Kuinka yleensä selvitään yksipuolisesta rakastumisesta? Tämä on minun puoleltani puhdas vahinko mutta näin on käynyt, eikä asia ole enää minun hallinnassani. Ongelma on mulle tuttu, mutta ensi kertaa kysyn siitä mielipidettä muilta.
Onko oikea tapa a: Viina b: pakeneminen (paikkakunnan vaihto jne.) c: suuttumus ja kömpelö yritys rakkauden muuttamisesta vihaksi d: merkityksettömät irtosuhteet, vaiko e: kohtalonsa toteaminen ja hiljainen hyväksyminen?
En tahtoisi pyytää apua näinkin tavanomaisessa asiassa, mutta ensi kertaa eläessäni koen olevani pakon edessä. Kun kerroin olevani tuttu ongelmani kanssa tarkoitin sitä, ennen en ole kohdannut mitään mitä parin viikon pöhnä ei olisi korjannut. Tätä on kestänyt lähes kaksi vuotta! Olen itse liki kolmekymppinen omillaan toinmeentuleva mies, mutta näköjään on asioita jotka eivät helpotu iän myötä.
Onko oikea tapa a: Viina b: pakeneminen (paikkakunnan vaihto jne.) c: suuttumus ja kömpelö yritys rakkauden muuttamisesta vihaksi d: merkityksettömät irtosuhteet, vaiko e: kohtalonsa toteaminen ja hiljainen hyväksyminen?
En tahtoisi pyytää apua näinkin tavanomaisessa asiassa, mutta ensi kertaa eläessäni koen olevani pakon edessä. Kun kerroin olevani tuttu ongelmani kanssa tarkoitin sitä, ennen en ole kohdannut mitään mitä parin viikon pöhnä ei olisi korjannut. Tätä on kestänyt lähes kaksi vuotta! Olen itse liki kolmekymppinen omillaan toinmeentuleva mies, mutta näköjään on asioita jotka eivät helpotu iän myötä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itsekin liki kolmikymppinen naisihminen ja puolitoista vuotta sitä yksipuolisuutta kestin.
Ööh, kokeilin kaikki nuo mainitsemasi "lääkkeet" ja voin kertoa ainakin mikä EI itselleni auttanut.
A. Viina (tulee suurempi morkkis, lisäksi kännipäissään voi tehdä asioita, joita ei kannattaisi tehdä...)
B. Pakeneminen (muutin työn vuoksi toiselle paikkakunnalle väliaikaisesti...ei auta, pahentaa.Ikävä.)
C.Suuttumus ja yritys muuttaa tunteensa vihaksi. (Toimii noin puoli tuntia, mutta sitten keksii syitä miksi hän kuitenkin vaan on niin ihana!Jos toimii pidempään, niin vaikuttaa negatiivisesti koko persoonaan, koska on teennäistä suuttumista)
D.Irtosuhteet. (Ei toimi varsinkaan silloin, jos ei ole itselle tyypillistä käyttäytymistä tunsin itseni epäkelvoksi vielä enemmän.Epäreilua sotkea enempää ihmisiä asiaan, varsinkaan jos toinen osapuoli haluaisi jatkaa yksittäisestä tapaamisesta ja itse on vielä kiinni tässä ihastuksessaan/rakastuksessaan)
E.Kohtalonsa toteaminen ja hiljainen hyväksyminen. (Onko epäselvää? Täytyy vaan ryhtyä kiinnostumaan ensin muista asioista ja sitä myöten muista ihmisistä. "paraneminen alkaa tunnustamisesta" ;). Tosin voihan olla, että nuo aiemmat A-D kohdat täytyy käydä läpi ennen kuin pääsee tähän kohtaan...en tiedä)
Aikaahan siihen menee ja tunteet vaihtelee, mutta täytyy vaan jatkaa elämää. Olethan selvittänyt että tunteet ovat todellakin yksipuolisia? Olet oikeassa, eivät helpotu iän myötä nämä asiat... välistä tuntuu että vaan vaikeampaa...
Tsemppiä! Ja joulumieltä!
Pahenee vaan vuosien myötä.Että niin!
Tämä yksipuolinen se vasta tuntuu kestävän, aina tosiaan etsii pieniä merkkejä jos sittenkin.Ei helpotu vaikka tietää totuuden ja yrittää siihen uskoa , ei hän ole minun mantra ei tehoa vaikka kuinka yrittää. Ja täällä sitten antaa vielä mielikuvituksen lentää ,niin kaikki nimimerkit jotka kaipaavat tuntuvat häneltä ja taas mennään.
m40 .
mutta oletetaan, että xy on kärsinyt yksipuolisesta rakkaudesta(= yr) neitiin xx ja yllättäen kohde xx onkin hitusen kiinnostuneen oloinen.
Xy on kuitenkin ehtinyt taantua jo sen verran, että ei oikeastaan ole ihastunut enää niinkuin on aiemmin ollut ja niinkuin siis itse edellyttäisi itsensä olevan .
Lisäksi Xy tietää, että neidit fx, gx ja ehkä vielä hx:llä on yr häntä kohtaan. Xx ja hx ovat lisäksi keveruksia.
Ongelma: jos xy ja xx kokeilisivat mitä tulisi, fx, gx ja hx masentuisivat ja lisäksi hx:n ja xx:n ystävyys katkeaisi. => xy:n ja xx:n juttukin epäonnistuisi.
Mikä olisi paras tapa?
Jos kyse on todellakin yr:sta mitä tulee neiteihin fx, gx ja hx eikä xy:lla ole mitään tunteita heitä kohtaan, pohtisin xy:nä tarkkaan mitkä ovat tunteeni xx:ää kohtaan. Jos niitä on riittävästi ja kohde on edelleen kiinnostuneen oloinen, tekisin aloitteen. Näyttäisi, ettei kyse enää ole yr:stä vaan ehkä tilantesta, joka voi johtaa jopa mr:ään.
Xy:n ei ole kannettava vastuuta fx:n, gx:n ja hx:n pettymyksestä, jos ei ole antanut olettaa että tunteita heitä kohtaan on (?). Xx tietänee, jos hx:llä on yr xy:tä kohtaan ja tekee ratkaisunsa sen mukaan, minkä katsoo oikeaksi.
Olishan se kiva oma pakkomielteensä lopettaa. Olen kovasti analysoinut mihin oikein olen ihastunut ja pahimmassa tapauksessa en edes tiedä mikä toisen ulkonäössä oikein saa vatsan kuralle. Ihanat luonteenpiirteet ja saamansa huomion voi aina jotenkuten perustella. Ehkä sitä välillä voi antaa toisen mennä "hänen tai yhteiseksi parhaaksi
", mutta kummasti aina uusia yllättäviä tunteita tulee pintaan, joita ei ennen osannut kuvitellakaan.
Olet luultavasti oikeassa tuossa että mikään mitä minä voin enää asialle tehdä ei johda muualle kuin täydelliseen katastrofiin. Tiedänhän minä senkin että ainoa tapa selvitä on antaa päivien, viikkojen.. ehkä vuosien kulua. Eiköhän siinä tunteet turru kun muutaman vuoden istuu himassa mököttämässä :(
Eihän elämä voi aina olla kivaa??
Vaikenta on kai se, että tuollaiset tunteet eivät ole hallittavissa. Joten niiden yli pääseminen vie pakostakin aikaa. Mutta en kuitenkaan suosittele vuosia kestävää kotona mököttämistä...
Pilkettä silmäkulmaan silloinkin, kun vähiten siltä tuntuu. (Tiedän, minun on helppo sanoa...) Ehkä vuoden kuluttua sitten huomaa, että on mennyt jo vuorokausi eikä ole toista ajatellut... Se ON työvoitto!
Jos elämä ei välillä potkisi päähän, niin mistä sitten voisi tunnistaa ja osata arvostaa onnellisuutta, kun ja jos se hetki joskus koittaa? ;)
Itse samassa tilanteessa ja olen aivan varma, että vielä joskus olemme yhdessä. Välillä vihaan miestä, välillä rakastan ja olen myös tunteeni hänelle kertonut, mutta taisin jäädä toiseksi, mies löysi paremman! Yritän kohdistaan tarmoni muuhun mutta väkisin mies palaa mieleeni ja silloin sattuu todella pahasti sisältä! Ja pitkät joulunpyhät ovat vielä edessä:(
Varma olin minäkin, lähinnä syystä että en ollut aikaisemmin koskaan näin pysyvään tunteeseen törmännyt. Nyt en enää jaksa uskoa oikein mihinkään. En tiedä sinusta, mutta mulle alkaa olla selvää ettei kohtaloa voi kusettaa...
....totuuden sanoja/ Merry Christmas