Hei biologinen isäni! Kiitos siitä siemenestä, josta sain alkuni, ja kiitos elämäni ensimmäisistä 13 vuodesta, jotka vielä jaksoit olla enemmän ja vähemmän elämässäni läsnä, asuttiinhan yhdessä perheenä.
Kun sinun ja äidin tiet erosivat, syistä jotka tiedät itse parhaiten, et halunnut tavata meitä lapsia puoleen vuoteen, sinulla ei ollut aikaa, vaikka asuimme samalla paikkakunnalla.
Kun uo1 tuli kuvioihin, et välittänyt meistä tapaamisviikonloppuina, vaan näit vaan sen uo1:n, vaikka saitte olla kaiken muun ajan keskenänne, me olisimme tarvinneet huomiotasi peräti kahtena viikonloppuna kuukausittain.
Ajattelitko korvata välinpitämättömyytesi esittämällä "hyvää kaveria"? Ostamalla meille alaikäisille lapsillesi mm. alkoholia, ja välittämättä, missä olimme yötä. Kun sitten toteutimme tätä mallia äidinkin luona, ja hän hädissään otti sinuun yhteyttä, saadakseen sinut ymmärtämään kasvatusvastuusi ja saadakseen tukea meidän, yhteisten lapsienne, murkkuiän oireiluun, niin vähättelit asioita, etkä antanut apua etkä tukea.
Etäisällä sinulla on myös ollut oikeus olla pitämättä meitä lomallasi luonasi, joutuisithan olemaan kanssamme useamman vuorokauden peräkkäin. Tärkeämpää oli mennä uo2:n, vai oliko tämä se uo3, kanssa mökille viikoksi.
Etäisänä olet myös sabotoinut rippijuhlani.
Etäisänä olet muuttanut maan toiselle puolelle, ja näin jälleen kerran laistanut kirjallisen tapaamissopimuksen, omavaltaisesti.
Et muuttanut työn tai toimeentulon perässä, vaan taas kerran uo:n tähden...
Nyt olemme pyytäneet sinulta, että osoittaisit välittäväsi, edes osallistumalla opiskelukustannuksiini nyt peruskoulun jälkeen.
Et edes vastaa minulle enää.
Kiitos isä,
nykypäivänäkin näköjään joutuu lopettamaan opiskelun (lukio) kesken, kun ei rahat riitä kirjojen ostoon.
Äiti on liian kiltti eikä haasta sinua oikeuteen liian pienistä elatusmaksuista, tiedämmehän kaikki, että rahasta tässä ei ole kyse, vaan täydellisestä itsekkyydestä.
Ajattelit, että rikkomalla 17 v. kestäneen avioliiton äidin kanssa voit samantien unohtaa myös menneisyytesi ja lapsesi.
Isäni, vaikka olenkin sinua paljon nuorempi, niin jopa minä tiedän, että elämäänsä ei voi aloittaa alusta uudestaan, eikä menneisyyttä sulkea pois.
Kun sinun ja äidin tiet erosivat, syistä jotka tiedät itse parhaiten, et halunnut tavata meitä lapsia puoleen vuoteen, sinulla ei ollut aikaa, vaikka asuimme samalla paikkakunnalla.
Kun uo1 tuli kuvioihin, et välittänyt meistä tapaamisviikonloppuina, vaan näit vaan sen uo1:n, vaikka saitte olla kaiken muun ajan keskenänne, me olisimme tarvinneet huomiotasi peräti kahtena viikonloppuna kuukausittain.
Ajattelitko korvata välinpitämättömyytesi esittämällä "hyvää kaveria"? Ostamalla meille alaikäisille lapsillesi mm. alkoholia, ja välittämättä, missä olimme yötä. Kun sitten toteutimme tätä mallia äidinkin luona, ja hän hädissään otti sinuun yhteyttä, saadakseen sinut ymmärtämään kasvatusvastuusi ja saadakseen tukea meidän, yhteisten lapsienne, murkkuiän oireiluun, niin vähättelit asioita, etkä antanut apua etkä tukea.
Etäisällä sinulla on myös ollut oikeus olla pitämättä meitä lomallasi luonasi, joutuisithan olemaan kanssamme useamman vuorokauden peräkkäin. Tärkeämpää oli mennä uo2:n, vai oliko tämä se uo3, kanssa mökille viikoksi.
Etäisänä olet myös sabotoinut rippijuhlani.
Etäisänä olet muuttanut maan toiselle puolelle, ja näin jälleen kerran laistanut kirjallisen tapaamissopimuksen, omavaltaisesti.
Et muuttanut työn tai toimeentulon perässä, vaan taas kerran uo:n tähden...
Nyt olemme pyytäneet sinulta, että osoittaisit välittäväsi, edes osallistumalla opiskelukustannuksiini nyt peruskoulun jälkeen.
Et edes vastaa minulle enää.
Kiitos isä,
nykypäivänäkin näköjään joutuu lopettamaan opiskelun (lukio) kesken, kun ei rahat riitä kirjojen ostoon.
Äiti on liian kiltti eikä haasta sinua oikeuteen liian pienistä elatusmaksuista, tiedämmehän kaikki, että rahasta tässä ei ole kyse, vaan täydellisestä itsekkyydestä.
Ajattelit, että rikkomalla 17 v. kestäneen avioliiton äidin kanssa voit samantien unohtaa myös menneisyytesi ja lapsesi.
Isäni, vaikka olenkin sinua paljon nuorempi, niin jopa minä tiedän, että elämäänsä ei voi aloittaa alusta uudestaan, eikä menneisyyttä sulkea pois.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on tulla tänne tytär-nikillä, vaikka olet ihan selvästi yh-äiti.
"äiti on liian kiltti" jne,... lapsethan yleensä muistavatkin kauanko vanhemmat ovat olleet naimisissa.
Miksei muka teini-ikäinen voisi muistaa, kauanko vanhemmat oli naimisissa?
Miksei "äiti on liian kiltti" voi pitää paikkaansa?
Kokemuksesta tiedän, että vastaavanlaisia isukkeja todella on, ensin tulee oma napa, sitten tulee oma napa ja jossain hännän huippuna ne lapset.
lapsilla ei myöskään ole tapana kantaa kaunaa vanhemmistaan tai heidän tekemisistään tuohon tapaan. lasta (oli ikä mikä tahansa) ei kiinnosta pätkääkään se, kumman vanhemman pussista rahat opiskeluun ym menevät. kirjoitusasu oli myös sellainen, ettei alle 18-vuotias ole sitä kirjoittanut (ja yli 18-vuotiaitahan elatusvelvollisuus ei enää koske).
asia on ikävä ja kurja, enkä tahdo sen sisältöä kommentoida. ärsyttää vaan se, että joku väsynyt (ymmärrettävistä syistä) äiti kirjoittaa tytär-nimellä, vaikka totuus on se, että lapset eivät noita vanhempiensa välisiä asioita pohdi (vasta jonkin aikaa ja monissa omissa suhteissaan epäonnistuttuaan tulee pohtineeksi elämäänsä vahempiensa kannalta).
toivottavasti et ole puhunut lapsillesi pahaa isästään, vaikka teitkin virheen isävalinnassa.
kiinnitin huomiota asiaan, koska olen itsekin nuori ihminen ja pohdiskelen paljon. en ole yh, en etä, en isä en äiti, enkä mikään puolikaskaan. itse asiaan ei siis ole kantaa, tai en sitä ainakaan tähän kirjoita. totean vain, että PASKA JUTTU!
tiedän, että kuvausta vastaavia isukkeja kyllä riittää! ja kyllä joku poikkeustapaus saattaakin tiertää minä vuonna vanhemmat menivät naimisiin. mietihän kuitenkin vaikka tekstin kirjoitusasua. moniko teini kirjoittaa noin hyvää tekstiä? en äkkiseltään löytänyt yhdyssanavirheitä, tai muita (nuo eivät seuloudu keneltäkään täysin pois vielä edes lukioaikana). vahva uskomukseni on siis, että kirjoittaja on väsynyt yh (fiksu, kouluttautunut). asia oli erittäin hyvä ja takuulla täyttä totta. ei kylläkään suoraan lapsen pohdinta, vaan lapsiaan rakastavan äidin kirjoitus lapsensa puolesta. lapsi ei kuitenkaan ajattele isästään noin, oli ikää sitten 1-, 10- tai 18 vuotta.
hyvä ja puhuttava teksti joka tapauksessa ja täyttä asiaa!
Hei Olen samaa mieltä, että tuossa äiti kirjoitti "tytär" nimellä asiaa ja asian vierestä.
Kirjoitus oli tyypillinen tarina, jossa äiti valittaa, vaikka KAIKKI! = 100 % rahallisesta elatuksesta menee äidille. Siis 100,00 %.
Tämä tarkoittaa Suomessa sitä, että etäisillä ei ole varaa (lue: oikeutta) pitää lapsi luonaan YHTÄÄN PÄIVÄÄ!, koska käytettävissä tähän tapaamisiin on 0 Euroa 0 senttiä lasten KOKO eltaukseen varatuista rahoista (Äidillä siis 100,00% elatusvaroista AINA!)
Edes lasten isän luona syömää ruokaa ei katsota elatukseksi eikä sitä varten varata lasten elatusrahoista edes yhtä senttiä.
Tämä on käytäntö nykyajankin Suomessa, jonka elatuslakiKÄYTÄNTÖ on juuttunut 60-luvulle, jolloin idea oli, että eronneen miehen kuuluu olla lapsilleen kummajainen, vieras ihminen jota käydään joskus katsomassa -vierailulla- ja isän luona riittää kun kaapissa on maitotölkki lapsia varten, jonka senkin isä joutuu maksamaan kahteen kertaan, kuten KAIKEN isyyttään toteuttavan menon (lasten elatuksen) luonaan.
Kysynkin tältä "tytär" nimimerkiltä, että paljonko varoja isyyden toteuttamiseen olet valmis luovuttamaan lasten elatusrahoista?
Veikkaan, että se sama virsi toistuu.
"En penniäkään (koska raha on minulle AINA tarkeämpää kuin lapset ja isyys).
LASTEN ELATUKSEEN VARATUT RAHAT TULISI JAKAA M O L E M M I L L E VANHEMMILLE SIINÄ SUHTEESSA, MISSÄ T O D E L L I S I A KULUJA SYNTYY.
Ei niin, että äiti saa automaattisesti KAIKKI lastenelatukseen kohdistetut varat, jolloin isyyden olemassaolo tyystin kielletään.
Kannattaa ensin kysyä isältä, mitkä olivat motiivit, miksi hänen mielestään ero tuli ja niin edellen. Kaikkea et välttämättä saa selville, mutta isäsi version saat.
Itse tapasin isäni vasta 18-vuotiaana, mutta siitä huolimatta hän on minulle isä. Menetewtyjä vuosia emme saa takaisin, josta toki voisin olla katkera. Erosta, eron pituudesta ja muusta asiaan liittyvästä äidilläni ja isälläni, jopa isäpuolellani ja isäni uudella (ex-)vaimolla on osin oma versionsa.
25 vuotiaana kyllästyin vatvomaan asiaa pidemmälle, koska tietyssä seikoissa kaikki halusivat näyttää itsensä paremmassa valossa ja siinä samalla moittia muita. Totuus on siinä jossain välissä, harmaaalla alueella, antaa niin ollakin. Kaikkiin edelllämainituihin henkilöihin minulla on asialliset ja ystävälliset välit, ei sitä itsekkäästi kannata lähteä rikkomaan, vaikka sen ajatteleminen toki vieläkin hieman sydänalaa vihlaisee.