olen nykyisen tyttöystäni kanssa "seurustellut" pari vuotta, virallisemmin 6kk. Olimme molemmat naimisissa kun "löysimme toisemme" lähipiiristä, alkoholilla ei ollut osuutta silloin. Meni vuosi kokeiltaessa miten homma toimii, siis seksiä aina kun oli mahdollista, samalla petimme silloisia puolisoitamme. Otimme molemmat eron ja nyt kokeilemme yhteisasumista ym.
En ole ikinä elämässäni pettänyt yhtäkään tyttöystävääni, en ikinä. Nyt petin vaimoani tämän naisen kanssa. Olen itselleni VIHAINEN että tein näin. Nyt olen hieman kuulostellut ja ihmetellyt miten yleistä pettäminen onkaan, tuntuu että kaikki tekevät sitä. Itse en pysty enää siihen, olen palannut ns juurilleni uskollisuuteni kanssa, mutta koska pettäminen näyttää olevan niin yleistä epäilen että nykyinen tyttöystäväni (alussa mainittu) jatkaa pettämistä, minkä aloitti minun kanssa, tai teki sitä jopa ennen minua mutta on vain uskotellut minulle että on luotettava.
Hassu tilanne, molemmat vannovat etteivät ikinä petä ja kuitenkin pettivät, kumpikin omiaan. En hakaile exäni perään olen vain vihainen itselleni siitä mitä tein ja tuntuu etten pysty luottamaan nykyiseen kumppaniinikaan.
Itse asiassa haluasin tutustua luotettavaan naiseen, jonka kanssa voin rakentaa onnellisen perhe niin ettei tarvitse ajatella petetäänkö vai ei, jostain syystä en pysty luottamaan nykyiseen kumppaniini ja hassua on se että haluaisin olla elämäni naiselle rehellinen ja kertoa eroni syyt, mutta miten ihmeessä kukaan järkevä, luotettava nainen enää luottaisi minuun rehellisen vastuksen jälkeen. Vai luottaisiko, ehkä joku epätoivoinen löytyisi, mutta ei kiitos sellaista?
Voisinko vielä/enää palata uskollisuus-ajatuksessani siihen mitä olen aina ollut ja niin että joku oikeasti uskoo minua kun sanon niin?
Olen ilmeisest jossain kärsimyskierteessä itseni kanssa, monet varmaan ajattelevat että "oikein, sekin sika", mutta en olen menettämässä uskoani siitä että löytäisi luottavan naisen.
Ilmeisesti minun pitää vain hyväksyä pettäminen, siis sitä on ja tulee aina olemaan, myös omissa piireissäni, vaikka itse en enää petä, mutta pettäminen asiana on niin vaikeaa hyväksyä, raapaisee syvältä kun ajatteleekin että minua petettäisiin.
En ole ikinä elämässäni pettänyt yhtäkään tyttöystävääni, en ikinä. Nyt petin vaimoani tämän naisen kanssa. Olen itselleni VIHAINEN että tein näin. Nyt olen hieman kuulostellut ja ihmetellyt miten yleistä pettäminen onkaan, tuntuu että kaikki tekevät sitä. Itse en pysty enää siihen, olen palannut ns juurilleni uskollisuuteni kanssa, mutta koska pettäminen näyttää olevan niin yleistä epäilen että nykyinen tyttöystäväni (alussa mainittu) jatkaa pettämistä, minkä aloitti minun kanssa, tai teki sitä jopa ennen minua mutta on vain uskotellut minulle että on luotettava.
Hassu tilanne, molemmat vannovat etteivät ikinä petä ja kuitenkin pettivät, kumpikin omiaan. En hakaile exäni perään olen vain vihainen itselleni siitä mitä tein ja tuntuu etten pysty luottamaan nykyiseen kumppaniinikaan.
Itse asiassa haluasin tutustua luotettavaan naiseen, jonka kanssa voin rakentaa onnellisen perhe niin ettei tarvitse ajatella petetäänkö vai ei, jostain syystä en pysty luottamaan nykyiseen kumppaniini ja hassua on se että haluaisin olla elämäni naiselle rehellinen ja kertoa eroni syyt, mutta miten ihmeessä kukaan järkevä, luotettava nainen enää luottaisi minuun rehellisen vastuksen jälkeen. Vai luottaisiko, ehkä joku epätoivoinen löytyisi, mutta ei kiitos sellaista?
Voisinko vielä/enää palata uskollisuus-ajatuksessani siihen mitä olen aina ollut ja niin että joku oikeasti uskoo minua kun sanon niin?
Olen ilmeisest jossain kärsimyskierteessä itseni kanssa, monet varmaan ajattelevat että "oikein, sekin sika", mutta en olen menettämässä uskoani siitä että löytäisi luottavan naisen.
Ilmeisesti minun pitää vain hyväksyä pettäminen, siis sitä on ja tulee aina olemaan, myös omissa piireissäni, vaikka itse en enää petä, mutta pettäminen asiana on niin vaikeaa hyväksyä, raapaisee syvältä kun ajatteleekin että minua petettäisiin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En voi ymmärtää moista pähkäilyä asian tiimoilta.
Pettää...ei petä...pettää...
Keneltä se on pois jos viettää hetken muualla?
Tärkeintä ei ole se missä käy vaan mihin palaa.
Toista ei voi omistaa. Koskaan et voi olla varma muusta kuin omista tekemisistäsi. Et voi viettää elämäääsi vartioimalla pettääkö toinen vaiko ei.
Naurettavaa vatulointia tyhjänpäiväisen asian tiimoilta.
totta on,nainen on ainakin kuin metsäpolku,mitä enemmän on polkijoita,sen parempi.
Mikset voisi harjoitella luottamusta tässä suhteessa jos mitään muuta ei ole pielessä? Teillähän on kortit tasan tuossa suhteessa eikä sinun pitäisi luulotella muuta.
Ei ole kauhean kypsää jättää toista siitä syystä että olette tavallaan rikoskumppaneita.
minulla on samantyylisiä tunteita mustasukkaisuudesta miestäni kohtaan. luulen että hän on entisenlainen hameheikki kuin tavatessamme. kuitenkin hän on ollut uskollinen. itseasiassa jopa pelkään että menetän vielä suhteemme jos jatkan moista epäilemistä. minun täytyy oppia luottamaan toiseen ja myös itseeni. siitä olen onneksi yli päässyt etten enää ajattele joka vastoinkäymisen kohdalla että nyt ero ja sillä selvä ja uutta putkeen.
kerran pettäjä, aina pettäjä....
Kun annat pirulle pikkusormen se syö kohta koko käden. siispä voi vain elä tuskaisessa tilanteessasi. Jaksamisia
...itsellesi. Me ollaan vain ihmisiä, ja erehtyväisiä. Se, että olet pettänyt, ei tosiaankaan tarkoita sitä että olisit tästälähin jatkuvasti pettämässä, ellet sitä itse halua. Uskon, että löydät naisen, jonka kanssa voit jakaa elämäsi ilman pettämisiä puolin tai toisin. Anna itsellesi anteeksi, niin sinun on helpompi elää...olet sen jo ansainnut!!
Pyrin aina selvittämään miehen aikaisemman käytöksen ja edellisen suhteen päättymisen "syyn". Koska uskollisuus on minulle niin merkittävä...uskoton ( edes sen kerran ja toisen kanssa ) ei taatusti kelpaa. Tiedän luonteeni, koskaan en luottaisi sellaiseen mieheen. Kauan etsin ja vihdoin löysin... mies jolla ei taqkana ole liuta pelkkiä panoja tai suhdetta joka kaatui uskottomuuteen.... jes siis niitä kympin miehiä on vielä...