Jäätyneen joen rannalla, jäätyneellä kivipaadella, Jeppe istuskeli, tuonne jonnekin, ääneti katseli.
Ei ollut kotia, ei perhettä, ei rahaa, ei tulevaisuutta.
Pakkanen poskipäitä puri, Jeppe ääneti itki, mennyttä elämäänsä suri.
Kävi askel narskuva lähemmä, ei Jeppe päätään jaksanut käännellä, kuului hento kuiskaus kuin enkelin, se lämmitti unohdetun sisintä jotenkin.
Käsi hento yksinäisen olalla, Jeppe alkoi olla jo ihan ulalla.
Näki edessään, puoleensa kumartuneen, naisen nuoren, hymyn suloisen. Se lämmitti, sulatti sisimmän jäätyneen kuoren.
Heikon hymyn Jeppe huulilleen punnersi, kuuli ja ymmärsi.
Kaikkialla vain jäätä ja lunta, mahdoinkohan nähdä unta, Jeppe tuumasi, vaivoin ympäristöään zoomasi.
Vaan kaikonnut oli tuo kaunis enkeli, sanat mieltä lämmittävät, Jeppe muisti kuitenkin;
Hyvää Joulua Sinulle Yksinäinen ja Unohdettu Ihminen, vaik´miten oisit murheinen, Lämmittäkööt Sisintäsi Rakkaus Ylhäinen.
Illan hämärän myötä, Jeppe roskikseen hakeutui, muistojensa hahmoille toivotti hyvää yötä, levolle laskeutui.
Sinä yönä jouluisena, pakkanen otettaan kiristi, lämpimissä kodeissa, jokunen joulukinkku uuneissa kärähti.
Kuulaan aamun valjetessa, oli Jeppe jo muualla, vain jäätynyt kyynel poskella, nukkuen ikuista unta, muistojensa saattelemana.
Tuolla.., jossakin...
Ei ollut kotia, ei perhettä, ei rahaa, ei tulevaisuutta.
Pakkanen poskipäitä puri, Jeppe ääneti itki, mennyttä elämäänsä suri.
Kävi askel narskuva lähemmä, ei Jeppe päätään jaksanut käännellä, kuului hento kuiskaus kuin enkelin, se lämmitti unohdetun sisintä jotenkin.
Käsi hento yksinäisen olalla, Jeppe alkoi olla jo ihan ulalla.
Näki edessään, puoleensa kumartuneen, naisen nuoren, hymyn suloisen. Se lämmitti, sulatti sisimmän jäätyneen kuoren.
Heikon hymyn Jeppe huulilleen punnersi, kuuli ja ymmärsi.
Kaikkialla vain jäätä ja lunta, mahdoinkohan nähdä unta, Jeppe tuumasi, vaivoin ympäristöään zoomasi.
Vaan kaikonnut oli tuo kaunis enkeli, sanat mieltä lämmittävät, Jeppe muisti kuitenkin;
Hyvää Joulua Sinulle Yksinäinen ja Unohdettu Ihminen, vaik´miten oisit murheinen, Lämmittäkööt Sisintäsi Rakkaus Ylhäinen.
Illan hämärän myötä, Jeppe roskikseen hakeutui, muistojensa hahmoille toivotti hyvää yötä, levolle laskeutui.
Sinä yönä jouluisena, pakkanen otettaan kiristi, lämpimissä kodeissa, jokunen joulukinkku uuneissa kärähti.
Kuulaan aamun valjetessa, oli Jeppe jo muualla, vain jäätynyt kyynel poskella, nukkuen ikuista unta, muistojensa saattelemana.
Tuolla.., jossakin...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.