Miksi erilaiset ihmiset eivät joidenkin tänne kirjoittelevien mielestä saa tuntea itseään "yksinäiseksi" ja sanoa sitä?
Ehdotan, että tästä lähin ne, jotka haluavat erottua kaiken maailman harrastelijayksinäisistä, julistautuvat "pro-yksinäisiksi". Tätä nimitystä älkööt käyttäkö itsestään ketkään muut; se olkoon vain pro-yksinäisten yksinoikeus. Pro-yksinäiset saakoot ihan itse ja omista tuntemuksistaan käsin määritellä kriteerit ja pääsyvaatimukset pro-yksinäisyydelle. Näin varmistetaan, ettei pro-yksinäisten joukoon pääse tuntkeutumaan ketä saattuu kohtalaisen katkeruudettomia jonkunlaisen (proyksinäisestä näkökulmasta melko mitättömän) yksinäisyyden kokijoita.
;)
lupa olla yksinäinen?
deeprezzion
131079
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Toki kaikki saavat tuntea itsensä niin yksinäiseksi kuin haluavat. Tuntuu vain jotenkin typerältä kun heti avauksessa sanotaan että "mulla nyt on kyl kumppani ja sit kyl mulla muitakin tuttui on mut oon mä kyl niin hirveen yksinäinen...". Tai sitten "Taas on se yks päivä tulossa ja mä oon niin hirveen yksinäinen kun mun kumppani lähtee jonnekin muualle ja me kun ollaan yhdessä kaikki muut juhlat jne...". Parempi nimitys oli minun käyttämä "osapäiväyksinäiset", koska jos on kumppani ja usein vielä muitakin tuttavuuksia niin vaikeaa siinä on olla kokopäiväyksinäinen. Empä itse kyllä itseäni nykyisin niin kovin yksinäiseksi edes miellä. Toisaalta on kokemusta tuostakin asiasta. Varmaan tuo rajanveto johtuu siitäkin, että jos ei ole oikein mitään ihmiskontakteja niin se on usein huono juttu jo ihmisen itsensä kannalta. Osapäiväyksinäisillä taas on nuo ihmiskontaktit mutta silti valittavat. Esimerkiksi kaksi ihmistä voi valittaa köyhyydestä. Toisella ei ole varaa ruokaan ja toisella uuteen luxusautoon. Kumpikin heistä kokee olevansa köyhä. Tosin toista vain on kovin vaikeaa mieltää köyhäksi, koska hänellä on kuitenkin rahaa ruokaan ym. asioihin. Sama se on yksinäisyydessäkin että jos on se kumppanikin niin onhan sitä aivan eri asemassa kuin ihminen jolla ei ole yhtään mitään kontakteja. Tai sitten joitakin puolittuja joiden kanssa ei pysty vaihtamaan kuin muutaman sanan.
miten syvästi kukin tuntee olonsa yksinäiseksi, sillä kyse on kuitenkin samasta tunteensta, yksinäisyydestä. Ei se ole pro-yksinäisiltä yhtään pois, jos joku tilapäisyksinäinen käy täällä avautumassa ja valittamassa pahaa oloaan - sitä vartenhan tämä palsta on olemassa. Vaikka itse lukeudun pro-yksinäisiin (jos nyt sellaista luokittelua haluaa välttämättä tehdä), niin ei mua ainakaan haittaa yhtään, vaikka joku parisuhteessa elävä ja kavereitakin omaava tyyppi kirjoittelee täällä kokemuksistaan. Päin vastoin. Sitä suvaitsevaisuutta toivoisin kaikilta muiltakin.
Niin no tämä palstahan on yleinen valituspalsta, joten kai se on ihan ymmärrettävää jos ihmiset käyvät valittamassa tilanteestaan. Tosin ei tuo yksinäisyyden laatu ole ainoa mitä saatan kritisoida. Kyllä toinen asia koskee sitä että monilta yksinäisiltä tuntuu puuttuvan pieninkin aloitekyky tai yritys ystävien saamiseen. En minä näe sitä mitenkään "epäsuvaitsevaisuudeksi", jos näkee asiat eri tavalla ja sanoo esim. että monilla on tilanne huonommin ja monet olisivat iloisia jos tilanne olisi noinkin hyvin. Eikä keskustelupalsta ole sitä varten että kaikkien kommentit pitäisi miellyttää... Täällä jaetaan omia ajatuksia aiheesta.
Ei kun kyllä se nyt menee niin päin, että nimityksistä ja toisten yksinäisyyden kokemuksista nipottavat "proyksinäiset" alkavat käyttää itsestään tuota ihan omaa nimitystään, ja antavat muiden käyttää suomen kielen sanaa "yksinäisyys" sen yleisessä merkityksessä ja oman kokemuksen mukaan. Ei proyksinäisten tässä tarvitse toisten koetulle yksinäisyydelle mitään määritelmiä olla antamassa. Eikä tarvitse yleensäkään koko ajan olla poliisina toisten ihmisten yksinäisyyden ilmauksiin puuttumassa. Eikö nyt järkikin vähitellen sano, että vika on silloin todennäköisimmin omien korvien välissä, jos ei siedä sitä, että erilaiset ihmiset puhuvat omasta yksinäisyydestään ja etsivät siihen tukea? Varmaan ihmisillä on erilaisia kokemuksia ja yksinäisyys voi olla enemmän ja vähemmän syvää ja kurjaa. Ei erilaisiin yksinäisyyden ilmauksiin silti tarvitsisi kenenkään olla ensimmäisenä inisemässä jotain omia määritelmiään ja kieltämässä "yksinäisyys"-sanan käyttöä muilta (!!!??!!?). "Tuntuu vain jotenkin typerältä kun heti avauksessa sanotaan että "mulla nyt on kyl kumppani ja sit kyl mulla muitakin tuttui on mut oon mä kyl niin hirveen yksinäinen..." MIKSIKÖHÄN se tuntuu sinusta "typerältä"? Mitä ihmeen typerää siinä on, että joku, jolla on läheisiä, on yksinäinen ja sanoo sen myös? Missä tässä nyt mahtaa olla se "typeryys"? Ihmettelen.
Keskustelua samoin kuin ajatteluakin voi kohentaa sillä, että ns. totaalista vammailua jätetään vähemmälle, ja otetaan TODELLA huomioon ihmisten erilaiset kokemukset, eikä vain MÄÄRITELLÄ niitä jostain omista nollaspekuloinneista käsin. "Niin no tämä palstahan on yleinen valituspalsta, joten kai se on ihan ymmärrettävää jos ihmiset käyvät valittamassa tilanteestaan." Niinpäsjuu, diibadaa. Sen omasta olosta valittamisen vielä jotenkin ymmärtää, mutta sitten kun aletaan vielä valittaa toistenkin yksinäisyydestä, ikään kuin tunnettaisiin se paljon paremmin kuin asianomainen itse, niin se se sitten onkin jo jostain oikein syvältä...
En ole varma, mutta "proyksinäisyys"-termissä saattoi olla pientä ironiaakin mukana. Toki sen mielellään saa ottaa käyttöön, erityisesti jos pitää kovasti itsen ja muiden määrittelemisestä. :-)
Hei! Mitenkäs sen kirjoittaisin olin tosi yksinäinen 15-19 vuotiaana, kun en muuta keksinyt läksin au-pairiksi Saksaan. Oli sellainen kokemus että jos vaan voitte sen tehdä ihan missä muodossa tahansa vaihtarina tai au-pairina tai vaikka maatyöläisenä. Kannattaa mennä. Oppii itsestään ja ennenkaikkea muista paljon enemmän kuin täällä. No olen nyt 50-kymppinen, kaksi lasta ja kolme lastenlasta. Väliin jää paljon tarinaa mutta...... Nyt olen taas yksin et niin se menee se elämä. Tosin yksin nyt omasta tahdostani. Rakastan elämää....
Tekisikin mieli lähteä, kunhan pääsisi masennuksesta ensin vähän eroon. Yksinäisyys ulkomailla kyllä vähän pelottaisi, mutta ehkä sieltäkin jotain seuraa vois kumminkin löytyä... :-)
Ongelma vain on siinä, ettei ihminen joka omaa mielipiteitä kuin minä ole välttämättä mitenkään kuuluva tuohon sinun mainitsemiin "proyksinäisiin", joihin sinä haluat minunlaiseni erilaiset mielipiteet omaavat laittaa. Osapäiväyksinäisiin kuuluviin on taas helpompi antaa jopa suoria kriteereitä. Tuli mieleen että Suomi24 pitäisi perustaa Myötätunto-palsta. Siellä moderaattori poistaisi kaikki semmoiset viestit joissa ei olisi myötätuntoa kirjoittajaa kohtaan. Siellä voisi rauhassa avautua ja saisi vain kommentteja tyyliin: "Musta tuntuu ihan samalta... Kyl mä ymmärrän sua...". . En minä ajattele että vikaa on mitenkään korvien välissä jos näkee asiat eri lailla. Jos joku sitten kuten esim. sinä ottaa noin pahasti itseensä, niin ei ole tosiaan minun ongelmani. Minä ainakin kehottaisin puhumaan niille läheisille jos semmoisia sattuu olemaan. Parempi puhua niille omasta yksinäisyydestään, jos semmoista kokee. Varsinkin jos he ovat kuitenkin siinä ympärillä.
Ongelma on vain siinä, että tuo proyksinäisyystermisi ei välttämättä edes sovellu niihin joille yrität sen tunkea. Sen takia se oli aika heikko nimitys.
Niin no edelleenkin ihmiset voisivat miettiä omaa tilannettaan uudemman kerran. Monien tekstejä lukiessa kyllä tulee mieleen, että tarvitseeko tästäkin valittaa... Ihmisillä voi olla erilaiset kokemukset ja tarpeet, mutta monille voisi tehdä ihan hyvää itsetutkiskella että onko se oma tilanne nyt niin vaikea, mitä valituksen määrästä voisi luulla. Varsinkin kun monet tuntuvat olevan yleensä varsin tyytyväisiäkin tilanteeseensa, vaikka siitä joskus pitääkin valittaa. Osapäivävalittajat on seuraava termi-lanseeraus Suomen kielen sanastoon.
Ihmisellä on tarve parisuhteeseen ja myös ystäviin..usein. Jotenkin tuntuu siltä, että koska nyt seurustelen, en saisi kokea jonkun mielestä yksinäisyyttä. Saisiko sitten sellainen ihminen kokea yksinäisyyttä joka esim. viikot elää niin, että näkee vaikka koulussa yhden ihmisen jonka kanssa juttelee muutaman tunnin. Hänellähän on siellä se ihminen. Olen elänyt pro-yksinäisyys kauden ja siitä vie aikaa toipua. Suren edelleen menetettyjä vuosia ilman ystäviä. Olen parisuhteessa ja ei se ole ongelmaton onnen auvola joksi moni ei seurusteleva sen luulee. Kuitenkin se pitää ihmisen järjissään jos on ok suhde. Elikkä tilanteeni on kohentunut. Antakoon se toivo joillekkin. Edelleen kuitenkin kaipaan ystäviä ja sisimpää kirpaisee kun näen iloisia ystävyksiä kaupungilla y.m.s Elämä on usein syytä ja seurausta...
Mielestäni pro-yksinäiset saavat käyttää tuota termiä. Yksinäinen on ihminen joka kokee itsensä sellaiseksi. Mielestäni itselläni on varaa sanoa koska olen kokenut totaalisen yksinäisyyden jossa tosiaankin ainoat santa päivässä olivat "hei" kaupan kassalla. Epäilin jo, että puhekykyni katoaa. Monesti pelkäsin sekoavani yksinäisyyteen. Osa yksinäisyyden tunteesta on sisälläni oleva erinlaisuuden tunne joka ei katoa vaikka ympärillä on ihmisiä jos nämä eivät ole lämpimiä sellaisia. Tämä palsta ei määrittele minkälaista yksinäisyyttä kärsivät ovat kelpoja tänne kirjoittamaan. Itseasiassa tänne aktiivisesti kirjoittava ei ole niin "yksin" kuin jos ei mitään kommunikointia olisi toisten kanssa. Elikkä olen ollut vielä pro-yksinäistäkin yksinäisempi joskus. ( Ei ollut varaa tietokoneeseen)