Olen elämäni ensimmäistä kertaa etsimässä chattikanavaa, keskustelen siis ensimmäistä kertaa juuri nyt, ja löytyihän niitä purjehtijoitakin...Oletteko te kaikki miehiä?
Pitäisikö vanha unelmani unohtaa? Yli 20 vuotta on ainakin luullut haluavani maailman ympäripurjehdukselle, mutta en ole enää varma, koska mieheni ei näytä haluavan, liekö oikestaan koskaan halunnutkaan?? Olemme, vain, sisävesipurjehtijoita mutta luultavasti hyviä sellaisia, lapsetkin olemme opettaneet, vaikka ei heistä purjehtijoita näytä tulevan.
Pääseeköhän sitä koskaan haaveilemalleen purjehdukselle, tarvitseeko/ottaako/huoliiko kukaan gastiksi, mitä luulette? Olen jokseenkin varma, että yksin on unelmani totetettava, ei mieheni lähde. Sitten viiden vuoden päästä, kun nuorimmaisinkin on pois pesästä ja itse viisikymppinen. Mitähän reissu maksaa?
Pitäisikö vanha unelmani unohtaa? Yli 20 vuotta on ainakin luullut haluavani maailman ympäripurjehdukselle, mutta en ole enää varma, koska mieheni ei näytä haluavan, liekö oikestaan koskaan halunnutkaan?? Olemme, vain, sisävesipurjehtijoita mutta luultavasti hyviä sellaisia, lapsetkin olemme opettaneet, vaikka ei heistä purjehtijoita näytä tulevan.
Pääseeköhän sitä koskaan haaveilemalleen purjehdukselle, tarvitseeko/ottaako/huoliiko kukaan gastiksi, mitä luulette? Olen jokseenkin varma, että yksin on unelmani totetettava, ei mieheni lähde. Sitten viiden vuoden päästä, kun nuorimmaisinkin on pois pesästä ja itse viisikymppinen. Mitähän reissu maksaa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitäs jos rupeaisit kyttäämään gastiksi johonkin veneeseen osapätkälle. Palloa kiertämässä on porukoita, joilla on jonkin verran pulaa vahtivuorojen jakajista edes osalle matkaa.
Kuunari Helenallekin saattaisi päästä jollekin legille, mutta jos joku haaveilee pallon ympäri, niin ei se ole sama juttu, korkeintaan kehnoa esileikkiä!
OK, minun mielipide - "ei puolikasta vaan koko maa ja taivas", eli tuo minimissään parin kolmen vuoden keikka on ainakin aloitettava riittävällä vakavuudella.
Ennemmin suosittelisin että löytäisit porukan jonka kanssa alkuun siirtäisit veneen Välimerelle ja viettäisit siellä muutaman kuukauden. Tietäisi sitten kenen kanssa lähtee valtameren yli. Onko sellaisia porukoita???
En tiedä kenen kanssa ja milloin minä yritän toteuttaa tuon pallonkiertohaaveeni, penskat häipyy kotoa kohta joten sikäli "vapaus" koittaa. Saa nähdä riittääkö ikä ja terveys :-)
Minulla on sellainen kuva että HYVILLE gasteille on aina käyttöä. Itse tekisin niin että jos suomesta ei saa pestiä niin lentäisin Las Palmasiin mistä ARC starttaa. Sieltä saa osaava gasti takuulla paikan atlannin yli. Siellä toisella puolella voi sitten kytätä jatkopestiä, minne nyt sitten haluaakin/pääseekin. Tällä tavalla näet uusia naamoja ja voit vaihtaa venettä jos vanhat naamat rupee "kulumaan".Toki purjehdustaidon lisäksi tulee olla sosiaalinen luonne. Voit aluksi tehdä suunnitelman miten haluat kiertää, mutta suunnitelmista täytyy varmaankin joustaa tilanteen mukaan. Kustannuksista on varmaankin monenlaista versiota, joskus riittää muonakustannuksiin osallistuminen joskus varmaan enemmän.(oikea valinta voi olla ettei tarvi maksaa mitään!)Mailmalla on melkein joka hetki menossa jotain mailmanympärys purjehduksia(world Cruising tai joku semmonen järjestää mm ARC:n)katso netistä ja
hoida itsesi johonkin etappisatamaan, sielläkin löytyy takuulla pestejä. Niillä on varmaan myös netissä gastipörssejä. Itse olen vienyt veneen suomesta espanjaan, mutta en pitemmällä ole käynyt. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta miten homma toimii oikeasti. Tälläinen kuva minulle on asiasta kuitenkin muodostunut, kuulemani ja lukemani perusteella. Itse olen lähdössä varmaankin jossain vaiheessa omalla veneellä mutta siihen varmaan menee vielä vuosia.
Jos sinulla on tälläinen haave suosittelen lähtemistä vaikka ukkosi ei haluaisi lähteä. Summa summarum tärkeintä on lähteminen!!!
http://www.kristiina.kaapeli.fi/index.htm
lueppa toi..niin eiköhän tule mieli vesille!
Näin se menee minun ja vaimoni osalta.
Meillä ei ole mieletöntä kokemusta avomereltä.
Päätös purjehduksesta on tehty noin kaksi vuotta sitten.
Päätös on melko helppo tehdä. Päivämäärän sanominen ääneen, muille on vaikeampi juttu.
No tosissamme aihetta olemme käsitelleet noin 1,5 vuotta.
Vene vaihdettiin isommaksi viime vuoden syyskuusssa.
Syksyllä vene halliin ja sen kunnostus alkoi välittömästi. Työtä riittää kevääseen asti.
Asunto myytiin kuukausi sitten ja Joulun jälkeen muutamme vuokra asuntoon.
Työpaikalla ilmoitimme esimiehille viime viikolla suunnitelmistamme.
Lähtö on ensi heinäkuussa. Kartat on hankittu Uuteen Seelantiin asti, katsotaan miten käy.
Rahasta emme ole pahemmin keskustelleet. Asunnosta saadulla rahalla pystymme purjehtimaan suunnitellun 3 vuotta. Sen jälkeisestä emme ole keskustelleet. Eläkeikään on vielä pitkä matka.
Halusimme tehdä matkan nyt, koska olemme molemmat hyvässä fyysisessä kunnossa ja meillä molemmilla on vielä mahdollisuus saada työpaikka matkan jälkeen.
Jännittää ja välillä huimaa ajatus, mihin olemme ryhtyneet. Elämme täällä vain kerran, hulluihin ideoihin pitää vain tarttua ja toteuttaa haaveet.
Rauhallista ja Hyvää Joulua kaikille veneilijöille.
Toteuttakaa unelmanne, ehkä jo ensi vuonna.
Kiitokset teille kaikille rohkaisevista viesteistänne ja vastauksistanne. 'Järjestelyt- pariskunnalle' kovasti hyvää reissua ja kaikkea hyvää ja onnea matkaan. Niin sitä pitää, upeaa.
Ei pidä unelmaansa kadottaa.
Sisävesipurjehtijana kannattaa heti aluksi hankkia hieman kokemusta vähän isommilta vesiltä. Siihen varmasti pääset hankkimaan ainakin lyhyemmille matkoille ilmottautumalla kaikkiin mahdollisiin gastipörsseihin ja lukemalla niitä.
Aika harvoin ilmeisesti pääsee pitkille valtamerireissuille ilman jonkinlaista avomerikokemusta. Viisi vuotta on varmasti riittävä aika saada tarvittavaa kokemusta ja samalla saatat saada yhteyttä sopiviin veneenomistajiinkin. Vaikka noita maailman kiertäjiä onkin nykyisin lukematon määrä, kyllä siellä paljon myös viidakkorumpukin toimii. Netti on hyvä apukeino.
On todellakin tärkeää saada ensin kokemusta aavasta merestä- purjehdus niillä on ihan eri luokkaa kuin sisävesillä. en tiedä mikä Sinun purjehduskokemuksesi on, mutta naisenakin täytyy osasta paljon - jos meinaa esim miehen kanssa kahdestaan lähteä. Maailmaympärimatka on minullakin ollut yli kymmenen vuotta mielessä, mutta lapset ovat olleet esteenä.
Alkuun riittää lyhyemmätkin matkat Itämerellä, jossa saa aika hyvin kokemusta- kun siellä myrskyssä purjehtii, laitteet brakaa, purjeet meinaa revetä ja syömään ei pysty ja väsyttää ja vähän pelottaakin, kun olet yksin ruorissa ja mies nukkuu.
Minulle on ainakin vaikeaa laitteet mm moottorista en tiedä mitään. Ehkä kaikkien sähkövempainten hallinta ei ole välttämätöntä, kunhan mies ne hallitsee ja pysyy terveenä.
Hyviä kirjoja pidempien matkoista haaveillessa on mm Clare Francisin "Tuulessa ja myrskyssä "(naiskipparina maailmanympärimatkalla) ja samaisen Clare Francisin "Come hell or high water"
ja suomalaisen Ervin pariskunnan kirjoittaman kirja maailmanympärimatkastaan "Maailman ympäri vastatuuleen"ja Louhijan pariskunnan "Purjehdus on elämämme" - kaikki loistavia purjehduskirjoja ja mukana siis myös naisnäkökulmaa.
Jos joku tietää lisää hyviä vatsaavantyyppisiä purjehduskirjoja. Itse tilasin Francisin englannikieleisen kirjan netistä www.bookfinder.com
Lapsuudesta saakka haave purjehtia - nyt se on ollut totta muutamia vuosia. Mieli halajaa kuitenkin aavoille ulapoille ja ennenkaikkea aina lämpimille vesille vieraille maille...
Vaimon kanssa oon jonkun kerran keskustellut "edes" ARC:stä ja talvesta Karibialla - siihen kun riittäisi ns. sapattivuosi - ei edes työpaikanmenetystä - myöhemmin sitten lisää jos siitä tykkää - aina yhtä huonoin tuloksin ... eli että seura pitäis hommata muualta?
Mulla on nyt toinen vene menossa ja seuraava on tarkoitus hankkia isoille vesillekin sopivaksi - mutta mistä minä teidänkaltaista naista löydän... Ikää hiukka reilu neljäkytä ja nuorempi lapsistakin kohta yläasteella - viiden vuoden päästä - viiskymppisenä viimeistään??
Mutta kenen / keiden kanssa????????????
Koeta nyt kolmanneksi veneeksi hankkia kunnon jahti, niin naisisto-ongelmat ratkeavat kuin itsestään. Ei kukaan sanvindiin lähde vuodeksi resupekan kanssa.
Teillä joillain on purjevenetietous yhtäkuin "Sunwind" - mistä teitä aina riittääkin?
Selvähän tuo on että veneessä pitää olla kokoa pitkillä reissuilla - tarvitaan vettä, polttoainetta, ruokaa, varapurjeita ja varaosiakin. Pieni miehistö 2-3 seilaa 34..36 jalkaisella - jos on enemmän pitää olla vieläkin suurempaa purtta.
Uusi vene on kiikarissani - muutaman vuoden päästä se on mahdollista toteuttaa. Purjehdusseura on visaisempi juttu ratkaistavaksi - naisia löytyy ja miehiä mutta löytyykö sellaista kumppania jonka kanssa pystyy elämään veneessä - se on jokseenkin eri asia kuin piknik-purjehdus kauniina kesäpäivänä.
Tjaah - taidanpa alkaa väsytystaistelun vaimon kanssa aiheesta - ehkäpä mieli muuttuu - se on kuitenkin varmaa että itämerta seilataan muutaman vuoden päästä uudella 34-36 jalkaisella!!
Ikävää että toiset ovat noin kateellisia jos joillakuilla on mahdollisuus toteuttaa unelmiaan - itse asiassa jokaisella meistä on - se on vaan kiinni valinnoista joita teemme - jokaisena päivänä.
Aloittelijaksi tituleeraan itseäni siihen saakka kunnes on tehty niin pitkä purjehdus että on ollut pakko muodostaa "vahtijärjestelmä" miehistön veneessä kulussa nukkumisen järjestämiseksi, kun tuo etappi on saavutettu voin katsoa etten ole enää aloittelija.. ;)
Hyvää loppuvuotta kateellisille ja etenkin samanhenkisille!!
t: Markku
PS. Pallonkiertoon lähtevä pari - laittakaa ihmeessä nettisivut pystyyn aiheestanne - on se sen väärti - jos vaan kerkiätte!
Mainitsemasi jalkamäärä on naisnäkökulmasta sopiva- ehkä hivenen iso ja painava, mutta asumismukavuudet ovat mahtavat yleensä. Itse en oikein uskaltaisi isompaa manöveerata satamissa jos tuulee.
Toissa kesälomalla minulta murtui jalka ja oli pakko siirtyä miehen tilalle rattiin (purjehduslomaa ei tietenkään voi keskeyttää), olin sitä aiemmin arastellut ahtaaseen satamaan tullessa, mutta sujuihan se kun oli pakko .Siis meillä on nyt 35 jalkaa. En uskaltaisi ehkä ottaa isompaa- olen kuitenkin se heikompi lenkki.
Edellinen vene oli 27 jalkaa ja oli tosi näppärä ja kevyt - voimani riittivät siihen hyvin.
Naiset on siitä kummia otuksia, että ne viihtyvät hyvin siellä, missä niillä on oma koti ja pesä, jota itse saavat laittaa. Tämä pätee siis myös veneeseen. Nelikymppinen nainen tarvitsee siedettävät asumisolosuhteet, partiohenkeä ei ole enää niin paljon jäljellä -"kenttäkelpoisuus" on selvästi miestä huonompi.
Olen tässä jo alkanut haikailla ensi kesää - gotlanti-Bornholm tai sitten Ruotsin kanaaleille.
Vene on palasina. Kirjat ja kartat huoneen nurkassa pinossa (iso nippu).
Veneeseen on pelastuslautan ja vesikoneen asennus menossa. Maston uudet vaijerit ja nostimet odottaa laatikossa asennusta.
Pohja on hiottu ja köli hiekkapuhallettu ja epoxilla pohjamaalattu, epoxit ja myrkky odottaa vuoroaan.
Vielä pitäisi miettiä karttojen ja kirjojen säilytys. Vesisäiliöön pitää saada lisää tilavuutta.
Sähköpuolen ja koneen varaosat pitäisi miettiä.
Tässä tämän hetken työt...... ja listaa riittää.
Lähtö on 6 kuukauden päästä, nettisivuja ei nyt ehdi rakennella. Olen nähnyt niitäkin, jotka ovat aloittaneet nettisivuista ja homma on jäänyt siihen.
Vinkiksi muille, netistä kannattaa hankkia tarvikkeita.
Me kävimme hakemassa kartat ja pilottikirjat englannista ja tuli huomattavasti halvemmaksi, kuin suomesta ostettuna.
Joteskin hämää kun joku (toinen?) samalla nimimerkillä tuossa vähän ylempänä kyselee jotta minkä purkkarin hankkisi vaikkei ole aiempaa purjehduskokemusta vaikka tämän ketjun aloittelijalla on kolmas paatti hakusessa.
Noh, tuo kriteerisi jolla pääset nimimerkistä toiseen, on sinänsä aika mielenkiintoinen. Minä olin siinä tilanteessa toisena kesänä hankittuani eka köliveneen kun palasimme Göta-kanavareissulta Itämeren kautta. Noh, nyt olen jo paljonkin kokeneempi, mutta aloittelija jos lähdetään valtamerelle tai esimerkiksi vuorovesialueille.
Vaimon väsyttäminen on jo sitten vaativampi juttu - siinä suhteessa ainakin minä olen varsinainen aloittelija. Parempi kehittää muu strategia ja esim. riittävästi vararahastoon, jotta hän voi lennähtää etappisatamaan lempimään pallonkiertäjän kanssa ja mahdollisesti muutaman päivän rannikkocruisailulle seuraavaan etappiin.
Mistäkö miehistö? Jos ei ole samaa suunnittelevia kavereita, niin kysymys on vaikeampi. Ventovieraan kanssa en lähtisi ylittämään valtamerta!
Yksinpurjehdus vaatii tietysti sopivan persoonallisuuden (tai sen vinoutuman), mutta minä ainakin lasken sen varaan. Olen sitä treenannut kotivesillä, ja se sopii minulle. Itämeri lahtineen on tosin niin vilkas, että siellä tähystysvelvoitteet estävät pitkät etapit.
Sitäpaitsi yksipurjehduksessa tulee vähemmin riitaa miehistön kanssa ja vahtilista on yksinkertaisempi tehdä ;-)
Kateus on kumma juttu... Voin kuvitella että joku on minulle kateellinen koska minulla on purjevene. Tai joku voi kuvitella että minä olen kateellinen koska hänellä on suurempi/kalliimpi/... vene kuin minulla. Jossain aiemmassa jutussa tunnustin olevani kateellinen kaverille joka purjehtii kaikki ajat keväästä jäittentuloon ympäri Itämerta. Mutta ihan positiivista se on, en toivo ensikään että hänellä asiat eivät olisi noin hyvin, vaan se pistää miettimään miten minäkin saisin lisää vapaa-aikaa harrastukselleni. Tai voin olla kevyesti kateellinen ja hengessä vahvasti kannustava näille, jotka ovat päättäneet pallonkierron lähtöpäivän.
Tämä voisi olla yksi vaihtoehto toteuttaa unelmasi.
www.kuunarilaura.com