Hei kaikki, olen 23v. nainen ja valmistun näillä näkymin ensi kesään mennessä. Haaveena on tehdä vielä väikkäri tämän päälle, mutta missä ihmeen välissä perhe perustetaan? Kyllähän niitä lapsia voi väikkärinkin jälkeen tehdä, mutta...
Suurin pelkoni tulevaisuudessa on lapsettomuus. Tämä johtuu pitkälti siitä, että äidilleni iski vauvakuume vajaana nelikymppisenä ja hän kävi useita vuosia hedelmällisyyshoidoissa tuloksetta.
Minua on alkanut viimeisen puolen vuoden aikana kyllästyttää kaikenlainen ryyppääminen ja rälläys kaveriporukassa ja olen muuttunut kotikissaksi. Elämästä puuttuu jotakin ja suunnittelen kompensoivani sitä puutetta hankkimalla koiran ensi kesänä. Mieheni on samanikäinen ja taistelee vielä ammatinvalinnan kanssa - yksityisyrittäjyys vai korkeakoulu. Hänet isä lähetti maailmalle sanoen "Älä hanki lapsia nuorena ennenkuin opiskelut ovat ohi." No, näillä näkymin, mikäli mieheni jatkaa opiskeluja, hän valmistuu ehkä viiden vuoden kuluttua ja sitten pitäisi hankkia koti ja tehdä pari vuotta rahaa, mennä naimisiin ja sitten hankkia se vauva. Tällöin olen ehkä jo 30v. enkä tahdo odottaa niin pitkään nauttiakseni äitiydestä. Asiasta ollaan keskusteltu, mutta mies ei näytä vihreätä valoa kovin iloisena. Käytämme ehkäisyyn kortsuja ja olen sanonut, että jos vahinko sattuu, niin sitten sattuu. Mieheni tutkii aina yli-innokkaasti kortsun kestävyyttä yhdynnän aikana.
Rakastan miestäni päivä päivältä enemmän ja tahdon tulevaisuudessa luoda kauniita lapsia hänen kanssaan ja tahdon nähdä meidät molemmat isänä ja äitinä. Ja onneksi tunne on molemminpuolinen, ei vain vielä ajankohtainen joidenkin mielestä.
Ihan vain tällaisia ajatuksia pyörii mielessä ja kuulisin mielelläni samanikäisten elämänpyörteistä.
Suurin pelkoni tulevaisuudessa on lapsettomuus. Tämä johtuu pitkälti siitä, että äidilleni iski vauvakuume vajaana nelikymppisenä ja hän kävi useita vuosia hedelmällisyyshoidoissa tuloksetta.
Minua on alkanut viimeisen puolen vuoden aikana kyllästyttää kaikenlainen ryyppääminen ja rälläys kaveriporukassa ja olen muuttunut kotikissaksi. Elämästä puuttuu jotakin ja suunnittelen kompensoivani sitä puutetta hankkimalla koiran ensi kesänä. Mieheni on samanikäinen ja taistelee vielä ammatinvalinnan kanssa - yksityisyrittäjyys vai korkeakoulu. Hänet isä lähetti maailmalle sanoen "Älä hanki lapsia nuorena ennenkuin opiskelut ovat ohi." No, näillä näkymin, mikäli mieheni jatkaa opiskeluja, hän valmistuu ehkä viiden vuoden kuluttua ja sitten pitäisi hankkia koti ja tehdä pari vuotta rahaa, mennä naimisiin ja sitten hankkia se vauva. Tällöin olen ehkä jo 30v. enkä tahdo odottaa niin pitkään nauttiakseni äitiydestä. Asiasta ollaan keskusteltu, mutta mies ei näytä vihreätä valoa kovin iloisena. Käytämme ehkäisyyn kortsuja ja olen sanonut, että jos vahinko sattuu, niin sitten sattuu. Mieheni tutkii aina yli-innokkaasti kortsun kestävyyttä yhdynnän aikana.
Rakastan miestäni päivä päivältä enemmän ja tahdon tulevaisuudessa luoda kauniita lapsia hänen kanssaan ja tahdon nähdä meidät molemmat isänä ja äitinä. Ja onneksi tunne on molemminpuolinen, ei vain vielä ajankohtainen joidenkin mielestä.
Ihan vain tällaisia ajatuksia pyörii mielessä ja kuulisin mielelläni samanikäisten elämänpyörteistä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei!
Itse olen 24-vuotias. Vauvakuume vaivannut jo useamman vuoden. Koskaan ei vaan ole ollut oikea aika. Seurustelin 6,5 vuotta, ja tästä ajasta asuimme saman katon alla. Mieheni ei ollut ollenkaan innostunut siotutumisesta tai vauvoista. Aina piti odottaa jotain: valmistumista, omaa asuntoa, jen. Koskaan ei ollut oikea aika. Lopulta erosimme. Syyt eivät täysin pohjautuneet edellä mainuttuun, mutta vaikuttivat eropäätökseeni.
Löysin sitten uuden miehen. Olemme olleet hänen kanssaan yhdessä 7 kuukautta ja tosta ajasta naimissa jo kolme kuukautta. Myönnetään, että tahti on ollut nopea, mutta minkä tunteilleen voi ;-) Nyt olemme jättäneet ehkäisyn pois. Vauva saa tulla, jos on tullakseen. Asiasta on puhuttu ja olemme molemmat valmiita kantamaan vastuun.
Elämämme ei ole ruusuilla tanssimista. Minulla on määräaikainen työsuhde, miehellä pätkätöitä. Kesällä taas helpottaa, kun raksa- ja peltihommia on taas riittämiin. Emme kuitenkaan halua odottaa, että joku asia on näin ja toinen noin. Toimimme tunteidemme mukaan.
turhia miettimään. yhteiskunnalkta vaan rahat pois. helpommin irtoo kun on mukula.
Ps. tästä liitosta pistän pääni pantiksi, ettei ole ikuinen, jos ei sitten toinen kuole ennen aikojaan! ero tulee ja varmasti.
Hyvät joulut sulleki ja kiitos kannustuksesta!
itse olen 22v. huhtikuussa 23v. mies 25v. vauvakuume on vaivannut minua jo mónta vuotta ku olen niin lapsirakas. mut mies on ollu vastaan koko ajan. vuoden vaihtees tulee suhdetta 6v. täytten ja elokuussa menimme naimisiin. Eli yksi suuri haave viel täyttämättä... aina pikku hiljaa olen miehelle puhunu et joko pian olis aika... no ensin oli ettei koskaan sit 10v. päästä ja nyt ollaan siinä tilanteessa et ehkäisy on jätetty pois 3vko sitten..
ensimmäiset menkat tuli nyt ja seuraavaa ovista odotellessa vietetään joulua ja uutta vuotta... Olen todella onnellinen kun lopultakin tuli sen aika.. kuhan nyt sit pian tärrpäis...
mieheni on vakituisessa työpaikas ja itse myös. oma asunto onneksi on.. tai pankinhan se on mut...
kaikki muut elämän perusasiat ok.
Opiskelija olen minäkin, opintoja vielä noin 3 vuotta jäljellä ja itsellä myös tavoitteena väitöskirja sen jälkeen. Ikää on kuitenkin "jo" 22 ja koko tuon opiskeluruljanssin jälkeen sitä olisi siis noin 30. Avomieheni on 28 ja tällä hetkellä sairaslomalla. Hän olisi ihan myöntyväinen lastenhankintaan vaikka heti.
Haluaisin monta lasta ehkä hieman pidemmillä ikäeroilla, mutta jos tuohon kolmeenkymppiin pitäisi odotella, niin eipä taida toteutua tämä minun haaveeni. Kovasti haluaisin alkaa yrittää vauvaa jo näin opiskelujan lomassa, mutta niin kauan kuin mies on sairaslomalla ei se tule taloudellisesti onnistumaan. En tiedä tulisiko vaikka mies töissä olisikin, koska opiskelijan saamat äitiyspäivärahat ovat jopa pienempiä kuin opintotuki. Ja entä opiskelujen onnistuminen pienen lapsen kanssa?
Kovasti vaivaa minunkin päätäni tämä asia. Olisihan tässä vielä aikaa odottaa, mutta pelottaa myös se lasten saannin vaikeus sitten vanhemmalla iällä.
Mekin olemme kuluneen syksyn ajan keskustelleet vauva-asioista joka kantilta. Ikää kohta 23 ja 24, opinnot kesken ja vuokrakatto pään päällä. Minuun iski kova vauvakuume syksyllä mutta mies olikin sitten ongelmallisempi tapaus. Järkevä ukkoni halusi miettia asioita, sillä hänelle vauvakuumeeni oli täysi yllätys ja hänenkin oli lämmettävä ajatukselle.
Päädyimme siihen ratkaisuun että perheen perustamiselle löytyy JOKIN este jokaisessa elämänvaiheessa. Kumpikaan tuskin saa vakituista työtä 3-4 vuoteen ja minulle vuosikausien odottaminen olisi mahdoton ajatus. Suhteemme on vakaa ja olemme menossa naimisiin. Taloudellisesti olemme pärjänneet hyvin tähänkin asti, molempien tehdessä töitä opintojen ohella.
Sukuun kesällä syntyneet kaksi vauvaa (jotka myös saivat aikaan yhtäkkisen kuumeeni!) ovat aivan ihania, ja niiden kehityksen seuraaminen on saanut meidät vakuuttuneeksi siitä että pikkuhiljaa on aika.
Mies vain tarvitsee aikaa totuutellakseen ajatukseen - kaipaa kuulemma järjestystä elämään. Häiden ja isompaan asuntoon muuton jälkeen annamme remonttipölyn laskeutua uudessa kämpässä ja sitten ryhdymme tuumasta toimeen. Itse istun jo kuin kuumilla hiilillä - tai kuumalla munasolulla? ;)
Eli suosittelen sitä että pohditte rauhassa (ns. "teoriassa") minkälaiseen muutokseen olette valmiit. Oletteko valmiit elämään tiukalla budjetilla vai tuntuuko tärkeältä että rahaa on enemmän kuin tarvitsette? Pyydä miestä perustelemaan MIKSI hänen mielestä ei ole lasten aika. Milloin hänen mielestä VOISI olla parempi aika?
Moi!
Mulla on kanssa sama juttu, haluaisin lähivuosina, tai vaikka jo heti lapsia... Mutta avomies ei, haluaa odottaa vielä monta vuotta, ehkä kolmikymppiseksi. Minusta vaan tuntuu että ei sitä enää kolmikymppisenä ainakaan montaa lasta saada... Mies nyt voikin mutta naiselle saattaa jo tulla joitakin ongelmia... Ja muutenkin haluaisin olla nuori saadessani lapsia.
Toivon että muutaman vuoden aikana mies jaksaisi rauhoittua menoiltaan sen verran että ehtisi vauvakuumekin hänelle iskeä;) Nyt tässä odotellessa täytyy vain sanoa että onneksi en ole "ongelmani" kanssa yksin ja on olemassa teitä kohtalotovereita. :)
kovin samanlainen tilanne täällä. Tosin mies ei kovin menevää sorttia, muttei kuitenkaan ole vielä valmis. Itselläni loppuu keväällä opinnot, joten katsotaan josko löytyis töitä. Olen ajatellut niin että riittää jos yksi on ollut töissä ennen lapsen saamista, koska jos odottelemme miehen valmistumista, asia venyy liian kauaksi...
...minäkin valmistun keväällä, tosin en ihan siitä mitä haluaisin, mutta olen kanssa ajatellut että jos menisin pariksi vuodeksi töihin. Että saisi vähän säästöön...Mieheni opinnot kestävät myös vielä pitkään, kolme vuotta. Ja hän haluaa että olisi työelämässä kun lapsia saadaan(ei sinänsä mikään huono ajatus). Mutta neljä-viisikin vuotta odottelua tuntuu niin pitkälle... Mutta tietenkin haluan kunnioittaa myös toisen toiveita.
Oli todella ilo lukea asiallisia kommentteja samanikäisiltä nuorilta naisilta. En uskonut teitä edes löytyvän! Omassa ystäväpiirissäni ei ole kukaan vielä vaivannut päätään vauva-asioilla.
Ollaan nyt hiukka yli viikon ajan vatvottu vauva-asiaa miehen kanssa. Viikko on lyhyt aika, mutta jokin muutos on tapahtunut. Selvästi näkyviä tuloksia ei ole odotettavissa vielä vähään aikaan, mutta olen todella yllättynyt millaisen vaikutuksen keskustelu on saanut aikaan miehessäni. Hän alkoi selvittää, mitä kursseja on mahdollista suorittaa kevätlukukauden puolella, on hankkiutunut työhaastatteluun oman alansa firmaan, on alkanut puhumaan, että kavereiden kanssa baarissa luuhaus ei jaksa kiinnostaa... Joten vähän tuli aloiteltua kevätsiivousta.
Serkkuni sai lapsen tiistaina ja olin toki erittäin iloinen heidän puolestaan. Ajatukset harhailivat kuitenkin pari päivää. Voin vain kuvitella niitä ajatuksia, mitä näiden uusien vanhempien päässä liikkuu. Varmasti yölläkin heräilevät nipistelemään itseään :)
Jaksamista kaikille vauvakuumeen kärvistämille. Ehkä jonain päivänä tavataan sairaalassa ja päästään vertailemaan synnytyksiä.