Mistä niitä naisia saa?(yksikin riittää)

Syy miksei mulla ole koskaan ollut naista(20 vuoteen) on varmasti melko ilmeinen kun ensin muutamalla lauseella kerron itsestäni. Ensinnäkin olen aina ollut todella ujo. Olen myös aina ollut keskimääräistä parempi koulussa, vaikka en siihen olekaan panostanut. Ja koulussa menestyjäthän eivät ole ikinä suosittuja. Lisäksi olen epäsosiaalinen, ts. en kaipaa yleensä (miespuolista)kaveria vapaa-aikanani. Koulussa mulla on aina ollut kavereita. Vaikka olenkin ujo ja epäsosiaalinen en ole mikään tuppisuu, kyllä multa juttua riittää jos vaan oon hyvin tutustunut. Ulkonäkörajoitteisuudesta en osaa itse kommentoida, mutta ainakin vartalo on kunnossa, yksinäisyys kun on helppo purkaa hikeen,rautaan ja säkkeihin. Ja ihan normaalipituinen/-painoinen(180cm/80kg) olen. On muhun pari tyttöä ihastunut selkeästi ulkonäön/olemuksen perusteella, vaikka en heille koskaan mitään uskaltanutkaan sanoa. En mä itse mitenkään tyytyväinen ulkonäkööni ole, olen äärimmäisen epävarma. Lisäksi mulla alko melko myöhäsellä iällä(18) pukkaan finniä naamaan. Ja kun olin sitä ennen ollut siloposki, tuntui sekin dramaattiselta. Vaikka ei niitä edes ollut paljoa,ainakaan enää. Mutta epävarmuus kasvoi. En ole absolutisti, mutta baareissa/missälie bileissä en viihdy, tunnen oloni niissä äärimmäisen yksinäiseksi. Säilytän hyvin malttini humalassakin, en uskalla silloinkaan puhua naisille. Uskokaa tai älkää. Ihan sammumiseen asti. Tai kyllähän mä aina(selvänäkin) uskallan naisille puhua, mutta en uskalla tehdä aloitetta tai paljastaa kiinostustani/tunteitani. Johtuu suunnattomasta epävarmuudesta itseeni. Netistä en haluaisi yrittää naista löytää, sillä se on erittäin epätodennäköistä että sieltä löytyis sokkona joku joka kiinnostaa(ja en nyt puhu pelkästään ulkonäöstä). Netti on se vihoviimeinen vaihtoehto, sitten kun olisin jotain 25 ja ei olis vieläkään onnistanu, voisin turvautua niinkin epätoivoiseen vaihtoehtoon. Lisäksi tuntuu että viattomia seuranhakupalstoja ei ole olemassakaan. Kadehdin rohkeita miehiä, heille aloitteen teko on mitätön asia ja he saavat naiset nauraamaan. Mulle se on elämää suurempi asia ja juttu ei luista jos se ikinä pääsee alullekaan. Lisäksi olen vähän pettynyt naisiin, he ovat niin ylpeitä että eivät voi tehdä aloitteita. Ja ne harvat jotka tekevät tyytyvät vain siihen ulkoisesti parhaimpaan. Turha mun on ruikuttaa tai olla katkera, ymmärrän hyvin miksi en vaikuta kovinkaan mielenkiintoiselta ihmiseltä. Itseään vain on niin kovin vaikea muuttaa. PRKL!
61133
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Ihankuin osaisin muka kertoa mitä kannattaa tehdä.. tietäsinki vaan..
Alota joku kiinnostava harrastus? Sellasista saattaa löytyä joku samanhenkinen ihminen.
Ja pakko sanoa. Ei se aloitteen tekeminen (mulla ainakaan) ylpeydestä ole todellakaan kiinni, olen vaan niin toivottoman ujo.
Tsaah.. paha mennmä neuvomaan, itelläni ikää 4 vuotta vähemmän joten ehkä vähän eri systeemit tässäkin. Vai onko, enhän minä tiedä sitäkään?
Mutta eipä luovuta toivosta :)

Äänestä

sinkkuaikanani hakeutua hiljaisempien kanssa juttusille. Eikä tulos huono ollut :-)

Äänestä

Ainakin pistää tuntemuksesi tekstin muotoon- se on jo todella paljon=)

Äänestä
  • Älä ikinä mene muuttumaan- olet unelma=)!!

    Äänestä

vaikee uskoa, onko toi totta. onko noin sulosen kuuloisia miehiä viel jossain.

Äänestä

Osanottoni, sillä luulen tietäväni täsmälleen miltä tuo tuntuu. Tekstisi on melkein suoraan kuin itseäni kuvailisin sillä erolla, että olen 26 ja pikkuhiljaa alkaa mennä jo toivo. Lisättäköön vielä, että olen luonteeltani "vahva" siinä mielessä, etten yleensä edes valita olotilastani kenellekään kuten esim. tähän keskusteluun. Tekstisi sai vain itseni reagoimaan koska se kuullosti niin tutulta.

Vinkiksi, että kannattaa hakea sitä rohkeutta ihan mistä vaan, mutta hiljaisena ei kannata pysyä. Ei siinä ole mitään noloa jos osoittaa tytölle/naiselle tunteita. Myöhemmin vain harmittaa jollei saanut mitään aikaiseksi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


pikkupoika20vuotta kirjoitti:

Syy miksei mulla ole koskaan ollut naista(20 vuoteen) on varmasti melko ilmeinen kun ensin muutamalla lauseella kerron itsestäni. Ensinnäkin olen aina ollut todella ujo. Olen myös aina ollut keskimääräistä parempi koulussa, vaikka en siihen olekaan panostanut. Ja koulussa menestyjäthän eivät ole ikinä suosittuja. Lisäksi olen epäsosiaalinen, ts. en kaipaa yleensä (miespuolista)kaveria vapaa-aikanani. Koulussa mulla on aina ollut kavereita. Vaikka olenkin ujo ja epäsosiaalinen en ole mikään tuppisuu, kyllä multa juttua riittää jos vaan oon hyvin tutustunut. Ulkonäkörajoitteisuudesta en osaa itse kommentoida, mutta ainakin vartalo on kunnossa, yksinäisyys kun on helppo purkaa hikeen,rautaan ja säkkeihin. Ja ihan normaalipituinen/-painoinen(180cm/80kg) olen. On muhun pari tyttöä ihastunut selkeästi ulkonäön/olemuksen perusteella, vaikka en heille koskaan mitään uskaltanutkaan sanoa. En mä itse mitenkään tyytyväinen ulkonäkööni ole, olen äärimmäisen epävarma. Lisäksi mulla alko melko myöhäsellä iällä(18) pukkaan finniä naamaan. Ja kun olin sitä ennen ollut siloposki, tuntui sekin dramaattiselta. Vaikka ei niitä edes ollut paljoa,ainakaan enää. Mutta epävarmuus kasvoi. En ole absolutisti, mutta baareissa/missälie bileissä en viihdy, tunnen oloni niissä äärimmäisen yksinäiseksi. Säilytän hyvin malttini humalassakin, en uskalla silloinkaan puhua naisille. Uskokaa tai älkää. Ihan sammumiseen asti. Tai kyllähän mä aina(selvänäkin) uskallan naisille puhua, mutta en uskalla tehdä aloitetta tai paljastaa kiinostustani/tunteitani. Johtuu suunnattomasta epävarmuudesta itseeni. Netistä en haluaisi yrittää naista löytää, sillä se on erittäin epätodennäköistä että sieltä löytyis sokkona joku joka kiinnostaa(ja en nyt puhu pelkästään ulkonäöstä). Netti on se vihoviimeinen vaihtoehto, sitten kun olisin jotain 25 ja ei olis vieläkään onnistanu, voisin turvautua niinkin epätoivoiseen vaihtoehtoon. Lisäksi tuntuu että viattomia seuranhakupalstoja ei ole olemassakaan. Kadehdin rohkeita miehiä, heille aloitteen teko on mitätön asia ja he saavat naiset nauraamaan. Mulle se on elämää suurempi asia ja juttu ei luista jos se ikinä pääsee alullekaan. Lisäksi olen vähän pettynyt naisiin, he ovat niin ylpeitä että eivät voi tehdä aloitteita. Ja ne harvat jotka tekevät tyytyvät vain siihen ulkoisesti parhaimpaan. Turha mun on ruikuttaa tai olla katkera, ymmärrän hyvin miksi en vaikuta kovinkaan mielenkiintoiselta ihmiseltä. Itseään vain on niin kovin vaikea muuttaa. PRKL!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu