Minä tulin mummuksi hieman yli vuosi sitten. Tämä 1-vuotias poikataapero on ensimmäinen lapsenlapseni ja minulle ja miehelleni hyvin rakas.
Olen ollut pari vuotta eläkkeellä, joten tyttäreni piipahtelee välillä päivisin kotonamme. Kyllä tällainen pikkuinen 1-vuotias saa ilon aikaiseksi; saapuessaan hän hymyilee ja ojentaa kätensä luottavaisesti minua kohden ja haluaa syliin.
Kun sitten riisun ulkoiluvaatteet, lähtee hän iloisesti konttimaan lelulaatikkoaan kohden, josta poimii ne lempilelunsa esille.
Häntä syöttäessäni, hymyilee pikkuinen välillä aurinkoista hymyä ja tarttuu kädestäni kiinni.
Kaikki tämä tekee minut hyvin onnelliseksi.
Mutta minut tekee myöskin onnelliseksi se, kun näen, miten tyttäreni kohtelee kauniisti lastansa ja kuinka heidän välillään vallitsee hyvä vuorovaikutussuhde; tyttäreni kutittelee ja hassuttelee lapsensa kanssa. Ei voi olla huomioimatta sitä, kuinka lapsenlapseni luottaa äitiinsä ja katsoo häntä onnellisena; kikattelee ja konttii äitiänsä muka karkuun. Se on ihanaa katsottavaa !
Ilmoittautukaa keskusteluun mukaan muutkin mummit ja vaarit, joilla samanmoisia tuntemuksia !!
Hyvin rakas lapsenlapsemme
mummelimuu
41562
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ehkäpä joskus tuleva mummi. Minun elämäni on välillä ollut raskas, avioeroa ja muuta. Mutta olen yrittänyt tehdä lapsilleni turvallisen ja onnellisen kodin. Olenkin ajatellut että ehkäpä näen joskus työni hedelmät sitten kun näen omat lapseni lastensa kanssa, miten pärjäävät, kohtelevat ja muuta. Toivottavasti ovat saaneet hyvän mallin ja opin minulta!
Minäkään en ole mummi vielä, mutta ehkä tulevaisuudessa, kuitenkin saan iloita sisareni lapsen lapsista, joita hoitelen välillä. 1-v, 3-v, 5-v, näitten kanssa on antoisaa touhuta. Aina iloisina tulevat luokseni, kertovat kuulumiset, jopa pieninkin, vaikka ei kovin juttele, mutta sepustaa omalla laillaan:) Viimeksi oli kaunis päivä, ulkona söimme jäätelöt alkavan kesän kunniaksi, pienet poikkeavuudet päivään piristää molemmin puolin. Askartelemme melkein joka kerta jotain, pelaamme ja piirtelemme. Isommat leikkivät omia leikkejään kiltisti välillä ja minä saan keskittyä pienempään touhuajaan, joka on virkeä veijari ja kerkeää jokapaikkaan ja joutuin. Olen aina näitten lähdettyä ihan "poikki" mutta onnellinen ja siitäkin hyvillä mielin, että saan auttaa näitä nuoria vanhempia ihan sydämestäni:) Toivottavasti joskus vielä omatkin lapseni saavat lapsia ja olisin vielä siinä kunnossa, että voisin hoitaa ja raksataa heitäkin:))
Sydämessäni aivan läikähti kun luin kirjoituksesi ja ymmärrän täysin tunteesi. Meilläkin on ukin kanssa reilun vuoden ikäinen lapsenlapsi ja hän on äärettömän rakas meille. Oli just viikonloppuna yökylässäkin.Sydämemme on niin täynnä rakkautta häntä kohtaan, että ei sitä voi sanoin edes kuvailla. Mukavia kevätpäiviä Sinulle ja lapsenlapsellesi!
minä nautin täysin sydämin lapsenlapsistani.Toinen on touhuneiti ja pikkumies monivammainen.Molemmat niin rakkaita meille.Annan vaikka mitä heidän edestään.Tuntuu että halaan heidät rikki kun näkee.Asuvat sen verran kaukana ettei joka viikko ole mahdollista nähdä.Ihanaa kuulla heidän ääniään puhelimessa kun joka päivä miltei soittelen heidän äitinsä kanssa.