Minulla on itsevarmuusongelma. Se ei liity niinkään siihen etten pitäisi itseäni hyvänä ihmisenä, vaan siihen etten osaa puolustautua ihmisiä vastaan.
Usein kun joudun esimerkiksi väittelyyn tyttöystäväni kanssa (joka on verbaalin tappelun ammattilainen), joudun sanattomaksi. Mieleni tyhjenee yhtäkkiä vastaväitteistä, ja kun olen hiljaa, muijani vain kiihtyy entisestään ja ihmettelee miksi en vastaa mitään. Hän pitää minua äärettömän tyhmänä ja tuohkeissaan loukkaa minua, joka ei tietenkään paranna taistelutahtoani.
Yleensä olen kompromissityyppiä: Jos väittelyn voi lopettaa niin että luovutan, teen sen. Tämä tietysti johtaa siihen etten saa tahtoani läpi kovinkaan monessa asiassa, ja että ihmiset joiden kanssa puhun, saavat. Useimmiten tämä ei kuitenkaan minua haittaa.
Tyttöystävääni tämä kuitenkin kalvaa niin paljon että se on usein riidanaihe. Tänäänkin olin pysäköimässä lainaamani auton kiinteistön vieraspaikalle, ja eräs "kyttääjä" tuli valittamaan että oletko tyhmä, tähän ei saa pysäköidä. Minähän siirsin auton heti vaikka olin sitä mieltä että siihen hyvin voi pysäköidä koska auto ei ole minun. Sitäpaitsi parinkymmenen metrin ylimääräinen kävely ei minua haittaa.
Kun kerroin tyttöystävälleni asiasta, hän rupesi taas moittimaan selkärangattomuuttani, ja esitti asian joka olisi (minunkin mielestäni) ollut hyvä vastalause: Lukeeko sellainen sääntö jossain? Mutta eihän tällainen silloin tullut mieleen.
Onko kenelläkään neuvoja argumentointikyvyn parantamiseen?
Usein kun joudun esimerkiksi väittelyyn tyttöystäväni kanssa (joka on verbaalin tappelun ammattilainen), joudun sanattomaksi. Mieleni tyhjenee yhtäkkiä vastaväitteistä, ja kun olen hiljaa, muijani vain kiihtyy entisestään ja ihmettelee miksi en vastaa mitään. Hän pitää minua äärettömän tyhmänä ja tuohkeissaan loukkaa minua, joka ei tietenkään paranna taistelutahtoani.
Yleensä olen kompromissityyppiä: Jos väittelyn voi lopettaa niin että luovutan, teen sen. Tämä tietysti johtaa siihen etten saa tahtoani läpi kovinkaan monessa asiassa, ja että ihmiset joiden kanssa puhun, saavat. Useimmiten tämä ei kuitenkaan minua haittaa.
Tyttöystävääni tämä kuitenkin kalvaa niin paljon että se on usein riidanaihe. Tänäänkin olin pysäköimässä lainaamani auton kiinteistön vieraspaikalle, ja eräs "kyttääjä" tuli valittamaan että oletko tyhmä, tähän ei saa pysäköidä. Minähän siirsin auton heti vaikka olin sitä mieltä että siihen hyvin voi pysäköidä koska auto ei ole minun. Sitäpaitsi parinkymmenen metrin ylimääräinen kävely ei minua haittaa.
Kun kerroin tyttöystävälleni asiasta, hän rupesi taas moittimaan selkärangattomuuttani, ja esitti asian joka olisi (minunkin mielestäni) ollut hyvä vastalause: Lukeeko sellainen sääntö jossain? Mutta eihän tällainen silloin tullut mieleen.
Onko kenelläkään neuvoja argumentointikyvyn parantamiseen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on hyvä vinkki ongelmaasi! Heti kun tyttöystäväsi alkaa moittimaan sinua, niin revit housut hänen jaloistaan ja alat panemaan aivan SAIRAAN KOVAA häntä takaapäin.
Lopeta noi provoviestit! tässä on vakavista asioista kysymys joten mee heittämään noita mauttomia vitsejäs vaikka huuhaapalstalle...
Nössö mulla on ihan sama ongelma joskus. Loukkaannun ja hiljennyn aika helposti, ja enkä osaa puolustaa itseäni. Paljastit kuitenkin viestissäsi, että sinulla on oma tahto. Sisimmässäsi haluaisit sanoa jotain vastaan, mutta et kehtaa.
Kun minä olen perheeni tai ystävieni kanssa, näytän oman tahtoni selvästi.
Jos olet erimieltä toisen jutuista, sano suoraan mitä mieltä olet. Avaat vain suusi, kunhan et loukkaa sanoillasi tyttöystävääsi. Suora saa olla muttei ilkeä.
Mulla on samantyyppinen ongelma!! Vain tiettyjen ihmisten kanssa. Sehän on sitä, että tavallaan 'katsoo ylöspäin' heitä, eikä siksi viitsi väittää / sanoa vastaan, kun miettii mitä toinen ajattelee tai jos ei pidä sinusta. Todella tyhmää mielistelyä joka saa muut vain pitämään meitä törppöinä eikä ns.asiallisina tyyppeinä. Enkä itsekään tajua sitä, kun asiat eivät vain tule mieleen mitä sanoa vastaan. Pitäisi lähteä siitä, että on luonteva olo väitellessään, niin sieltä vastaväitteet tulevat improvisoiden kyllä. Eli lakata 'katsomasta ylöspäin' tiettyjä ihmisiä.
Let's work on it!!
Mulla oli hieman nuorempana sama ongelma, ajoittain vieläkin. en uskaltanut sanoa vastaan,mua kiusattiin aika paljonkin joskus ala-asteen lopulla jne.Musta tuntu ennen et kaikki halus hyötyä musta.
Jossain vaiheessa ajattelin et olen sen verran aikuinen et mun on lupa sanoa ei ja olla eri mieltä asioista,uskallan myös väitellä ja riidellä.
Ikävää kun tyttöystäväsi on tommoinen,seuraavan kerran kun sua haukkuu,koita pinnistää ja huuda takaisin,vaikka et saisi sanaa suusta.Itse en voisi sietää samanlaista käytöstä toiselta,en omalta poikaystävältäni.
Älä sano ettei haittaa että toiset jyräävät sinut.Kun itse tajusin että toiset todellakin kohta jyräävät minut,aloin muuttua.
Yritä siis pinnistellä ja sanoa vastaan vaikka se alussa tuntuu vaikealta.Toisaalta miehet eivät ole kielellisesti ehkä yhtä lahjakkaita kun me naiset(: mutta kuitenkin
voisit aloittaa vaikka käyttämällä jotain muuta nimimerkkiä..