Herään 10.30, on lauantai. Ajattelen... ei saatana, vieläkö mä taas tänne heräsin... taas tämä jatkuu ja huomenna alkaa uudestaan.
Makaan sängyssä 10 minuuttia silmät auki, tyhjällä katseella tuijottaen kattoa, mietin miksi olen yhä täällä.
Pakko nousta ylös. Katson ikkunasta ulos, on harmaa sää. Vastapäätä näkyy masentava harmaa vanha kolmikerrostalo. Pihalla kävelee kaksi iloista ja kaunista tyttöä jotka eivät huomaa että sää ja kerrostalon seinä ja koko maailma ovat kaikki yhtä harmaita.
En syö enkä juo mitään. Lähden ulos parin kilometrin kävelylle. Vastaan tulee iloisen näköisiä pareja. Alka sataa räntää, lähden takaisin yksiööni.
Katson tv:stä ostoskanavaa tyhjällä katseella pää tyhjänä puolituntia edes ajattelematta mitä siellä kaupataan.
Panen tv:n kiinni ja nettailen niitä näitä muutaman tunnin.
Luen tylsiä koulukirjoja loppupäivän. Menen nukkumaan.
Sunnuntaina herään säpsähtäen ja olen kirjaimellisesti hyppiä seinille kun huomaan että herään taas pienessä yksiössäni ja olen niin yksin kuin ihminen voi.
Nettailen ja lueskelen koko päivän. Illalla katson jotain tv:stä jonkun tunnin, mieleeni tulee etten ole puhunut kenenkään kanssa kuin viimeksi perjantaina koulussa, kukaan ei ole soittanut kuten tavallista. Kukapa minulle soittaisi, tiedän sen itsekin.
Ei sillä että sen suuremmin välittäisin, mutta kukaan ei ole lähettänyt minulle joulukorttia. No kukapa minulle lähettäisi.
Vanhemmat kutsuvat käymään jouluna. Ei kiinnosta, näin heitä tarpeeksi kun asuin kotona.
Se on minulle ihan sama, mutta tiedän jo etukäteen että kukaan ei ole minuun missään yhteydessä koko joulun aikana tai uutenavuotena. Itseasiassa tunnen paljonkin ihmisiä mutta ketään ei voisi vähempää kiinnostaa.
Noh alkaahan se koulu taas tammikuussa, ei sillä että sekään suuremmin innostaisi.
Makaan sängyssä 10 minuuttia silmät auki, tyhjällä katseella tuijottaen kattoa, mietin miksi olen yhä täällä.
Pakko nousta ylös. Katson ikkunasta ulos, on harmaa sää. Vastapäätä näkyy masentava harmaa vanha kolmikerrostalo. Pihalla kävelee kaksi iloista ja kaunista tyttöä jotka eivät huomaa että sää ja kerrostalon seinä ja koko maailma ovat kaikki yhtä harmaita.
En syö enkä juo mitään. Lähden ulos parin kilometrin kävelylle. Vastaan tulee iloisen näköisiä pareja. Alka sataa räntää, lähden takaisin yksiööni.
Katson tv:stä ostoskanavaa tyhjällä katseella pää tyhjänä puolituntia edes ajattelematta mitä siellä kaupataan.
Panen tv:n kiinni ja nettailen niitä näitä muutaman tunnin.
Luen tylsiä koulukirjoja loppupäivän. Menen nukkumaan.
Sunnuntaina herään säpsähtäen ja olen kirjaimellisesti hyppiä seinille kun huomaan että herään taas pienessä yksiössäni ja olen niin yksin kuin ihminen voi.
Nettailen ja lueskelen koko päivän. Illalla katson jotain tv:stä jonkun tunnin, mieleeni tulee etten ole puhunut kenenkään kanssa kuin viimeksi perjantaina koulussa, kukaan ei ole soittanut kuten tavallista. Kukapa minulle soittaisi, tiedän sen itsekin.
Ei sillä että sen suuremmin välittäisin, mutta kukaan ei ole lähettänyt minulle joulukorttia. No kukapa minulle lähettäisi.
Vanhemmat kutsuvat käymään jouluna. Ei kiinnosta, näin heitä tarpeeksi kun asuin kotona.
Se on minulle ihan sama, mutta tiedän jo etukäteen että kukaan ei ole minuun missään yhteydessä koko joulun aikana tai uutenavuotena. Itseasiassa tunnen paljonkin ihmisiä mutta ketään ei voisi vähempää kiinnostaa.
Noh alkaahan se koulu taas tammikuussa, ei sillä että sekään suuremmin innostaisi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jaksele :)
Huomiotani kiinnitti,sanomasi.vanhempani kutsuivat jouluna kylään,mutta ei kiinnosta....?
j.n.e näit heitä tarpeeksi.....
Yleensä käydään vanhempien luona, ainakin jouluna.
Et saanut joulukortteja,laitoitko niitä itsekään?
Antaessaan saa ja niin pois päin....
Aina voi myös kutsua ystäviään,koulukavereita vierailulle,vaikkapa yksiöönkin,kertoa heille miten yksinäistä on vapaa-aikani.
Miten paljon on juhlapyhiä ja aika käy pitkäksi...
Näinhän se on,pitkät juhla pyhät ovat yksinäiselle tosi kova pala.
Oletko muuten itse soitellut kenellekään?
Jospa nyt olisit itsekin aktiivisempi.
Ystävät/tuttavat ovat yksin asuvalle "elämän suola" sanoisinko ihan välttämättömiä,joita ilman ei juuri kukaan pärjäisi.
MUTTA ystävätkään eivät tule kuin "voileipä hyllyltä"niiden eteen täytyy itsekin jotain tehdä.
Katsopa peiliin,miksi olet yksin?
Yksin oleminen ei ole varsinkaan nuorelle helppoa/normaaliakaan...?
Asia on sinusta itsestä kiinni.Turha odottaa että joku,tai jotkut ottaisivat sinuun yhteyttä,kun asenteesi on noin negatiivinen.
Tsemppiä ja myönteisempi elämänasenne auttavat varmasti saamaan ystäviä ympärillesi.
Mitä sä lueskelet muutakin kuin koulukirjoja? Olet ainakin jostakin kiinnostunut. Ja ulkonakin kävit kävelyllä. Koitas tavata niitä koulukavereita jossain muissakin merkeissä kuin koulussa. Oliskos siihen mitään mahdollisutta? Kaikilla on jo omat kuvionsa mutta voihan sitä koittaa pikkuhiljaa aloittaa jotain uutta. Ei niitä joulukortteja tarvi lähetellä jos ei kenenkään kanssa muuta tee kuin sen. Eikä vanhempien luo tarvi mennä jos siellä on ollut aina tylsää. Mene vanhempien luo sitten kun mahdollisesti voit vähän piristää heitä. He ovat jo yrittäneet parhaansa. Joskus on hyvä mennä johonkin toimintaan ihan vaan sen takia että siellä tapaa ihmisiä, vaikkei koko toiminta niin kiinnostakaan. Se on ihan normaalia.
Mul ei oo enään ketään kamuu jolle vois kertoo surut ja ilot ja kaikki muutkin.
Se yhden mun kamun syytä.
Ne pakotti mut lintsaamaan tunnin ja
laittoi sutte sen mun syyksi.
Tarvisin uusia kamuja Siurosta ja Nokialta.