Olen tässä yrittänyt saada tolkkua tähän vastustamiseen.
Eikä se tahdo onnistua. Niinpä päätin kysyä teiltä vastustajilta erään mielestäni hyvinkin tärkeän kysymyksen.
Miksi aborttia pitää vastustaa?
Se on Suomessa sallittu, tietyin edellytyksin, mutta periaatteessa sen saa jokainen niin haluava.
Mitä hyötyä on vastustamisesta ja mitkä ovat ne keinot, joilla saadaan tulosta aikaan?
Sanon jo etukäteen, että vain tieteellisesti paikkansapitäviksi todistetut väitteet kelpaavat ensimmäiseen kysymykseen vastauksiksi! Lähde ilmoitettava.
Jos kyseessä on mielipide, ilmoita sekin.
Sitä hömppää ei nyt kirjoiteta totuuden nimissä!
Odotan mielenkiinnolla...
Eikä se tahdo onnistua. Niinpä päätin kysyä teiltä vastustajilta erään mielestäni hyvinkin tärkeän kysymyksen.
Miksi aborttia pitää vastustaa?
Se on Suomessa sallittu, tietyin edellytyksin, mutta periaatteessa sen saa jokainen niin haluava.
Mitä hyötyä on vastustamisesta ja mitkä ovat ne keinot, joilla saadaan tulosta aikaan?
Sanon jo etukäteen, että vain tieteellisesti paikkansapitäviksi todistetut väitteet kelpaavat ensimmäiseen kysymykseen vastauksiksi! Lähde ilmoitettava.
Jos kyseessä on mielipide, ilmoita sekin.
Sitä hömppää ei nyt kirjoiteta totuuden nimissä!
Odotan mielenkiinnolla...
Vastaukset 42
Vanhimmat
mulla on kolme lasta.sain ekan kun olin 16.
ja olen pienestä asti vastustanut aborttia
siitä syystä että
nykypäivänä jokainen tietää miten raskaudelta suojataan ja jokainen joka menee sänkyyn niin luulis hänen tietävän mitä siitä voi seurata.
on siis pillerit,kondomit,vaahdot,kierukat jne jne
ja jos sattuu niin käymään ettei ole ehkäisyä niin menee apteekkiinja ostaa ns.katumuspillerin
abortin hyväksyn jos se on saanut alkunsa raiskauksella,tai jos sikiössä todetaan joku vakava sairaus,tai jotain muuta sellaista ettei hän normaaliin elämään pysty tai että sillä olisi vaikeaa...
en siis hyväksy syyksi "olin niin nuori"
tai "tuli pikku vahinko"
mitkä ovat niitä 100 prosenttisia ehkäisimiä, joitten kanssa ei pikku vahinkoja satu. Kerro?
Koska ehkäisystä huolimatta voi raskaus seurata, vaikka sitä ei haluta, on olemassa abortti. Se on takuu sille, että vaikka kaikkensa on tehnyt ehkäistäkseen ja silti seurauksena on raskaus, sen voi vielä keskeyttää.
Itse en ymmärrä mitä pahaa siinä on. Laki on armollinen lapselle. Lapsen etu ei ole syntyä ei-toivottuna.
>Miksi aborttia pitää vastustaa?
>Sanon jo etukäteen, että vain tieteellisesti >paikkansapitäviksi todistetut
Aborttia pitää vastustaa jos siltä tuntuu. Kanta aborttiin on puhtaasti omantunnonkysymys, eikä sen paremmin abortin puolesta kuin sitä vastaan ole olemassa mitään "tieteellistä näyttöä", tietenkään, höhlä. :)
>Mitä hyötyä on vastustamisesta ja mitkä ovat ne >keinot, joilla saadaan tulosta aikaan?
Vastustamisesta on se hyöty että ihmiset jotka ehkä ovat toista mieltä kuin voimassaoleva laki, saavat äänensä kuuluville. Nykyisessä tilanteessa, kun laki sallii tietyissä edellytyksissä raskauden keskeytyksen, se edustaa demokraattisesti valitun hallintakoneiston mielipidettä. Jos olisimme aina hiljaa kun mielestämme jokin laki on huono, ei mikään koskaan muuttuisi. Ja toisaalta on hyvä ettei läheskään kaikkia ehdotuksia mitä kaikenmaailman marginaaliset viherpiipittäjät ehdottelevat todellakaan toteuteta.
Ei laki ole kiveen hakattu. Joskus tulevaisuudessa yhteiskunnan kehittyessä voi olla että saadaan paremmatkin aborttikriteerit kirjattua lakiin.
että koko vastustus on pelkkää hömppää, jossa kukaan ei tiedä ainuttakaan pätevää syytä olla eri mieltä kuin vallitseva käytäntö ja laki...:D Paitsi "aborttia pitää vastustaa jos siltä tuntuu".
Saat odottaa lain muutosta enemmän kuin tarpeeksesi. Kasvat ties monettako polvea koiranputkea, eikä muutosta tule. Sillä kaikki muutos perustuu aina johonkin. Ei pelkkiin tunteeseen "jos siltä tuntuu". Mitään tieteen haaraakaan ei korjata mutuilla!
Vaikutatte lähinnä naurettavilta. Se ääni, jonka saatte kuuluviin on vitsi. Vaikuttaisitte huomattavasti älykkäämmältä sakilta, jos olisitte hiljaa...
Ei mitään uutta, perusteetonta höpinää.
Abortti ei ole tiedettä. Se on nimenomaan tunneasia, joka liittyy yksilön moraaliin ja omaantuntoon. Asioiden oikeutuksen pohtiminen lakien ja sääntöjen näkökulmasta jää sovinnaismoraalin tasolle. Korkein moraali on yksilöllistä, periaatteista johdettua ja se tukeutuu tasa-arvoon ja ihmiselämän kunnioittamiseen (Kohlbergin moraaliteoria = tiedettä).
Jossain tilanteissa siis laitonkin teko voi laajemmin pohdittuna olla moraalinen. Myös abortti voi joskus olla eettisesti oikeutettu. Jos tiedetään, että sikiön tuleva elämä olisi sille suurempi kärsimys kuin abortoinnin tuskat, voi toimenpiteen nähdä eettisesti oikeutettuna. Voimme miettiä, onko esim. narsistisen luonnehäiriön omaavan naisen lapsen tulevaisuus ennustettavissa pelkästään patologiseksi.
Kaikki itsekkäistä syistä tehdyt asiat ovat moraalittomia - myös abortit.
ON lääketiedettä.
Koko elämä on sitten moraaliton...
Abortin kriminalisointi lisää laittomia abortteja. Sen seurauksena on taas monta asiaa, joita nyt ei ole.
Kahdesta pahasta on valittu pienempi, kun abortti laillistettiin. Miksi se on niin vaikea ymmärtää?
Moraaliasiasta ei tosiaan ole järkeä väitellä. Kuten ei myöskään mielipideasiasta eikä makuasiasta.
Miksei vastustajat sitä ymmärrä?
Kysymys on kai siitä, milloin sikiö on vauva (=ihminen). Kun on kantanut lasta sisällään ja seurannut sen kehitystä ultraäänikameroin, tulee väkisinkin mietittyä aborttiasioita uudelta kannalta... Kun näkee elämän sykkeen kohdussa, on vaikea ymmärtää kovin kiihkeitä abortin puolustajia. Eiköhän se ole tilannekohtaista, kuinka kukin pystyy elämänsä moraalisesti/moraalittomasti(?) elämään?
joku vastustaja voi asettua Jumalan asemaan ja tuomita?
Miten täällä on kenelläkään oikeutta sanoa toiselle:
- OLET MURHAAJA?
...jos asiat ovat tilannekohtaisia...kaikkihan elävät oman moraalinsa mukaan. Kuka päättää mikä on oikea moraali ja kenellä se on väärä?
Voi Riitta, puhut ihan läpiä päähäsi.
Tietenkään ei pidä lähteä suoraan oletuksesta että kaikki vallitsevat käytännöt olisivat automaattisesti oikeita.
Olen aika varma että sinä et sen paremmin pysty löytämään mitään tieteellistä dataa sen puolesta että abortti olisi eettisesti oikea ratkaisu? :) Asian "tieteellistäminen" on ihan vitsi, luulisi sinunkin tajuavan sen. (?)
Lait muuttuvat nimenomaan sen mukaan "miltä ihmisistä tuntuu". Kun yhteiskunnassa vaikutteet alkavat heilauttaa massojen ajatuksia johonkin suuntaan, syntyy uusille ajatuksille lisää kannatusta ja lopulta osa ideoista viedään toteutustasolle asti. Se on ihan sinun asiasi jos et usko että abortin saatavuuteen tulisi mitään muutoksia. En usko siihen itsekään, mutta ei se tee abortin vastustamisesta naurettavaa hömppää.
Lähinnä typerää halveksua toisten mielipiteitä, varsinkin kun abortin epäeettisyyttä on hyvin helppo perustella.
Abortinvastustajathan täällä höpisevät tästä "tieteestä", jonka mukaan sikiö on sitä ja tätä tuntee sitä ja tätä...kuitenkaan ei sitten löydy näyttöä asialle.
Minä en tätä vitsiä ole keksinyt, kun et vaan olis itse!
Hyvä, että huomasit, että on typerää halveksua toisten mielipidettä! Se typeryys koskee tietenkin myös sinua ja muita vastustajia...
Kun puhutaan mielipiteistä, se ei tarkoita, että minun pitäisi muuttaa oma mielipiteeni sinun mielipiteeksesi! Vaikka perustelisit sen miten ja millä tahansa. Uskoohan ne toiset joulupukkiinkin ja Jumalaan...kumpaakaan ei silti kukaan ole nähnyt.
Maailmassa on niin monta eettistä kysymystä, jotka tulevat oikaistavaksi ennen tätä. Usko pois. Kyseessä on TARPEELLISET muutokset. Ei taantuma.
Kuten Marja totesi, aborteista löytynee eettisesti perusteltujakin yksittäisiä tapauksia.
Uskonnollisia fundamentalisteja lukuunottamatta tuskin kukaan ehdottaa täyttä aborttien kriminalisointia, eikä sellainen lääketieteellisestikään olisi järkevää.
Mikseivät abortin kiihkopuolustajat ymmärrä että aborttien moraalisesta puolesta ei pidä olla hiljaa? Se, että asiasta keskustellaan ei syyllistä yhtään ketään. Olisi ihan asiallista että avoimella keskustelulla ihmiset saataisiin ajattelemaan asiaa ja tiedostamaan mistä aatteellisella tasolla on kysymys jos hyväksymme pienten kansalaisten suunnitelmallisen eliminoinnin.
Olen samaa mieltä kanssasi ettei asiasta kannata väitellä tai riidellä, mutta ihan virkistävää olisi keskustella näistä jutuista eri mieltä olevan ihmisen kanssa - sellaisen kanssa joka löytäisi argumenteikseen muutakin kuin vailla perusteita toisen kannan leimaamisen "hömpäksi". Silmien sulkeminen ongelmakohdissa on typerää, se ei pahemmin edistä asioiden käsittelykykyä...
Sinä vastaat omasta moraalistasi. Et voi käyttäytyä niin, että omat asiasi eivät koske ketään muuta. Ne koskevat yllättävän monia ihmisiä. Miksi luulet, että tässä ollaan tuomitsemassa muita? Loppujen lopuksi ollaan kaikki samassa veneessä ja kaikki yrittää omien voimiensa ja kykyjensä mukaisesti tehdä oikeita ratkaisuita.
Olisikin aivan toinen juttu, jos KETÄÄN syyllistämättä KESKUSTELTAISIIN asiasta, sen oikeista eduista ja oikeista haitoista.
Mutta tiedät ihan varmaan, kuten minäkin, ettei se onnistu.
Vastustaja laukoo ensimmäisenä maagiset sanat
OLET MURHAAJA! ...seurauksena tätä juupas eipäs rumbaa syyttelyiden saattelemana...
Itse olen sitä mieltä, monenlaista elämässäni nähneenä, ettei yhtää ainoaa oikeaa totuutta ole. Jos ihminen ainoastaan tuntee yhden totuuden hänen on pidettävä valheina muita. Tai ainakaan hän ei hyväksy muita omikseen.
Tämä vaihe on yleensä tätä nuoruuden ehdottomuutta. Tässä iässä kuin itsen nyt olen, se on jo karissut.
Olen sitä mieltä, että nainen voisi huomattavasti paremmin ehkäistä, jottei näitä keskeytyksiä tarvittaisi näin paljoa. Mutta olen myös sitä mieltä, että jokainen näistä keskeytyksistä on ollut tarpeellinen omalla tavallaan.
Oma käsitykseni on sinun käsitystäsi laajempi. En takerru yksittäiseen kohtaan, vaan käsittelen asiaa kohta kohdalta, kokonaisuutena. Luen miinukset ja plussat. En katso, että toisella on suurempia oikeuksia kuin toisellakaan, mutta tilanne määrää paljon. Ja jokainen tietää oman tilanteensa parhaiten. Jokainen myös tietää omat kykynsä vanhempana suhteessaan lapseen. Kuinka silloin asiaan voisi soveltaa VAIN YHTÄ KAAVAA?
Etkä nytkään malttanut olla hömppäilemättä: "pienten kansalaisten eliminointi..." voi tsiisus! Syntymättömät EIVÄT ole kansalaisia...
Eikö abortin teettäjälläkin ole silloin varaa käyttäytyä oman moraalinsa mukaan, omassa elämässään? Eivätkö hekin nimenomaan ole tekemässä elämässään oikeaa ratkaisua, joskin vaikeaa sellaista? Helpottuuko sen ratkaisun teko, jos täällä syytellään ja herjataan murhaajaksi, joka eliminoi pieniä kansalaisia?
Vai onko tarkoituskin syyllistämällä saada äidiksi sopimaton äidiksi?
Minkä moraalisen sanoman se pitää sisällään?
Kuulisin mielelläni joka kysymykseen vastauksen...
Nyt tuli menoa en ehdi vastata tähän kunnolla...
Tuosta juuri olisi hyvä keskustella - ovatko sikiöt pieniä kansalaisia? Minun uskoakseni ovat, sinun mielestäsi ilmeisesti eivät.
Tämäkin on mielipide, kumpikaan meistä ei todennäköisesti pysty aukottomasti osoittamaan toisen olevan väärässä. Eli sinunko käsityksesi tässä nyt on kovinkin laaja?
Minä en ole sanonut, enkä pidä ketään murhaajana, mutta minun mielestäni *on mahdollista* että abortin tekijä on "murhaaja" jos asiaa katsotaan tietyltä kannalta. On myös mahdollista että olen tuhannen väärässä abortin moraalia koskevine aatoksineni.
Minun nähdäkseni mikään tosin ei puolla sitä että sikiö ei olisi vähintäänkin jossain määrin yksilö jolla on (jonkinlainen) oikeus elämäänsä.
Niin, meitä on moneksi.
Miksi pitää verissäpäin tapella MIELIPIDEasiasta?
Sinä katsot tietystä ahtaasta kulmastasi asiaa, minä katselen laajemmin. On tapauksia, joissa en aborttia nuhtelematta sallisi, mutta jokainen, joka siihen päätyy on sen "ansainnut".
Kiellä en sitä yhdeltäkään, joka siihen on päätynyt.
Tällä hetkellä Suomessa tehdään n. 13 000 aborttia vuositasolla. Huostassa on samanverran lapsia, luku on kasvussa. Eli huomattava osa niistä jotka olisi pitänyt abortoida sosiaalisin syin ja vanhemmuuteen kykenemättömyyden vuoksi jää vielä abortoimatta vuositasolla ja huomattavasta osasta huostaanotettuja kasvaa yhteiskunnan huomassa uusia häiriintyneitä, joitten ei pitäisi ikinä alkaa vanhemmiksi.
Keitä nämä sitten ovat, joitten lapset huostaanotetaan ja jotka kuvittelevat pystyvänsä lapsen elättämiseen ja hoitoon, mutta eivät sitten pystykään? Kävikö heidän kohdallaan niin, että sattui joku abortinvastustaja paikalle väärään aikaan? Saattoipa hyvinkin...
Huomaa muuten myös, etten ole mikään kiihkopuolustaja. En vain vastusta. En ole teettämässä kaikille raskaana oleville aborttia. Kuten teillä vastustajilla on tapana saattaa kaikki synnyttämään...tavoitteemme on totaalisen eri siinäkin kohdin!
Onko sikiö lapsi vai ei? Kun vastaat siihen, saat myös loppukysymyksiisi vastaukset. Kuten edellä mainitsin, niin ajatteli asiasta nyt miten vaan, niin kun on itse kasvattanut sisällään elämää ja seurannut sen kehitystä, niin sekin tuppaa vaikuttamaan mielipiteisiin.
siksi, koska olen saanut keskenmenon kotona kuusi kertaa, ennen kuin esikoiseni synnytin 26 viikkoisena keskosena, tiedän, missä vaiheessa alan ajatella sikiötä lapsena...
Ensimmäinen keskemeno tapahtui pian sen jälkeen kun olin kuullut olevani raskaana. Yhtäkään kertaa en ajatellut, että pieni minikokonen röyhelöihin puettu vauva putosi vessanpönttööni. Minun olisi varmasti pitänyt ajatella niin, kun en ajatellut, olen huono äiti. Minun olisi pitänyt hankkia hänelle kirkkomaasta hautapaikka ja käydä laskettuun aikaan aina siellä vollottamassa, osoittakseni että minulla on tunteet! Eikö?
Olin yhdessä raskaudessa jo viikolla 12, kun se päättyi. Olen nähnyt sen ikäisen sikiön, mutta sanoa täytyy, etten silloinkaan itkenyt muusta kuin kivusta...Ajattelin, että kun kerran on niin määrätty, etten minä lasta saa, niin ok.
Mainittakoon, etten ikinä EN IKINÄ ole muistellut näitten raskauksieni päättymistä millään tavoin. En liioin näitten menettämieni sikiöiden laskettuja aikoja edes muista!
Mutta sitten raskaus eteni jo viikoille 26. Silloin syntyi pieni poika. Vähän yli kilon ja pituutta melkein 40 senttiä...hän oli jo vauva. Tosin kuin nälkiintynyt vauva, mutta ihmisen alku kuitenkin.
Tämä nimenomaan vaikuttaa mielipiteeseeni! Olen vankasti sitä mieltä, että sikiö on lapsi/vauva kun hän itse pystyy kohdun ulkopuolella elämään. Tai kun häntä pystytään siinä auttamaan (=keskonen). 12 viikkoista ei pystytty, ei edes yritetty. Tiedän sen omastakin kokemuksestani.
Tässä kulkee minun moraalinen rajani. Omaan kokemukseeni perustuva raja. Tiedän myös, ettei aina ole lapsen etu syntyä. On olemassa vanhempia, joitten hoitoon en antaisi kissaakaan!
Nyt olet jostain kumman syystä kategorioinut minut johonkin omituiseen ahdasmielisyyslohkoon. En ole sanonut muuta kuin että on vähintäänkin kyseenalaista missä vaiheessa sikiötä kuuluisi kohdella täysivaltaisena ihmisenä, ja että itse uskon, luulen, oletan, että suurin osa aborteista tehdään olennoille jotka ansaitsisivat ihmisyytensä puolesta jotain muuta kuin väkivalloin tappamisen. (Tappaminen kuulostaa sinusta ahdasmieliseltä, mutta en nyt keksi parempaakaan tuohon. Pane sen paikalle joku sana jonka voit käsittää provosoitumatta.)
Kun luin omasta taustastasi, ymmärrän hyvin miksi ajattelet ihmisyyden alkavan vasta siitä hetkestä kun lapsi tulee omillaan toimeen. On äärimmäisen inhimillistä muokata ajattelutapaansa tilanteissa, joissa joku muu ajattelutapa ajaisi väistämättömään konfliktiin. Pystyisitkö ajattelemaan itseäsi analyyttisesti? Omat mielipiteesi voisivat olla jonkinlainen defenssimekanismi kokemaasi nähden, joskin vaatisi sinulta aikamoista nöyrtymistä myöntää että sellainen olisi edes periaatteessa mahdollista.
Terveellä psyykeellä varustetut ihmiset muokkaavat väkisin ajatuksiaan niin että kestävät elää itsensä kanssa. Ei se tee ihmisestä sen pahempaa. Eli jos minun mielestäni joku sinulla keskenmenneistä sikiöistä oli ehkä ihminen ja sinun mielestäsi ei, se ei tee minusta mitenkään laupiaampaa tai sinusta pahempaa. Emme me voi *todellisuudessa* tietää olivatko he jo ihmisyksilöitä vai eivät... mutta yleisellä tasolla spekulointi moraalisista asioista on tarpeellista, kunhan asioista ei ota liikaa itseensä.
Huostaanotetut lapset ovat tietenkin merkittävä ongelma, mutta yksilötasolla ihmiselämän kunnioittaminen tärkeämpää kuin yhteiskunnan ongelmien ratkaisu ihmisten koskemattomuutta loukkaamalla.
Kuten Marja tiivisti, koko ongelmassa on kyse siitä mikä/kuka lasketaan jo pieneksi ihmiseksi. Jos raja menee siitä että toisesta ihmisestä täysin riippuvaisilla ei ole ihmisoikeuksia, voisimme samalla määritelmällä hylätä melkoisen määrän nyky-yhteiskunnan heikko-osaisista... tämäkään määritelmä ei ihan pelaa.
Sikiön määrittelemiseksi epäihmiseksi on olemassa monia joltain kantilta osittain päteviä teorioita, mutta millään niistä (minun kuulemistani) ei täysin pystytä määrittelemään miksi sikiö ei olisi ihminen siinä missä muutkin meistä.
Edelleen odotan perustelujasi siitä mistä kohtaa näkökulmasi on laajempi? Toistaiseksi et ole esittänyt väitteesi perusteeksi mitään.
oli aivan asiaa, ymmärrettävää, mutta sitten taas alkoi mennä jonnekin...:)
En ole puhunut muista ihmisistä riippuvaisista...kaikki lapset ja sairaat ovat niitä. osa vanhuksistakin. KAIKKI niin sinä kuin minäkin olemme riippuvaisia toisistamme! Puhun nimenomaan sikiöstä lapsena/vauvana siinä kohdin, jossa hän omaa riittävän kehitysasteen pystyäkseen elämään kohdun ulkopuolella, joko itsekseen tai toisten tuella.
Alle 12 viikkoinen sikiö/alkoi ei siihen missään olosuhteissa kykene.
Laajempi...en takerru yhteen ainoaan asiaan. Annat itsestäsi kovin ahtaan mielikuvan. Nipottaja, saivartelija, pilkunnussija...mitä niitä nyt onkaan.
Jos joku haluaa teettää abortin hänellä on siihen omat henkilökohtaiset syynsä. Mikä minä olen häntä moittimaan tai syyllistämään totuuksilla tai epätotuuksilla? Olen sen verran moraalia oppinut elämässäni, että osaan kunnioittaa toisen ihmisen ratkaisuja oikeina hänelle. En tuputa omiani, koska ne eivät ole mikään kaava, jolla kaikkie leämästään selviävät.
Kuten sanoin, ei ole olemassa vain yhtä totuutta. Sen muistaminen laajentaa mieltä. Samoin koettu ja eletty elämä. Täytyy myös muistaa, että jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna...En koskaan voisi näillä sivuilla sanoa kenellekään, olet murhaaja, vain sen takia, että hän on elämässään päätynyt aborttiin! Enkä myöskään ikinä painostaisi ketään synnyttämään!
Tuolla oman elämäni tarinalla halusin sanoa, että on ymmärrettävä milloin elämä ei onnistu. On älytöntä muiluttaa itseään asialla, jolle kukaan tässä maailmassa ei voi mitään.
Itse en ollut syypää (luultavasti) näihin keskenmenoihin, ja vaikka olisin ollutkin, en halua itseäni syyllistää. Mitä se hyödyttäisi??
"Huostaanotetut lapset ovat tietenkin merkittävä ongelma, mutta yksilötasolla ihmiselämän kunnioittaminen tärkeämpää kuin yhteiskunnan ongelmien ratkaisu ihmisten koskemattomuutta loukkaamalla." Selittäisitkö mitä ihmettä tarkoitat?
Tässä maailmassa tehdään miljoonia oikeita ihmisoikeusrikkomuksia vuosittain.
Ps. En ole kategorisoinut sinua yhtään minnekään, yhtään enempää kuin sinäkään minua.
ei ollut mielestäni kovin tieteellinen peruste mielipiteillesi? En usko kuitenkaan,että kovin moni nainen ajattelee keskenmenoistaan kuin sinä. Suotakoon heille, kuten varmaan raskautensa tietoisesti keskeyttäneille oma surutyönsä, koska he sen yleensä tarvitsevat.
sait sen, mutta miksi se pitäisi perusta tieteeseen?
Itsekin sanoit, että oma kokemus vaikuttaa.
Jokainen meistä tekee surutyötä omalla tavallaan. Älä hyvä ihminen ala laittaa omaa tapaasi tässäkin ainoaksia oikeaksi!
Läheisen, kuten aviopuolison menetys aiheuttaa aivan erilaisen kriisin ja sitä seuraavan surutyön kuin keskenmeno.
Psykiatrille on mielestäni asiaa pikimmiten, jos hautapaikkaa pitää hommata abortoituneelle muutaman viikon ikäiselle sikiölle.
Samoin jos synttäreitä vietetään vielä vuosien jälkeen.
Ja jos nainen on tehnyt abortin, on se siinä tapauksessa täysin naurettavaa.
Itse menee ja tekee ja sitten suree. Onko mitään järkeä?
taitaa käydä aika monelle joka tulee "kesken" keskusteluun mukaan. Voisihan sitä tietenkin itse kukin lukea muutakin kuin yhden kommentin...Olen siis sitä mieltä, että todellakin omat kokemukset eivät voi olla vaikuttamatta ja saavatkin vaikuttaa. Ja abortti ei ole jokaiselle yhtä yksioikoinen asia kuin sinulle näyttää olevan. Psykiatrin neuvot voivat olla tarpeen ja toivottavasti avuksi, myös sillon kun tunnepuoli alkaa olla turhan kylmä...
>En ole puhunut muista ihmisistä
>riippuvaisista...kaikki lapset ja sairaat ovat
>niitä. osa vanhuksistakin. [clipsclips]
>nimenomaan sikiöstä lapsena/vauvana siinä
>kohdin, jossa hän omaa riittävän kehitysasteen
>pystyäkseen elämään kohdun ulkopuolella, joko
>itsekseen tai toisten
Millä oikeudella voit määritellä että yhdenlaisen riippuvuuden perusteella sikiöllä/ihmisellä ei ole ihmisoikeuksia ja toisenlaisen riippuvuuden perusteella on? Mikä tekee vanhempien ihmisten riippuvuudesta "vähemmän raskauttavaa" ihmisoikeuksien menettämisen kannalta kuin sikiöllä riippuvuus äidistään? Päinvastoin, eikö voisi ajatella että sikiöllä, joka ripeään tahtiin kehittyy pois riippuvuudestaan olisi ehkä suurempi oikeus elää riippuvuudestaan huolimatta, koska hänessä on varmuudella potentiaalia itsenäiseen, hyvään elämään - paljon varmemmin kuin useimmilla aikuisilla jotka ovat elämällään riippuvaisia muista. (Tämä siis vain ajatusleikkiä olettaen että riippuvuus olisi jokin tekijä joka vaikuttaisi ihmisarvoon.)
>Laajempi...en takerru yhteen ainoaan asiaan.
>Annat itsestäsi kovin ahtaan mielikuvan.
>Nipottaja, saivartelija, pilkunnussija...mitä
>niitä nyt onkaan.
Kyseenalaistan olisiko 12-viikkoinen sikiö sittenkin ihminen, olen siis saivartelija ja pilkunnussija? :) Älä nyt ole naurettava. Ei tämän asian miettiminen syyllistä ketään tai tee ketään murhaajaksi, koska varmuudella oikeita vastauksia ei ole olemassa. Yksittäistä abortintekijää ei inhimillisistä syistä pidä lähteä jahtaamaan ja syyllistämään, mutta jos yleisellä tasolla asiasta keskustelu saa jonkun tuntemaan itsensä murhaajaksi, on abortti ehkä aikanaan tehtykin tekijän omien kriteerien mukaan epäilyttävillä indikaatioilla. Eli toistan vielä, en "vastusta" aborttia. Abortin tekoon täytyy olla laissa oikeus, mutta silti olen sitä mieltä että tarkkaan mietittynä kyseessä on pienen ihmisen lahtaaminen, joka itsekkäistä näkökulmista katsottuna voi joskus olla hyvä ratkaisu.
>Täytyy myös muistaa, että jokaisella lapsella on
>oikeus syntyä toivottuna...
Ei ole meidän (kenenkään) asiamme päättää kuka lapsi on tarpeeksi toivottu syntyäkseen tai tarpeeksi epätoivottu kuollakseen. Lapsen äitikö saisi päättää että koska hänen asenteensa ei ole sopiva lasten kasvattamiseen, hän tekisi lapsen elämästä niin kurjan ettei sitä edes kannattaisi elää? Jokainen määrittelee itse oman elämänsä arvon tai arvottomuuden, ulkopuolisilla ei ole oikeutta eikä pätevyyttä määritellä jonkun toisen elämän arvoa liian alhaiseksi eletteväksi.
>"Huostaanotetut lapset ovat tietenkin merkittävä
>ongelma, mutta yksilötasolla ihmiselämän
>kunnioittaminen tärkeämpää kuin yhteiskunnan
>ongelmien ratkaisu ihmisten koskemattomuutta
>loukkaamalla." Selittäisitkö mitä ihmettä
>tarkoitat?
JOS sikiö on ihminen, on häneen kajoaminen eettisesti tuomittavaa täysin riippumatta siitä mitä muita ongelmia yhteiskunnassamme ehkä on. Minun mielestäni oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ajaa lähes kaikkien muiden oikeuksien edelle, kaikkien ihmisten kohdalla.
>Tässä maailmassa tehdään miljoonia oikeita >ihmisoikeusrikkomuksia vuosittain.
Joten "pienemmät" ihmisoikeusrikkomukset kuuluisi pitää sallittavana? :)
Mun täytyy ihan kysyä, että oletko ihan tosissasi?
Että kaikki sairaat ja vanhukset vaan lahtipenkkiin koska niillä on pienempi oikeus elää täällä kuin saatana sikiöllä, joka ei ole syntynytkään!
Naurettava ei ole mitään tässä yhteydessä.
MINNE HELVETTIIN NE LAPSEN OIKEUDET KATOO SIINÄ KUN SE SYNTYY, KOSKA NIITÄ EI ENÄÄ OLE KUN SE ON SAIRAS TAI VANHA?
Ihmisoikeudet saa, kun syntyy...ennen niitä ei valitettavasti voi kuitata. Ja syntyä voi joko kuolleena tai elävänä, kunhan raskautta on kestänyt vähintään 22 viikkoa. Se on laki.
Tiedätkö kumman lääkäri pelastaa, jos äidillä on komplikaatioita raskauden aikana, eikä ole mahdollista pelastaa molempia, vaan pitää valita?
Nämä arvausleikit ja pilkunnussinnat voit lopettaa tältä osin, sillä tässä on lyhyesti koko totuus, josta voit noukkia vastaukset kysymyksiisi, jos ne noin mieltäsi raiskaavat!
Käsittääkseni täällä ei ikinä keskustella abortista yleisellä tasolla. Täällä syyllistetään ja huudetaan suoraan että MURHAAJA! Ei tarvitse näin ollen kenenkään jäädä miettimään, olenko minä murhaaja tuon mielestä.
Onko pienen ihmisen lahtaamista myös se, että maallikkoäiti tekee arviointivirheen asiassa, jossa häneltä ei voi odottaa ammatillista tietoa, ja vastasyntynyt kuolee käsiin? Sinähän et tee eroa syntymälle, vaan sinulle syntymä on sama kuin hedelmöitys...;D
Sen onko lapsi toivottu tietää hänen vanhempansa. Laki on antanut ÄIDILLE yksinoikeuden päättää asiasta. Se oikeus on koskematon ja loukkaamaton. Päätti hän sitten mitä hyvänsä.
kun jokaiselle naiselle on laissa määrätty synnytyspakko.
Sitä ennen ei mitenkään voida puhua sikiön kertakaikkisesta oikeudesta syntyä!
Koska jokaisella täysi-ikäisellä naisella on oikeudet omaan itseensä. Sikiöllä ei voi olla suurempaa oikeutta täysi-ikäiseen henkilöön kuin henkilöllä itsellään.
En tiedä, miksi tämä on sinulle niin vaikea ymmärtää/hyväksyä.
Jos taustalla on abortti, josta tunnet huonoa omaatuntoa, ei se kyllä näin parane.
Ota siinä tapauksessa yhteys ammattiauttajaan.
Kiitos armas puolisoni.
Mutta ei tämä valitettasti lopu faktojen esittämiseen, sillä täällä on tapana keksiä "mielipiteitä", joita kukaan ei voi suoranaisesti todistaa miksikään muuksi.
Riitely loppuisi jos olemassa olevat asiat riittäisivät.
>Ihmisoikeudet saa, kun syntyy...ennen niitä ei
>valitettavasti voi kuitata. Ja syntyä voi joko
>kuolleena tai elävänä, kunhan raskautta on
>kestänyt vähintään 22 viikkoa. Se on laki.
Kyllä, laki sanoo näin. (Tai oikeammin, syntymäksi lasketaan kun mukula on asunut 25 viikkoa kohdussa. TÄMÄ oli pilkunnussintaa:)) Ja nyt keskustellaan siitä onko tämä laki järkevä ja oikeudenmukainen. Eivät kaikki päätetyt lait ole automaattisesti oikeita vaikka joku ne on joskus säätänyt meille. Omasta mielestäni nykyinen lainsäädäntö abortin suhteen on melko järkevä, mutta sen oikeudenmukaisuus on kyseenalainen. Syntymähetki ei ole pätevä määritelmä "ihmisyydensaavuttamishetkeksi", tajuaisit sen itsekin jos hetken miettisit asiaa tosissasi.
>Sinähän et tee eroa syntymälle, vaan sinulle
>syntymä on sama kuin hedelmöitys...;D
Hedelmöityshetki ei välttämättä ole se hetki kun sikiöstä/alkiosta tulee ihminen. Oman käsitykseni mukaan ihmisyys saavutetaan siinä pikkuhiljaa hedelmöityshetken ja syntymän välillä; oma käsitykseni on vähän yhdistelmä monista erilaisista määritelmistä... syntymä on kuitenkin ehdottomasti liian myöhäinen hetki määritellä ihmisyyden alkaminen.
>Käsittääkseni täällä ei ikinä keskustella
>abortista yleisellä tasolla. Täällä
>syyllistetään ja huudetaan suoraan että
>MURHAAJA! Ei tarvitse näin ollen kenenkään jäädä
>miettimään, olenko minä murhaaja tuon mielestä.
Minä ihan mielelläni keskustelisin asiasta yleisellä tasolla huutamatta ketään murhaajaksi. Se vaan ei tahdo onnistua kun sinä puolisoinesi vehtaatte miten kurjaa on kun abortintekijä samaistetaan murhaajaan. En minä tee niin - älä paasaa minulle tästä.
Minä en paasaa kellekään enkä vaihda mielipiteitä. Minulla on ammattietiikka jota noudatan, joka on lakini. Minun on uskottava, että käyttämäni metodit ovat oikein. Eikä minulla ole toistaiseksi ollut epäilystäkään siitä. Ymmärrätkö?
Se siitä, mutta jos näihin asioihin, näitten kanssa päivittäen eläen, ottaisi tälläisen asenteen, ei jaksaisi...
Siis minun etiikkani mukaan ihminen on ihminen jo hedelmöityshetkellä. Mutta hän EI ole yhteiskunnan jäsen, josta meidän kaikkien tulisi pitää huolta. Tässä kohdassa hän on ainoastaan äitinsä omaisuutta. Mikä ihmisoikeus voisi sallia raskaana olevaan naiseen kajoamisen?
Vrt. Kiina!
Syntymässä saadaan ihmisoikeudet. Valitan edelleen. Syntymättömän oikeudet vallitsevat siihen asti. Joihin voidaan puuttua lailla, kuten jokaiseen muuhunkin oikeuteen.
En siis ole sanonut, että ihmisyys alkaa syntymästä. Vaan IHMISOIKEUDET saadaan syntymässä ja niitä täydennetään vielä kun tullaan täysi-ikäiseksi.
Onhan "moraalinen rikos" pitää minkkiä häkissä. Mutta vielä suurempi rikos on päästää se metsään tappamaan kaikki, joka vastaan tulee...siksi tätäkin "moraalista rikosta" saa elinkeinonaan harrastaa, mutta ei minkkien metsään päästämisestä selviä tuomiotta!
Aborttilaki suojelee naista. Naisen koskematonta oikeutta omaan ruumiiseensa. Ja minä kannatan sitä.
Kyseenalaistan sen vasta sitten, kun vallitseva käytäntö todistetaan vajavaiseksi.
kumotaan kaikki lait ja katsotaan onko parempi ilman vai lakien kanssa!
Kyllä aikuisen ihmisen luulisi sen verran ymmärtävän, että lailla on muutettu tilanne, joka on ollut vaaraksi tavalla tai toisella joko yhteiskunnalle tai yksilölle.
Kannatat siis villin lännen meininkiä?
Just noin, minäkin sen olisin sanonut!
>Minulla on ammattietiikka jota noudatan, joka on
>lakini.
Ihan uteliaisuudesta, minkä ammatin etiikkaa noudatat?
>Siis minun etiikkani mukaan ihminen on ihminen
>jo hedelmöityshetkellä. Mutta hän EI ole
>yhteiskunnan jäsen, josta meidän kaikkien tulisi
>pitää huolta. Tässä kohdassa hän on ainoastaan
>äitinsä omaisuutta.
Miksi jollain, joka on jo ihminen, ei ole ihmisoikeuksia? Laki toki sanoo näin, mutta JOS sikiö olisi ihminen, eikö hänellä pitäisi olla yhtäläiset oikeudet elämäänsä kuin muillakin? Minusta on vähän julmaa että syntymätön lapsi on tosiaan äitinsä omaisuutta...
>Aborttilaki suojelee naista. Naisen koskematonta
>oikeutta omaan ruumiiseensa. Ja minä kannatan
>sitä.
>Kyseenalaistan sen vasta sitten, kun vallitseva
>käytäntö todistetaan vajavaiseksi.
Toki naisella on oikeus koskemattomuuteen ja omaan ruumiiseensa. Aborttikysymyksessä, kuten monissa muissakin vaikeissa ongelmakohdissa usein joudutaan asettamaan erilaisia oikeuksia vertailun kohteeksi, jolloin tekemällä toiselle oikeutta tehdään toiselle vääryyttä. Ihmisen elämään kajoaminen on mielestäni eettisesti raskaampi virhe kuin että nainen joutuu sietämään raskausajan sikiötä. Tämä on tietysti vain teoriaa, eihän naista käytännössä voi pakottaa synnyttämään. Minusta on silti mielenkiintoista pohtia mikä on se tekijä mikä saa - teoriassa miettien - selvästi toisarvoisen oikeuden ajamaan hyvin tärkeän oikeuden edelle. Vallitsevaa käytäntöä ei varsinaisesti voi todistaa vääräksi, koska kukaan niistä joiden oikeuksia on rikottu, ei koskaan tule vaatimaan oikeuksiaan.
Samoin kävisi jos käytännön syistä surmaisimme ihmisiä joita kukaan ei kaipaa... sekään ei olisi oikein, mutta ei varsinaisesti haittaisi ketään - ja poistaisi myös yhteiskunnallisia ongelmia. Kuten abortin kohdallakin.
Miksi joku joka kirjoittaa ei ymmärrä luettua tekstiä?
Ihmisoikeuksia ei voi olla ennen syntymää. Mitä velvollisuuksia katsot sikiöllä olevan? Ilman velvollisuutta ei ole oikeuksiakaan...
Kenen omaisuutta pitäisi syntymättömän lapsen olla, jos ei äidin?
Selitätkö viimein miten syntymätön voisi määrätä täysi-ikäistä naista?
Kuinka raskaana olevalta naiselta voitaisiin poistaa itsemääräämisoikeudet? Sinähän yllytät ihmisoikeusrikokseen!
>>>>Samoin kävisi jos käytännön syistä surmaisimme ihmisiä joita kukaan ei kaipaa... sekään ei olisi oikein, mutta ei varsinaisesti haittaisi ketään - ja poistaisi myös yhteiskunnallisia ongelmia. Kuten abortin kohdallakin.
>Ihmisoikeuksia ei voi olla ennen syntymää. Mitä
>velvollisuuksia katsot sikiöllä olevan? Ilman
>velvollisuutta ei ole oikeuksiakaan...
Niin kauan kuin lapsi on kykenemätön huolehtimaan asioistaan, ovat häntä koskevat velvollisuudet hänen huoltajallaan. Se, että sikiöllä ei ole velvollisuuksia, ei poista sikiön/vauvan/lapsen oikeuksia. Kysymys kuuluu MIKSI ihmisoikeuksia ei voi olla ennen syntymää? Älä vastaa lakipykälillä perustellen, minua kiinnostaisi tietää miten *sinä* perustelet miksi ihmisoikeudet alkavat vasta syntymähetkestä; miksi juuri tuon hetken jälkeen lapsen eliminointi on väärin mutta sitä ennen ei?
>Selitätkö viimein miten syntymätön voisi määrätä
>täysi-ikäistä naista?
Ei syntymätön määrää täysi-ikäistä naista. Kummankaan oikeuksiin ja ruumiiseen ei saisi kajota, mutta ongelmatilanteessa jompaankumpaan täytyy kajota. Eli tekeillä on joka tapauksessa ihmisoikeusrikkomus (jos sikiö katsotaan ihmiseksi), pitäisi vain valita huonoista vaihtoehdoista pienempi paha. Sitä jolta ei voida kysyä, on helppo jättää kuulematta. Yhtä hyvin voisi kysyä miksi täysi-ikäisellä olisi oikeus kajota nuorempaansa...
>Tämän jätän omaan arvoonsa...
Jätät omaan arvoonsa... Koska et löydä ajatuksesta mitään minkä voisit todeta pätemättömäksi? Tietysti esittämäni ajatus on provosoiva, mutta se myös osoittaa miten omituista on ettei tietyissä tapauksissa ihmisen henki ole minkään arvoinen.
>Näyttää siltä, että olet purkamassa
>yhteiskuntaamme kovaa vauhtia. Kenelläkään ei
>enää ole oikeutta itseensä ja omiin asioihinsa,
>vaan sikiöt määrää.
Ei, älä provosoidu. Sikiöt eivät määrää mitään, mutta heitä pitäisi kohdella oikeudenmukaisesti. Kaikilla on oikeus itseensä niin kauan kun se ei polje toisen oikeuksia. Abortin kohdalla edellä mainittu on ongelmallista, eikä siihen ole yksiselitteistä ratkaisua. Oikeudenmukainen ratkaisu ei ole että naisella on täysi oikeus ja valta päättää lapsen elämästä oman itsemääräämisoikeutensa perusteella.
>Miten saadaan sikiöltä tieto siitä, että hän
>haluaa syntyä?
Älä saivartele. Kun ei ole mahdollista saada ihmisteltä tietoa siitä miten hän haluaisi itseään hoidettavan, häntä hoidetaan kuten voidaan olettaa hänen toivovan itseään hoidettavan. Emme me pultsareitakaan jätä kuolemaan vaikka monen mielestä näiden elämä ei ole elämisen arvoista. Lähtökohtaisesti voidaan (lähes) aina olettaa että ihminen haluaa elää jos hänen omaa mielipidettään ei saada, tämä ei liene kovin väärä olettamus.
Kerron kohta miksi!
on sentään järkevämmät perustelut kuin tällä fanaatikko-Riitalla,joka iskee kuin kotka saaliiseen eli toisen mielipiteen kimppuun.Älä näe vaivaa Riitta-ressu vastata tähän,sillä en tunne kiusausta kukea vastinettasi.Laita kylmä myssy päähän ja rauhoitu;fanatismisi taitaa eniten ärsyttää sinua itseäsi.Chattailevaa loppuelämää vain sulle...
LUKEA,ei kukea.Sormi meni liipasimelta ohi...p.s
asiallinen keskustelu on aina paikallaan,mutta miksi hiillyt niin kovasti Riitta toisten mielipiteistä????
Luin koko ketjun ja täytyy sanoa, että se herätti niin paljon ajatuksia, että minunkin täytyy työntää lusikkani soppaan...
Itse en vastusta aborttia, sillä jokainen nainen tietää itse parhaiten onko kykenevä äidiksi vai ei, sitä ei pysty kukaan kenenkään puolesta päättämään. En kuitenkaan katso hyvällä, jos aborttia käytetään ehkäisyn korvikkeena. Minun asiani ei kuitenkaan ole ketään tuomita, jokainen tekee itse omat päätöksensä ja elää niiden kanssa. Niinpä annan jokaisen päättää itse, siihen puuttumatta, luottaen jokaisen ihmisen omaan arvostelukykyyn.
Yksilön mielipiteeseen ja moraaliin vaikuttaa aina eletty elämä. Olen itse ei-toivottu lapsi ja ehkä siksi ymmärränkin hyvin niitä naisia, jotka tekevät abortin ns. henkisiin syihin vedoten, eli he tuntevat, etteivät ole kykeneviä pitämään lapsestaan huolta. Omaa lapsuuttani en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään, eikä se mielestäni ollut ihmisen arvoista elämää. Vanhaan sananlaskuun verraten sanoisin, että se oli koiranelämää. Olen todellakin toivonut, että äitini olisi ollut vahvempi ja tehnyt abortin, eikä olisi taipunut ympäristön painostuksen alla.
Aina ei ole olemassa hyvää ratkaisua, vaan on valittava kahdesta se pienempi paha. Minusta on oman kokemukseni perusteella ehdottomasti pienempi paha abortoida sikiö, vaikka siinä sitten loukattaisiinkin sikiön ihmisoikeuksia (sitä tuskin pystymme koskaan varmasti tietämään) kuin antaa äidin (ja miksei isänkin) viedä syntyneeltä vauvalta ihmisoikeudet vuosikausiksi eteenpäin. Sairaasta lapsuudesta ei helposti synny tervettä aikuisuutta.
Hieman abortista sivuun mennen, haluaisin kommentoida myös lakiasiaa. Lakien muuttamisessa olen samaa mieltä Iivanan kanssa. Voimassa olevat lait eivät aina ole parhaita mahdollisia ja oikeassa. Joskus laki on voinut olla oikeassa, mutta tilanne on saattanut muuttua. Joskus laki on voinut olla susi jo syntyessään. Jos voimassa olevat lait eivät miellytä ja ne ovat oman moraalin ja oikeuskäsityksen vastaisia, on jokaisella oikeus - ehkäpä melkein jopa velvollisuus - tuoda esiin havaitsemansa 'epäkohta'. Jos tämä 'epäkohta' paljastuukin todelliseksi epäkohdaksi ja enemmistö on samaa mieltä, tapahtuu muutos. Jos taas enemmistö ei ole samaa mieltä, pitäydytään vanhassa. Demokratiassa kun enemmistö on oikeassa...
Ottaisin räikeäksi esimerkiksi eräissä muslimimaissa voimassa olevan sharia-lain, jonka mukaan esim. aviorikoksen tehnyt nainen tulee kivittää kuoliaaksi. Jos voimassa oleva laki olisi aina oikeassa, olisi tämäkin rangaistus siis oikein? Tai ehkäpä se onkin, mitä me olemme sanomaan toisten ihmisten moraalista ja oikeuskäsityksestä mitään, millä perusteella meidän moraalimme on parempi kuin heidän?
Mutta oikeasti ei, minusta tuo rangaistus ei ole oikein. Minun moraalini (omaan elämääni ja kokemuksiini perustuva) lähtee siitä, että ihminen saa olla ja tehdä mitä haluaa, kunhan ei olemisellaan ja tekemisillään vahingoita toisia ihmisiä. Mutta kuten sanottu, miksi minun moraalini olisi yhtään sen parempi kuin jonkun toisen? Ehkäpä siksi, että enemmistö ainakin länsimaissa on samaa mieltä... Mutta jos enemmistö sharia lakia toteuttavissa maissa on lain takana, onko se silloin oikein?
Palataan vielä hetkeksi aborttiin. Kulmakiveksi on noussut se, milloin alkio/sikiö muuttuu ihmiseksi. Minun mielestäni (mielipide siis) sikiö on ihminen siinä vaiheessa, kun on fyysisesti niin kehittynyt, että pystyy itsenäisesti tai VÄHÄISELLÄ avulla elämään äidin kohdun ulkopuolella. Kuulostaa ehkä raa'alta, mutta mielestäni liian aikaisin syntynyttä keskostakaan ei ehkä pitäisikään yrittää pelastaa. Jos omalle kohdalleni olisi sattunut kyseinen tapahtuma, saattaisin tietenkin olla eri mieltä. Kuka tietää...
Kuulostaa monesta raa'alta ja tunteettomalta, mutta mielestäni on kyse yksinkertaisesti luonnonvalinnasta. Syystä tai toisesta 'epäkelvot' yksilöt karsiutuvat pois. Kuolemaa ei pitäisi liikaa siirtää tai sulkea pois, se on osa ihmisen elämänkiertoa. Nyky-yhteiskunta on niin vieraantunut kuolemasta, että ihmiset alkavat nähdä murhia ja tappoja sielläkin, missä niitä ei ole. Tämäkin on tosin vain minun mielipiteeni, jonka hyvin epätieteellinen perustelu on yläpuolella.
Lyhyenä yhteenvetona siis kaiken tämän pohdinnan jälkeen, minun vaatimaton mielipiteeni on, että sikiö ei ole ihminen ennen kuin se pystyy elämään itsenäisesti tai vähäisellä avustuksella äidin kohdun ulkopuolella. Tätä ennen tehdyt abortit eivät siis mielestäni ole tappoja tai murhia, eivätkä loukkaa kenenkään ihmisoikeuksia tai muitakaan oikeuksia.
Voitte vapaasti olla erimieltä kanssani.
olen 100% samaa mieltä kanssasi, oli mukava lukea noin samalla aaltopituudella olevan ihmisen kirjoitus, kaiken provo-hömpän jälkeen.
samaa mieltä kanssani. Se ei onnistu, jollei asiaa ole pohtinut perinpohjin. Sinä olet ja sinulla on mielipiteillesi perustelut. Se on aina vakuuttavaa...
Ainoa käsittämätön kohta oli kun yhdistit vieraan maan käytännön ja lain Suomeen. Kuvittelen sinut suomalaiseksi.
Suomessa moinen kivittäminen ei onnistuisi. Omaan kokemuspohjaasi ja kulttuuriisi et asiaa voi soveltaa. Tänne asettetuna se vaikuttaa todella raikeältä ihmisoikeusrikkomukselta, sekä lain epäkohdalta, joka puuttuu meidän näkemyksemme mukaan ihmisoikeusiin, sillä meillä ei kivitetä avionrikkojaa.
Mutta mikä me olemme sanomaan toiselle että hei teidän usko on syvältä? Että teidän moraalinne on väärin? Kuten pohditkin...viemme heiltä heidän uskonsa oikeaan.
Olisit varmasti eri mieltä lain oikeutuksesta jos olisit asunut ko maassa syntymästäsi saakka ja tottunut pitämään aviorikosta niin suurena syntinä, että siitä seuraa kivitys.
Laki on syntynyt yleisestä moraalikäsityksestä. Laki määrittelee mikä on sallittua ja mikä kiellettyä, yhteiskunnassa.
Itse voimme määrätä omaa moraaliamme. Voimme hyväksyä kuolemantuomion, voimme puolustaa eläimien vapautusta, voimme sallia kunniamurhan, voimme kieltää avioerot ja sallia pakkoabortit...
Mutta olemmeko yhtään paremmassa yhteiskunnassa kuin nyt olemme?
Siinä kysymys joka pohjaa jokaisen henkilökohtaisesta moraalista. Omasta kokemuspohjasta.
Sitä paitsi jokaisesta sallimuksesta ja kieltämisestä seuraa uusia eettisiä ongelmia. Joten muutos ei koskaan ole kivuton, oli muutoksen laajuus sitten mikä tahansa.
Vrt. vaikka markan vaihto euroon...
Aborttilaki on ollut voimassa kolmisenkymmentä vuotta. Ei siis mikään lakivanhus mutta ollut voimassa niin kauan, että se on näyttänyt onko laki tarpeellinen ja onko sillä saavutettu se, mitä sillä tavoiteltiinkin.
Tässä minun mielipidettäni lakiasiaan. Mainittakoon, että laissa on aina epäkohtia, jollekin.
Ilmaisin itseäni yrityksestäni huolimatta ilmeisesti hieman epäselvästi, mutta olemme selvästi samoilla linjoilla, koska olet epäselvyydestäni huolimatta löytänyt ajatukseni =)
(Olen kyllä suomalainen, kuvittelit aivan oikein.)
Sharia vertaukseni tarkoitus ei ollut millään tavalla provosoida tai yrittää soveltaa/tuoda shariaa Suomeen tai päin vastoin.
Otin näin räikeän esimerkin siksi, että ero olisi varmasti selvä ja jättäisi mahdollisimman vähän tilaa saivartelulle ja jossittelulle.
Ideani vertailussa oli juuri tuo minkä mainitsitkin, että kulttuuri ja ympäristö vaikuttaa ihmisen moraalikäsityksiin. Samoin kuin kunkin yksilön kasvuympäristö ja elämänkokemus. Jos minä olisin kasvanut toisessa kulttuurissa ja maassa kuin Suomi, tai vaikka vain eri perheessä kuin missä olen kasvanut, moraalikäsitykseni voisi olla erilainen. Siksi jonkun ihmisen moraalikäsityksen mukaan oikeudenmukaisuus voi toisen mielestä olla rikollista. Siksi moraalikäsitys voi myös muuttua - jokaisen päivän jälkeen ihminen on hieman erilainen kuin aamulla herätessään ja jonain päivänä voi huomata, että käsitys (jostain) asiasta onkin muuttunut tai muuttumassa.
Itse ole tyytyväinen Suomen aborttilakiin, eikä tarkoitukseni ei ollut kyseenalaistaa sitä. Minusta kuitenkin Iivanalla ja kaikilla muillakin ihmisillä on oikeus kyseenalaistaa ne lait ja tavat, jotka heidän mielestään ovat väärin.
Se miten tuo kyseenalaistaminen sitten tehdään tai miten se pitäisi tehdä, se onkin jo aivan uuden keskusteluketjun aihe, joskin siinäkin varmasti päädytään moraalikeskusteluun...
Ihmisyyden alkamisen dilemman lisäksi suuri kysymys siis on: kuka on oikeassa? Oikea vastaus on todennäköisesti jossain 'ei kukaan' ja 'kaikki' vaihtoehtojen välimaastossa.
Tämän filosofisen pohdinnan siirtäminen käytännön elämään onkin sitten se ongelmakohta, eikä tule koskaan onnistumaan konflikteitta: Kun kaksi päinvastaista mielipidettä törmää ja kummallakin osapuolella on omasta mielestään pitävä perustelu mielipiteelle, on yhteisymmärrys ainakin minun kokemukseni perusteella mahdoton. Varsinkin kun kyseistä asiaa ei voi millään tavalla puolueettomasti ja pitävästi mitata tai muuten todentaa. Ikävä kyllä.
Silti, vaikka asioista ollaa eri mieltä, pitäisi keinot näiden mielipiteiden esiintuomiseksi pitää asiallisina. Enkä todellakaan pidä MURHAAJA! huutoja mitenkään asiallisina.
Ja Iivana, vaikka sinä et sanojesi mukaan olekaan ketään murhaajaksi syyttänyt (en ole niin paljon täällä vielä liikkunut, että pystyisin itse ottamaan siihen kantaa), niin sinunkin on pakko myöntää, että näillä sivuilla liikkuu paljon ihmisiä, jotka niin tekevät. Abortti on kaikesta huolimatta hyvin henkilökohtainen asia, ja toisten ihmisten elämänvalintojen arvostelu näin karkealla tavalla aiheuttaa aivan taatusti pahaa mieltä, vaikkei itse abortti painaisikaan mieltä.
Hieman inhimillisyyttä ja suvaitsevaisuutta ihmiset! (Suvaitsevaisuus ei sitten tarkoita sitä, että kaikki mahdollinen pitäisi hyväksyä, vaan mielestäni [huom. mielipide] lähinnä sitä, että ymmärtää ja hyväksyy, että on erilaisia mielipiteitä, ajatuksia, elämäntilanteita ja kohtaloita, joiden perusteella voidaan perustellusti ja oikeutetusti päätyä erilaisiin ratkaisuun ja lopputulokseen).
Tuohon inhimillisyys osaan voitte nyt kaikki abortinvastustajat sitten tarttua, minun on pakko nyt lähteä, olen jo myöhässä, mutta jos haluatte, kirjoitan teille myöhemmin mitä inhimillisyys minun mielestäni on...