olen ikuisesti

ja minusta olisi kiva olla koulutettavana.

Mielenkiintoista, että tuollaistakin kommenttia saa kuulla. Olettaen että tieto on tosi.

Itselläni ahdistus kun vei enemmän tai vähemmän mielenterveyden ja suuri rakkautenikin kohde suositteli prostitutioitua. Ja yleensäkin vastaukset ovat olleet ristiriitaisia. Toiset ovat suositelleet prostitutioitua ja toiset tuominneet enemmän tai vähemmän koko idean. Haluaisi, mutta estoisuus ja uskallus ei riitä. Pahintahan asia on, kun tajuaa tälläisen 25 vuotta vanhan mammanpojan todelliset mahdollisuudet vastakkeisen sukupuolen suhteen. Toivotonta. Haluaa ja pelkää. Ja todellinen parisuhde... Ongelmia olisi enemmän kuin nykyään. Mutta ahdistaa silti. Onneksi on sentään työ, mihin ahdistustaan voi purkaa. Ehkä olisin sitten jo muuten tappanutkin itseni. Anteeksi tälläisestä, täällä usein tuomitusta pateettisesta selkärangattomasta uikutuksesta. En minä loppujen lopuksi toivo, kun että olisin "normaali" ja voisin olla jonkun onni. Nyt kun lukee mitä kirjoittaa, se tuntuu entistäkin pateettisemmalta... Onko noin muiden mielestä?

Admiral Observer kirjoitti:

Mielenkiintoista, että tuollaistakin kommenttia saa kuulla. Olettaen että tieto on tosi.

Itselläni ahdistus kun vei enemmän tai vähemmän mielenterveyden ja suuri rakkautenikin kohde suositteli prostitutioitua. Ja yleensäkin vastaukset ovat olleet ristiriitaisia. Toiset ovat suositelleet prostitutioitua ja toiset tuominneet enemmän tai vähemmän koko idean. Haluaisi, mutta estoisuus ja uskallus ei riitä. Pahintahan asia on, kun tajuaa tälläisen 25 vuotta vanhan mammanpojan todelliset mahdollisuudet vastakkeisen sukupuolen suhteen. Toivotonta. Haluaa ja pelkää. Ja todellinen parisuhde... Ongelmia olisi enemmän kuin nykyään. Mutta ahdistaa silti. Onneksi on sentään työ, mihin ahdistustaan voi purkaa. Ehkä olisin sitten jo muuten tappanutkin itseni. Anteeksi tälläisestä, täällä usein tuomitusta pateettisesta selkärangattomasta uikutuksesta. En minä loppujen lopuksi toivo, kun että olisin "normaali" ja voisin olla jonkun onni. Nyt kun lukee mitä kirjoittaa, se tuntuu entistäkin pateettisemmalta... Onko noin muiden mielestä?

kuule sinä. on täysin luonnollista vaipua epätoivoon välillä varsinkin jos tuntuu että naista ei saa mistään. olen lukenut sun juttuja ennenkin ja sä kaipaisit kuule paljon hyväksyntää. tunteen että kerrankin on oikein olla epätoivoinen, että sä saat valittaa. et sun tunteet on hyväksyttäviä, luonnollisia ja et ole poikkeava. jonkun pitäis ottaa sut joskus syliin ja sä itkisit siinä niin kauan kun itkua riittäisi. sitä sä tarviisit. älä usko näitä pahoja ihmisiä täällä. heillä on itsellään ongelmia. jos on terve itsetunto ja elämä kunnossa niin ei ole mitään tarvetta pahoittaa toisten mieltä.

täällä netissä vaan paitsi että uskaltaa olla avoin ja rehellinen on myös niin helppo purkaa oma paha olo muihin. se tulee olemaan niin aina. ihminen on sellainen. itsekäs.

toivottavasti tää rohkaisi. kyllä täällä maailmassa on hyviäkin ihmisiä joilla on hyvä tahto toisia kohtaan, olivat nämä sitten millaisia tahansa.

minä vain kirjoitti:

kuule sinä. on täysin luonnollista vaipua epätoivoon välillä varsinkin jos tuntuu että naista ei saa mistään. olen lukenut sun juttuja ennenkin ja sä kaipaisit kuule paljon hyväksyntää. tunteen että kerrankin on oikein olla epätoivoinen, että sä saat valittaa. et sun tunteet on hyväksyttäviä, luonnollisia ja et ole poikkeava. jonkun pitäis ottaa sut joskus syliin ja sä itkisit siinä niin kauan kun itkua riittäisi. sitä sä tarviisit. älä usko näitä pahoja ihmisiä täällä. heillä on itsellään ongelmia. jos on terve itsetunto ja elämä kunnossa niin ei ole mitään tarvetta pahoittaa toisten mieltä.

täällä netissä vaan paitsi että uskaltaa olla avoin ja rehellinen on myös niin helppo purkaa oma paha olo muihin. se tulee olemaan niin aina. ihminen on sellainen. itsekäs.

toivottavasti tää rohkaisi. kyllä täällä maailmassa on hyviäkin ihmisiä joilla on hyvä tahto toisia kohtaan, olivat nämä sitten millaisia tahansa.

Tuo voisi olla mielenkiintoinen kokemus. Itkin viimeksi 7.4.2000 kun sairauteni muuttui akuutiksi. Tosin en sen vuoksi, vaan sisäisen tunteeni ja kaipuuni. Ehkä yksi suurimmista dilemmista ja ongelmista on se, että olen muuten niin tunnekylmä ja epäempaattinen ihminen, että...

Katsotaan mitä 2004 tuo tullessaan.

Niin. Onko se väärin moraalisesti vai oikein lain mukaan. Seksipalveluiden myyntiähän ollaan kriminalisoimassa, jos ei ole jo tehtykin. Rikos toisinsanoen.

Tarjonta lienee laajaa, mutta sittenhän on aina riskit. Ulkomaisten käsissä tämäkin ala ja aina on vaaroja sairauksien ohella (kiristys, ryöstö). Ja sitten ns. parempilaatuisetkin saattavat olla asiakkaansa valitsevia. Sen kerran kun olen soittanut yhdelle ja purkanut tätä estoisuuttani ja ujouttani niin hän löi luurin korvaan. Ei kelpaa edes prostitutioidulle on jo aika kova saavutus. Ja sittenhän myös hintakin alkaa karata tälläisen mattimeikäläisen rahatalouden ulkopuolelle. Ei toivo kun että kerran saisi kokea mitä seksi oikein on. Miltä tuntuu fyysinen yhteys miehen ja naisen välillä. Muutenkin tämä yksinäisyys ahdistaa.

Ja miehen on vaikea saada vastausta ilmoituksiinsa missään deittipalvelussa. Jokainen nainen kuulemma saa keskimäärin 300 vastausta ilmoituksiinsa, niin yksi mies kolmestasadasta ilmoittaneesta saa vastauksia. Suurinpiirtein. Itselläni on ollut ilmoitus sinkut.netissä (tiedän, ehkä ei ole oikea paikka) kolme vuotta ilman mitään vastausta. Ja omiin vastauksiini on vastattu pari kertaa.

No, ei voi muuta sanoa kuin että tee miltä itsestäsi tuntuu. Monta kertaa on tehnyt asioita joita ei olisi kuvitellut kykenevänsä tekemään, mutta silti ne on tullut tehtyä. Vastakkaista sukupuolta ei vain pysty estoisuudelta/ujoudelta lähestymään mutta kaikkea muuta turhaa kyllä...

Vain: kyllä se siitä.

voiko oikeasti olla olemassa noin onnettomia ihmisiä? Miksi te ette saa naista? onkai siihen nyt joku syy oltava?

apila kirjoitti:

voiko oikeasti olla olemassa noin onnettomia ihmisiä? Miksi te ette saa naista? onkai siihen nyt joku syy oltava?

On olemassa. Valitettavasti.
Kuten olen yrittänyt ilmaista, mitä useampi ei tunnu tajuavan, en minä _pysty_ puhumaan naisille muuta kun ihan ns. jokapäiväisessä kanssakäymisessä käytettävää keskustelua. Ja tähän on turha ruveta väittämään että harjoittele ja hanki itseluottamusta; mikäli tälläistä on kestänyt jo yli kymmenen vuotta ja asia on vienyt mielenterveyden sekä psykologilla on käyty jo kolme vuotta niin ei se millään mielenmuuttamisella siitä muutu. Kun kerran psyykelääkitys tms. ei ole auttanut. Ärsyttävää kun toisen ongelma luullaan pystyttävän muuttavan vain asennemuutoksella (tai että se asennemuutos voitaisiin tehdä kuin sormien napsautus...). Syy miksi sitten olen tälläinen on varmasti vieläkin laajempi ja monimutkaisempi, etten uskalla edes kuin arvailla syytä miksi olen tälläinen kun olen. Ja vielä kerran, tuota prostitutioitua minulle on suositellut useampikin naispuolinen henkilö, eli aika vahva viesti naissukupuolelta.
Ainoa toivo olisi nainen joka olisi aktiivinen oman onnensa etsinnässä. Hetken sellainen oli, mutta toimin vain katalyyttinä jotta hän löysi miehensä uudelleen.

Eli kyllä meitä huonoja ja turhia (mitä sitä tosiasiaa kaunistelemaan) ihmisiä on. Pahoittelen omalta osaltani asiantilaa.

Admiral Observer kirjoitti:

On olemassa. Valitettavasti.
Kuten olen yrittänyt ilmaista, mitä useampi ei tunnu tajuavan, en minä _pysty_ puhumaan naisille muuta kun ihan ns. jokapäiväisessä kanssakäymisessä käytettävää keskustelua. Ja tähän on turha ruveta väittämään että harjoittele ja hanki itseluottamusta; mikäli tälläistä on kestänyt jo yli kymmenen vuotta ja asia on vienyt mielenterveyden sekä psykologilla on käyty jo kolme vuotta niin ei se millään mielenmuuttamisella siitä muutu. Kun kerran psyykelääkitys tms. ei ole auttanut. Ärsyttävää kun toisen ongelma luullaan pystyttävän muuttavan vain asennemuutoksella (tai että se asennemuutos voitaisiin tehdä kuin sormien napsautus...). Syy miksi sitten olen tälläinen on varmasti vieläkin laajempi ja monimutkaisempi, etten uskalla edes kuin arvailla syytä miksi olen tälläinen kun olen. Ja vielä kerran, tuota prostitutioitua minulle on suositellut useampikin naispuolinen henkilö, eli aika vahva viesti naissukupuolelta.
Ainoa toivo olisi nainen joka olisi aktiivinen oman onnensa etsinnässä. Hetken sellainen oli, mutta toimin vain katalyyttinä jotta hän löysi miehensä uudelleen.

Eli kyllä meitä huonoja ja turhia (mitä sitä tosiasiaa kaunistelemaan) ihmisiä on. Pahoittelen omalta osaltani asiantilaa.

AO, siinä kysymys. Haetko naisystävää vai seksikokemusta/kokemuksia? Sanot olevasi ujo, kuitenkin olet ongelmastasi puhunut joittenkin naisten kanssa (?) jos kerran hekin ovat sanoneet että kääntyisit ammattilaisen puoleen. Riistiriitaisia viestiä.
No, oletan että haet pelkästään seksikokemuksia ja toivot että se olisi jokin "seesami" sitten jatkoelämällesi.- Mikä estää sinua käymään huorissa? Ei mikään. Siitä vaan. Rahallahan saa. Otat sen "terapeuttisena hoitotoimenpiteenä", ethän lääkärissäkään ujostele.
Mutta oikeasti olen sitä mieltä että turhaan alennat rimasi, sinulla on erittäin hyvä kirjallinen ilmaisutaito, joten käytä sitä "suullisenakin". Usko itseesi.

täti kirjoitti:

AO, siinä kysymys. Haetko naisystävää vai seksikokemusta/kokemuksia? Sanot olevasi ujo, kuitenkin olet ongelmastasi puhunut joittenkin naisten kanssa (?) jos kerran hekin ovat sanoneet että kääntyisit ammattilaisen puoleen. Riistiriitaisia viestiä.
No, oletan että haet pelkästään seksikokemuksia ja toivot että se olisi jokin "seesami" sitten jatkoelämällesi.- Mikä estää sinua käymään huorissa? Ei mikään. Siitä vaan. Rahallahan saa. Otat sen "terapeuttisena hoitotoimenpiteenä", ethän lääkärissäkään ujostele.
Mutta oikeasti olen sitä mieltä että turhaan alennat rimasi, sinulla on erittäin hyvä kirjallinen ilmaisutaito, joten käytä sitä "suullisenakin". Usko itseesi.

Tuo on äärimmäisen hyvä kysymys. Kun vain itsekin tietäisi vastauksen. Kyllä haluan naisystävän ja parisuhteen ja lapsen jossain vaiheessa. Alkaa vain tässä iässä (25) ahdistamaan tämä kokemuspohja sekä tunteet ja tuntemukset jotka koskevat seksiä ja seksuaalisuutta.
Vain suurelle rakkaudelleni olen tilanteestani psykologin ohella puhunut. Ja tietysti keskustellut näillä keskustelupalstoilla. Loput kannanotot ovat tulleet mm. radiosta (soittanut kun aiheesta on keskusteltu).
Pelkäämpä pahoin, että tuo saattaa olla yksi vahvimmista perusteista miksi haen seksikokemusta. Että asia lähtisi siitä eteenpäin. Tai että kokisi senkin ennen kuolemaa. Itseasiassa on mielenkiintoista, kuinka nyt hyväksyy tämänkin tavan. Toisaalta ei varoja kyllä tuohon taida olla. Jy pystyisikö tuohon sitten loppujen lopuksi?
Kun vain pystyisikin käyttämään ilmaisutaitoa. Sitä olen aina kauhistellut ja pelännyt, etteivät ihmiset ymmärrä sitä, että minä _en pysty puhumaan naiselle_ ellei nainen aloita keskustelua. Kyllähän täällä näitä riittää, joiden "ympärillä naisia pyörii" mutta ei löydy "sitä oikeaa". Ainoa mistä pystyy puhumaan on työasiat ja sen ulkopuolella sitten ei pystykään. Baarissa ollaan sellainen jota aina luullaan portsariksi. Ja toivottavasti "neuvojat" käsittävät nyt, että luonnollisestikaan mikäli en kykene edes puhumaan, niin en todellakaan kykene tanssimaan tai muuta vastaavaa.
Tässä sitä ollaan, kun hengiltäkään ei olla itseään saatu. Aikoinaan ahdisti, kun hyvät naiset hengailivat yleensä suurimpien juoppojen ja renttujen kanssa. Toisaalta, enhän osaisi kohdella naista edes niin hyvin. Ja jos uskaltaisi yleensäkään mitään aktiivisuutta, silloin tiedostaa sen turhuuden ja vaikeuden mitä asiasta seuraisi: kumppanille ei olisi antaa mitään, rahaa, lahjoja, hellyyttä, tulevaisuutta... Silloin tajuaa, että kaikki on turhaa. Miksi satuttaa toista turhaan? Varsinkin, kun jopa minuun rakastuneenkin onnistuin karkoittamaan. Ei toivoa siellä eikä täällä. Ja kun aika kuluu ja mikään ei muutu, alkaa olla aika kapea sektori jolle edes kelpaisin teoriassa. Anteeksi tälläinen avautuminen, toivottavasti tästä sotkusta tajusi jotain ongelman villakoiran ydintä.

Admiral Observer kirjoitti:

Tuo on äärimmäisen hyvä kysymys. Kun vain itsekin tietäisi vastauksen. Kyllä haluan naisystävän ja parisuhteen ja lapsen jossain vaiheessa. Alkaa vain tässä iässä (25) ahdistamaan tämä kokemuspohja sekä tunteet ja tuntemukset jotka koskevat seksiä ja seksuaalisuutta.
Vain suurelle rakkaudelleni olen tilanteestani psykologin ohella puhunut. Ja tietysti keskustellut näillä keskustelupalstoilla. Loput kannanotot ovat tulleet mm. radiosta (soittanut kun aiheesta on keskusteltu).
Pelkäämpä pahoin, että tuo saattaa olla yksi vahvimmista perusteista miksi haen seksikokemusta. Että asia lähtisi siitä eteenpäin. Tai että kokisi senkin ennen kuolemaa. Itseasiassa on mielenkiintoista, kuinka nyt hyväksyy tämänkin tavan. Toisaalta ei varoja kyllä tuohon taida olla. Jy pystyisikö tuohon sitten loppujen lopuksi?
Kun vain pystyisikin käyttämään ilmaisutaitoa. Sitä olen aina kauhistellut ja pelännyt, etteivät ihmiset ymmärrä sitä, että minä _en pysty puhumaan naiselle_ ellei nainen aloita keskustelua. Kyllähän täällä näitä riittää, joiden "ympärillä naisia pyörii" mutta ei löydy "sitä oikeaa". Ainoa mistä pystyy puhumaan on työasiat ja sen ulkopuolella sitten ei pystykään. Baarissa ollaan sellainen jota aina luullaan portsariksi. Ja toivottavasti "neuvojat" käsittävät nyt, että luonnollisestikaan mikäli en kykene edes puhumaan, niin en todellakaan kykene tanssimaan tai muuta vastaavaa.
Tässä sitä ollaan, kun hengiltäkään ei olla itseään saatu. Aikoinaan ahdisti, kun hyvät naiset hengailivat yleensä suurimpien juoppojen ja renttujen kanssa. Toisaalta, enhän osaisi kohdella naista edes niin hyvin. Ja jos uskaltaisi yleensäkään mitään aktiivisuutta, silloin tiedostaa sen turhuuden ja vaikeuden mitä asiasta seuraisi: kumppanille ei olisi antaa mitään, rahaa, lahjoja, hellyyttä, tulevaisuutta... Silloin tajuaa, että kaikki on turhaa. Miksi satuttaa toista turhaan? Varsinkin, kun jopa minuun rakastuneenkin onnistuin karkoittamaan. Ei toivoa siellä eikä täällä. Ja kun aika kuluu ja mikään ei muutu, alkaa olla aika kapea sektori jolle edes kelpaisin teoriassa. Anteeksi tälläinen avautuminen, toivottavasti tästä sotkusta tajusi jotain ongelman villakoiran ydintä.

Mielenkiintoista ja vähemmän onnellista, että täällä näyttää olevan samanlaisia, joilla on samanlaisia kokemuksia kuin itselläni.

Parikymppisenä junnuna olin itse suorastaan hävyttömän ujo. Vieraiden ihmisten kanssa asioiminen teki suorastaan tuskaa ja naisiahan en tuohon aikaan tiennyt olevan olemassa ollenkaan :). Asiaahan toki auttoi siirtyminen opiskelemaan täysin miesvaltaiselle alalle ja ujona pojuna sitä luonnollista kanssakäymistä naisten kanssa ei tullut.

Noh, aikaa myöten työharjoitettelussa (johon jotenkin sain itseni sysättyä) sitä ihmisten kanssa asiointia oli sitten _pakko_ opetella; eihän töistä olisi tullut mitään, jos en olisi uskaltanut edes puhelimeen tarttua, soittaa vieraalle ihmiselle ja kertoa asiaani. Ja kas kummaa, aikani potkittuani itseäni väkisin liikkeelle siitä tulikin minulle aivan luontevaa. Nyt ei voi kuin jälkikäteen ihmetellä, miten sitä osasikin olla niin sulkeutunut ja arka. Edellä kerrotusta voinee päätellä, että kanssakäymistä naisten kanssa ei voinut edes kuvitella.

Mutta mistä löytyisi tahto potkia itseään eteenpäin näin naisten kanssa. Siinäpä onkin vielä melkoinen savotta edessä. Nuorempana oli pakko potkia itseään liikkeelle, jotta sai työnsä tehtyä. Nyt ei sellaista pakkoa ole. Ilmeisesti epätoivo ei ole kasvanut vielä tarpeeksi suureksi ;). Ja sitä on huomannut, että baarissa naisten kanssa vain ei ole minulla mitään puhuttavaa. Mistä siellä pitäisi yleensä puhua. Toki minulla on muutama naispuolinen ystävä, joiden kanssa riittää puhuttavaa ihan arkipäivän asioista tuntitolkulla, mutta sellaisen harvinaisuuden löytäminen metelin ja savun keskeltä on vain enemmän kuin hankalaa varsinkin, kun omaa sen kuuluisan ujon luonteen.

Kerran olen saanut sen verran itsestäni irti, että kävin pari kertaa treffeillä naisen kanssa, mutta se kuivui kuitenkin kasaan ihan itsestään. En viitsinyt olla ainoastaan itse se aktiivisesti yhteyttä ottava osapuoli, ja jos toinen ei ota yhteyttä, niin ei hän voi olla kiinnostunutkaan. Esimerkiksi ystävien kanssa tulee soiteltua aktiivisesti puolin ja toisin, jos näin ei olisi, se ystävyys kuihtuisi kyllä ajan mittaan.

Toisaalta, sitä on saanut elämässään loppujen lopuksi aikaan paljon niin vähällä vaivalla, ettei tuota parisuhteen kokemattomuutta olisi oikeastaan edes oikeuttakaan harmitella. Hyvät ystävä, korkeakoulututkinto, hyvä työpaikka, terveys tallella ja mielekkäitä harrastuksia. Siinähän on jo niin paljon hyviä asioita, jotka monilta ihmisiltä puuttuvat. Mutta kuinka nuo on onnistunut hankkimaan? Ne ovat olleet vain itsestä kiinni. Tutustuminen vastakkaiseen sukupuoleen muussa kuin ystävyysmielessä/hyvänpäivän tuttuna onkin sitten jo aivan eri asia. Siinä kun vaaditaan sen toisenkin osapuolen panosta. Ehkäpä minulla se ongelma onkin edellä mainittu ujous ja se, että
sellaiseen asiaan tarttuminen, mikä ei olekaan enää täysin itsestä kiinni, tuntuu vieraalta. Tässä kirjoittaessa tuli mieleen, että tuon voisi kiteyttää lyhyesti näpeille saamisen peloksi. Kuvaavaa lienee, että mieluummin hyppäisin laskuvarjolla, kuin menen juttelemaan jollekin tuntemattomalle naiselle baarissa.

Mutta kyllähän se elämä näinkin sujuu ihan hyvin. Ja tosiasiahan on se, että järkevä nainen ei edes harkitse parisuhdetta miehen (27v) kanssa, jolla ei ole ollut aikaisemmin mitään kokemusta naisista. Harvemminhan sitä töihinkään ketään otetaan, jos hakijalla ei ole esittää CV:tä. Mutta onneksi luonne on vahva ja kevät lähestyy varmasti, niin kyllä elämä näin yksinkin, vaan ei yksinäisenä on ihan elämisen arvoista ja voin sanoa olevani jopa onnellinen. Tietysti se harmittaa, ettei ole mitään kokemusta seksuaalisuudesta tai parisuhteesta, mutta onhan sitä maailmassa tiety paljon muitakin asioita, joista minulla ei ole mitään hajua.

Tällä vuodatuksella halusin vain sanoa, että et ole yksin tuon asian kanssa, että et _osaa_ keskustella naisten kanssa. Ei vain tule mieleen mitään järkevää. Kuulostaa oudolta itsestänikin tuota lukiessa, mutta näin se vain näyttää olevan.

PS. Sekin saa jo hyvälle tuulelle, kun hymyilee jollekin naiselle ja tämä vastaa hymyyn. Kannattaa kokeilla, jos et ole jo kokeillut. Hyvää loppuvuotta ja onnellista uutta vuotta!!

Kulkija kirjoitti:

Mielenkiintoista ja vähemmän onnellista, että täällä näyttää olevan samanlaisia, joilla on samanlaisia kokemuksia kuin itselläni.

Parikymppisenä junnuna olin itse suorastaan hävyttömän ujo. Vieraiden ihmisten kanssa asioiminen teki suorastaan tuskaa ja naisiahan en tuohon aikaan tiennyt olevan olemassa ollenkaan :). Asiaahan toki auttoi siirtyminen opiskelemaan täysin miesvaltaiselle alalle ja ujona pojuna sitä luonnollista kanssakäymistä naisten kanssa ei tullut.

Noh, aikaa myöten työharjoitettelussa (johon jotenkin sain itseni sysättyä) sitä ihmisten kanssa asiointia oli sitten _pakko_ opetella; eihän töistä olisi tullut mitään, jos en olisi uskaltanut edes puhelimeen tarttua, soittaa vieraalle ihmiselle ja kertoa asiaani. Ja kas kummaa, aikani potkittuani itseäni väkisin liikkeelle siitä tulikin minulle aivan luontevaa. Nyt ei voi kuin jälkikäteen ihmetellä, miten sitä osasikin olla niin sulkeutunut ja arka. Edellä kerrotusta voinee päätellä, että kanssakäymistä naisten kanssa ei voinut edes kuvitella.

Mutta mistä löytyisi tahto potkia itseään eteenpäin näin naisten kanssa. Siinäpä onkin vielä melkoinen savotta edessä. Nuorempana oli pakko potkia itseään liikkeelle, jotta sai työnsä tehtyä. Nyt ei sellaista pakkoa ole. Ilmeisesti epätoivo ei ole kasvanut vielä tarpeeksi suureksi ;). Ja sitä on huomannut, että baarissa naisten kanssa vain ei ole minulla mitään puhuttavaa. Mistä siellä pitäisi yleensä puhua. Toki minulla on muutama naispuolinen ystävä, joiden kanssa riittää puhuttavaa ihan arkipäivän asioista tuntitolkulla, mutta sellaisen harvinaisuuden löytäminen metelin ja savun keskeltä on vain enemmän kuin hankalaa varsinkin, kun omaa sen kuuluisan ujon luonteen.

Kerran olen saanut sen verran itsestäni irti, että kävin pari kertaa treffeillä naisen kanssa, mutta se kuivui kuitenkin kasaan ihan itsestään. En viitsinyt olla ainoastaan itse se aktiivisesti yhteyttä ottava osapuoli, ja jos toinen ei ota yhteyttä, niin ei hän voi olla kiinnostunutkaan. Esimerkiksi ystävien kanssa tulee soiteltua aktiivisesti puolin ja toisin, jos näin ei olisi, se ystävyys kuihtuisi kyllä ajan mittaan.

Toisaalta, sitä on saanut elämässään loppujen lopuksi aikaan paljon niin vähällä vaivalla, ettei tuota parisuhteen kokemattomuutta olisi oikeastaan edes oikeuttakaan harmitella. Hyvät ystävä, korkeakoulututkinto, hyvä työpaikka, terveys tallella ja mielekkäitä harrastuksia. Siinähän on jo niin paljon hyviä asioita, jotka monilta ihmisiltä puuttuvat. Mutta kuinka nuo on onnistunut hankkimaan? Ne ovat olleet vain itsestä kiinni. Tutustuminen vastakkaiseen sukupuoleen muussa kuin ystävyysmielessä/hyvänpäivän tuttuna onkin sitten jo aivan eri asia. Siinä kun vaaditaan sen toisenkin osapuolen panosta. Ehkäpä minulla se ongelma onkin edellä mainittu ujous ja se, että
sellaiseen asiaan tarttuminen, mikä ei olekaan enää täysin itsestä kiinni, tuntuu vieraalta. Tässä kirjoittaessa tuli mieleen, että tuon voisi kiteyttää lyhyesti näpeille saamisen peloksi. Kuvaavaa lienee, että mieluummin hyppäisin laskuvarjolla, kuin menen juttelemaan jollekin tuntemattomalle naiselle baarissa.

Mutta kyllähän se elämä näinkin sujuu ihan hyvin. Ja tosiasiahan on se, että järkevä nainen ei edes harkitse parisuhdetta miehen (27v) kanssa, jolla ei ole ollut aikaisemmin mitään kokemusta naisista. Harvemminhan sitä töihinkään ketään otetaan, jos hakijalla ei ole esittää CV:tä. Mutta onneksi luonne on vahva ja kevät lähestyy varmasti, niin kyllä elämä näin yksinkin, vaan ei yksinäisenä on ihan elämisen arvoista ja voin sanoa olevani jopa onnellinen. Tietysti se harmittaa, ettei ole mitään kokemusta seksuaalisuudesta tai parisuhteesta, mutta onhan sitä maailmassa tiety paljon muitakin asioita, joista minulla ei ole mitään hajua.

Tällä vuodatuksella halusin vain sanoa, että et ole yksin tuon asian kanssa, että et _osaa_ keskustella naisten kanssa. Ei vain tule mieleen mitään järkevää. Kuulostaa oudolta itsestänikin tuota lukiessa, mutta näin se vain näyttää olevan.

PS. Sekin saa jo hyvälle tuulelle, kun hymyilee jollekin naiselle ja tämä vastaa hymyyn. Kannattaa kokeilla, jos et ole jo kokeillut. Hyvää loppuvuotta ja onnellista uutta vuotta!!

No hieman samankaltaiselta kuulostaa. Minulla taas työni on itseasiassa palvelutyötä, mutta ongelmaa ei tuossa ilmene. Ja jokin on minussa hajonnut joskus ylä-asteen nurkilla, koska silloin vielä oli jotain treffiyritystä itselläkin. Tietysti tuo työ sujuu koska rakastan ammattiani ja olen suunnannut energiani siihen koska yksilöpuolella tuota tulevaisuutta ei tunnu olevan. Asiahan on pahin silloin kun tilanteensa _tajuaa_ eli tiedostaa sen todennäköisyyden millä ei tule koskaan kokemaan läheisyyttä. Se on ahdistuksen ydin. Nyt pari vuotta akuutin sairasvaiheen jälkeen ongelma on kuin kipu jossain tuolla syvällä. Se ei ole onneksi aktiivinen. Katsoo nyt, miten tässä elämässä käy. Kiitos kannustuksesta ja onnea ensi vuodelle.

Mutta esim sihteerilaitoksesta on hyvä muistaa se että osa kuvista on tekaistuja(surkuhupaisia tarinoita noita-akka vierailuista) ja sitten naisten joukosta voi löytyä vaikka huumeidenkäyttäjiä jotka tarvitsevat vain rahaa. Kannattaa siis TODELLA miettiä kenen kanssa rupeaa toimeen. Ja mitä muuten tulee noihin nettipalveluihin niin kysynnän ja tarjonnan välinen suhde on todella huono näin ostajan kannalta. Jos ilotyöläinen saa 100 viestiä päivässä niin mahdollisuudet sopia aika&paikka on kovin heikko.

Minusta valtion pitäisi monopolisoida tämä ala täysin itselleen.

jokuvaan kirjoitti:

Mutta esim sihteerilaitoksesta on hyvä muistaa se että osa kuvista on tekaistuja(surkuhupaisia tarinoita noita-akka vierailuista) ja sitten naisten joukosta voi löytyä vaikka huumeidenkäyttäjiä jotka tarvitsevat vain rahaa. Kannattaa siis TODELLA miettiä kenen kanssa rupeaa toimeen. Ja mitä muuten tulee noihin nettipalveluihin niin kysynnän ja tarjonnan välinen suhde on todella huono näin ostajan kannalta. Jos ilotyöläinen saa 100 viestiä päivässä niin mahdollisuudet sopia aika&paikka on kovin heikko.

Minusta valtion pitäisi monopolisoida tämä ala täysin itselleen.

"Mutta esim sihteerilaitoksesta on hyvä muistaa se että osa kuvista on tekaistuja(surkuhupaisia tarinoita noita-akka vierailuista) --"

Sihteeriopiston foorumilla oli jotain juttua tuollaisista tapauksista. Ei sattunut minun kohdalleni.
____

"-- ja sitten naisten joukosta voi löytyä vaikka huumeidenkäyttäjiä jotka tarvitsevat vain rahaa. "

Varmasti löytyy myös heitä. Niin voisi luulla. En tiedä, kuinka helppo huumeiden käyttäjä on tunnistaa. Tarpeeksi kauan käyttäneen varmasti tunnistaa käyttäytymisestä. Tuskinpa narkkarit olisivat edes kiihottavia. Ja totta kai olisi moraalisesti väärin mennä narkkarin kanssa sänkyyn - hoitoon he kuuluisivat.
___

"Ja mitä muuten tulee noihin nettipalveluihin niin kysynnän ja tarjonnan välinen suhde on todella huono näin ostajan kannalta. Jos ilotyöläinen saa 100 viestiä päivässä niin mahdollisuudet sopia aika&paikka on kovin heikko"

Ei ihan näin. Useimpien ilotyöläisten puh.numerot saa spostilla kysymällä, tai lähettämällä txtviestin palvelunumeroon, tai sitten joskus suoraan ilmosta. Näin ollen heille voi soittaa. Ei päivän ja hetken sopiminen puhumalla kovin vaikeaa minun kokemukseni mukaan ole. Tietysti ohareitakin kuulemma sattuu.
___

Sitten yksi kokemuksen opettama juttu. Jos ilmoituksessa ei ole ilmaisua "suomalainen" tai "kotimainen", ilmoittaja on silloin lähes varmasti ulkomaalainen. Pelkkä "etunimi" ei välttämättä kerro mitään.
___

Muuta:

Sitäkin voi miettiä, mikä saa naisen myymään itseään. Muissa keskusteluissa on tullut esille erilaisia syitä. Se, jolla minä kävin, sanoi haluavansa kokemusta. Ei ehkä kaikkein yleisin syy.

Ja mikä sai minut menemään maksulliselle? Siitä kerroin jo aikaisemmin. Sitä taas en käsitä, miksi sellaiset miehet, jotka saavat helposti naista, käyvät maksullisilla.

musta tuntuu kanssa, et oisin liian kiltti. omasta mielestäni olen herrasmies jne., mutta silti mitään ei tapahdu..?
naispuoliset ystäväni tivaavat aina, että miks mulla ei oo tyttöystävää tai miks en oo "hommannut" sellasta. tyypillisesti ne sanoo, et "miks noin hyvännäköisellä pojalla ei oo tyttöö?"
vastailen aina kohteliaaseen ja nöyrään tapaani, et "sen kun tietäis" tms...

uskon olevani oikee "prinssi", mut kukaan ei sitä ymmärrä. kaikki tytöt lähtee aina niitten "rääväsuiden" ja "koviksien" mukaan...miks.. eikö maailmassa ole tyttöjä, jotka haluis hyvin kohtelevan ja hellän kumppanin..? :(

liian kiltti..? kirjoitti:

musta tuntuu kanssa, et oisin liian kiltti. omasta mielestäni olen herrasmies jne., mutta silti mitään ei tapahdu..?
naispuoliset ystäväni tivaavat aina, että miks mulla ei oo tyttöystävää tai miks en oo "hommannut" sellasta. tyypillisesti ne sanoo, et "miks noin hyvännäköisellä pojalla ei oo tyttöö?"
vastailen aina kohteliaaseen ja nöyrään tapaani, et "sen kun tietäis" tms...

uskon olevani oikee "prinssi", mut kukaan ei sitä ymmärrä. kaikki tytöt lähtee aina niitten "rääväsuiden" ja "koviksien" mukaan...miks.. eikö maailmassa ole tyttöjä, jotka haluis hyvin kohtelevan ja hellän kumppanin..? :(

En sanoisi itseäni herrasmieheksi. Olen vaan toiset ihmiset huomioon ottava. En ole kenellekään ikinä tyly.

Tähän mennessä olen ollut liikenteessä (baarissa) seuraavalla asenteella. Yritän tehdä tuttavuutta tyttöön. Sen jälkeen haluaisin tavata seuraavana päivänä. En ole haluamassa heti sänkyyn, koska minulla vain ei ole sellaista halua että pitäisi heti päästä sekstailemaan. Mistä ihmeen syystä tällainen hitaasti etenevä tutustumistapa ei toimi juuri koskaan? Onko siinä naisten mielestä jotain vikaa, ettei seksi ole alussa mielessäni?

Kerroin kaverilleni tuon mitä sanoin edellä. Se neuvoi suurinpiirtein näin: "Aina pitää haluta sänkyyn. On silti epätodennäköistä, että sänkyyn päästään. Sillä tavalla kuitenkin saadaan naisen kiinnostus heräämään, ja hyvällä tuurilla siitä voi alkaa jonkinlainen seurustelu- tai seksisuhde."

Pitäisikö alkaa toimia niin kuin kaverini neuvoo? Kyllähän tutustumistapoja on aina monta erilaista.