Tien toiselta puolelta

mutta vastaan nyt kun oon hereillä. Tuntui niin tutulta nuo kaikki tuuliajolla-ajatukset ja muut. Tuo on ihan hassua ajatella noin, että olisi tyhjä kirja :) Ei kukaan ole. Ei todellakaan. Minulla on joskus vaikeuksia tietää millainen olen. Esim. että mikä on unelma-ammattini ja niin edelleen, ne vaihtelevat koko ajan. Olen ajatellut, että kun maailma on niin kiinnostava ja niin moni asia kiinnostaa, niin olen vähän kaikkea. Mikä on lempivärisi? Vastaisin punainen, sininen, keltainen, vihreä, ruskea, liila ja oranssi ja kaikki sävyt niiden välistä. Paitsi itseasiassa liilasta kyllä tykkään ehkä vähiten, mutta eilen pidin siitä eniten. Olen sekava siinä mitä olen ja millainen olen ja se on ehkä vähän hämärän peitossa, mutta määrittelen sen niin että kaikki kiinnostaa. Toinen tapa määritellä se olisi sanoa, että en ole mitään enkä tiedä kuka olen. Mutta ehkä kuitenkin tiedän. Ja luulen, että muille se on selvempää kuin itselleni. Mutta vaikka on kuinka sekava, jotkut asiat eivät ole. Kuten perustunne rakkaudesta jotakin kohtaan. Tietty saa epäillä ja olla luottamatta, mutta pitää kuitenkin hyväksyä, että jos toinen rakastaa, se on niin eikä siinä itsessään ole pahaa. Ja jos toinen rakastaa kaikkea, niin se rakastaa. Pidit sinä siitä tai et. Kun se ei oikeastaan ole sun päätettävissä. Mun mielestä se on ihan hyväkin, koska silloin joudut kohtaamaan sen, että et itse pidä itsestäsi samalla tavalla. Ja se olisi jo hieno alku, jos joskus oppisit hyväksymään vaikka vaan sen, että joku rakastaa ihan kaikkea sinussa. Tää on ehkä vähän tuhma ajatus, mutta on ihanaa huomata, että toinen onkin ihminen, koska kun rakastaa paljon tuntee ehkä itse niin suurta huonouden tunnetta. Vaikka ei ne "virheet" sitä muuta, mutta tuovat ehkä ajatuksen että kun minä niin rakastan kaikkea toisessa, niin ehkä minun virheet ei haittaa niin paljon kuin kuvittelen. En ehkä halua sivuta tuota aihetta, että kaikki on väärää ja rumaa. Se tuntuu raskaalta. Mutta sen verran sanon omista tunteistani, että koskaan en koe omaa rakkauttani vääräksi tai rumaksi enkä mitään toisessa. Ainoastaan syytän itseäni ja ajattelen että minun pitäisi olla parempi, mutta en halua. On varmaan helppo hukkua, jos molemmat on tuuliajolla. Mutta sitten toisaalta taas ei. Olen jopa alkanut ajatella, että silloin selviää parhaiten, kun molemmat ymmärtävät toisiaan. Tai ainakin niin, että kun jo hukassa ollaan, niin sieltä turvaan selviää parhaiten sen yhtä hukassa olevan kanssa. Olen oikeasti miettinyt tätä asiaa paljon ja näin sen koen. Kun oikeasti se vaan on niin tärkeää, että pystyy ymmärtämään toista ja samaistumaan toisen tunteisiin. Se on minusta paljon tärkeämpää kuin se, että osaa aina käyttäytyä "oikein". Ja ne asiat, joissa on hukassa pystyy toinen hoitamaan koska tietää sen tunteen. Puhuminen on myös tärkeä juttu. Uskon itse niin, että jos kaikesta voi puhua, niin ei ole mitään mistä ei voisi selvitä. Ja sitä puhumista voi opetella yhdessä ja alusta asti päättää, että kuuntelee toisen eleitä ja oloa ja sellaista. Se on jo melkein puolet puhumista vaikkei vielä sanojen asteelle ole menty :) Mulla on samankaltaisia tunteita. Tai tulee riittämättömyyden tunne, kun ajattelen että olisi toinen vierellä. Tietynlaisten tilanteiden ajattelemisessa se riittämätön olo tulee niin pahana, että en kestä niitä ajatuksia. Mutta uskon kuitenkin, että toinen ymmärtäisi, että en ole täydellinen ja jotkin asiat vaatisi minulta enemmän aikaa ja sellaista. Yksi ajatus monien joukossa, jossa tulee se riittämätön olo on esimerkiksi se, että olen todella ujo suuremmassa ihmisjoukossa. Kahdestaan vielä selviän, mutta muuten tuntuu että ujostuttaa niin paljon, että haluan vaan paeta jonkun kainaloon turvaan ja olla siinä. Alan aina näplätä jonkun perheenjäsenen hiuksia, jos alkaa ujostuttaa, että saan pitää kiinni jostakusta ja olla lähempänä. Kun ei ne tämänikäistä enää kainaloonkaan halua :) Monesti kun ajattelen tätäkin asiaa enemmän tulee sellainen olo, että en ole tarpeeksi ihmisenä. Ja sinäänsä se on tyhmää, kun en ketään muuta ollenkaan tuomitsisi tällaisesta asiasta. Tuo on niin hyvä, että kertoo että pelottaa. Muakin pelottaa todella paljon. Kun muistaa miettiä niitä asioita, että mikä pelottaa ja sellaista, niin ei tunnu niin pahasti siltä, että on ihan sekaisin eikä tiedä miksi käyttäytyy miten käyttäytyy. Eikä siinä ole mitään pahaa, että pelottaa. Sekin on yksi tunne, josta tietää, että on tunteva ihminen eikä sydämen tilalla ole mitään tummaa ja rumaa :) Ihan oikeasti älä jooko ajattele että sun sydämen tilalla olisi sellaista. Ei todellakaan ole. Sen näkee jo tuosta tekstistä. Ehkä sulla on omantunnontuskia tai tuntuu vaikealta omien tunteiden kanssa, mutta se on ihan ymmärrettävää. Se ei kuitenkaan tarkoita että sussa olisi jotain vikaa. Sun sydän on kirkas ja kaunis. Ei ihmisten tarvi olla täydellisiä ja epäinhimillisiä, muista se. Miksi et muuten haluaisi olla hellä ja hempee? :) Meinasin sano yhden hassun asian vihaisuudesta, mutta nyt kerrankin iski itsesensuuri :) Pitäisi varmaan tosiaan mennä nukkumaan. Ei tää varmaan mulle ollut, mutta nuo oli sellaisia asioita, että kauheesti tekee mieli sanoa omia ajatuksia. Mutta en tainnut saada edes puoliakaan ajatuksista kirjoitettua ja ne mitä sain tuli ulos sekavasti. Pitäisi varmaan mennä nyt nukkumaan :) Toivottavasti sulla on hyvä olla. Ettet ajattelisi sellaisia höpsöjä ajatuksia, että sydämesi olisi muka ruma tai että olet tyhjä kirja.

Ei mitään rumaa, ei mitään väärää. Humalassa tai ei, tunne on sama. Voin nähdä silmäsi ja muistan hymysi, äänesi, muistan miltä tuntuu olla lähelläsi.. pidän kaikesta sinussa.Yhtä koukussa ja peloissaan,miettien et saisipa edes yhden yhteisen hetken. Mutta olisiko sen jälkeen mikään maailmoissamme raiteillaan ..?

mutta kuitenkin pitkä vaik`s ei uskois mutta mä en uskalla jättää kokeilematta mitä tulis jos raiteet liittyis yhteen ..

lukija vain, enkä taida olla vaaleakaan, joten huoli pois sen suhteen. :) Mutta kaunis kirjoitus, osuisi osittain minuunkin, paitsi etten suostu hukkumaan... ja minä kyllä osaan olla itseni kanssa, se on helpompaa kuin jonkun toisen kanssa oleminen, onkohan mussa sellanen vika? Vaikka oikean sellaisen kanssa olisi varmasti paljon mukavampaa, siitä olen samaa mieltä sun kanssa. Mä olen nyt vähän myöhässä tän vastuksen kanssa, niinkuin vähän kaikessa muussakin...