kaukaa hakea, me tiedämme sen jokainen, SRK:n johtoa myöten!). " -Emmalia "Mua ei niinkään ihmiset ja niiden suhtautuminen pelota. En uskalla luopua uskosta sen vuoksi koska haluan olla varma ja vakuuttunut siitä että pääsen taivaaseen. Mää oon just niin lapsellinen vaikka yli 40 oon." "Pelkään vaan että oon menettemäsä otteen vl-uskoon. Synti kyllä tuntu niin hyvältä että tuli mieleen yhen tutun saarnamiehen toteama, että sillon kun synti alkaa maistumaan ei enää ole uskomassa." "Pelkään pahoin, jotka ovat eksyneet elävästä uskosta, ei ole enää oikeaa Jumalan pelkoa sydämessään. Saattapi vain paatumuksen puutumus elellä heidän sielussaan." "pelkään kaikkea sitä mitä eroaminen toisi tullessaan. Menetänkö loputkin sukulaiset, tuttavat ja jopa työpaikan..:(" "Pelkään puolestasi, Minusta tuntuu, että olemme eri hengessä." "Minä pelkään helvettiä. Minulle on lapsesta asti kerrottu siitä. Menin tiettyyn ikävuoteen asti aina nukkumaan, kuultuani ensin tarinan helvetistä ja saatuani synnit anteeksi." "Pelkään keisarinleikkausta. Se oli kamala kokemus, jota en halua kokea uudestaan. Olin hengenvaarassa synnyttäessäni ensimmäistä. Lääkäri sanoi, ettei kannata synnyttää uudestaan, koska riskit on sun kohdallasi kovat. Jäi ilkeät arvet. On pakko ehkäistä, sillä pelko on uskoa voimakkaampi." "Mutta kun ne sitten lopettaa tervehtimisen. En uskalla jäädä "ihan yksin". Seuroihin ei olisi enää tervetullut. Kukaan ei käy kylässä eikä minnekään voi mennä." "Pelkään että avaus poistuu" "Minä pelkään myös, että monelle on niin tapahtunut nyt, kuin mainitulle palvelijalle, että moni on alkanut hengessä, mutta päättänyt lihassa. Maailman rakkaus on varastanut monen sydämet, ja Vapahtajan täytyy seisoa ulkoisella puolella niinkuin Hän sanoo Ilmestyskirjassa: Minä seison ovessa ja kolkutan, joka avaa Minulle, hänen tykönsä tahdon Minä mennä ja pitää ehtoollista hänen kanssansa."
ylikierroksilla. Etkö huomaa? Varo burn out voi kohdata sitäkin, joka täällä mesoaa tunti tolkulla. Varsinkin kun sun sanomasi on jo kaikkien tiedossa, ei tarvi enää sun pukeutua keisarina uusiin vaatteisiin. Sanon nyt kuin se pikku lapsi, joka uskalsi sanoa totuuden keisarista: Sinulla ei ole vaatteita lainkaan.
Luuletko, että uskosta luopuminen on helppoa, eikä siitä tule mitään maallisia seuraamuksia? Saara Tuomaalan mukaan enemmän kuin uskosta, on kyse siitä, että syntyy johonkin kulttuuriin ja elää siinä. Jos siitä lähtee, identiteetti, elämäntapa, seksuaalisuus ja arvomaailma muuttuvat. Vanhoillislestadiolaisuuden taakse jättämisessä suurin suru on suvun ja yhteisön ulkopuolelle sulkeutuminen. Vanhoillislestadiolaisuudessa oman yhteisön uskotaan olevan yhteydessä Jumalaan, kun taas muut eivät ole. Tästä syystä liikkeen jättäminen on suuri mullistus. Liikkeen sisäisten normien rikkojan katsotaan teoillaan jättäneen uskon ja hänen katsotaan kuuluvan niihin, jotka ovat matkalla helvettiin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhoillislestadiolaisuus#Uskosta_luopuminen
SRK on varsinainen keisarin vaatturi, joka tarjoilee näitä vaatteita (armopukua) joita ei oikeasti ole olemassakaan.
olevansa koreakin, mutta lapsenmielinenkin näkee totuuden.
kannattaisi otta ensi kesän suviseuroille teemaksi, jonka pohjalta voisi käydä keskustelua ja vaihtaa ajatuksia. Sellainen on parasta terapiaa, kun huomaa, että ei ole pelkoineen yksin. Ehdotapa tällaista teemaa SRKlle.
joka on sama asia kuin sielunvihollisen aikaansaama voitto ihmisestä on jo Raamatun esimerkkien valossa ollut luopujalle dramaattista. Muistellaanpas kuningas Saulia, mikä oli hänen kohtalonsa kun hän ei osoittanut Jumalan käskyille kuuliaisuutta. Jumala sulki hänet tottelemattomuuteensa ja siitä seurasi että hän sairastui myöskin mieleltään. Entäs kuningas Davidin poika Absalom, joka nousi uskovaista isäänsä vastaan, hänet keihästettiin kuoliaaksi eikä hänestä jäänyt todistusta isälleen että sielunsa olisi kelvannut Jumalalle. Sitten tämä Juudas Iskariotin surullinen kohtalo. Kun oli tehnyt tekosensa rahasta ja katui sitten myöhemmin, ei saanut palaamisen armoa ja meni ja hirtti itsensä. Siksipä ei turhaan Raamatussa neuvota meitä, että kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja totella parempi kuin oinasten lihavuus.
Se on luja luottamus siihen mitä toivotaan ja ei näkymättömistä epäile. Eri asia on sitten ne ihmiset, joilla tuo usko ei olekkaan omakohtaista uskossa kilvoittelua synnin pois panijana ja Jeesuksen veren korjaajana. Heille se on ehkä lapsuudesta jäänyttä kulttuuria sitä tapakristillisyyttä, jossa noudatetaan ulkonaisia kristillisyyteemme perinteisesti liittyneitä arvoja. Mutta sinä olet ollut rehellinen ja et ole jäänyt riippumaan näihin kulisseihin. Mutta en jaksa uskoa tuota, että se olisi yleinen tapa että uskovaiset vanhemmat tai sisarukset tai ystävät hylkäisivät tyystin tuon joka on joutunut tuhlaajalapsen tielle. Hänestä itsestään se saattaa näyttää siltä, mutta usko tai älä, miten paljon he panevat käsiään ristiin ja huokaisevat taivaallisen Isän puoleen , että vedä vielä armosi osallisuuteen sinua. Se on sitä suurinta rakkautta sinua kohtaan, jota sinä et näe. Mutta kun kuulet Jumalan äänen sydämessäsi, älä silloin paaduta sydäntäsi vaan tee niinkuin sinua neuvotaan: tee parannus ja usko evankeliumi.
Tosin jos on kasvanut liikkeen piirissä, voi olla vaikea kyseenalaistaa perinteisiä uskomuksia.
Älä luule, että minua kiinnostaisi ottaa sellaista kovin vakavasti.
Se on harhaluuloa. Minun mielestäni vanhempani ja sukulaiseni saisivat lopettaa rukoilemisen minun puolestani. Rukoilu on tutkitusti täysin turhaa ainakin siltä kannalta, ettei siitä seuraa sitä, mitä rukoillaan. Ehkä siitä voi saada jotain lohdutusta, mutta sitäkin pidän kyseenalaisena. Minua ei todellakaan kiinnosta alkuunkaan enää palata vanhoillislestadiolaiseksi, joten siinä mielessä voisin vaikka loukkaantua siitä rukoilusta, koska siinä puututaan minun henkilökohtaisiin asioihin. Voithan hehkuttaa tämän rukoilemalla ilmaistun rakkauden suuruutta, mutta se ei sillä muutu yhtään mukavemmaksi vaan päinvastoin. Mitä taas tuohon paatumukseen tulee, niin mielestäni ei ole mitään hienompaa asiaa, kuin että paaduttaa sydämestään SRK:n hömppäopit pois ikuisiksi ajoiksi.
tuohon fundamentalismiin, niin mikä olisi sinun syntilistasi? Onko joku asia sinulle syntiä?
Jos synnillä tarkoitetaan vain jotain moraalisesti väärää, niin silloin jotkin asiat voivat olla minun mielestäni syntiä. Jos taas synniksi ymmärretään Jumalan tahdon vastainen toiminta, niin silloin en pidä mitään asiaa syntinä. Pidän moraalisesti vääränä kaikkea, mikä aiheuttaa ihmisille enemmän tuskaa kuin onnea. Erityisesti sellaisia asioita pidän pahana, joista kärsin itse.
melko lähellä Jeesuksen ohjetta: Minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää samoin heille. Tämä on laki ja profeetat. Käsittääkseni Jumalan tahdon vastainen toiminta taas on yhtä kuin Jeesuksen tahdon vastainen toiminta.